Browsing by Subject "työväenhistoria"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2021)Tekstiili- ja vaatetusteollisuus (teva) on perinteikäs ja historiallisesti merkittävä teollisuudenala, jolla oli pitkään vankka rooli suomalaisten työllistäjänä. Suomalainen tevateollisuus oli rakentunut vahvasti sukupuolittuneen työnjaon varaan ja alan työtehtävät oli jaoteltu naisten ja miesten tehtäviin. Halpa naistyövoima toimi kotimaisen teollisuuden valttina, joka houkutteli ulkomaisia teva-alan yrityksiä siirtämään tuotantoaan edullisempien työvoimakustannusten perässä Suomeen. Nykyistä globalisaatiota edelsi ”uusi kansainvälinen työnjako”, joka sai alkunsa 1970-luvulla. Se merkitsi työvoimavaltaisten tuotantovaiheiden siirtämistä teollisuusmaista kohti maita, joissa työvoima oli halpaa. Halvan työvoiman maiden kilpailuetu johtui muun muassa alhaisista palkoista, voimattomista ammattiliitoista ja investointi- ja veroetuuksista. Suomalaisessa tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa kehitys näkyi muun muassa ulkomaisten yritysten vetäytymisenä, minkä lisäksi kotimaista tevateollisuutta nakersi vaatteiden ja tekstiilien halpatuonti maista, joissa tuottaminen oli vielä Suomeakin edullisempaa. Tutkin maisterintutkielmassani millä tavoin tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa tapahtunut kansainvälisen työnjaon muutos vaikutti alan työntekijöihin Suomessa vuosien 1975 ja 1989 välillä ja kuinka he itse suhtautuivat kehitykseen. Selvitän, mitkä tekijät vaikuttivat halpatuonnin kasvuun markkinoilla ja millaisia toimenpiteitä lisääntyvää tuontia vastaan tehtiin. Kysyn lisäksi, kuinka yhteiskunnassa vallalla olleet asenteet naisista, heidän työnteostaan sekä heille sopivista rooleista vaikuttivat alan palkkaukseen ja tevateollisuuden pelastamiseksi tehtyihin toimenpiteisiin. Tarkastelen matalapalkkaisten tekstiili- ja vaatetusteollisuuden naistyöntekijöiden asemaa myös osana ammattiyhdistysliikettä. Vastaan tutkimuskysymyksiini laadullisen sisällönanalyysin avulla. Alkuperäislähteinäni käytän Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Teva ry:n jäsenlehtiä. Esitän tutkielmassani, että kansainvälisessä työnjaossa tapahtuneet muutokset vaikuttivat voimakkaasti ja läpileikkaavasti suomalaiseen tekstiili- ja vaatetusalaan ja sen työntekijöihin. Vastatakseen kiristyvään kilpailuun suomalainen tevateollisuus pyrki erikoistumaan ja panostamaan laatuun. Taistelu halpatuontia vastaan oli kuitenkin vaikeaa, sillä edullisen tuotannon taustalla vaikuttivat halpatuotantomaiden alhaiset työvoimakustannukset, jotka juonsivat juurensa puutteellisiin työntekijöiden oikeuksiin. Suomalaiset tevatyöntekijät suhtautuivat halpatuonnin kasvuun pelokkaasti ja katsoivat sen uhkaavan sekä heidän omaa työllisyyttään että koko teollisuudenalan tulevaisuutta. Yhtenä halpatuonnin epäreiluimmista piirteistä pidettiinkin sitä, että se iski pahasti alaan, joka oli matalapalkkainen ja naisvaltainen. Kehityksessä keskeistä roolia näyttelivät myös kauppa ja kuluttajat, jotka tekemillään valinnoilla vaikuttivat tekstiili- ja vaatetusteollisuuden työllisyystilanteeseen Suomessa.
-
(2020)Tutkielma tarkastelee varhaislapsuuden kasvueroja Helsingissä vuosina 1934-1937 syntyneiden poikien välillä. Selitettävänä muuttujana on varhaislapsuuden painoindeksin kehitys ikävuosina 0–2. Tutkimusaineistona on otos Helsingin syntymäkohorttiaineistosta. Tutkielma selvittää tilastollisin menetelmin, miten kotitalouden tulot ja vanhempien ammatti näkyvät lasten kasvukehityksessä. Lisäksi pyritään hahmottamaan, löytyykö kasvussa alueellisia eroja. Työssä havaitaan tulojen voimakas yhteys kasvuun. Lisäksi havaitaan, että avioliiton aikaisella ammatissa toimimisella on positiivinen yhteys kasvuun keskiluokkaisissa ammateissa toimivien äitien lapsilla, ja negatiivinen yhteys työväenluokkaisten äitien lapsilla. Näitä yhteyksiä selitetään kotitalouden resursseilla – työläisäideillä työssäkäynti on liittynyt voimakkaampaan taloudelliseen pakkoon ja vaihtoehdottomuuteen kuin toimihenkilöäideillä. Lisäksi tutkimuksessa havaitaan huonompien kasvutulemien kasauma Toukolan ja Kumpulan alueella, minkä epäillään johtuvan huonommista asumisolosuhteista ja taloudellisiin syihin perustuvasta väestön alueellisesta valikoitumisesta.
-
(2019)Tutkielmani käsittelee Tyyne Leivo-Larssonin (1902-1977) suurlähettiläsuraa Oslossa vuosina 1958-1965. Hän oli ensimmäinen suomalainen nainen, joka nimitettiin suurlähettilääksi. Leivo-Larsson oli tehnyt mittavan uran sosialidemokraattisena poliitikkona ja ministerinä ennen diplomaattiuraa. Tutkielma on elämäkerrallinen uraelämäkerta. Tutkimus lähestyy Leivo-Larssonin diplomaattiuraa seuraavista kysymyksistä käsin: millaisissa olosuhteissa hänen nimittämisensä tapahtui, millainen hän oli suurlähettiläänä, millaisia erityispiirteitä hän koki naisena diplomaattiyhteisössä sekä kuinka hänen suurlähettiläskauttaan käsiteltiin lehdistössä? Tutkimuksen pääasiallisena aineistona on kaksi Leivo-Larssonin omaa arkistoa sekä ulkoministeriön arkisto, Suomen ulkoasianhallinon alan historiateoksia, suomalaisten naisten poliittista historiaa koskevia teoksia sekä suomalaisia ja norjalaisia sanoma- ja aikakausilehtiä. Leivo-Larssonin nimitys suurlähettilääksi oli poliittinen eli Leivo-Larsson ei ollut virkasuhteessa ulkoministeriöön, vaan hänet nimitettiin diplomaatiksi poliittisten ansioiden perusteella. Nimityksen poliittisuus sekä se, että nainen nimitettiin ensimmäistä kertaa Suomen historiassa suurlähettilääksi herätti vastarintaa ulkoministeriössä. Tutkimus tuo esiin Leivo-Larssonin suurlähettiläsuran arkea ja haasteita. Haasteita suurlähettiläälle aiheutti niin suhteet alaisiin kuin ulkoministeriön virkamiestenkin kanssa työskentely. Vahva poliittinen menneisyys kuitenkin helpotti henkilökohtaisia suhteita Suomessa ulkoministereihin ja presidenttiin sekä Norjan puolella pääministeriin ja ulkoministeriin. Leivo-Larssonin osaamista naisena epäiltiin kylmän sodan aikaisessa jännitteisessä ulkopolitiikassa. Hän kuitenkin selvisi suurlähettiläänä hyvin niin ulko- kuin turvallisuuspolitiikankin parissa.
-
(2012)Tutkimus tarkastelee ihmisten välisiä suhteita yhdessä toimimisen näkökulmasta. Teoreettiselta kannalta katsottuna tutkimus tarkastelee sosiaalisen pääoman syntymistä tietyssä sosiaalisessa verkostossa, joka on ihmisten välisten yhteenliittymien konfiguraatio. Tutkimuksen ydinkysymyksenä on tarkastella malmilaisten vasemmistolaisten yhdistysten aktiivinuoria osana kansandemokraattista järjestöverkostoa 1940-luvulta 1960-luvulle. Tutkimus on kiinnostunut aktiivinuorten merkityksestä sosiaalisen pääoman syntymiselle verkostossa sekä siitä, mitä konkreettista hyötyä aktiivinuoret ovat yhteistoiminnan kautta saaneet ja miten he ovat kokeneet toimintansa osana järjestöverkostoa. Tutkimuksessa selvitetään lisäksi, miten järjestöverkostoon liityttiin, eli miten kansandemokraattinen verkosto uusiutui paikallisella tasolla. Tutkimus yhdistää kansandemokraattisen järjestöverkoston kansallisen tason tarkastelun paikalliseen malmilaiseen kontekstiin tutkimalla sitä, mikä merkitys kansallisille järjestöille oli paikallisten aktiivinuorten toiminnalla, kontakteilla ja verkostoilla. Tutkimuksella tuodaan uutta keskustelua aikaisempaan työväenhistorian tutkimukseen, jossa paikallista ja kansallista työväenliikettä on tarkasteltu pääsääntöisesti erillään. Myös nuoret ovat usein jääneet aikaisemmassa tutkimuksessa paitsioon. Tutkimuksen lähdemateriaaleina käytetään Kansan Arkistosta ja Suomen Urheiluarkistosta löytyvien kansandemokraattisten paikallisyhdistysten arkistomateriaaleja sekä Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton kustantamia järjestölehtiä ja painatteita. Arkistolähteiden lisäksi lähteenä toimii haastatteluteitse kerätty muistitietoaineisto, jota on analysoitu yhdessä arkistoaineiston kanssa vertailemalla niitä keskenään ristiin ja luokittelemalla aineistoja erilaisten koodien alle. Tutkimusta varten on haastateltu kolmeatoista henkilöä, joista suurin osa on toiminut aktiivinuorina tarkastelluissa paikallisyhdistyksissä. Sosiaalisten verkostojen ja muistitietotutkimuksen erityispiirteet ovat toimineet analyysiä ohjaavina tekijöinä. Nuorisoliiton lehtiä ja painatteita tarkastellaan tutkimuksessa retoriikan analyysin avulla. Tutkimuksen pääasiallinen tarkasteluajankohta sijoittuu 1940–1960-luvuille. Kansandemokraattisen järjestöverkoston synty Toisen maailmansodan jälkeisessä poliittisessa todellisuudessa toimii tutkimuksen alkuajankohtana, mutta tutkimuksessa tarkastellaan myös aiempaa malmilaista työväenyhteisöä, sillä yksikään tutkimuskohde ei ole koskaan irrallinen osa mennyttä aikaa. Tutkimus päättyy 1960-luvulle, joka nähdään tarkastellun verkoston paikallistason suhteen aikana, jolloin verkosto muuttui dramaattisesti yhteiskunnallisten muutosten johdosta. Aika vuodesta 1944 1960-luvun alkuun nähdään tutkimuksessa kansandemokraattisen järjestöverkoston rakentumis- ja vakiintumisaikana. Paikallisilla osastoilla ja niiden aktiivijäsenillä on tutkimuksessa tärkeä rooli tarkastellulle verkostolle. SDNL näki paikallisnuoret merkittävinä toimijoina. Aktiivinuorten toimintaa tuettiin liiton puolelta informaation, materiaalin ja koulutuksen avulla. Heidän tehtävänä oli rekrytoida verkostoon uusia nuoria toimimalla liiton asettamien tavoitteiden mukaan. Laajan nuorisojoukon tavoittamiseksi paikallisella tasolla pyrittiin toiminta järjestämään kevyenä kulttuuri- ja liikuntaharrastuksineen. Mahdollisimman monilukuinen paikallisnuorison jäsenmäärä nähtiin nuorisoliitossa poliittista ja taloudellista voimaa ylläpitävänä asiana. Aktiivinuoret tulivat mukaan toimintaan heidän vanhempiensa tai muiden sukulaisten kannustamina. Haastateltujen nuorisoaktiivien vanhemmat olivat usein jo työväenyhdistysten jäseniä. Tutkimuksessa nuoret nähdään tärkeinä toimijoina sosiaalisen pääoman rakentumisessa tarkastellussa verkostossa. He loivat sosiaalista pääoma toimien verkoston yhteisten normien mukaan ja rakentaen luottamusta ympärilleen. Nuoret tukivat muita verkostossa toimineita yhdistyksiä tekemällä yhteistyötä näiden kanssa ja rekrytoimalla uusia jäseniä verkostoon. Verkosto perustui vastavuoroisuuden periaatteille ja paikallisella tasolla vankkaan yhteisvoimin tehtyyn talkootyöhön. Haastateltujen kokemuksissa toimiminen verkostossa antoi mahdollisuuden tavata saman ikäisiä tovereita kollektiivisten harrastusten parissa. Yhteistoiminnan kautta opittiin myös monia taitoja, joista oli hyötyä tulevassa työelämässä. Toimiminen ahkerasti vastavuoroisuuksien verkostossa toi osalle nuorista työpaikan verkoston järjestöistä. Sosiaalinen pääoma ilmenee tutkimuksessa myös negatiivisena. Toimiminen kansandemokraattisessa verkostossa leimasi nuorta ulkopuolisen yhteiskunnan silmissä. Yksilön omat intressit jäivät toisinaan verkoston kollektiivisten etujen taustalle ja tehtävät kasaantuivat liikaa harvojen harteille.
Now showing items 1-4 of 4