Browsing by Subject "työväenluokka"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2020)Tarkastelen tutkielmassani viktoriaanisella ajalla Britanniassa käytyä keskustelua lasten seksuaalisesta pahoinpitelystä ja tutkin lapsen asemaa seksuaalisen väkivallan uhrina. 1800-luvulla suhtautuminen lapsiin sekä ikäryhmänä että laajemmin erityisenä yhteisön osana koki moninaisia muutoksia. Sosiaalisiin uudistuksiin keskittyneet liikkeet alkoivat kiinnittää huomiota lasten asemaan 1800-luvun yhteiskunnassa. Lasten seksuaalinen pahoinpitely nousi esiin huolena, joka koetteli sekä lapsen kehoa että aivan erityisesti moraalia. Aiheessa yhdistyivät kysymykset moraalittomasta seksuaalisuudesta, lasten turmel-tumisesta ja kärsimyksestä sekä yhteiskuntaluokkien välisistä jännitteistä. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Miten keskustelut lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta pahoinpitelystä nousivat esille juuri viktoriaanisella ajalla? Mitä tämä kertoo ajan lapsuuskuvan muutoksesta? Seksuaalisen pahoinpitelyn uhreina olevien lasten asema yhteiskunnassa oli monella tapaa ongelmallinen. Tutkin myös, kuka nähtiin ”oikeana” seksuaalisen pahoinpitelyn uhrina 1800-luvulla ja ketkä määritelmän ulko-puolelle jäivät. Mitkä yhteiskunnan rakenteet ja arvot vaikuttivat seksuaalisen pahoinpitelyn uhrin ”paikkaan” keskustelussa ja siihen, miten yhteisö suhtautui pahoinpitelyn uhreihin? Käsittelen tutkimuksessani sekä tyttöjä että poikia ja pyrin nostamaan tutkimuksessa esille myös sukupuoleen liittyviä erityispiirteitä. Tutkimukseni painottuu ajallisesti noin 1860–1890 lukujen välille, jolloin lasten seksuaalista pahoinpitelyä ja lastensuojelulainsäädännön kehitystä koskevat keskustelut olivat aktiivisimmillaan. Tutkimuksessani käytän monipuolisesti aikalaislähteitä. Aikalaislähteitäni ovat esimerkiksi lasten seksuaaliseen pahoinpitelyyn liittyvä lainsäädäntö, lakeihin liittyvä julkinen keskustelu parlamentin ylä- ja alahuoneissa sekä Old Bailey’n julkaistut tiedonannot. Lisäksi aineistonani on lehdistössä käytyä aikalaiskeskusteltua. Käytän lähteenäni myös The Waifs and Strays' Society -järjestön julkaisemia esimerkkitapauksia. Järjestön huostaan tuli lapsia erityisesti eri raastuvanoikeuksien lähettäminä. Lisäksi käytän lähteinäni erilaisten lastensuojelujärjestöjen ja valtiollisten komiteoiden raportteja (esim. The Exposure and suppression of the traffic in English girls for purposes of continental prostitution, 1881 ja Report for Inquiring Into the Housing of the Working Classes 1885), lääketieteellisiä julkaisuja (Medical jurisprudence) sekä aikalaistoimijoiden, kuten Josephine Butlerin, Ellice Hopkinsin, W.T. Steadin ja Charles Boothin kirjoituksia. 1800-luvulla tapahtunut lapsuuskuvan muutos muokkasi keskustelua lasten seksuaalisesta pahoinpitelystä. 1800-luvun aktivismin seurauksena lastensuojelulainsäädäntö tiukentui, seksin suojaikäraja nousi ja lastensuojelu ammattimaistui. Yhteiskunnallinen keskustelu nojasi hyvin vahvasti keskiluokkaiseen ikäsidonnaisen lapsuuden ajatukseen, joka tuki lasten laajempaa suojelua, mutta sulki suppeudessaan ulos monia lapsia. Tutkimuksen perusteella esiin nousee kolme selkeää kategoriaa, jotka vaikuttivat siihen, miten seksuaalista väkivaltaa kokeneeseen lapseen suhtauduttiin: lapsen ikä, sukupuoli ja sekä lapsen että väkivallantekijän luokka ja sosiaalinen asema yhteisössä. Huonoon asemaan joutuivat seksuaalisen pahoinpitelyn uhrit, jotka eivät käytökseltään sopineet stereotypiaan ”viattomasta” lapsesta, alimpaan työväenluokkaan kuuluvat lapset, yli 12-vuotiaat lapset ja prostituoidut. Myös pojat jäivät keskustelussa marginaaliseen asemaan.
-
(2021)Vaikka yhteiskuntaluokka on ollut Suomessa vaikea ja latautunut puheenaihe, luokkien ei voi katsoa kokonaan kadonneen tai menettäneen merkitystään. Tässä tutkielmassa tarkastellaan mobiiliviestintäsovellus Jodelin @rahvaat-kanavalle tuotettua sisältöä luokkien välisten ja sisäisten rajojen määrittelypyrkimysten ilmentymänä. Työ keskittyy erityisesti luokan kulttuurisiin ja moraalisiin ulottuvuuksiin ja sen keskeisen teoreettisen viitekehyksen muodostavat Pierre Bourdieun distinktioteoria ja Beverley Skeggsin luokkatutkimus. Laadullisen sisällönanalyysin avulla pyritään vastaamaan siihen, millaisten elementtien varassa luokkaa @rahvaat-kanavalla tuotetaan eli ketkä ja millaiset asiat pyritään merkitsemään ”rahvaiksi” ja millä keinoin. Erityisesti analysoidaan niin kutsuttua larppaussisältöä eli roolipelaamista, jossa sovelluksen käyttäjä omaksuu ”rahvaan” roolin ja tuottaa tekstiä ja muuta materiaalia asioista ja tyylillä, joita pitää ”rahvaana”. Aineisto on rikasta ja mahdollistaa muun muassa sukupuoleen, koulutukseen, työmarkkina-asemaan, asenteisiin, päihteidenkäyttöön, ihmissuhteisiin, estetiikkaan ja kieleen liittyvien elementtien tarkastelun. Analyysi osoittaa, että ”rahvaus” on kanavan kontekstissa erityisesti moraaliin ja makuun kytkeytyvä ilmiö: se yhdistyy sivistyksen puutteeseen, takapajuisuuteen, taitamattomaan taloudenpitoon ja muiden kustannuksella elämiseen, runsaaseen päihteiden käyttöön, löyhään seksuaalimoraaliin, ihmissuhteiden jännitteisiin, välinpitämättömään asenteeseen muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa kohtaan sekä eksessiivisyyteen ja huonoon makuun. Tutkimus vahvistaa aikaisemman, niin Suomessa kuin muualla tehdyn tutkimuksen tuloksia. Se osoittaa, että suomalaisessa keskustelussa on samoja piirteitä kuin perinteisempänä luokkayhteiskuntana pidetyssä Isossa-Britanniassa. Työväenluokkainen henkilöys ja kulttuuri määrittyvät varsin ongelmallisiksi, ja laajalle levitessään tällainen diskurssi voi vaikuttaa jopa sosiaalipolitiikkaan. Larppaamisen tutkiminen tuo myös uusia mahdollisuuksia luokkaerontekojen ymmärtämiseen. Siinä voi ajatella olevan kyse paitsi työväen- tai alaluokan ja keskiluokan välisen rajan määrittelystä myös keskiluokan sisäisten erojen tuottamisesta: larppaaminen on eräänlaista kilpailua työväenluokkaisen rekisterin hallinnasta, jonka avulla keskiluokkainen subjekti voi kerryttää itselleen arvoa ja erottautua siten myös keskiluokan massasta.
-
(2023)1900-luvun alkupuoliskoa voi kuvata kriisien aikakaudeksi. Ensimmäinen maailmansota, sisällissota, 1930-luvun lama ja toinen maailmansota osuivat kaikki kolmenkymmenen vuoden ajalle. Suuriin kriisivuosiin liittyi elintarvikkeiden säännöstelyä, massatyöttömyyttä ja voimakasta inflaatiota, jotka suoraan vaikuttivat aikalaisten kykyyn selviytyä arkielämästään. Yksi näistä selviytymiskeinoista olivat panttilainaamot, joiden avulla kaupunkien asukkaat tasasivat menojaan henkilökohtaisten ja yhteiskunnallisten kriisien edessä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten eri yhteiskuntaluokkiin kuuluneet kaupunkilaiset käyttivät panttilainaamoita selviytymiskeinonaan 1900-luvun alkupuoliskon kriisiaikoina. Tarkastelun kohteena ovat Helsingin ja Turun panttilainaamot, joiden asiakaskunta koostui sekä työläisistä että keskiluokasta ja säätyläisistä. Tutkielman aineisto koostuu Helsingin Sanomien, Uuden Suomen, Suomen Sosialidemokraatin, Turun Sanomien, Uuden Auran ja Sosialistin panttilainaamojen asiakaskuntaa koskettavista lehtiartikkeleista vuosilta 1913–1946, Panttilainaustarkastajan vuosikertomuksista vuosilta 1898–1918 sekä Helsingin ja Turun kaupunkien tilastollisissa vuosikirjoissa julkaistuista panttilainausliikkeen tilastoista vuosilta 1910–1947. Tutkimusmetodeina ovat laadullisen aineiston kehysanalyysi, josta nousseiden havaintojen avulla rakennetaan kuvailevaa tilastollista analyysia määrällisestä aineistosta. Lehdistön ja panttilainaustarkastajan korostamat keskiluokan köyhtymisen merkit ohjaavat tilastoaineiston jaottelua. Aikalaislehdistössä käyty panttilainauskeskustelu pohjautui pitkälti viranomaistahon vuonna 1916 tuottamaan ja myöhempinä vuosina ylläpitämään näkökulmaan, jonka mukaan keskiluokan tila oli heikentynyt 1910-luvun aikana. Lehdistö valjasti tarkastajan havainnon osaksi laajempaa keskusteluaan vasta sitten, kun se mahtui osaksi niiden kehystystä 1930-luvun laman kynnyksellä. Asteittain keskiluokkaistunut asiakaskunta päätyi panttilainauskeskustelun keskiöön, peittäen alleen etenkin työväenluokkaan kuuluneiden pulan. Panttilainaaminen kehystettiin ensisijaisesti työväen pankiksi, jota tuli käyttää ainoastaan viimesijaisen hädän lievittämiseen. Se oli paikka, jonne keskiluokkaisen ihmisen ei olisi koskaan tullut päätyä. Nämä ajatukset ohjasivat panttilainaamoista käytyä julkista keskustelua. Keskiluokan köyhtyminen oli ennenkuulumaton tilanne, joka kulminoitui etenkin porvarilehdistössä lähes sensaatiohakuiseen uutisointiin. Lehtien kehystyksellä pyrittiin tekemään jyrkkää rajanvetoa keskiluokan ja työläisten välillä nojaamalla sääty-yhteiskunnan aikaisiin ihanteisiin keskiluokan kainosta köyhyydestä. Panttilainaustarkastajan ja lehdistön havainnot keskiluokan kurjistuneesta tilasta eivät kuitenkaan esiintyneet siinä mittakaavassa, kuin kehystyksestä olisi voinut olettaa. Viranomaistahon osittain virheelliset päätelmät tilastoaineistosta päätyivät ohjaamaan koko panttilainaamoista käytyä keskustelua keskiluokan kurjuutta korostaen ja eri kaupunkien eroavaisuuksia häivyttäen. Keskiluokan päätyminen panttilainaston asiakkaiksi tapahtui vasta 1930-luvun laman aikaan vuoden 1916 sijaan. Porvaristolehdistön johtopäätökset työläisten keskiluokkaa paremmasta tilanteesta olivat myös osaltaan liioiteltuja. Keskiluokan köyhtyminen oli todellinen ilmiö, mutta sen asema julkisessa keskustelussa oli ylikorostunut.
Now showing items 1-3 of 3