Browsing by Subject "uskonnollinen nationalismi"

Suomalainen yhteiskunta muuttuu kulttuurisesti ja uskonnollisesti yhä moninaisemmaksi etenkin nopeasti kasvavan muslimiväestön myötä. Samalla nationalistinen liikehdintä niin Suomessa kuin muualla Euroopassa on lisääntynyt, ja asenteet muslimeja ja islamia kohtaan ovat kiristyneet. Erityisesti oikeistopopulistiset liikkeet ovat korostaneet muslimimaahanmuuttajien uhkaavan Euroopan maallistunutta kristillistä elämäntyyliä. Sosiaalipsykologisessa tutkimuksessa on kiinnitetty verrattain vähän huomiota uskonnollisuuden ja uskonnollisten identiteettien merkitykseen ryhmien välisissä suhteissa. Kansallisen samastumisen yhteyttä maahanmuuttovastaisiin asenteisiin on puolestaan tutkittu runsaammin, ja eurooppalaisessa kontekstissa kansallisten identiteettien on monesti nähty kietoutuvan kristillisiin arvoihin. Näin ollen kansallisia ja uskonnollisia identiteettejä ei tutkimuksissa ole tavallisesti eroteltu toisistaan, ja tästä syystä on toistaiseksi epäselvää, ovatko kielteiset asenteet muslimimaahanmuuttajia kohtaan seurausta kansallisesta vai uskonnollisesta samastumisesta. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, ovatko suomalaisen enemmistön uskonnollisuus, uskonnollinen nationalismi ja kansallinen samastuminen yhteydessä asenteisiin Suomessa asuvia muslimeja kohtaan. Tämän lisäksi tutkittiin, selittääkö koettu symbolinen uhka yhteiskunnan uskonnolliseen moninaistumiseen liittyen näitä yhteyksiä. Työn teoreettisena perustana toimi sosiaalisen identiteetin lähestymistapa (Tajfel & Turner, 1986; Turner, Hogg, Oakes, Reicher & Wetherell, 1987) sekä integroidun uhan teoria (Stephan & Stephan, 2000). Tutkielman aineistona käytettiin kyselyaineistoa, joka oli kerätty puhelinhaastatteluina Suomessa keväällä 2017. Koko Manner-Suomen (pois lukien Ahvenanmaa) kattava otos koostui suomalaisesta aikuisväestöstä (n = 438). Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin hierarkkisen lineaarisen regressioanalyysin ja mediaatioanalyysin avulla. Saatujen tulosten mukaan uskonnollisuus oli yhteydessä myönteisempiin asenteisiin Suomessa asuvia muslimeja kohtaan, kun taas uskonnollinen nationalismi oli yhteydessä kielteisempiin asenteisiin muslimeja kohtaan. Kansallinen samastuminen ei ollut yhteydessä asenteisiin. Symbolisen uhan kokemus oli yhteydessä kielteisempiin asenteisiin, ja se välitti osittain uskonnollisen nationalismin ja ennakkoluuloisuuden välistä yhteyttä. Myös uskonnollisuus oli yhteydessä voimakkaampaan symbolisen uhan kokemukseen, ja koettu uhka medioi uskonnollisuuden ja asenteiden välistä yhteyttä. Tulokset antavat viitteitä siitä, että uskonnollisen ja kansallisen identiteetin yhteen kietoutuminen on ennakkoluuloisuudelle erityisesti altistava tekijä. Uskonnollisuuden rooli ulkoryhmäasenteiden taustalla näyttää puolestaan olevan kahtalainen: se yhtäältä mahdollistaa myönteisen suhtautumisen uskonnollisiin vähemmistöihin mutta toisaalta herkistää kokemaan yhteiskunnan kasvavan uskonnollisen diversiteetin uhaksi, mikä heikentää sen yhteyttä myönteisiin asenteisiin muslimeja kohtaan. Tuloksia pohditaan Suomen asenneilmapiirin ja ryhmien välisten suhteiden parantamisen näkökulmasta.