Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "työ"

Sort by: Order: Results:

  • Karhu, Pilvi (2020)
    The purpose of this study is to observe the effect of Covid-19 epidemic to the everyday life and the work-life balance among young adults. Work is a significant part of a person’s every-day life. Individualisation of working hours stands out in the current work life. Therefore, the need for finding the work-life balance increases. Work-life balance is seen to be a main factor, whereby the employee is able to stabilize the demands becoming from work and leisure. The exceptional global circumstances with Covid-19 epidemic have suddenly affected people’s everyday life and ways of working during the year 2020. Majority of Finnish employees were forced to move to remote work due to the Covid-19 epidemic. The remote work makes it even more challenging to maintain the border between work and leisure time. In addition, people were required to adapt their everyday life due to the health threatening virus. This research applies qualitative methodology. The data were collected by using the theme interview method. Six young adults took part in the interview. All interviews were carried out during September and October in 2020. In addition to the interview the interviewees were asked to describe their normal day during Covid-19 epidemic with a timeline. The timeline was used to support the interviews according to the stimulated recall Interview method. The interview recordings were transcribed word for word and analysed using qualitative content analysis. Hermeneutic-phenomenological approach was also applied in this research. The significance of routines stood out in the everyday life during Covid-19 epidemic. Certain everyday routines were shattered due to the epidemic, while people were forced to adapt their ways of working and free time activities. Despite this, other daily routines were considered as a resource to manage in the crisis. Especially the continuing of work was seen as an important factor in the Covid-19 crisis. Work and leisure time activities were overlapping more flexibly during the Covid-19 epidemic. On the other hand, it was considered important to make a clear boundary between work and leisure time in the end of the day.
  • Mikkola, Jemina (2022)
    Tämä tutkielma käsittelee efektiivistä altruismia elämäntapaliikkeenä (lifestyle movement). Efektiivinen altruismi on liike, joka pyrkii löytämään tehokkaimmat tavat tehdä hyvää maailmassa. Tavallisimmat tavat harjoittaa efektiivistä altruismia ovat tehokkaiksi määriteltyihin hyväntekeväisyyskohteisiin lahjoittaminen tai yhteiskunnallisesti vaikuttavan työn tekeminen. Elämäntapaliikkeessä yhteiskunnalliseen muutokseen pyritään jokapäiväisessä elämässä tapahtuvien valintojen kautta. Toiminta on yksilöllistä ja arkeen nivoutuvaa ja henkilökohtainen identiteetti on tärkeä motivoiva tekijä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millainen elämäntapaliike efektiivinen altruismi on efektiivisten altruistien omassa kokemuksessa ja millainen merkitys sillä on heille. Tutkimuskysymys oli, millaisena efektiivinen altruismi näyttäytyy sitä harjoittavien ihmisten elämässä. Aineisto koostuu kahdeksasta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta ja Effective Altruism Helsinki -järjestön puheenjohtajan kanssa käydystä haastattelusta. Aineistomenetelmä oli teoriasidonnainen sisällönanalyysi. Analyysissa käytettiin Haenflerin, Johnsonin ja Jonesin luomia elämäntapaliikkeen kriteerejä kehikkona efektiivisen altruismin tarkastelulle. Haastateltujen toiminta oli elämäntapaliikkeille tyypilliseen tapaan yksilöllistä. Haastatellut mielsivät tärkeimpien tekojensa tapahtuvan EA Helsingin ulkopuolella. Efektiivisen altruismin yhteisön tehtävä oli toimia lähinnä vertaistukena. Haastateltujen pääasialliset tavat toteuttaa efektiivistä altruismia olivat lahjoittaminen ja opiskelu efektiivisen altruismin mukaisen työuran toivossa. Kukaan työssäkäyvistä haastatelluista ei ollut kuitenkaan löytänyt efektiivisen altruismin tehokkaan hyvän tekemisen standardien mukaista työpaikkaa. Efektiivisen altruismin tavoitteiden toteuttaminen on myös jatkuvaa ja jokapäiväiseen elämään nivoutuvaa, erityisesti koska myös opiskelu ja työura nähdään välineinä tehdä mahdollisimman paljon hyvää. Monet haastatellut lahjoittivat säännöllisesti hyväntekeväisyyskohteisiin ja kuluttivat puolestaan vähemmän rahaa harrastuksiin ja ylellisyystuotteisiin. Monet käyttivät vapaa-aikaa efektiiviselle altruismille relevanttien teemojen opiskeluun. Jotkut haastatellut tarkastelivat melkein kaikkia elämänalueitaan efektiivisen altruismin näkökulmasta, kun taas toisille efektiivinen altruismi oli rajatumpaa. Efektiiviseen altruismiin liittyi myös identiteettityötä. Haastatellut pyrkivät eheään moraaliseen identiteettiin toimimalla arvojensa mukaisesti. Kuten monissa muissakin elämäntapaliikkeissä efektiivisen altruisminkin piirissä vastuu yhteiskunnallisesta muutoksesta on yksilön harteilla, mikä aiheuttaa helposti paineita. Useimmat haastatellut kertoivat jonkinlaisista paineiden kokemuksista tai vaikeuksista määritellä rajaa sille, minkä verran käyttää aikaa ja resursseja efektiivisen altruismin tavoitteisiin. Siinä missä monissa elämäntapaliikkeissä ristiriidaton moraalinen identiteetti, arvojen ja toiminnan sopusointu, voi olla jopa toiminnan yhteiskunnallisia vaikutuksia tärkeämpää, efektiivisessä altruismissa pyrkimys ristiriidattomaan moraaliseen identiteettiin on kietoutunut mahdollisimman tehokkaan yhteiskunnallisen vaikutuksen tavoitteluun. Yhteiskunnalliseen muutokseen pyritään yksilöinä, mikä mahdollisesti osittain selittää monen haastatellun mainitsemat paineen ja riittämättömyyden tunteet. Elämäntapaliikkeissä epäonnistuminen liikkeen tavoitteissa koetaan samalla usein myös henkilökohtaiseksi moraaliseksi epäonnistumiseksi. Toisaalta se, miten efektiivisen altruismin toteuttaminen nivoutuu jokapäiväiseen elämään ja lisää tiedostavuutta sen suhteen, voi tuoda arkisiin velvollisuuksiin uuden ulottuvuuden. Kun jokapäiväiset tai muutenkin pakolliset tehtävät nähdään välineinä nykyisten ja jopa tulevien sukupolvien elämän parantamiseen, ne saavat syvempää merkitystä.
  • Mäkinen, Hanna (2011)
    Tutkimuskohde on erään Suomen kunnan alueella toimiva kunnallinen terveydenhuollon organisaatio. Tutkimuskohteena oleva organisaatio on toiminut tilaaja—tuottaja-mallissa muutaman vuoden ajan. Pro gradu -tutkielman tarkoitus oli tutkia tilaaja—tuottaja-mallin vaikutuksia tietotekniseen järjestelmään ja muutoksen onnistuneisuutta esimiesten ja johdon näkökulmasta. Tarkentava alakysymys on, miten tuotteiden ja määrää korostavan mittaamisen avulla onnistutaan kuvaamaan työn sisältöä sosiaali- ja terveydenhuollossa esimiesten ja johdon näkökulmasta katsottuna. Tutkielmassa käytin aineistona valmista haastattelumateriaalia, jonka toimeksiantajani eli Työterveyslaitos oli luovuttanut käyttööni. Aineisto koostui sosiaali- ja terveydenhuollon esimiesten ja johdon haastatteluista. Tutkielmassa käytin sisällönanalyysiä, joka on laadullinen tutkimusmenetelmä. Tutkimusasetelma perustui vertailevaan menetelmään eli analyysissä etsin samankaltaisuutta haastateltavien puheesta eli toistuvia teemoja, jotka eivät ole riippuvaisia haastateltavien erilaisista taustoista. Tutkielmassa selvisi muun muassa, että tuotteistaminen ja määrällinen mittaus vievät tällä hetkellä liikaa resursseja ja aikaa verrattuna niiden tuottamaan todelliseen hyötyyn esimiesten ja johdon näkökulmasta katsottuna. Toisekseen työn mittaaminen ja läpivalaiseminen eivät välttämättä kasvata työtehoa esimiesten ja johdon näkökulmasta katsottuna. Tutkielman tärkeimmät viitteet on otettu viimeaikaisesta työn sosiologisesta keskustelusta.
  • Asikainen, Anniina (2018)
    Tutkielman tavoitteena on tarkastella sitä, miten tutkimani kielenkäyttäjät kuvailevat työssään käyttämäänsä kieltä, kielimuotoja ja niiden tilanteista vaihtelua sekä analysoida kuvauksissa ilmeneviä kieli-ideologioita sekä -asenteita. Kantaviksi teemoiksi nousevat murteiden käyttö, puhuttelu sekä kielitaito. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineisto käsittää seitsemän haastattelua. Ne on toteutettu Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa -hankkeen puitteissa. Haastateltavista neljä on syntynyt 1940–1950-luvuilla ja kolme 1980-luvulla. Heidän joukossaan on kaksi korkeakouluopettajaa, toimittaja, pankkivirkailija, start-up-yrityksen asiakaspalvelija, myyntiedustaja sekä bioanalyytikko. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat sosiolingvistinen variaationtutkimus sekä kieli-ideologia- ja kieliasennetutkimus. Sosiolingvistisistä taustamuuttujista otetaan huomioon erityisesti iän ja ammattiryhmän vaikutus kielenkäyttöön. Lisäksi hyödynnetään aiempaa tutkimusta puhetilanteen vaikutuksesta kieleen. Aineiston analyysimetodina käytetään diskurssianalyysiä. Analyysissä tarkastellaan esimerkiksi, miten kieltä ja eri kielimuotoja nimetään ja kuvaillaan, millaisilla käsitteillä kielestä puhutaan ja keitä kuvauksissa esitetään toimijoina. Analyysi keskittyy paitsi haastateltavien metakieleen eli puheeseen kielestä myös siihen, millaisia asenteita ja ideologioita heidän kielenkäytöstään kokonaisuudessaan ilmenee. Työssä osoitetaan, että työelämän kieltä kuvaillaan pääosin samankaltaisin ilmauksin: siihen liitetään asiallisuus, huolellisuus sekä ymmärrettävyys. Kommunikointia työpaikan ulkopuolisten kanssa kuvaillaan viralliseksi, kollegoiden kanssa rennoksi. Puhuttelumuodoista sinutteluun suhtaudutaan pääosin myönteisesti, mutta työroolissa suositaan teitittelyä erityisesti itseä selkeästi vanhempien keskustelukumppanien kanssa. Suhtautuminen omaan kielitaitoon ja erityisesti englannin kielen osaamiseen on vaihtelevaa: osa informanteista tuntee kielitaidon suhteen epävarmuutta työelämässä, osa sen sijaan kokee pärjäävänsä hyvin. Yleisesti englannin lisääntynyttä käyttöä sen sijaan kritisoidaan ja se nähdään jopa uhkana suomen kielelle. Informanttien kommenttien taustalla on havaittavissa erilaisia ideologioita, jotka ilmenevät osin myös ristikkäin. Läsnä on esimerkiksi standardiuden ideologia, joka korostaa kielen pysyvyyttä tilanteesta toiseen. Toisaalta sen kanssa samoissa kommenteissa saatetaan korostaa myös alueellisen variaation tärkeyttä, mikä taas on ajatusmaailmaltaan lähellä sopivuuden ideologiaa, jonka mukaan eri varieteetit sopivat eri tilanteisiin. Myös puristista ideologiaa on havaittavissa. Tutkielma avaa näköalaa aihepiiriin, joka on monelle läheinen, mutta toistaiseksi vähän tutkittu. Tulokset kuitenkin paljastavat, että lisätutkimus olisi tarpeen, sillä työelämän muuttuva kielimaisema herättää kielenkäyttäjissä pohdintaa ja myös epävarmuuden tunteita. Olisi kiinnostavaa tutkia samojen informanttien todellista kielenkäyttöä työelämän tilanteissa ja verrata havaintoja tämän tutkimuksen tuloksiin.
  • Haarlaa, Topi (2020)
    Fransiskaanien tarina on kertomus työstä. Ei ole montaa pyyteettömämpää tapaa osoittaa rakkautta, kuin palvella hädässä olevia lähimmäisiä vailla omia intressejä, vain perustoimeentulon hankkien ja ohessa elämäänsä ilolla ja riemulla rikastuttaen. David Flood on tehnyt pitkän elämäntyön tutkien varhaista fransiskaanista liikettä ja tehnyt aiempaa paradigmaa muuttavia johtopäätelmiä siitä, että meillä on ehkä enemmän opittavaa siitä mitä varhaiset fransiskaanit tekivät, kuin mitä he puhuivat. Tässä tutkielmassa tutkin varhaisten fransiskaanisten tekstilähteiden sekä David Floodin kirjallisuuden valossa työn käsitystä varhaisessa fransiskaanisuudessa. Tavoitteenani on kirkastaa ymmärtämystä työn eri ulottuvuuksista liikkeen varhaisissa vaiheissa. Lähteinäni käytän veljestön osalta sen paavillista vahvistusta vaille jäänyttä elämänohjetta Regula non Bullataa, Paavin yhteisölle reilun vuosikymmenen jälkeen vahvistamaa sääntöä Regula Bullataa sekä Franciscus Assisilaisen lähellä kuolemaansa sanelemaa Testamentumia. David Floodin osalta lähteinäni ovat hänen kaksi fransiskaanista työtä käsittelevää kirjaansa Work for Everyone (1997) sekä The Daily Labor of the Early Franciscans (2010). Metodina käytän systemaattista analyysiä kiinnittäen huomiotani keskeisiin käsitteisiin, argumentteihin ja niiden taustalla oleviin edellytyksiin. Taustoittaakseni fransiskaanista liikettä edeltäneet ja siihen vaikuttaneet tekijät, tutkielma sisältää melko kattavan taustaluvun niin kirkon, luostarilaitoksen kuin laajemman yhteiskunnan osalta. Tutkielma avaa kehityskulkuja, jotka johtavat liikkeen varhaisessa vaiheessa tärkeästä ruumiillisesta työstä kohti klerikalisoitumista ja siirtymää ruumiillisesta työstä kohti papillisia tehtäviä. Painotus tutkielmassa on ajassa ennen klerikalisoitumista ja siltä ajanjaksolta tutkielma erittelee työn elämää rikastuttavia ulottuvuuksia lähteidensä pohjalta. Osana tarkastellaan työn yhteiskunnallisia ja poliittisia ulottuvuuksia fransiskaanisesta näkökulmasta. Tutkielma löytää työn merkityksen yksilölle ja yhteisölle niin konkreettisella kuin käsitteellisellä tasolla ja avaa näkemään joutilaisuuden välttämisen arvon.
  • Vesanen, Maria (2012)
    Työn järjestämisessä tapahtuneet muutokset ovat puhuttaneet työelämätutkijoita länsimaissa jo useita vuosikymmeniä. Uudessa jälkifordistisessa työssä sosiaalisten ja viestinnällisten taitojen on nähty korostuvan ja työn on väitetty muuttuneen subjektivoituneeksi, työntekijän persoonasta riippuvaisiksi suorituksiksi. Joustavuuden ja kontrollin ulottuvuuksien on nähty olevan uuden työn ytimessä: samalla kun joustavilla työn järjestämisen tavoilla on pyritty työntekijän autonomian ja vastuun kasvattamiseen, perinteinen taylorismin opeille pohjautuva kontrolli on muuttunut kohti normatiivista, itsen johtamista tavoittelevaa kontrollia. Yhtäältä uusien työn organisointi- ja kontrollitapojen on väitetty tekevän työstä mielekkäämpää ja vapauttavan työntekijän perinteisen kontrollin kulttuurista. Toisaalta niiden on väitetty johtavan työn tehostumiseen ja työntekijöiden mielten kolonisointiin. Tutkielmassa uutta työtä tarkastellaan joustavuuden ja kontrollin näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia joustavuuden ja kontrollin käytäntöjä media- ja viestintäalan tietotyöläisten työssä on käytössä. Näitä käytäntöjä lähestytään Alasuutarin (1999) faktanäkökulmasta, jonka lisäksi joustavuuteen ja kontrolliin liitettyjä merkityksiä tarkastellaan kulttuurisesta näkökulmasta. Tutkielman aineisto on kerätty teemahaastatteluin ja analyysimenetelmänä on käytetty temaattista sisällönanalyysiä. Lisäksi tietotyöläisten kulttuurisen puhunnan paikantamisessa työkaluna on hyödynnetty Lévi-Straussin kulinaarista kolmiota. Tutkielmassa havaitaan, että tietotyöläisten työ joustaa monella tapaa. Joustavuus näkyy tiimityössä, työn jaossa sekä työajoissa ja paikoissa, ja joustavat käytännöt nähdään tärkeinä sekä työn luonteen että oman kulttuurisesti rakentuneen asiantuntija-aseman takia. Myös kontrollin käytännöt tulevat esille; yhtäältä käytännöllisenä työn valvontana, toisaalta normatiivisena työntekijän itsensä sisäistämänä tapana toimia ja ottaa vastuuta työyhteisössä. Vaikka kontrollia toteuttavat työyhteisössä useat toimijat, tietotyöläiset kontrolloivat usein kaikkein eniten itse työnsä eri osa-alueita. Itsen johtaminen muodostuukin keskeiseksi tavaksi toimia työyhteisössä. Itsen johtamisen korostuminen herättää kuitenkin ristiriitaisia tuntemuksia. Yhtäältä käytännöt nähdään toimivina ja omaa itsen johtamisen kykyä tuodaan esille. Toisaalta sekä omaa että muiden itsen johtamisen kykyä myös epäillään. Työkäytäntöjen tueksi kaivataankin selkeämpiä raameja. Tuloksista havaitaan, että joustavuuden ja kontrollin käytännöt voidaan nähdä työntekijän näkökulmasta hyvin monisyisinä. Ristiriitaisten ja epävarmojen tunteiden ohella tietotyöläisten työ ja työkäytännöt mahdollistavat itsen toteuttamisen ja työ näyttäytyy mielekkäänä. Itsen johtaminen muodostuu kuitenkin keskeiseksi joustavuuden ja kontrollin suhteen kannalta; se mahdollistaa joustavuuden ja löyhän kontrollin, mutta se on samalla ehto työyhteisössä toimimiselle. Työyhteisössä vallitsevat normatiivisen kontrollin käytännöt myös kehottavat työntekijöitä johtamaan itseään. Toisaalta itsen johtaminen on myös osa tietotyöläisen omaa toimijuutta; siihen pyritään aktiivisesti ja se näyttäytyy ihanteellisena tapana toimia.
  • Airola, Mira (2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmani käsittelee suomalaisten kääntäjien ja tulkkien arvomaailmaa. Tutkielmassa käsitellään erityisesti työhön ja työn tekemiseen liittyviä arvoja Suomen Kääntäjien ja Tulkkien Liiton (SKTL) jäsenistön keskuudessa, muttä myös yleisiä elämänarvoja selvitetään.Tutkielman tavoitteena on kartoittaa ja luoda kyselyn avulla käsitys kohderyhmän arvomaailmasta ja ammattiin liittyvistä eettisistä arvoista, joita ei ole laajasti aiemmin kartoitettu. Tutkielma kuuluun käännöstieteen alaan, Aihetta käsitellään myös sosiaalipsykologian näkökulmasta erityisesti arvojen ja ammatti-identiteetin kohdalla. Tutkimusaineistona on vuonna 2005 toteutettu kysely, johon vastasi yhteensä 383 SKTL:n silloista jäsentä (vastausprosentti 27,3%). Vastaajista naisia oli 77% ja miehiä 21% (tähän tiedon jätti kertomatta 2% vastaajista), mikä vastasi jäsenistönkin koostumusta. Eniten (42%) vastaajissa oli yli 15 vuotta kääntäjän tai tulkin ammatissa toimineita, ja enemmistö vastaajista toimi kääntäjänä tai tulkkina joko yrittäjinä tai freelance-pohjalta (yht. 77% kaikista vastaajista), eli alan yksityisyrittäjävetoisuus näkyi myös tässä. Saadakseni vastauksen edellä esittämiini kysymyksiin loin oman kyselylomakkeen. Sen jälkeen tutkimusaineisto kerättiin web-kyselylomakkeen avulla Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton jäseniltä vuonna 2005. Pro gradu-tutkielmani on siis tähän kyselyyn pohjautuva kvantitatiivinen tutkimus, joka keskittyy kyselyn tulosten purkuun ja osin myös niiden analysointiin. Kysely tuloksista voi nostaa esiin seuraavat huomiot: Tulkin ja kääntäjän koulutukseen liittyvistä arvoista koettiin tärkeimmiksi työn laatuun ja vastuullisuuteen liittyvät asiat (ka. 4,4/5), sekä kielitaito sekä kulttuurien tuntemus (ka. 4,64/5). Samoin työhön liittyvistä arvoista nousi tärkeimmiksi kielitaito ja kulttuurien tuntemus (ka. 4,88/5). Tarkkuus ja täsmällisyys työssä nousi seuraavaksi tärkeimmäksi (ka. 4,62/5), ja sen jälkeen seuraavaksi nousi työn mielekkyys (ka.4,54/5). Vähiten tärkeimmäksi arvoksi jäi työn vaikutus ja merkitys yhteiskunnalle (ka. 3,28/5). Tutkimus osoittaa vastaajien vapaiden kommenttien perusteella, että vastajaat kokevat aiheen tärkeäksi, ja siihen tulisikin syventyä enemmänkin. Jatkotutkimusaiheeksi suositellaan pitkittäistutkimusta esim. 15 vuoden kuluttua ensimmäisestä kyselystä, tai 10 vuoden välein ensimmäisen kyselyn toteuttamisesta. Hyvin mielenkiintoista olisi nähdä mahdolliset muutokset erityisesti maailmantilanteseen ja arvomaailmaan liittyvien vastausten suhteen. Lisäksi vuoden 2005 jälkeen alalla on tapahtunut uutta, esimerkiksi tv-sarjoihin ja elokuviin liittyvien suoratoistopalveuiden ja automaatiokäännösten myötä. Nämä ovat muuttaneet toimialaa ja ammattia, ja niihin liittyviä muutoksia olisi tärkeä seurata ja tutkia.
  • Turusenaho, Päivi (2016)
    Changing work as well as changing expertise requirements are an often discussed topic in our current public discussion. In this study, the main interests were the conceptions of expertise and experiences of changing work and expertise requirements. The participants of the study (n=12) were a group of professionals working in a company providing language services. The aim of the study was to analyse how the participants understand expertise and what kind of changes and new expertise requirements they have experienced at their work. The main analytical concept of the study is expertise, and the theoretical framework consists of research literature on expertise on individual and collective dimensions which were compared to the conceptions of expertise among the sample group. The changes the research subjects have experienced at work were thematically analyzed by mirroring their views against some viewpoints on changing work and the historical work types. The study is based on a qualitative research strategy and the material was analysed by applying phenomenographic content analysis. The material was collected through one-to-one interviews. The work related expertise as described by the participants is presented through examples, whereas the phenomenographic analysis focuses on the participants' conceptions of expertise and on experiences of changes of work. To conclude, the results of the study were collected to categories of description. The results clearly showed that the contextual dimension of expertise as experience in the professional field was considered as one of the most important element of expertise. In addition to knowledge, skills, self-awareness and education, expertise was also related to learning new things as a prerequisite for expertise development. Also, knowing the customer was seen as expertise. In addition, respect from others was also seen as part of being an expert. In this material, expertise was portrayed more as an individual rather than a collective quality, even though the work was considered a team effort. The changes at work were related to increasing customer demands, changing technology and financial pressures. Despite these changes, the underlying nature of work was seen as unchanged and overall, the changes were not considered to lead to any completely new expertise requirements.
  • Virolainen, Lotta (2017)
    Maahanmuuttajien kotoutumisen yhdeksi päämääräksi nähdään työllistyminen tulomaassa. Maahanmuuttajien osallistumista työelämään on tarkasteltu sosiaalitieteellisissä tutkimuksissa. Tässä pro gradu -tutkielmassa aihetta tarkastellaan sosiologisesta näkökulmasta käsin kuva-analyysin avulla. Kuvissa esiintyvät representaatiot maahanmuuttaja-työntekijöistä muokkaavat osaltaan asenteita, joita heistä muodostetaan. Samalla ne heijastavat jo olemassa olevia asenteita. Tutkimuksen aineisto kerättiin Helsingin Sanomien verkkosivujen tekstiarkistosta. Analysoitaviksi kuviksi valikoitui yhteensä 53 lehtikuvaa vuosilta 2014–2015, jotka on julkaistu maahanmuuttajien työelämään osallistumista käsittelevien lehtiartikkelien yhteydessä. Analyysin pääpaino on lehtikuvissa, mutta myös kuvien yhteydessä olevat tekstit otetaan huomioon tarkastelussa. Tutkielmassa kysytään, miten maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä esitetään lehtikuvissa. Aineistoa käytiin läpi aineistolähtöisen teemoittelun avulla tutkimalla kuvissa esiintyviä elementtejä. Kuvia vertailtiin keskenään ja ryhmiteltiin luokkiin niiden samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien perusteella. Aineisto on luokiteltu henkilökuviin sekä työntekokuviin. Työntekokuvien tarkastelu on analyysin keskiössä. Analyysi jakaantuu kolmen teeman ympärille, jotka ovat ruumiillisuus, materiaalisuus sekä vuorovaikutuksellisuus. Ruumiillisuuden osalta analyysissa sovelletaan Beverley Skeggsin (2014) kirjaamisen käsitettä. Pro gradu -tutkielmassa havaitaan, että useimmissa kuvissa työtä tekevänä maahanmuuttajana nähdään keski-ikäinen mies. Maahanmuuttajien näytetään työskentelevän kuvissa työelämän eri sektoreilla. Keskiluokkaisissa ammateissa työskentelevät maahanmuuttajat esitetään useimmiten henkilökuvissa poseeraamassa kameralle. Työväenluokkaisissa ammateissa toimivat henkilöt taas esitetään usein kuvissa suorittamassa fyysistä työtehtävää. Kuvia siivoustyöntekijöistä esiintyy aineistossa eniten. Tutkimuksessa havaitaan, että työntekokuvissa maahanmuuttaja-työntekijöiden representaatioissa toistuu ahkeruuden, kasvottomuuden ja yksinäisyyden esitykset. Työvälineillä on kuvissa merkittävä rooli työn kontekstin luojana. Maahanmuuttajien tekemää työtä ei kuitenkaan representoida pelkkien työvälineiden kautta, vaan kaikissa kuvissa nähdään ihmisen keho.
  • Lehtinen, Karri (2019)
    Työ ja sen tulevaisuus on yksi keskeisimmistä yhteiskunnallisista kysymyksistä vuonna 2019. Keskustelussa korostuu käsitys siitä, että työ ja työyhteiskunta ovat murroksessa. Työyhteiskunnan tai työkeskeisen yhteiskunnan synty Suomessa on historiantutkimuksissa ajoitettu 1800-luvun loppuun. Näissä tutkimuksissa ei ole juuri pohdittu työn merkityksiä, vaan työ on niissä apriorisesti määritelty jo ennalta. Keskustelu työn tulevaisuudesta on herättänyt myös historiantutkijat tarkastelemaan kriittisesti työn historiallisia merkityksiä. Tässä tutkimuksessa kysytään tätä taustaa vasten: mitä merkityksiä työ sai 1800-luvun lopun Suomessa? Tutkimuksen aineisto koostuu Työmies-lehdestä vuosilta 1895–1898 kerätystä aineistosta. Tarkempi tutkimuskysymys kuuluu: millaisia merkityksiä työ saa tai sille annetaan aineistossa? Tutkimuksessa tehdään teoreettinen oletus siitä, että työn merkitykset ovat sekä kielellisiä että ei-kielellisiä, ruumiillisia ja toiminnallisia. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, minkälaisessa teoreettisessa viitekehyksessä työn merkityksiä kannattaisi tutkia. Minkälaisia taustaoletuksia erilaiset teoriat pitävät sisällään? Vaikka tutkimuksessa tehdään oletus siitä, että työ saa myös ei-kielellisiä merkityksiä, tutkitaan tässä työssä työn kielellisiä merkityksiä laadullisin menetelmin. Aineistosta löytyvät merkitykset voidaan jakaa kolmeen: ruumiillinen työ, naisten tekemä työ ja “työ kuin työ”. Työmiehessä korostetaan ruumiillisen työn keskeistä roolia miehen elämässä. Ruumiillinen työ on miehen kansalaisuuden, siveellisyyden ja ylipäänsä hyvän elämän perusta. Naiselle työ on vain toissijainen seikka. Työmiehessä korostetaan, että naiselle tärkeää on äitiys. Kiinnostavin merkitys on ”työ kuin työ”. Työ merkityksessä ”työ kuin työ” on ymmärrettävä löyhässä mielessä ja heuristisena välineenä. Siihen sisältyy joukko erilaisia subjektiivisista positioista ilmaistuja tapoja, joilla Työmiehessä yleisesti esiintyviä näkemyksiä työn merkityksestä pyritään haastamaan. Työ merkityksessä ”työ kuin työ” asettaa osittain kyseenalaiseksi eräiden tutkimusten väitteen siitä, että Suomessa olisi syntynyt 1800-luvun lopussa uusi mentaliteetti, jossa työ nähtiin automaattisesti miehelle elämän täyttymyksenä. Aineistoni esimerkkien perusteella voi päätellä, että tällainen käsitys pystyttiin ainakin osittain haastamaan. Näin pienen aineiston perusteella on kuitenkin vaikea sanoa, miten yleisiä vaihtoehtoiset tavat käsitteellistää työ olivat 1800-luvun lopun Suomessa. Asiaa pitäisi tutkia lisää. Tämä tutkimus auttaa myös osaltaan ymmärtämään työstä käytävien nykykeskustelujen kontekstia. Työ ei ollut 1800-luvun lopussakaan itsestään selvä ja ongelmaton käsite, vaan se oli silloinkin hieman vastaavalla tavalla murroksessa.
  • Piispanen, Anna (2017)
    Ruuanvalmistus on kotikontekstissa yleisesti naisiin liitetty työtehtävä, mutta ammattimaisella keittämisellä on miehinen historia. Suomalaisissa ravintoloissa on ollut aina naisia töissä, mutta keittiömestari on perinteisesti ollut miesten ammatti. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen keittiömestarin työtä naisnäkökulmasta. Tutkimustehtävänäni on selvittää, millaisia kokemuksia naispuolisilla keittiömestareilla on ammatissa toimisesta, ja miten he rakentavat kokemuksiensa kautta suhdetta ammatti-identiteettiin. Lisäksi aineistoa tarkastelemalla selvitän, miten naiskeittiömestarit ovat kokeneet ammattiinsa kuuluvat työtehtävät ja työyhteisönsä. Tutkin myös, miten naiseus on vaikuttanut kokemuksiin keittiömestarina työskentelystä. Aineisto koostuu haastatteluista. Laatimani kysymysrungon avulla haastattelin kahdeksaa naista, jotka ovat tai olivat työskennelleet keittiömestareina. Koska haastattelut käsittelevät keittiömestareiden uraa ja niihin liittyy vahva työtematiikka, kutsun niitä työelämäkerroiksi. Kaksi haastateltavista vastasi kirjallisesti samoihin haastattelukysymyksiin. Äänitetyt haastattelut kestivät noin tunnista kolmeen tuntiin ja kirjalliset vastaukset ovat laajuudeltaan 3-14 sivua. Aineisto on tallennettu Hotelli- ja ravintolamuseon arkistoon. Lähestyin haastatteluja lähilukemalla niiden litteraatteja useita kertoja ja analysoin aineistoa kokemuskerrontaan keskittyen. Kokemuskertomukset ovat tarinoita kertojasta ja hänen kokemista tapahtumista, joissa keskeiseksi nousee kertojan oma tulkinta tapahtuneesta. Lisäksi tiedonintressini pohjautuu fenomenologiaan, minkä avulla tarkastelen keittiömestaruuden suurempia rakenteita. Tutkin naiskeittiömestareiden kokemuksia kolmessa eri aihepiirissä. Ensimmäiseksi tarkastelen, miten haastateltavat kokevat ruoanvalmistuksen, luovuuden ja talouden työtehtävät. Toisessa kappaleessa analysoin kokemuksia työyhteisöistä ja niiden johtamisesta keittiömestarin näkökulmasta. Viimeisessä analyysikappaleessa käsittelen haastateltavien näkemyksiä naiseuden vaikutuksesta työn kokemuksiin. Keittiömestarin ammatti-identiteettiin samaistutaan luovuuteen, talouteen ja henkilöstöjohtamiseen liittyvien työtehtävien hallinnan kautta. Aineistosta ilmeni kokemuksia, joissa oma osaaminen ja työn vaatimukset eivät kohdanneet perinteisenä pidettyä keittiömestaruutta. Näiden kokemuksien ristiriitaisuus kertoo ammatti-identiteetin päättymättömästä muutoksesta. Haastateltavat pitävät työyhteisöjä tärkeinä ja useimmiten yhtenä työn parhaimpana puolena. Esimieheys toi mukanaan rajoitteita ja velvoitteita, jotka asettivat keittiömestarit erilaiseen asemaan työyhteisössä. Näiden erontekojen kautta rakennetaan ammatti-identiteettiä suhteessa työyhteisöön. Haastatteluiden perusteella perinteinen kuva keittiömestaruudesta on muuttumassa. Ammattitaidon katsotaan olevan ratkaisevin tekijä keittiömestaruudessa ja haastateltavat näkivät, ettei naissukupuoli ollut ammatti-identiteetin vastainen. Naiskeittiömestarit kokivat kuitenkin sukupuolensa aiheuttaneen kitkaa työyhteisöissä, mikä kertoo ammatin miehisen kuvan elävän vielä keittiömestaruuden kulttuurisissa rakenteissa.
  • Ihantila, Kimmo (2014)
    This thesis examine young college student's consumption resources and consumption. I study how consumption resources are related to college student's consumption. The research has been carried out qualitative, phenomenography research method, where object of examination are student's views of consumption, use of time, student loan use and themes between essential and luxurious consumption. I used interviews as a method of collecting data, which suits for a phenomenography research. The empirical material consist of 13 student's interviews. I analysed material by using content analysis and typecasting. Available resources, such as income, are important for consumers. Students who took part research have low income level compared to the rest population. Financial aid to students consist of student grant, housing benefit and student loan. Majority of interviewees drew student loan in addition to student grant. Nearly all interviewees received financial support from their parents. Housing cost took the majority of interviewees money. The students lived mainly in apartment building. Time is addition to money other household's central resources, because it analyse household daily action. When examine meaning of time in young college students' consumption appear that many students have four sector in regard to the use of time. This sectors are work, study, housework and free time. As a result of study student's temporal resources are scanty, because working is secondary. Due to small incomes and temporal resources young college student's consumption is emphasized to essential consumption as food, housing costs and bills. Young's weak economic situation cause that young use consumption credit or loan to essential consumption or luxurious consumption. This may lead to get into debt if the use of money not control. Students spend money on luxurious consumption, as bars, restaurants and student parties. They also spend their money on hobbies, different events and journeys too. Students draw student loan in order to achieve better standard of living.
  • Viinikka, Elina (2016)
    Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, mitä perustulosta käytävä julkinen keskustelu pitää sisällään. Tutkimuksessa kuvataan suomalaisen julkisen perustulokeskustelun teemoja 2000-luvulla; argumentteja puolesta ja vastaan. Lisäksi tarkastellaan perustulokeskustelun ajallista muutosta. Tavoitteena on avata lukijalle perustulon ideaa ja taustalla vaikuttavia erilaisia intressejä. Lisäksi pohditaan, mitä perustulosta käytävä julkinen keskustelu kertoo laajemmin asenteista ja suhtautumisesta sosiaaliturvajärjestelmää kohtaan. Sosiaaliturvajärjestelmän uudistuksista käytävä keskustelu ja sen ymmärtäminen ovat olennaisessa roolissa, kun mietitään hyvinvointivaltion tulevaisuutta. Perustulo on saanut kannatusta niin poliittisen rintaman oikealta kuin vasemmaltakin laidalta. Perustulo on sosiaaliturvan, työmarkkinoiden ja verotuksen kokonaisuudistus, jolla on arvioitu olevan vaikutuksia työn teettämiseen ja vastaanottamiseen, yksilöiden ja kotitalouksien työmarkkinakäyttäytymiseen, työllisyyteen ja työsuhteiden laatuun, toimeentulon tasoon ja muiden sosiaaliturvaetuuksien käyttöön. Aihe on erityisen ajankohtainen juuri nyt, kun hallitusohjelmaankin on tehty kirjaus perustulokokeilun toteuttamisesta tämän hallituskauden aikana. Tutkimusaineisto koostuu Helsingin Sanomien perustuloaiheisista mielipide-osastolla vuosina 2000–2014 julkaisuista kirjoituksista, joita tarkasteluajankohtana ilmestyi yhteensä 104 kappaletta. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmenetelmänä on temaattinen sisällönanalyysi sekä sitä täydentävä määrällinen sisällönerittely. Analyysin tavoitteena on löytää tutkimusaineistosta teemoja, jotka kertovat perustuloon liitetyistä käsityksistä, odotuksista ja tavoitteista. Keskeisimmiksi teemoiksi aineiston perusteella nousee neljä perustulokeskustelun teemaa: työhön kannustaminen ja aktivointi, talouden ja työelämän muutos, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus sekä vapaus ja autonomia. Analyysissä esiin nousseiden teemojen jakautumisen perusteella näyttäisi siltä, että keskustelu perustulosta keskittyy lähinnä työhön kannustamiseen ja aktivointiin sekä sosiaaliturvan sovittamiseen muuttuneen työelämän vaatimuksiin. Aineiston ajallinen vertailu osoittaa, että julkinen perustulokeskustelu on syklistä ja vakiintunutta. Tutkimuksen tulokset kertovat uusliberalismin ja työetiikan hengen määrittelevän vahvasti perustulosta käytävää keskustelua. Tutkimus osoittaa myös, että perustuloon liitetyt odotukset ja tavoitteet ovat usein ristikkäisiä; toisaalta se nähdään keinona kannustaa ja aktivoida työn tekemiseen, toisaalta mahdollisuutena vapautua palkkatyön pakosta. Tutkimuksen keskeisimpänä ansiona voidaan pitää perustulosta käytävän keskustelun avaamista, joka voi auttaa hahmottamaan uudenlaisia ratkaisuja sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisessa.
  • Aura, Otto (2012)
    Tutkielmassa tarkastellaan työtä, työvoimaa sekä rationalisointia jatkosodan aikana linnoitustöissä. Lähtökohtana tutkielmalle on mikrohistoriallinen strategia, jossa kohteena on rakennusmestari Veikko Mäkisen (1913–1994) työura puolustusvoimissa tammikuusta 1941 marraskuuhun 1944. Tämän kautta luodaan kuva yhdestä mahdollisuudesta sodan aikaiseen työhön ja tutkitaan yleisempää organisaatiotasoa. Ainutlaatuisena lähdeaineiston ytimenä on Mäkisen julkaisematon muistelmateos. Muistelmateoksen kautta konkretisoitui tutkimustehtävän mikrohistoriallinen osuus: yhden rakennusmestarin sodassa tekemän työn tutkiminen. Mikrohistoriallisesta osuudesta nousivat puolestaan toiset tutkielman johtoteemat, työvoima ja rationalisointi. Alkuperäisaineiston muodostivat Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteestä löytyvät dokumentit, joiden perusteella tutkittiin sekä yksittäistä että yleistä tasoa. Rakennusmestarin työ muodostui monipuoliseksi. Tehtävät alkoivat Mäkisen hankittua itselleen rakennusmestarin paikan linnoitustöissä tammikuussa 1941 ja jatkuivat liikekannallepanon jälkeen reserviläisenä linnoitusrakennuspataljoonassa rakennusjoukkueenjohtajana loppukevääseen 1942. Tämän jälkeen Mäkinen komennettiin Kunnossapito- ja tarkastustoimistoon, jossa hän suoritti korsujen ja parakkikylien tarkastuksia sekä toimi työnjohtotehtävissä aina marraskuuhun 1944. Noin puolet työajasta kului maastoon suuntautuneilla tarkastusmatkoilla. Rakennusmestarin työn tutkimisen kautta esille nousee tässä tapauksessa kolme eri työvoiman muotoa. Mäkisen alaisina toimi työvelvollisia, sotavankeja sekä toipilaiksi kutsuttuja asevelvollisia. Analysoimalla Mäkisen työtehtäviä työnjohtajana, voidaan myös tulkita mitä töitä edellä mainitut tekivät. Työvelvolliset olivat lainsäädäntöön perustuva ryhmä, joiden palkkaus oli normitettua. Työvelvollisuus käsitti käytännössä koko työikäisen väestön. Jo loppusyksystä 1941 työvoimaksi joutui sotavankeja. Näitä otettiin käyttöön myös linnoitustöissä, jota varten perustettiin erityisiä sotavankikomppanioita. Kesällä 1942 puolestaan alkoi kokeilu, jonka pohjalta niin sanotut toipilaat tulivat työvoimaksi. Toipilailla tarkoitettiin suomalaisia asevelvollisia, joiden psyyke ei ollut syystä tai toisesta kestänyt sodan todellisuutta. Tietyn henkisen kestokyvyn saavuttaneet siirrettiin pois sotasairaaloiden mielisairausosastoilta ja laitettiin ruumiilliseen työhön, rakentamaan esimerkiksi parakkeja tai keräämään maastoon jäänyttä piikkilankaa. Jokainen näistä ryhmistä oli myös osaltaan vastausyritys koko sodan läpi kestäneeseen ongelmaan työvoiman puutteesta. Ensisijaisesti parhaassa työvoimassa olleet miehet olivat myös parhaassa taisteluiässä, joten heidät komennettiin kenttäarmeijaan. Samanaikaisesti kotirintamalla oli esimerkiksi sotateollisuudessa töitä, joita tekemään tarvittiin ammattimiehiä. Linnoitustyömailla oli jatkuvasti puutetta ammattitaitoisesta työvoimasta, niin työmiehistä kuin työnjohtajista. Tältä pohjalta nousevat myös rationalisoinnin teemat sekä työn organisointi. Työvoima oli saatava tekemään työt mahdollisimman tehokkaasti niillä rajallisilla resursseilla, jotka olivat käytettävissä. Sodan jatkuessa työn määrä kasvoi vallattujen alueiden myötä, mutta suomalainen työvoima ei kasvanut. Tutkielmassa muodostetaan yksi mahdollinen kuva rakennusmestarin jatkosodasta. Työtä tehtiin poikkeuksellisessa toimintaympäristössä, jossa vaikuttivat sodan asettamat haasteet työlle, työvoimalle sekä rationalisoinnille.
  • Billiers, Kamilla (2023)
    Tutkielmassa tarkastellaan museota työpaikkana avoinnapidon henkilökunnan näkökulmasta. Tarkastelu lisää ymmärrystä siitä, millainen työpaikka on tämän päivän suomalainen museo yhden museotoiminnan kannalta olennaisen ammattiryhmän näkökulmasta. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten museoiden avoinnapidon henkilökunnan työ näyttäytyy osana museoammattilaisuutta. Tutkimuskysymyksiä ovat: millaista on työskennellä museon avoinnapidon tehtävissä sekä mikä työssä koetaan mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Tutkimustehtävä ja tutkimuskysymysten asettelu pohjaavat Museoliiton julkaisemien Museoväki-tutkimusten tuloksiin sekä jossain määrin kirjoittajan omiin työkokemuksiin erikokoisten ja -tyyppisten museoiden avoinnapidon tehtävistä. Tutkielma on myös soveltavaa kulttuurintutkimusta, ja se tarjoaa konkreettisia ratkaisuja tarkastelussa esiin nouseviin avoinnapitotyön kehitys- ja muutostarpeisiin. Tutkielmaa varten haastateltiin kuutta suurissa ammatillisesti hoidetuissa museoissa työskentelevää avoinnapidon henkilökunnan edustajaa. Tutkielman aineisto koostuu pääasiallisesti näistä litteroiduista tutkimushaastatteluista, mutta tulkinnan tukena käytetään myös tilastollisia aineistoja. Tarkastelun teoreettis-metodologisena viitekehyksenä on hermeneuttis-fenomenologinen tieteenfilosofia, jonka valintaan on vaikuttanut haastatteluissa esiin nousseiden kokemusten kokonaisvaltainen kehollis-ajattelullinen laatu. Avoinnapidon henkilökuntaa tarkastellaan kokonaisruumiin ilmentymänä. Haastatteluaineisto on jäsennelty ja analysoitu tulkitsevan fenomenologisen analyysin menetelmällä. Tutkielma osoittaa, että yksitoikkoinen, matalasti palkattu, epäsäännöllinen ja muita museoalan töitä vähemmän arvostettu avoinnapitotyö saa mielekkyytensä aidoista ja merkityksellisistä asiakaskohtaamisista ja oman osaamisen jakamisesta asiakaspalvelu- ja opastustilanteissa, luovuutta ruokkivassa ja työntekijälle kiinnostavassa työympäristössä. Avoinnapidon henkilökunnan ammattitaito muodostuu työssä kertyneen kokemuksen myötä kehittyneestä, erityisestä tavasta käyttää kehoa ja aisteja, herkkyydestä olla läsnä tilanteille ja museoasiakkaille. Avoinnapitotyön eri osaamisalueet tulisi nykyistä paremmin tunnistaa ja tunnustaa, kommunikaatiota museon eri ammattiryhmien välillä olisi kehitettävä, eri ammattiryhmien osallisuutta tulisi vahvistaa ja työyhteisön tasa-arvoistamiseen tulisi pyrkiä hierarkioita purkamalla. Vaikka avoinnapidon henkilökunnalla on vahva halu ja pyrkimys työskennellä osana museoammatillista yhteisöä, toimivat sen esteinä yhtäältä hierarkkiset rakenteet ja toisaalta niitä korostavat haastatteluajankohdan poikkeusajat. Aineistosta nousee toive nähdä tulevaisuuden museon avoinnapidon henkilökunnan edustajat muiden museoammattilaisten kanssa tasa-arvoisesti työskentelevinä aktiivisina toimijoina. Nykytilanteessa avoinnapidon henkilökunta kokee asemansa ennemmin yleisötyötä tekevän koneiston mekaanisena osasena kuin museoalaa ja yleisötyötä eteenpäin vievänä muutosvoimana.
  • Vainio, Anniina (2022)
    Tarkastelen tässä maisterintutkielmassa feministisen tutkimuksen, politiikan ja kansalaisyhteiskunnan kentillä 2000-luvulla käytyjä sijaissynnytyskeskusteluja ja tutkin keskusteluiden pohjalta rakentuvia sijaissynnytysdiskursseja. Tutkielmaa ohjaa kysymys siitä, mikä on eri diskurssien suhde altruismiin ja millaisia sukupuoleen ja reproduktioon liittyviä näkemyksiä ne ilmentävät. Tavoitteenani on lisäksi analysoida ja purkaa sellaisia altruistiseen sijaissynnytykseen liittyviä näkemyksiä, oletuksia ja ristiriitaisuuksia, jotka mielestäni kaipaavat kriittistä pohdintaa tilanteessa, jossa sijaissynnytyskiellon purkamista Suomessa harkitaan. Olen tunnistanut kotimaisesta yhteiskunnallisesta sijaissynnytyskeskustelusta kaksi diskursiivista kehystä, jotka molemmat sitoutuvat sijaissynnyttäjään kohdistuvaan altruismin vaatimukseen. Keskustelua hallinnut medikalisaatiodiskurssi tarkastelee sijaissynnytyksiä lääketieteellis-eettisestä näkökulmasta heteronormatiivisesti lapsettomuushoitokontekstissa. Tuoreemman, oikeutta sijaissynnyttäjän käyttöön muillekin kuin lääketieteellisin perustein lapsettomille ryhmille vaativa ja medikalisaatiodiskurssin heteronormatiivisuuden haastavan kehyksen olen nimennyt yhdenvertaisuusdiskurssiksi. Kolmas, kriittiseksi feministiseksi diskurssiksi nimeämäni kehys pohjautuu 2000-luvulla ilmestyneeseen feministiseen tutkimukseen. Se kyseenalaistaa monet sijaissynnytyskeskustelulle ominaiset vakiintuneet totuudet ja suhtautuu kriittisesti altruismin vaatimukseen, sen taustalla vaikuttaviin sukupuolittuneisiin normeihin ja kaupallisten toimijoiden altruismin edellytyksestä saamaan hyötyyn. Diskurssi pyrkii osoittamaan, että sijaissynnytystä on mahdollista tarkastella produktiivisen työn kontekstissa ja ehdottaa, että sijaissynnytys käsitteellistettäisiin joko ammatilliseksi hoivaksi tai biotalouden kontekstissa tehtäväksi kliiniseksi työksi. Tutkielmani keskeinen, feminististä diskurssia mukaileva johtopäätös on, ettei sijaissynnytyskiellon mahdollista purkamista voi tehdä altruismin vaateeseen nojaten ilman, että päädytään uusintamaan ja hyödyntämään naisia koskevia sukupuolittuneita stereotypioita ja odottamaan heiltä itsensä uhraamista muiden hyväksi. Vaikka en ota kantaa siihen, tulisiko sijaissynnytyskielto purkaa, katson, että mikäli siihen päädytään, tulisi sijaissynnytystä tarkastella produktiivisen työn kontekstissa kliinisenä työnä ja tunnustaa sijaissynnyttäjien keskeinen merkitys myös taloudellisesti. Katson, että kliinisen työn käsitteeseen pohjautuvalla sijaissynnytysmallilla olisi hoivatyömallia paremmat mahdollisuudet paitsi tunnistaa sijaissynnyttäjien keskeinen asema ja merkitys sijaissynnytysprosessissa, myös haastaa sijaissynnytykseen ja sijaissynnyttäjiin liitetyt sukupuolistereotypiat ja näkemykset, jotka ylläpitävät käsitystä sijaissynnytyksestä intiimin ja epäpoliittisen alueelle kuuluvana toimintana, jossa sijaissynnyttäjä sukupuolelleen ominaisesti täyttää kanssaihmistensä tarpeet omat etunsa sivuuttaen.
  • Saares, Aurora (2015)
    Tutkimus käsittelee päätoimisesti palkkatyössä olevien 20–34-vuotiaiden nuorten aikuisten työhön sitoutumista. Tutkielman pääasiallinen tutkimuskysymys on, onko sosioekonominen asema yhteydessä päätoimisesti palkkatyössä olevien nuorten aikuisten työhön sitoutumiseen. Lisäksi tarkastellaan millainen kyseinen yhteys on, sekä tapahtuuko siinä muutoksia kun muut yksilölliset taustatekijät (sukupuoli, ikä, koulutus, tulot, työsuhteen luonne) sekä psykososiaaliset työolotekijät vakioidaan. Toinen tutkimuskysymys liittyy nuorten aikuisten työhön sitoutumisessa 2000-luvun aikana mahdollisesti tapahtuneisiin muutoksiin. Pohjana tutkimukselle on ajankohtainen keskustelu liittyen työurien pidentämiseen sekä nuorten ikäluokkien työmotivaatioon. Hypoteesina aikaisemman tutkimuksen perusteella on, että korkeampi sosioekonominen asema ennakoi korkeampaa työhön sitoutumista. Tutkimuksen vasteena on niin sanottu lottokysymys. Lottokysymyksellä pyritään kartoittamaan, mitä vastaaja tekisi työskentelyn suhteen sellaisessa kuvitteellisessa tilanteessa, että hänen ei olisi pakko jatkaa työntekoa ylläpitääkseen hyvää elintasoa. Vaste on uudelleenluokiteltu kolmiluokkaisesti niin, että henkilö joko lopettaisi työnteon kokonaan, vähentäisi sitä, tai jatkaisi työntekoa totutulla tavalla, vaikkei siihen olisi enää taloudellista tarvetta. Tutkimuksen aineistona ovat Tilastokeskuksen työolotutkimukset vuosilta 2003, 2008 ja 2013. Työolotutkimuksen tiedonkeruu toteutetaan käyntihaastatteluna Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä viiden vuoden välein. Tässä tutkimuksessa kaikkien kyseisten kyselyvuosien aineistot yhdistetään yhdeksi aineistoksi. Yhdistämisen sopivuuden varmistamiseksi testataan mahdolliset yhdysvaikutukset valittujen muuttujien ja kyselykierrosmuuttujan sekä sukupuolen välillä. Tutkimusaineisto rajataan pitämään sisällään kaikki 20–34-vuotiaat vastaajat, jotka ilmoittavat pääasialliseksi toiminnakseen ansiotyön (N=2982). Pääasiallisen selittävän muuttujan, eli sosioekonomisen aseman yhteyttä työhön sitoutumiseen tarkastellaan multinomiaalisella logistisella regressiolla. Analyysit suoritetaan Stata 11 ja 12 tilasto-ohjelmistoilla käyttäen mlogit–komentoa. Analyyseissa tarkastellaan sosioekonomisen aseman yhteyttä työhön sitoutumiseen niin, että muut yksilölliset taustatekijät, sekä työtyytyväisyyteen vaikuttavat psykososiaaliset työolotekijät vakioidaan. Analyysit suoritetaan erikseen miehille ja naisille. Tuloksena on, että sosioekonominen asema on yhteydessä nuorten aikuisten työhön sitoutumiseen oletetulla tavalla, eli korkeampi sosioekonominen asema ennakoi korkeampaa työhön sitoutumista. Osa havaitusta yhteydestä selittyy kuitenkin muiden yksilöllisten taustatekijöiden seurauksena sekä psykososiaalisten työolotekijöiden välityksellä. Yhteys on myös erilainen naisilla ja miehillä. Työhön sitoutumisessa on tapahtunut muutoksia 2000-luvun aikana niin, että naisten työhön sitoutuminen vaikuttaisi vähentyneen tutkimusajanjakson aikana. Miehillä samanlaista yhteyttä ei ole havaittavissa, mutta miesten ikäluokittaisissa työhön sitoutumisissa on tapahtunut muutoksia niin, että vuonna 2013 nuorimmasta ikäluokasta erityisen suuri osa olisi valmis lopettamaan työnteon kokonaan 2000-luvulla tapahtuneet muutokset kaipaisivat lisätutkimusta liittyen siihen, johtuuko työhön sitoutumisen väheneminen kenties heikon taloudellisen tilanteen aiheuttamasta pessimismistä vai voiko taustalla olla kohorttiefektiä. Sosioekonomisen aseman yhteys työhön sitoutumiseen on osittain johdettavissa psykososiaalisten työolotekijöiden kautta, joten työnantajat voisivat kyseisiin tekijöihin vaikuttamalla saada nuoret palkansaajat kenties paremmin sitoutumaan työelämään. Etenkin autonomialla ja etenemismahdollisuuksilla oli suuri merkitys työhön sitoutumisen kannalta, joten niihin kannattaisi kiinnittää huomiota.
  • Ala-Poikela, Päivi (1999)
    Tutkimuksessa selvitettiin teemahaastatteluiden avulla Suomen Matemaatikko- ja Fyysikkoliiton (SMFL) jäsenten käsityksiä työstä ja heidän työssä tarvitsemista kvalifikaatioista. Kvalifikaatiolla tai pätevyydellä tarkoitettiin työssä tarvittavia tietoja ja taitoja. Työllä tarkoitettiin asiantuntijoiden työtehtäviä, jonka lisäksi työtä tarkasteltiin toimintajärjestelmän käsitteen avulla huomioiden työvälineet, työn kohde sekä työhön liittyvä yhteistyö ja työnjako. Lisäksi kartoitettiin käsityksiä työssä tapahtuvista muutoksista sekä niistä seuraavista kvalifikaatiovaatimuksista. Tutkimuksen näkökulmana oli kontekstuaalisuus, mikä ilmeni tutkimuksessa mm. siten, että kvalifikaatioita ja kvalifikaatiovaatimuksia tarkasteltiin suhteessa laajempaan yhteyteen. Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan seuraaviin tutkimusongelmiin: 1. Mikä on jäsenten käsitys nykyisestä työstään? 1.1. Mitkä ovat jäsenten päätehtävät työssään? 1.2. Millaisia kvalifikaatioita työtehtävissä tarvitaan? 2. Millainen käsitys jäsenillä on työn muutoksesta? 2.1. Millaisia muutoksia työssä tapahtuu tulevaisuudessa? 2.2. Miten muutokset heijastuvat jäsenten kvalifikaatiovaatimuksiin? Tutkimuksessa haastateltiin 12 SMFL:n jäsentä. Tutkimusmenetelmänä oli sisällönerittely. Haastateltujen käsitykset työtehtävistään jaoteltiin kuuteen ryhmään. Työtehtävissä korostuivat mm. ennakointi, tutkimus- ja kehitystyö, atk-suunnittelu sekä esimies- ja koulutustehtävät. Haastateltujen työssä tarvitsemat kvalifikaatiot liittyivät tekniikkaan ja työvälineisiin sekä asiakkaiden ja työtovereiden kanssa toimimiseen. Lisäksi he tarvitsivat työssään ongelmanratkaisutaitoja, loogista ajattelukykyä ja tietojen soveltamistaitoa. Jäsenten käsityksissä työstä ja kvalifikaatioista heijastui asiantuntijuuden arvostaminen sekä halu toimia haastavissa ja vaihtelevissa tehtävissä. Työssä tapahtuvia muutoksia on paljon, joista selkeimmät liittyivät tekniseen muutokseen. Kaikki muutokset eivät kuitenkaan vaikuta työhön tai siinä tarvittaviin tietoihin ja taitoihin. Kvalifikaatiovaatimuksiin liittyen korostettiin erityisesti osaamisten monipuolistamista ja laajentamista ja toisaalta tietojen erikoistamista. Tiedot ja taidot vanhenevat nopeasti, minkä vuoksi jatkuva ja elinikäinen opiskelu on tärkeää.
  • Stenius, Minna (2011)
    This thesis is about work engagement, the experience of work-related motivational fulfillment, in a team context. The present study is based on a larger survey conducted by Finnish Institute of Occupational Health with one of its client organizations. It was administered as an electronic survey in an expert organization, where work is knowledge-based, and typically conducted in teams. In such working environments team performance is highly dependent on effective knowledge sharing behaviors. Based on Job Demands - Resources model, it was suggested that meaningful team processes can be job resources that fuel work engagement. More specifically, this cross-sectional study (N=583) examined whether elements known to fuel team innovativeness, defined as team climate, were associated with individual work engagement. Self-determination theory and social identity approach were used to argue that team climate is likely to contain motivational elements, which would explain the proposed relationship. It was further proposed that typical features of knowledge-based environments, workload and role ambiguity, would be associated with work engagement, and that they would moderate the relationship between team climate and work engagement. The data was analyzed primarily by conducting linear regression analyses and multilevel modeling. The main conclusion of the study is that team climate is positively associated with work engagement, as hypothesized. Team climate elements explained together 27% of the variability in work engagement. Neither gender nor team role influenced the results. Of the four team climate elements, the most important predictor of work engagement was vision, which refers to clarity, realism, and meaningfulness of team goals. Also, concrete investments of time and effort in collaboration were important. Team membership influenced the relationship between team climate and work engagement, but this influence was very weak. The study further established that workload was positively, and role ambiguity negatively associated with work engagement, as hypothesized. Furthermore, workload weakened the relationship between team climate and work engagement, also as hypothesized. The moderation was, however, weak and only with two elements of team climate. Role ambiguity did not moderate the relationship.
  • Vaara, Mari (2019)
    Tutkielma tarkastelee tekemistä, esinettä ja niiden välistä suhdetta arvoteoreettisesta näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan sekä suomalaisia nykykeraamikkoja ja heidän kokemuksiaan liittyen tekemiseen, jota usein kuvaillaan käsityöksi, että tämän prosessin lopputulokseksi tulkitun esineen, eli keraamisen käsityö- tai taide-esineen, asemaa markkinoilla sekä esineeseen liitettäviä arvoja ja merkityksiä. Tutkielma perustuu keraamikkojen kanssa tehtyihin haastatteluihin ja kenttätyöhön keramiikan parissa vuosina 2017–2018. Tutkielmassa perehdytään siihen, ovatko tekemistä ohjaavat arvot samoja kuin myynnissä olevaan esineeseen liitetty arvo ja kysytään, missä tekemiseen ja esineeseen liitetyt arvot sijaitsevat. Tutkielma osallistuu antropologisiin keskusteluihin liittyen arvoon, käsityöhön ja tekemiseen, ja vastaa käsityötä tutkineiden antropologien tunnistamaan tarpeeseen lisätä käsityöläisyyden ja käsityön tutkimusta myös länsimaisissa, jälkiteollisissa yhteiskunnissa. Käsityön tekemistä lähestytään yhdistäen fenomenologinen, tekemiseen keskittyvä lähestymistapa arvoteoreetti-seen näkökulmaan, jossa käsityötä ja sen saamia merkityksiä tutkitaan osana laajempaa merkitysten kokonaisuutta. Tutkielmassa argumentoidaan, että keramiikan tekeminen saa merkityksensä sekä suhteessa ei-merkitykselliseksi koettuun tuotantoon, että tekijän aseman kautta, jossa tekijä vastaa sekä esineen suunnittelusta että toteuttamisesta ja on siten tekoprosessin keskiössä. Länsimaisen mekanistisen kosmologian piirissä suunnittelu ja toteuttaminen on eroteltu toisistaan hierarkkiseen suhteeseen, jossa suunnittelua arvostetaan erityisen paljon. Keraamikot sijoittavat merkityksen kuitenkin tekemiseen, jossa suunnittelu ja toteuttaminen sekoittuvat toisiinsa, ja jossa tekijä vastaa koko prosessista. Keramiikan tekemisen käsityömenetelmin voisi siten nähdä pyrkimyksenä irtautua epämieluisasta yhteiskuntajärjestelmästä ja astua pois markkinaehtoisen tuotannon piiristä. Käsityö saa siis useita merkityksiä, jotka eivät liity ainoastaan käsin tekemiseen teknisenä prosessina, ja siten käsityö toimii metaforan tavoin. Tutkielmassa esitetään, että keramiikan tekeminen saa fetissimäisen luonteen, jonka myötä tekemiseen liitettävien arvojen nähdään olevan läsnä esineissä itsessään. Tekoprosessin lisäksi esineen muotoon vaikuttaa symbolisen rakentamisen prosessi, jonka myötä esineen edustama tuotantomuoto tuodaan esiin siten, että sen voi havaita esineen muodosta visuaalisesti ja haptisesti. Keraamisen käsityöesineen voisi sanoa edustavan uudenlaista luksusta, jossa kauneuteen ja hyvään makuun yhdistyy moraalinen ulottuvuus. Esineet symboloivat merkityksellistä työtä ja elämäntapaa ja asettuvat vastakkain merkityksettömäksi koetun teollisen massatuotannon kanssa, mutta samaan aikaan niiden hyödykearvo kasvaa niiden edustaman markkinavastaisuuden myötä. Esineestä tulee siis paradoksaalisesti hyödyke, joka kapinoi markkinoita vastaan. Tutkielmassa nostetaan myös esiin, että vaikka käsityömäinen tapa tehdä esineitä luo tekijöilleen kokemuksen merkityksellisestä tavasta olla olemassa, se saa heidät nykyisen taloudellisen ideologian puitteissa kysymään mikä on merkitykselliseksi koetun työn ja toimeentulon välinen suhde. Vaikka keramiikan tekemiseen laitettaisiin paljon aikaa, inhimillistä työtä ja taitoa, ei niiden myymisestä saatava korvaus välttämättä riitä kyseisten arvojen uusintamiseen. Keramiikan tekijöiden asemaa vallitsevassa yhteiskunnallisessa kontekstissa määrittelee siis hierarkia, jonka myötä esineen tekemistä määrittelevien arvojen toteutuminen riippuu esineeseen liitettävästä hyödykearvosta. Esineen tekijät edustavat yksinkertaista, eettistä ja tyydyttävää elämäntapaa, jonkinlaista “autenttisuutta”, joka saa merkityksensä modernin elämäntavan myötä. Toisaalta samaan aikaan käsityön tekijöiden voisi nähdä edustavan manuaalisen työn maailmaa, joka on alisteisessa suhteessa tietotyöhön. Käsityöläiset ovat siis “kuviteltuja primitiivejä kotona”, joiden asemaa voi tukea ostamalla käsityönä tuotettuja esineitä eli tukemalla vaihtoehtoista tuotantoa ollen kuitenkin samaan aikaan edelleen osana kulutuskulttuuria. Tutkielma osoittaa, että tuotantoa ja kuluttamista on hedelmällistä tutkia toisiinsa kietoutuvina ilmiöinä, ja että käsityön tarkastelemisella on annettavaa myös jälkiteollisiin yhteiskuntiin suuntautuvalle tutkimukselle.