Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "työaika"

Sort by: Order: Results:

  • Haani, Ida (2024)
    Teollisessa yhteiskunnassa työajan hallinta on keskeinen yhteiskunnallinen kiistanaihe. Tämän maisterintutkielman tutkimuksellisena tarkoituksena on ollut selvittää, miten suomalaisessa työaikakeskustelussa argumentoidaan työajan lyhentämisen puolesta ja vastaan. Tutkimusaineisto muodostuu kolmestatoista mediajulkaisusta, jotka ovat suomalaisissa medioissa esitettyjä uutisia ja kommenttipuheenvuoroja Britannian työaikakokeilusta. Tässä työaikakokeilussa 61 yritystä siirtyi lyhennettyyn työaikaan siten, että yritykset itse päättivät työntekijöidensä kanssa sopivasta työaikamallista. Pääsääntöisesti työntekijät tekivät joko nelipäiväistä työviikkoa tai kuusituntista työpäivää. Analysoin aineiston diskursiivisella tutkimusotteella, ensin luokittelemalla aineistoa, minkä jälkeen keskityin siihen, miten työaikaa koskevat argumentit rakentuivat aineistossa diskursiivisesti. Analyysini perusteella aineistosta nousi vastakkaisia, ristiriitaisia ja yhtäaikaisia diskursseja. Tutkimusaineistosta esiin nousi kuitenkin kolme selkeää diskurssia: terveys ja hyvinvointi, talous ja tuottavuus sekä tieto ja tutkimus. Argumentit sekä työajan lyhentämisen puolesta että vastaan ammensivat samoista diskursseista. Kaikki aineistossa esiintyneet argumentit eivät kuitenkaan palaudu yllä esitettyihin diskursseihin, vaan media toi esiin monipuolisempia argumentteja työajan lyhentämistä vastaan kuin puolesta, joista esiin nousi ainakin yksi; joustavuus ja byrokratia-diskurssi. Johtopäätöksissä todetaan, että tämän tutkielman tuloksista voi olla hyötyä muun muassa työaikakiistoissa ja mediatutkimuksessa. Tulokset voivat myös auttaa kansalaisia suhtautumaan kriittisesti työaikaan liittyvään mediakeskusteluun. Jatkotutkimuksissa olisi syytä keskittyä tutkimaan työaikakeskustelua laajemmin sekä myös muissa konteksteissa kuin perinteisessä mediassa. Lisäksi olisi tärkeää tutkia myös työajan lyhentämisen vaikutuksia eri menetelmin.
  • Huhtala, Minna (2021)
    Eläinlääkäreiden työolot ja työperäiset riskit poikkeavat muusta väestöstä. Pitkät työviikot, päivystäminen ja eläinten aiheuttama tapaturmavaara ovat käytännön hoitotyötä tekevien arkea. Eläinlääkäreiden työnkuvat vaihtelevat runsaasti ammattikunnan sisällä. Tämän lisensiaatintutkielman tavoite on analysoida aineistona ollutta Suomen Eläinlääkäriliiton ja Työterveyslaitoksen vuonna 2012 teettämän kyselyn tuloksia. Kysely lähetettiin liiton jäsenrekisteristä löytyneille, rekisterin mukaan työelämässä oleville eläinlääkäreille. Tuloksia verrattiin ennen kaikkea vastaavan, vuonna 2000 tehdyn kyselyn tuloksiin, mutta myös muuhun tutkittuun tietoon eläinlääkäreiden työoloista ja terveydestä. Yhteyksiä tutkittiin non-parametrisillä ja parametrisillä testeillä tarpeen mukaan, esimerkiksi ristiintaulukoimalla khiin neliötestin ja Fisher-Freeman-Haltonin tarkan testin avulla. Ensimmäisen hypoteesin mukaisesti eläinlääkärikunta on edelleen naisvaltaistunut. Toisen hypoteesin mukaan kunnaneläinlääkäreiden osuus eläinlääkäreistä olisi laskenut. Naiskunnaneläinlääkäreiden osuus oli laskenut (p=0,02), mutta miesten osuudessa ei ollut muutosta (p=0,19). Suurin osa vastaajista työskenteli yksityisellä sektorilla ja muissa kaupungeissa kuin pääkaupunkiseudulla tai maaseudulla. Eläinlääkäreiden keskimääräinen viikkotyöaika oli 39,0 tuntia ilman päivystyksiä. Päivystystä työpaikalla oli keskimäärin 50,4 tuntia kuukaudessa. Eläinlääkäreiden keskimääräinen viikkotyöaika oli korkeampi kuin keskimäärin suomalaisilla palkansaajilla. Kolmannen hypoteesin vastaisesti työtapaturmien määrä ei ollut vähentynyt, vaan pysynyt samalla tasolla. Yleisin tapaturman aiheuttaja oli eläin. Tapaturmien vaaratekijöiksi tunnistettiin yleisimmin rauhaton eläin, eläinlääkärin väsymys ja puuttuva tai riittämätön apu toimenpiteissä. Neljännen hypoteesin mukaisesti työterveyshuollon saatavuus oli parantunut. Eläinlääkärit eivät kuitenkaan kokeneet työterveyshuollossa ymmärrettävän eläinlääkärin työn erityispiirteitä riittävästi. Työterveyden parannusehdotukset voitiin jakaa muutamaan teemaan: saatavuuden parantaminen, työterveyshuollon tiedon lisääminen, ehkäisevien toimien käyttöönotto ja yleisten työolojen parantaminen. Kyselyyn vastanneista naisista suurin osa oli ollut raskaana, ja heistä valtaosa oli ollut raskauden aikana töissä. Raskauden vuoksi työhön oli tehty muutoksia alle puolelle vastaajista. Raskauden aikana altistuttiin laajasti erilaisille lääkeaineille, puhdistus- ja desinfiointiaineille sekä eritteille. Erityisäitiyspäivärahahakemus oli kuitenkin hylätty joka kahdeksannelta sitä hakeneista, mikä kertoo, että eläinlääkärin työn potentiaalisesti haitallisia vaikutuksia raskaudelle ei edelleenkään tunnisteta. Eläinlääkäreistä noin joka neljännellä oli ollut itsetuhoisia ajatuksia, mikä on enemmän kuin väestössä keskimäärin, mutta vastaa esimerkiksi lääkäreillä havaittua yleisyyttä. Tulosten perusteella eläinlääkärit kokivat, että työterveyshuollossa ei tunnisteta eläinlääkärin ammatin riskejä riittävästi. Etenkin käytännön potilastyötä tekevien eläinlääkäreiden työhön liittyy työturvallisuuden kannalta merkittäviä riskitilanteita, joita voitaisiin ennakoida ja estää asianmukaisilla varotoimilla. Sekä eläinlääkärit että työterveyshuolto tarvitsevat lisää tietoa eläinlääkäreiden työterveyden parantamiseksi. Eläinlääkäreiden työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden edistämiseksi kaivataan eläinlääkäreiden, työnantajien, työterveyshuollon ja viranomaisten yhteistyötä.
  • Leirimaa, Mikko (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan EU:n perusoikeuskirjan ja työaikasuojelunormien kehitystä seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 1) miten määritellään työaikadirektiivin, työturvallisuusdirektiivin ja perusoikeuskirjan mukainen työaikakirjanpito (kappaleet 2 ja 3), 2) mitä tarkoittavat työaikakirjanpidolle asetetut ’konkreettiset yksityiskohdat’ ja ’järjestelmän muoto’ (kappale 4) ja 3) ovatko työaikakirjanpitoa koskeva työaikalain 32 § ja työn kuormittavuutta koskevat työturvallisuuslain 10 § ja 25 § EUT:n viimeisimmän oikeuskäytännön mukaisia (kappale 5)? Tutkielmassa todetaan, että Suomessa on käyty suhteellisen vähän keskustelua tästä aiheesta, vaikka esimerkiksi Saksassa sitä on käyty aktiivisesti. Tutkielmalla pyritäänkin kokoamaan Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) ratkaisun C-55/18 jälkeen käytyä eurooppalaista keskustelua työaikadirektiivin mukaisesta työaikakirjanpidosta. Tutkielmassa huomataan, että työaikakirjanpito ei ole yksinkertainen ja tekninen asia, kun sitä tarkastellaan EU-oikeudelliselta näkökulmalta. Tarkastelun lopputulemana on, että EUT:n viimeisimmän oikeuskäytännön myötä Suomessakin voi olla tarvetta työaikalainsäädännön päivittämiselle. Tutkielmassa nostetaan esille oikeuskirjallisuudessa jo tunnettuja ongelmia (kuten työaikakirjanpidon toteuttaminen joustotyössä viikoittaisella seurannalla sekä lisä-, yli- ja sunnuntaityön kuukausikorvauksia koskeva työajan seuraaminen), mutta myös uusia tai aiemmin verrattain vähän palstatilaa saaneita aiheita (kuten työaikakirjanpitoon pääsy ja sen tarkempi muoto). Tutkielmassa pyritään löytämään yhteiseurooppalaista sääntelypohjaa, jolla voitaisiin muodostaa sisältö EU-oikeuden mukaiselle ’työnantajan velvollisuudelle kirjata ylös työntekijänsä tekemät työtunnit’. Tämä näkökulma tuo myös lisäarvoa muuhun eurooppalaiseen oikeuskirjallisuuteen verrattuna, vaikka tältä osin tunnistetaan myös lisätutkimuksen tarve.
  • Ahlgren, Emmi (2018)
    Aims. Meaning of the study was to find out teacher’s use of time, factors that have effect on their time usage and how to get rid of thoughts linking to their work at free time. Meaning was also to find out if teacher`s time usage has some effects on their well-being at work. The purpose of this study was to find out teacher`s time usage and well-being at work through teachers own opinions. It is important to research teacher’s time using because there is not a lot studies about that, although teachers coping at work is an important and much discussed subject. Theory part in the study consists of importance of teachers own personality, about many roles in teacher`s profession, teachers time usage, importance of free time as a counterbalance to work and about research about teacher`s well-being at work. Previous studies have shown that teacher`s time usage differs from other professions time usage and teachers face a lot of work-linked rush and stress. Methods. The study was a qualitative research. Five interviewees took part in the study. Two interviewees have less work experience than three others. Study was done with theme interview. Interviews were recorded. Afterwards interviews were transcribed and analyzed. Results and conclusions. According to results of the study class teachers have quite similar time usage models. They all tried to keep work life separate from their free time. They all had difficulties to get rid of work-linked thoughts in their free time. Teachers own personality in teachers work and having ideas for work through social media had a lot to do with getting rid of work related thoughts. Work community and work experience had a positive effect on teachers use of time. All interviewees had been more stressed and exhausted in the beginning of their careers when they still had not built their own ways to be a teacher and how to use time. Especially the first year as a teacher had been difficult. According to study it is possible to make a conclusion at least in some measure that teachers use of time has some effect on their well-being at work. According to the study work experience has great impact on teacher`s time usage and well-being.
  • Hurtta, Noora (2024)
    Tutkielmassa on vertailtu työehtosopimuksiin perustuvaa paikallista sopimista ravintola-alalla Suomessa ja Ruotsissa. Aihe on valittu sen ajankohtaisuuden ja toisaalta ajattomuuden vuoksi. Paikallinen sopiminen on jo pitkään herättänyt mielipiteitä ja ollut osa työoikeutta ja työmarkkinajärjestelmiä, mutta on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan työoikeuden murroksen vuoksi sekä joustavuuden ollessa uusi työelämän trendi. Suomea on verrattu Ruotsiin, sillä Suomea verrataan usein länsinaapuriimme monessa asiassa ja paikallinen sopiminen ei ole tässä poikkeus. Lisäksi Ruotsia voidaan pitää eräänlaisena paikallisen sopimisen edelläkävijänä. Aihetta on tutkittu erityisesti ravintola-alan näkökulmasta, sillä sen ominaispiirteiden vuoksi joustavuudelle ja paikalliselle sopimiselle arvioidaan usein olevan tarvetta. Ravintola-alan erityispiirteiden vuoksi molemmissa maissa alan työehtosopimusperusteinen sopiminen painottuu työaikaan liittyviin asioihin, jotka ovat olleet tutkielmassa erityisen tarkastelun alla. Monista tarkastelluista määräyksistä löytyy yhtäläisyyksiä maiden välillä. Tutkielmasta käy ilmi, että työehtosopimuksissa on myös eroavaisuuksia johtuen muun muassa maiden historiasta, käytänteistä ja eroista työmarkkinajärjestelmissä. Tarkastelluilla työehtosopimuksilla on myös eri soveltamispiirit. Lisäksi eroavaisuuksia esiintyy paikallisen sopimisen sopijaosapuolissa ja työehtosopimusmääräysten yksityiskohtaisuudessa ja muissa muotoseikoissa kuten sopimusten voimassaolossa. Tutkielmasta ilmenee, että paikallinen sopiminen on moniulotteinen ja haastava ilmiö hallita hyvin, jonka johdosta työehtosopimuksilla on ohjenuorina erityisen tärkeä tehtävä ja neuvotteluosapuolilla merkittävä vastuu laatia ne mahdollisimman selkeiksi.
  • Granberg, Ronja (2023)
    Työntekijän suojelun periaatetta voidaan luonnehtia tärkeimmäksi työoikeudelliseksi periaatteeksi niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla ja sen tarkoituksena on suojella työsuhteen heikompaa osapuolta, eli työntekijää, esimerkiksi kohtuuttomilta työehdoilta. Työvoiman suojelu, joka on turvattu perustuslain nojalla, toteutuu Suomessa muun muassa työaikalain avulla. Tässä tutkimuksessa työntekijän suojeluperiaatetta tarkastellaan työaikasuojelun näkökulmasta, sillä tutkimuksen kohteena ovat työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle rajatut työntekijät. Työaikasuojelulla on huomattavia vaikutuksia monella elämän eri osa-alueella, joten työaikalain soveltamisalapoikkeukset tulisi määritellä tarkasti ja niitä tulisi tulkita suppeasti. Uusi työaikalaki astui voimaan vuonna 2020 ja sen myötä pyrittiin vastaamaan työelämässä tapahtuneisiin muutoksiin ja implementoimaan Euroopan unionin työaikadirektiivin (2003/88/EY) vaatimukset suomalaiseen lainsäädäntöön. Työaikalain 2 §:ää koskevien soveltamisalapoikkeusten sanamuodot eivät kuitenkaan uuden työaikalain voimaantulon yhteydessä muuttuneet suuresti työaika-autonomian vaatimusta lukuun ottamatta ja kaipaavat näin ollen edelleen selkeyttämistä. Tutkimus koskee laajalti työaikalain 2 §:n mukaisia soveltamisalapoikkeuksia. Lähitarkastelussa on johtava asema, koska se on osoittautunut sisällöltään kaikista epäselvimmäksi. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, mitkä ryhmät jäävät työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle ja millä perustein, ovatko työaikalain soveltamisalapoikkeuksiin kuuluvat ryhmät ja soveltamisalan ulkopuolelle jäämisen edellytykset riittävän selkeästi määritelty ja mitä työaikalain tarkoittama johtajan käsite käytännössä pitää sisällään. Suomessa johtavan aseman määritelmän jäädessä varsin tulkinnanvaraiseksi ja tapauskohtaiseksi, tutkimuksessa on lainopin nojalla käytetty metodina oikeusvertailua, kun johtavaa asemaa on tutkittu myös Ruotsin lainsäädännön ja oikeuskäytännön näkökulmasta. Ottaen huomioon, että työaikalaki perustuu työaikadirektiivin vaatimuksille, myöskään Euroopan unionin oikeutta ei ole voitu rajata kokonaan tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimuksen myötä on mahdollista todeta, että soveltamisalapoikkeusten määritelmiin todella liittyy epäselvyyttä ja ne johtavat usein tulkintaongelmiin. Varsinkin johtava asema on käsitteeltään monitulkinnallinen ja sisällöltään varsin epäselvä. Tutkimuksen myötä ymmärretään, miksi johtavan aseman määritelmä on jätetty niin Suomen, Ruotsin kuin Euroopan unioninkin tasolla suhteellisen avoimeksi. Yksittäistapauksia arvioitaessa tutkimuksen myötä pystytään kuitenkin nostamaan esiin suuntaviivoja, joiden avulla johtavaa asemaa – ja mahdollisesti myös muita soveltamisalapoikkeuksia – voi tulevaisuudessa olla helpompi arvioida.
  • Eklund, Robin (2021)
    Suomalaisessa urheilussa lainsäädännön merkitys on kasvanut urheilutoiminnan kaupallistumisen ja oikeudellistumisen myötä. Entisistä harrasteurheilijoista on tullut ammattiurheilijoita, jotka saavat elantonsa urheilusta ja heidän päätyönsä on urheileminen. Näin ollen myös lainsäädäntö vaikuttaa yhä enemmän suoraan ammattiurheilijan toimintaan. Työlainsäädännön näkökulmasta myös joukkuelajiurheilijat voivat olla työsuhteessa silloin kuin työoikeudelliset työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät. Urheilijoiden ollessa työlainsäädännön piirissä, heihin vaikuttaa sama työoikeudellinen lainsäädäntö kuin tavalliseen työntekijään. Urheilun itsesääntely on ollut perinteisesti hyvin voimakasta urheilupiireissä. Asioita ja sääntelyä on hoidettu itsesääntelyn kautta, eikä kaikissa asioissa ole välttämättä osattu ottaa huomioon lainsäädäntöä. Siinä missä urheilun entinen ”kuuma peruna” siitä, että voiko urheilija olla työsuhteessa vai ei, on ratkaistu, on sen tilalle syntynyt muita oikeudellisia haasteita. Työsuhteen myötä myös muuta työoikeudellista lainsäädäntöä tulisi lähtökohtaisesti soveltaa urheilijoihin. Urheilun piirissä tätä ei vielä välttämättä koeta kovinkaan tarpeelliseksi ja moni toimija onkin toiminut vain vanhoilla käytännöillä, niin kuin ”aina ennenkin on tehty”. Uudet tuulet kuitenkin puhaltavat ja se tietää myös urheiluoikeuden puolella muutoksia toimintatapoihin, mikäli meinataan olla lainmukaisia ja huomioida myös työntekijöiden oikeudet. Muuten tiedossa voi olla riskejä, joista on kyllä aina urheiluoikeuden piirissä puhuttu, mutta niitä ei ole pyritty estämään. Työaikalainsäädännön kautta huomioon pitää ottaa esimerkiksi lisä- ja ylityöstä sekä sunnuntaityöstä maksettavat korvaukset. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella työaikalain soveltamisen mahdollisuuksia ja toteuttamistapoja joukkuelajiurheilijoihin. Kansallisten huippusarjojen pelaajasopimuksissa on säädetty urheilijan ja urheiluseuran välisestä työsuhteesta. Lajista ja pelaajasopimuksesta riippuen sopimuksessa on otettu vaihtelevasti huomioon työaikalaki ja sen pakottava oikeus. Tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää, missä määrin työaikalainsäädäntöä voidaan soveltaa huippu-urheilussa joukkuelajiurheilijoihin ja antaako nykylainsäädäntö kaikki tarvittavat puitteet ja raamit, jotta huippu-urheilua voidaan jatkossakin toteuttaa niin, että se ottaa huomioon kaikki osapuolet, heidän oikeutensa ja velvollisuudet. Tutkielma pyrkii käymään läpi joukkueurheilun nykytilaa työaikalainsäädännön näkökulmasta ja esittämään erilaisia toimintavaihtoehtoja.
  • Näränen, Elina (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan työajaksi luettavan ajan käsitettä, joka on työaikaa koskevan sääntelyn kannalta keskeinen käsite. Tutkimusmetodi on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen, ja tavoitteena on siten voimassa olevan oikeuden sisällön selvittäminen. Tutkielman tarkoituksena on hahmottaa rajanvetoa työajaksi luettavan ajan sekä lepoajan välillä Vuoden 2020 alussa voimaan tullut työai-kalaki (872/2019) toi mukanaan muutoksia myös työajan käsitteen määrittelyyn. Lisäksi on tarpeen tarkastella sitä, millä tavalla EUT:n uudempi oikeuskäytäntö vaikuttaa työajan käsitteen tulkintaan. Työajaksi luettavan ajan määrittämiseen liittyvät ongelmat ilmenevät yleensä tietyissä tilanteissa, joissa rajanveto työ- ja lepoajan välillä on hankalaa. Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa usein käsitellyt tapaukset liittyvät varallaoloaikaan, matkustamiseen, koulutukseen ja sosiaalisiin tilaisuuksiin sekä päivittäisiin taukoihin. Uudempana kysymyksenä nousee esiin vapaa-ajalla tapah-tuva viestintä. Lisäksi käsitellään lyhyesti muutamia muita tilanteita, joiden luokittelu työ- tai lepo-ajaksi saattaa olla epäselvää. Tutkimuskysymys on seuraava: Miten työajan käsitettä tulisi tulkita työaikalain uudistuksen jälkeen ja EU-oikeuden kanssa yhteensopivalla tavalla mainituissa rajanve-totilanteissa, erityisesti varallaoloa koskien? Käsitettä tulkittaessa on huomioitu, mitä työaikalain esitöissä, kotimaisessa oikeus- ja lausunto-käytännössä, EUT:n oikeuskäytännössä sekä kotimaisessa ja kansainvälisessä oikeuskirjallisuu-dessa on asiasta sanottu. EU-oikeuden tulkintavaikutuksen ja EU-oikeuden ensisijaisuuden periaat-teen vuoksi EUT:n oikeuskäytännöllä on työajan käsitettä tulkittaessa suurin merkitys. Työn suorittamiseen kuluva aika luetaan aina suorituspaikasta riippumatta työajaksi. Tutkielmassa havaitaan, että rajatapauksissa paikkasidonnaisuus eli se, että työnantaja edellyttää työntekijän oleskelevan tietyssä paikassa, on ajan työajaksi määrittelemisen kannalta merkittävin edellytys. Tällaisen sijaintia koskevan edellytyksen puuttuessa on tapauskohtaisen ja objektiivisen koko-naisharkinnan perusteella arvioitava, millä tavoin työhön liittyvät velvoitteet rajoittavat työntekijän vapaa-aikaa. Mikäli tilannetta kokonaisuutena arvioiden katsotaan, että työntekijälle asetetut vel-voitteet ovat luonteeltaan sellaisia, että ne vaikuttavat objektiivisesti ja erittäin huomattavasti työn-tekijän mahdollisuuteen käyttää aika vapaasti ja keskittyä omiin asioihinsa, on kyse työajasta.
  • Benouaret, Sofia (2021)
    Tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella suomalaisten lääkäreiden työajan vaikutusta koettuun työkuormitukseen, unihäiriöihin ja koettuun terveydentilaan sekä työkuormituksen, unihäiriöiden ja terveydentilan yhteyttä toisiinsa. Lääkäreiden työaikaa tarkasteltiin päivystystyön määrällä sekä viikoittaisen työajan määrällä. Päivystystyöhön rinnastettavan vuorotyön ja työajan suuren määrän tiedetään olevan yhteydessä useisiin terveyshaittoihin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin, ylipainoon ja tyypin 2 diabetekseen. Unihäiriöiden sekä työkuormituksen tiedetään myös toimivan riskitekijöinä negatiivisille terveysvaikutuksille. Työajan vaikutusta lääkäreiden hyvinvointiin ei olla silti erikseen tutkittu suomalaisilla lääkäreillä. Menetelmät Tutkimus perustui valtakunnalliseen Lääkäreiden työolot ja terveys 2006 -kyselytutkimuksen aineistoon (n=2825). Työkuormitusta mitattiin työn vaatimuksien ja työn hallinnan mallin mukaan. Tutkimuksessa verrattiin kuormittavaa työtä muihin kolmeen tunnettuun työtyyppiin. Unihäiriöitä mitattiin Jenkinsin unikyselyllä ja terveydentilaa mitattiin subjektiivisesti koetulla yleisellä terveydentilalla muihin ikätovereihin verrattuna. Vaikutuksia terveydentilaan tarkasteltiin logistisilla regressioanalyyseilla sekä muuttujien välisiä keskinäisiä yhteyksiä tarkasteltiin polkumalleilla neljässä eri ikä- ja sukupuoliryhmässä. Tulokset Työaika ei ollut yhteydessä unihäiriöihin, työkuormitukseen tai huonommaksi koettuun terveydentilaan. Työkuormitus ja unihäiriöt olivat yhteydessä huonommaksi koettuun terveydentilaan ja unihäiriöt välittivät osittain työkuormituksen ja terveydentilan välisiä yhteyksiä. Unihäiriöt ja työkuormitus olivat myös yhteydessä toisiinsa. Tuloksissa oli hajontaa neljässä eri sukupuoli- ja ikäryhmässä.