Browsing by Subject "uskonnollinen orientaatio"

Työssä tarkastellaan lastenohjaajaopiskelijoiden hengellistä ja ammatillista orientaatiota. Kirkon lastenohjaajat ovat pappien ohella kirkon suurin hengellisiin työntekijöihin lukeutuva ryhmä. He toimivat seurakunnissa lapsi- ja perhetyön eri työmuodoissa perhe- ja päiväkerhojen ohjaajina sekä aamu- ja iltapäivätoiminnassa. Tutkimusaineistona ovat ensimmäisen vuoden opiskelijat. Tutkimushankkeeseen lähtivät mukaan kaikki kaksitoista kristillistä opistoa, joten kyselyyn vastasi 287 opiskelijaa. Kyselyn aihealueet kattoivat niin ammatillisia kuin uskonnollisuuteen liittyviä kysymyksiä, kiinnostusta työalaan, mutta myös kysymyksiä vapaaehtoistyöstä ja opiskelijoiden hyvinvoinnista. Pro gradu –työ on osa pitkittäistutkimusta, missä tarkastellaan opiskelijoiden kasvua lastenohjaajan ammattiin. Uusintakyselyt tehdään vuosina 2016 ja 2017. Tutkimus tehdään yhteistyössä Kirkon tutkimuskeskuksen ja Kirkon koulutuskeskuksen kanssa. Tämän päivän uskonnollisuutta voidaan kuvata käsitteellä fuzzy fidelity, jolla viitataan jollain tapaa rajoiltaan hämärään tai epämääräinen uskonnollisuuteen. Käsite kuvaa hyvin lastenohjaajaopiskelijoiden uskonnollista orientaatiota ja suhdetta kristinuskoon. Lastenohjaajaopiskelijoiden uskonnollinen profiili vastaa pitkälle yleensä suomalaisten uskonnollisuutta, mutta ei niinkään muiden kirkon työntekijöiden uskontosuhdetta. Tämä selittynee osin sillä, että opiskelijat ovat vasta matkalla kirkon lastenohjaajiksi, ne, jotka työllistyvät seurakuntiin. Opiskelujen alkuvaiheessa seurakunnat eivät tosin näyttäydy kovin houkuttelevana tulevana työnantajana. Kunta vetoaa huomattavasti enemmän opiskelijoihin mahdollisena tulevana työnantajana. Voimakkaimmin ammatillista orientaatiota luonnehtii opiskelijoiden voimakas kutsumus lapsi- ja perhetyöhön. He haluavat työskennellä lasten ja perheiden kanssa ja lasten hyväksi. He kokevat lasten parissa työskentelyn tärkeäksi ja mainitsevat sen unelmatyökseen. Opiskelijoille varsin suuressa määrin usko tarkoittaa toisten auttamista. Kirkon onkin syytä huomioida se voimakas motivaatio, mikä lastenohjaajaopiskelijoilla on työalalle. Kirkko voi puolestaan ja halutessaan pyrkiä vahvistamaan ja tukemaan lastenohjaajien hengellisyyttä. Tutkimuksen lopussa pohdintaan, olisiko kirkon syytä laajentaa lapsi- ja perhetyötään siten, että se tarjoaisi päivähoitopalveluita osana kuntien varhaiskasvatuspalveluita. Näkyä puoltaa se, että kirkolla on osaava ja motivoitunut lastenohjaajien ammattikunta. Toisekseen yhteiskunnallinen hoivajärjestelmä on murroksessa paitsi hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden purkautuessa, myös varhaiskasvatuslain muuttuessa. Kirkon lapsityö on vuosikymmenien ajan vastannut perheiden muuttuneisiin tarpeisiin. Elämme tällä hetkellä yhtä tällaista murroskautta. Varhaiskasvatuspalvelujen laajentaminen vahvistaisi kirkon kosketuspintaa yhteiskuntaan ja ihmisten arkeen.