Browsing by Subject "uskonnollinen kehitys"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2018)Juhani Rekola (1916-1986) oli merkittävä suomalainen teologi ja esseisti, jonka teologista ajattelua ei ole toistaiseksi juurikaan tutkittu. Keskityn pro gradussani kysymykseen, miten Juhani Rekolan elämän käännekohta eli herääminen pimeään voidaan ymmärtää. Tutkimukseni on teoriasidonnainen, ja ohjaavat teoriani ovat Matti Hyrckin suhteessaolon perusmielikuvien teoria sekä James W. Fowlerin teoria uskon kehitysvaiheista. Kartoitan tutkielman ensimmäisessä tulosluvussa, mitä Rekola itse ymmärsi heräämisellään pimeään ja millaisia teemoja, kysymyksiä ja käsitteitä hän liitti tähän prosessiin. Ensimmäinen tulosluku antaa osavastauksen tutkimuskysymykseeni sekä valaisee samalla Rekolan teologisen ajattelun keskeisiä teemoja. Toisessa ja kolmannessa tulosluvussa analysoitu tutkimusaineistoni keskustelee ohjaavien teorioitteni kanssa. Kysyn Matti Hyrckin psykoterapeuttiseen teoriaan nojautuen, voidaanko herääminen pimeään ymmärtää myöhäisen eli depressiivisen tilan myötä alkavana etäännyttämisen, nuhteettomuuden tai transformaation tienä. Rekola herää pimeään noin viisikymppisenä. Tästä saan aiheen elämänkaariteoriaan liittyvään kehityspsykologiseen kysymykseen, näytteleekö ikä ja ikääntyminen jonkinlaista roolia tässä kehityskriisissä. Koska Hyrckin teoria ei ole kehityspsykologiaa, tutkin kysymystä James W. Fowlerin uskon kehitysvaiheteorian ohjaamana. Fowlerin teorian mukaan uskon vaihesiirtymä, joka näyttäytyy usein hengellisenä kriisinä, on ideaalinen silloin, kun se osuu yksiin elämänkaaren kehityskriisin kanssa. Tällöin uskon kypsempi vaihe voi antaa ratkaisun avaimia myös ihmisen psykososiaaliseen kriisiin. Rekolan pimeään heräämisessä voi Fowlerin teorian avulla tunnistaa ikääntymiseen liittyvän kehityskriisin ratkaisuyrityksen. Sekä Hyrckin että Fowlerin teoriat auttavat hahmottamaan Rekolan heräämistä pimeään keski-ikään sijoittuvana psykososiaalisena ja uskonnollisena kriisinä, jossa Rekola taistelee itsenäisyydestään ja vapaudestaan ihmisenä, pappina ja teologina. Prosessiin liittyy myös paljon hengellistä roinanperkuuta tai ”lumppujen riisumista” kuten Rekola itse kuvaa fraasiutuneen uskonnollisuuden ja helppoihin vastauksiin nojautuvan ”kevyen uskon” vastaista taisteluaan. Tutkimustulosteni johtopäätöksissä peräänkuulutan elämänkaariteologista tutkimusta ja teoreettista keskustelua, sillä elämänkaaren kriisi tuntuu kytkeytyvän tutkimusaineistossani saumattomasti maailmankatsomukselliseen kriisiin. Otsikoin tähän viitaten tutkielmani ”Keski-iän kriisin teologiaksi”.
-
(2014)This thesis studies ninth-graders' opinions about what happens to a person when they die and compares them with the opinions of sixth-graders on the subject. The thesis also studies what the ninth-graders' answers indicate about their level of religious development in the light of previous studies. After this, the thesis examines the development in religious views between sixth and ninth grades. The data consists of students' writings about what happens after death. The study involved four groups of ninth-graders studying Evangelical Lutheran religion, two in Helsinki and two in Espoo. Total number of research subjects was 51. In addition the study utilizes author's previously collected data which consists of writings from 78 sixth-graders. The classification and analysis of the data have been carried out with the means of data-based content analysis. Ninth-graders' responses contained three main opinions about what occurs after death: 1) Belief in Heaven, and in some cases in Hell 2) Belief in reincarnation 3) The belief that all life ends with death. The same themes were also visible in sixth-graders' data. Whereas the sixth graders' responses were a lot more concrete, the ninth-graders' responses emphasized the ethical reflection, for example, on how to get to Heaven. The ninth-graders used more Christian terms than the sixth-graders. The salvation and grace concepts of the Evangelical Lutheran church were however not present in any of the students' answers. Ninth-graders' religious thinking is noticeably more developed than that of the sixth-graders'. Especially the decrease of concreteness is highlighted. Also, a more scientific approach can be seen which demonstrates the development that has happened.
-
(2018)Tässä tutkimuksessa selvitetään suomalaisten kristittyjen uskonnollisen vakaumuksensa takia kohtaamia stereotypioita ja stereotypiauhkia sekä niiden vaikutusta heidän elämäänsä ja uskonnolliseen kehitykseensä. Tutkimuksen metodina on laadullinen narratiivinen elämänkaaritutkimus. Taustateoriana on James W. Fowlerin ihmisen uskonnollisen kehityksen teoria. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksän, iältään 21–71-vuotiaan kristityn teemahaastatteluista. Haastateltavat tulevat erilaisista seurakunnallisista taustoista. Haastateltavat ovat sekä kasvukristittyjä että kääntymyksen kokeneita. Kääntymyksen kokeneet ovat olleet uskovia 6-29 vuotta. Tutkimuksessa kartoitetaan haastateltavien kokemia stereotypiauhkia lapsuudesta alkaen nykyhetkeen asti. Elämänkertomuksista nousi esiin viisi keskeistä teemaa: 1) Stereotypiauhkat kohtalona 2) Stereotypiauhkat identiteettikriisin aiheuttajana 3) Stereotypiat omannäköistä elämää uhkaavana 4) Stereotypiauhkat koko elämänkaarta varjostavina 5) Stereotypiauhkia kohdanneet, mutta omaa tietään kulkeneet. Haastateltavat kokivat stereotypiauhkaa perheen ja suvun, toisten uskovien ja uskovien ryhmän, seurakunnan, opiskelu-, tai työyhteisön, ympäröivän yhteiskunnan ja median taholta. Uhka kohdistui uskovan persoonaan, arvoihin, elämänvalintoihin, uskonelämään, seurakuntaan ja uskon symboleihin. Uskovat kohtasivat nimittelyä, tuomitsemista, leimaamista, arvostelua, yhteydestä poissulkemista, oman uskonsa arvioimista, uskon harjoittamisen rajoittamista ja henkistä sekä hengellistä painostusta. Stereotypiauhkat aiheuttivat yksinäisyyttä ja ahdistusta, riittämättömyyden tunnetta, hyljätyksi tulemisen pelkoa ja hyväksynnän hakemista, metastereotypioita ja yritystä muuttaa itseään ulkopuolisten odotusten mukaiseksi. Lisäksi ne aiheuttivat identiteettikriisejä, uskontohäpeää, seurakunnasta eroamista ja uskosta luopumisen uhkaa. Stereotypiauhka voi varjostaa kristityn elämää koko elämänkaaren ajan. Vaikein tilanne on sekä ulko- että sisäryhmän taholta stereotypiauhkaa kokeneilla. Stereotypiat saattavat pahimmillaan saartaa ihmisen sekä seurakunnasta että maallisesta yhteisöstä. Suomessa on aikaisempaa vaikeampaa olla tunnustava kristitty. Median muokkaama depersonalisoiva kuva uskovasta aiheuttaa stereotypiauhkaa. Poikkeuksen aineistossa muodostavat oman tiensä kulkijat, jotka eivät olleet antaneet stereotypiauhkien haitata omaa elämäntapaansa. Yhteistä heille on, että he eivät hävenneet uskoaan, mutta eivät sitä myöskään julistaneet. Omaa ajattelua oli tarvittaessa pystytty myös puolustamaan. Yllättävää oli, että moni haastateltava koki stereotypiauhkien vahvistaneen omaa hengellistä elämäänsä. Stereotypiauhkakokemusten mahdollinen arvo uskonelämälle on kuitenkin nähtävissä vasta viiveellä, kokemusten läpityöskentelyn jälkeen. Ihmisen omien arvojen vahvistaminen lieventää stereotypiauhkan kokemusta. Sielunhoidossa uskovan arvoja voidaan vahvistaa esimerkiksi tutkimuksen sivutuotteena syntyneen, stereotypiauhkien yksilöllistä luonnetta huomioivan, Hengellinen Elämänkaari- metodin avulla.
-
(2017)This master’s thesis explores the development of religious interpretation among Finnish women who have converted to Islam and examines whether this development can be analyzed by dividing it into different stages. Another topic of interest in this work is how the diverse interpretations of Islam that converts embrace reflect the development of Finnish Islam in general. The theoretical premise is Islam researcher Anne Sofie Roald’s theory on the process of religious development that converts go through. The theory categorizes the post-conversion process in four stages: love/zealotry, disappointment, maturity/acceptance, and secularization. The applicability of this theory is examined with the methods of qualitative content analysis by mirroring it to the research data that consists of semi-structured interviews with seven Finnish Muslim convert women. The interviews focus on the women’s ideas on how their lives and interpretations of religion have changed after conversion, how they interpret Islam today and what the meaning of Islam is for their lives from a broader perspective. Other themes discussed in the interviews are gender roles and the impact that being Finnish and being Muslim have on one another. Based on the research data there are considerable differences in the religious interpretations of the converts, as the informants represent different theological and interpretational currents within Islam. Based on the data the interpretations of Islam can be roughly divided to conservative and liberal. Whether or not the informants feel that they are a part of the Finnish Muslim community follows this line of division as well. The interview data paints a rather conservative picture of the Finnish Muslim community, for the more liberal converts feel that it is difficult for them to find a place in it for their interpretations. Along with the issue of belonging to the Finnish Muslim community, gender roles and the position of women emerge as themes that divide the informants. Regardless of the different interpretative emphases, there are many things that unite the women in their experience of Islam, such as the idea of the importance of practicing Islam, a personal relationship with God and having faith in the power of this relationship to carry them through hardships. According to the research data, Islamophobia has increased in Finland in the past years. Despite this, ‘Finnish’ and ‘Muslim’ do not appear as mutually exclusive identities to the informants, but rather the women see parallels between them. A recurring theme in many interviews is the inability of born Muslims to separate between their culture and Islam. The process theory that categorizes the post-conversion religious development of Muslim converts into four different stages turns out to be a useful tool for analysis, but it also becomes subject to criticism. When brought under closer scrutiny the theory appears to suggest that secularization is an inevitable result of religious development. The findings of this research do not support such a conception. An alternative process model based on the research data of this study is proposed in the conclusions, consisting of three post-conversion stages: commitment to Islam, disappointment and the reaction to that disappointment, whether that means a renewed commitment to a certain interpretation of Islam or a widening of the convert’s perspective that leads to exploring different ideas of what it means to be Muslim.
-
(2014)Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee vanhuusiän uskonnollisuutta. Tutkimustehtävänä on selvittää, millainen merkitys kristinuskolla on vanhuusiässä ja miten nämä merkitykset ovat muodostuneet. Aihetta on aikaisemmin lähestytty teoreettisesti ikääntymiskehityksen ja yhteisten kohorttikokemusten näkökulmista. Tämä tutkimus käsittelee ja kommentoi haastatteluaineiston avulla näitä kahta teoriaa ja sitä, miten ne jäsentävät ikäihmisten itse kokemaansa uskonnollisuutta. Tässä tutkimuksessa käytetään apuvälineenä substanssin ja funktion käsitteitä selvittämään, vaikuttavatko ikääntymiskehitys ja kohorttikokemukset eri tavoin uskonnollisuuden eri puoliin ja merkitystasoihin. Substanssilla viitataan uskonsisältöihin ja niiden merkitykseen itseisarvona, funktiolla uskonnollisuuden rooliin esimerkiksi hyvinvoinnin, sosiaalisten suhteiden ja elämänhallinnan kannalta. Tutkimuksen aineisto muodostui yhdeksästä teemahaastattelusta, joihin osallistui yhteensä kaksitoista 78–89 -vuotiasta ikäihmistä. Haastattelut tehtiin talvella 2012–2013 Helsingissä ja Parkanossa. Tutkimusote on kvalitatiivinen ja aineiston analyysimetodi on sisällönanalyysi. Tämän tutkimuksen mukaan iän karttuminen on muokannut keskeisimmin uskonnollisuuden merkitystä funktionaalisella tasolla. Ikäihmiset saavat uskonnollisuudesta välineitä kohdata ikääntymisen haasteita, jäsentää mennyttä elämää, käsitellä luopumisia ja ylläpitää sosiaalista toimijuutta sekä elämän merkityksellisyyden kokemusta. Kohorttikokemukset puolestaan vaikuttavat substanssin tasolla eli siinä, mitä uskonsisällöt merkitsevät ikäihmisille itseisarvona. Haastateltavat kuvaavat kodin ja koulun uskontokasvatuksen, herätysaaltojen sekä yhteisen mentaalihistorian ja ihanteiden vaikutuksia heidän uskonnollisuuteensa. Näiden prosessien myötä omaksuttu uskonnollisuus näyttää pysyvän samana, vaikka ikää karttuu. Ikä- ja kohorttinäkökulmat eivät kuitenkaan kuvaa tyhjentävästi vanhuusiän uskonnollisuuden taustoja. Henkilökohtaiset elämäntapahtumat eivät ole aina sidoksissa ikään tai historialliseen aikaan. Esimerkiksi sairaus, onnettomuus tai muutokset sosiaalisissa suhteissa vaikuttavat yksilöllisesti uskonnollisuuteen sekä substanssin että funktion tasoilla.
Now showing items 1-5 of 5