Browsing by Subject "uskonnollinen kotikasvatus"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2000)This study examined religious home education in educational, psychological, and sociological context. Growing up within a religious denomination is a process of learning the rules, norms, opinions, and attitudes, which serve to make the individual an active member of the group. It is a process of transferring the cultural inheritance between generations. Sabbathkeeping can be regarded as a strong indicator of the Seventh-day Adventist value system, which is also why I have concentrated on this specific issue in my study. The purpose of the study was to find out, how the Sabbath is transferred from parents to children among Finnish Adventists. It was also examined how parents could make the day of rest positively exceptional for children, and how the parental authoritativeness affects the process of transference. According to Bull & Lockhart's (1989) theory, the amount of Adventist generations in family history influences the transfer of religious tradition. This study aimed to find out whether or not this theory would apply to the present-day Finland. The nature of religious development among Adventist young people was also one of the interests of the research. The methods used in the study were in-depth interviews (n = 10) and a survey (n = 106). The majority of the interviewees was young adults (age 15-30) grown up in Adventist families. The interviews were taped and transcribed for the study, and survey answers were analysed with SPSS-data analysis program. The amount of survey questionnaires evaluated was 106, whole population of 15-30 year-old Finnish Adventists being about one thousand. Democratic relationship between parents and children, parents' example, encouragement to own thinking, and positive experiences of Sabbath and the whole religion, including the social dimension of the Adventism, seem to be some of the most significant factors in transference of religious tradition. Both too severe and too permissive education were considered to lead to similar results: unsuccessful transfer of values, or even rebellion and adopting a totally opposite way of life than that of the parents. In this study the amount of Adventist generations in family history does not correlate significantly with the end results of value transference.
-
(2015)Tässä pro gradu – tutkimuksessa tarkastelen uskonnonuhreiksi itsensä mieltävien henkilöiden kokemuksia heidän lapsuudenkotinsa uskonnollisesta kasvatuksesta ja siitä, kuinka tämä kasvatus on vaikuttanut heidän elämäänsä. Lisäksi selvitän, olisivatko tutkimukseeni vastanneet uskonnonuhrit toivoneet huoltajiensa tehneen jotain uskonnollisen kasvatuksen suhteen toisin. Tutkimusaineistoni koostuu 15 uskonnonuhreilta saamastani tarinasta. Tutkielman analyysiosassa tarkastelen näitä tarinoita narratiivisen tutkimusmenetelmän kautta. Lisäksi ryhmittelin tutkimusaineistoni tyypeiksi etsimällä saamistani tarinoista samankaltaisuuksia ja toisaalta eroavaisuuksia. Tyypittelyn tuloksena muodostin tutkimusaineistostani neljä eri ryhmää, joita kutsun tutkimuksessa nimillä ”Yhteisön ehdoilla tapahtuva uskontokasvatus”, ”Alisteinen uskontokasvattaja”, ”Dominoiva uskontokasvattaja” sekä ”Autoritaariset uskontokasvattajat”. Tyypittelemäni ryhmät eroavat toisistaan etenkin sen osalta, kuka oli päävastuussa uskonnollisen kasvatuksen toteuttamisesta tutkimukseeni vastanneiden lapsuudenkodissa. ”Yhteisön ehdoilla tapahtuva uskontokasvatus” – ryhmässä uskonnollinen yhteisö toimi (ainakin välillisesti) yhteisön ehdoilla kasvatettujen merkittävimpänä uskontokasvattajana. Myös muissa ryhmissä uskonnollisen yhteisön merkitys korostui, mutta ei kuitenkaan aivan yhtä paljon. ”Alisteinen uskontokasvattaja”, ”Dominoiva uskontokasvattaja” ja ”Autoritaariset uskontokasvattajat” ryhmissä huoltajat osoittivat omakohtaista, sisäistettyä uskoa enemmän kuin ”Yhteisön ehdoilla tapahtuva uskontokasvatus” – ryhmän huoltajat, jotka saattoivat osan tutkimukseeni vastanneista mukaan harjoittaa uskontoa lähinnä kodin ulkopuolella, mahdollisesti sosiaalisen paineen vuoksi. Riippumatta siitä, kuka toteutti (ja miten) uskonnollista kasvatusta tutkimukseeni vastanneiden lapsuudenperheessä, tällä kasvatuksella oli merkittäviä vaikutuksia tutkimukseeni vastanneiden elämään. Jotkut näistä vaikutuksista ovat yhä läsnä heidän elämässään. Vaikka tarinoiden kirjoittajat kokevatkin itsensä uskonnonuhreiksi ja saamansa uskonnollisen kasvatuksen seuraukset pääasiassa negatiivisiksi, jotkut heistä ilmaisivat uskonnollisesta kotikasvatuksesta seuranneen myös hyviä asioita omaan elämäänsä. Lähes kaikki vastanneet kuitenkin toivoivat, että heidän lapsuudenkotinsa uskonnollinen kasvatus olisi ollut joko armeliaampaa tai että sitä ei olisi ollut ollenkaan. Tutkimuksesta ilmeni myös, että vaikka osa vastanneista ei missään nimessä halua uskontokasvattaa omaa jälkikasvuaan, osalle lapsuudessa saatu hengellinen perintö on edelleen tärkeä. Nämä vastanneet aikovat jatkaa tätä perintöä myös omalle jälkikasvulleen, vaikkakin armeliaammin kuin omat huoltajansa.
-
Vanhoillislestadiolaisen liikkeen jättäneiden kokemuksia irtautumisen merkityksestä vanhemmuudelle (2019)The purpose of this Master’s Thesis is to explore how disaffiliation from Conservative Laestadianism impacts parenthood. The first research examined how parents felt Conservative Laestadianism had influenced their parenthood and their parenting. The second research question studied the subjective implications of religious disaffiliation on parenthood and parenting. The originality and importance of this thesis derive from the fact that religious disaffiliation had not been previously researched from the particular viewpoint of parenthood. This qualitative research applied inductive content analysis on a corpus of ten autobiographical essays reflecting on their authors’ experiences about disaffiliation, parenthood and parenting. All authors had become parents while still belonging to the Conservative Laestadian movement and had subsequently left the movement. Experiences about conservative laestadian parenthood varied depending on the former degree of self-identification as a conservative laestadian. The very fact of having children as well as parenting decisions had been driven by an embraced religious worldview, obedience or compliance with experienced social pressure regardless of contradictory opinions. Parents felt that their life choices or parental choices had not been fully personal. All parents had given religious upbringing at least to some extent. Disaffiliation had been experienced as a lifestyle change for the leaving individual as well as for the whole family. Disaffiliation had been, depending on the cases, simultaneous, mutual decisions of both parents, non-simultaneous decisions of both parents, or unilateral decisions of one the parents. Situations where only one of the parents had left the movement complicated at least temporarily family life. Disaffiliation required in this case negotiation about parenting, with children often remaining under the influence of the Conservative Laestadian movement. Disaffiliation leads to the freedom of thinking independently as a parent and an educator. If compromises are found with the partner despite potential beliefs differences, disaffiliation can also lead to the freedom of acting as seen fit and to parenthood being experienced more personally. Attitudes towards religious upbringing after disaffiliation varied and parents valued respecting and taking into consideration their children’s own views.
Now showing items 1-3 of 3