Browsing by Subject "työaika-autonomia"
Now showing items 1-1 of 1
-
(2023)Työntekijän suojelun periaatetta voidaan luonnehtia tärkeimmäksi työoikeudelliseksi periaatteeksi niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla ja sen tarkoituksena on suojella työsuhteen heikompaa osapuolta, eli työntekijää, esimerkiksi kohtuuttomilta työehdoilta. Työvoiman suojelu, joka on turvattu perustuslain nojalla, toteutuu Suomessa muun muassa työaikalain avulla. Tässä tutkimuksessa työntekijän suojeluperiaatetta tarkastellaan työaikasuojelun näkökulmasta, sillä tutkimuksen kohteena ovat työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle rajatut työntekijät. Työaikasuojelulla on huomattavia vaikutuksia monella elämän eri osa-alueella, joten työaikalain soveltamisalapoikkeukset tulisi määritellä tarkasti ja niitä tulisi tulkita suppeasti. Uusi työaikalaki astui voimaan vuonna 2020 ja sen myötä pyrittiin vastaamaan työelämässä tapahtuneisiin muutoksiin ja implementoimaan Euroopan unionin työaikadirektiivin (2003/88/EY) vaatimukset suomalaiseen lainsäädäntöön. Työaikalain 2 §:ää koskevien soveltamisalapoikkeusten sanamuodot eivät kuitenkaan uuden työaikalain voimaantulon yhteydessä muuttuneet suuresti työaika-autonomian vaatimusta lukuun ottamatta ja kaipaavat näin ollen edelleen selkeyttämistä. Tutkimus koskee laajalti työaikalain 2 §:n mukaisia soveltamisalapoikkeuksia. Lähitarkastelussa on johtava asema, koska se on osoittautunut sisällöltään kaikista epäselvimmäksi. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, mitkä ryhmät jäävät työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle ja millä perustein, ovatko työaikalain soveltamisalapoikkeuksiin kuuluvat ryhmät ja soveltamisalan ulkopuolelle jäämisen edellytykset riittävän selkeästi määritelty ja mitä työaikalain tarkoittama johtajan käsite käytännössä pitää sisällään. Suomessa johtavan aseman määritelmän jäädessä varsin tulkinnanvaraiseksi ja tapauskohtaiseksi, tutkimuksessa on lainopin nojalla käytetty metodina oikeusvertailua, kun johtavaa asemaa on tutkittu myös Ruotsin lainsäädännön ja oikeuskäytännön näkökulmasta. Ottaen huomioon, että työaikalaki perustuu työaikadirektiivin vaatimuksille, myöskään Euroopan unionin oikeutta ei ole voitu rajata kokonaan tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimuksen myötä on mahdollista todeta, että soveltamisalapoikkeusten määritelmiin todella liittyy epäselvyyttä ja ne johtavat usein tulkintaongelmiin. Varsinkin johtava asema on käsitteeltään monitulkinnallinen ja sisällöltään varsin epäselvä. Tutkimuksen myötä ymmärretään, miksi johtavan aseman määritelmä on jätetty niin Suomen, Ruotsin kuin Euroopan unioninkin tasolla suhteellisen avoimeksi. Yksittäistapauksia arvioitaessa tutkimuksen myötä pystytään kuitenkin nostamaan esiin suuntaviivoja, joiden avulla johtavaa asemaa – ja mahdollisesti myös muita soveltamisalapoikkeuksia – voi tulevaisuudessa olla helpompi arvioida.
Now showing items 1-1 of 1