Browsing by Subject "uskonnolliset vähemmistöt"

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko on Suomessa pieni vähemmistöuskonto, jonka julkisuuskuvaa värittää kritiikki niin kirjallisuudessa kuin mediassa. Vaikka vähemmistöuskontojen edustajien on hankala saada ääntään kuuluville perinteisen median kautta, tarjoaa sosiaalinen media mahdollisuuden omien näkemysten ilmaisuun, omasta uskonnosta ja uskonnollisuudesta kertomiseen sekä väärien käsitysten korjaamiseen. Nettisivusto seuraakristusta.fi on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenten itsensä ylläpitämä mormoneja ja mormonina olemista käsittelevä sivusto. Tässä tutkimuksessa tarkastelen sitä, miten sivustolla luodaan kritiikin vastapainoksi myönteistä kuvaa mormoneista. Tarkastelen aineistoa kolmen teeman puitteissa: miten sivustolla puhutaan yhteisön ongelmista, miten tuodaan esiin suhtautumista ulkopuolisiin ja miten toisaalta samaistutaan ja toisaalta erottaudutaan yhteisön ulkopuolisista. Julkisuuskuvan luomisen tarkastelussa sovellan brändin käsitettä ja kiinnitän huomiota sosiaaliseen mediaan vähemmistöuskontoon kuuluvien oman äänen esiintuomisen paikkana. Vertaan sivustolla esiintyvää julkisuuskuvan luomista siihen, miten mormoneihin suhtaudutaan yhteiskunnassa ja miten heistä kirjoitetaan yhteisön ulkopuolisissa lähteissä, kuten esimerkiksi hengellistä väkivaltaa käsittelevässä kirjallisuudessa. Tutkimuksen aineistona on blogimainen nettisivusto seuraakristusta.fi, jonka julkaisuista tutkin blogitekstejä ja artikkeleita. Blogitekstit ovat nuoren suomalaisen mormoninaisen kirjoittamia, artikkelit käännöksiä englanninkielisillä mormoneihin liittyvillä sivuilla julkaistuista artikkeleista. Tutkimuksen toteutin temaattisen sisällönanalyysin keinoin ja sen lisäksi sovelsin retorisen analyysin teoriaa. Retorisen analyysin teoriasta erityisesti yleisön käsite muodostui tärkeäksi. Tutkimuksen johtopäätösten mukaan sivustolla luotiin mormoneista pääsääntöisesti myönteistä kuvaa. Vaikka yhteisön ongelmia tuotiin esiin, esitettiin mormonit pääsääntöisesti avoimena yhteisönä, jossa ongelmia ei peitellä, vaan niistä puhutaan ja ne pyritään ratkaisemaan. Vaikka aineistossa korostetaan eroa mormonien ja ei-mormonien välillä, ja mormonit esitetään omana erillisenä ryhmänään, luodaan julkaisuissa kuitenkin yleensä myönteistä suhtautumista yhteisön ulkopuolisiin. Lisäksi mormonit toisaalta samaistetaan muihin ihmisiin, korostamalla yhtäläisyyksiä kristinuskoon, suomalaisiin ja länsimaalaisuuteen, mutta toisaalta erottautuminen muista on selkeää ja sitä on paljon. Sivustolla toteutuu sosiaalisen median mahdollistama oman äänen esiin tuominen ja ulkopuolisten kritiikkiin vastaaminen.

Uskonnonvapaus on merkittävä perus- ja ihmisoikeus, joka on suojeltu useissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa sekä Suomen perustuslaissa. Tässä tutkielmassa keskiössä on positiivinen uskonnonvapaus, eli perustuslain 12.2 §:ssä ilmaisu oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa. Tutkimuskysymyksenä on tarkastella sitä, mitkä asiat Suomen lainsäädännössä, julkisen vallan käytännöissä ja yksilöiden välisissä suhteissa tukevat positiivista uskonnonvapautta ja mitkä taas rajoittavat. Koska toisella perus- ja ihmisoikeudella, syrjintäkiellolla, on keskeinen merkitys uskonnonvapauden toteutumisen kannalta, analysoidaan uskonnonvapautta myös sen näkökulmasta. Tutkielma on oikeusempiirinen tutkimus, joka pohjautuu olemassa olevaan kvalitatiiviseen ja kvantitatiiviseen aineistoon. Sikäli kuin tutkielmassa analysoidaan voimassa olevaa oikeutta, käytetään lainopin metodia. Aineistoa lähestytään critical legal studies -näkökulmasta. Tutkielmassa käytettyä aineistoa on jaoteltu ihmisoikeusindikaattorityössä käytetyllä tavalla rakenne-, prosessi- ja lopputulosindikaattoreihin. Työssä esitellään ensin uskonnonvapautta perus- ja ihmisoikeutena, keskittyen erityisesti positiiviseen uskonnonvapauteen. Luvussa kaksi käsitellään myös uskonnon ja valtion suhdetta Euroopassa, uskontoihin kohdistuvia rajoituksia sekä uskonnollisia vähemmistöjä Euroopassa. Luvussa kolme analysoidaan keskeistä kansallista lainsäädäntöä, julkisen vallan toimia sekä oikeuskäytäntöä ja ylimpien laillisuusvalvojien ynnä muiden oikeusturvatahojen ratkomia tapauksia. Luvun lopussa käsitellään omana osanaan kansallisia ja kansainvälisiä syrjintätutkimuksia uskontoon perustuvasta syrjinnästä. Luvussa neljä esitetään johtopäätökset. Uskontoihin ja uskonnon harjoittamiseen kohdistuu Euroopassa paljon rajoituksia. Pew-tutkimuskeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan rajoitusten määrä on noussut vuodesta 2007. Joissain maissa erityisesti vähemmistöjen totutusta poikkeavien uskonnollisten symboleiden käyttöä pyritään rajoittamaan vetoamalla neutraliteettiin ja sekularismiin. Kristinuskoon liittyviä symboleita ja traditioita saatetaan myös pitää osana kulttuuria niin, ettei niitä nähdä enää osana uskontoa. Tämä voi asettaa vähemmistöuskonnot huonompaan asemaan. Rajoitusten ja rakenteellisten ongelmien taustalla voi olla myös ymmärryksen puute uskonnonvapauden merkityksestä ja sen luonteesta perus- ja ihmisoikeutena. Rakenteellisia eriarvoisuuksia eri uskontokuntien välillä Euroopassa luo myös se, että useassa maassa valtiolla ja kirkolla on erityissuhde, jonka johdosta yleensä yksi uskontokunta on muita paremmassa asemassa. Suomessa valtion ja erityisesti evankelis-luterilaisen kirkon välinen suhde on vahva. Kirkon erityinen asema näkyy Suomessa lainsäädännössä ja muualla yhteiskunnallisessa kulttuurissa. Suomessa ei kuitenkaan varsinaisesti ole esimerkiksi sellaista lainsäädäntöä, jolla suoraan rajoitettaisiin uskonnon harjoittamista. Poikkeuksena tästä on esimerkiksi se, että ainoastaan evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on verotusoikeus ja että poliisin virkapuvun kanssa ei ole sallittua käyttää uskonnollisia symboleita, kuten ei myöskään armeijassa. Ongelmat ilmenevat erityisesti rakenteissa ja ne voivat merkittävällä tavalla vaikuttaa yksilön uskonnonvapauteen. Useat näistä liittyvät kirkon erityisasemaan. Esimerkiksi vankiloissa ja armeijassa työskentelee pappeja, joiden palkan valtio maksaa, mutta muiden uskontokuntien edustajat työskentelevät omakustanteisesti. Ongelmia on ilmennyt myös vähemmistöuskontojen jäsenten mahdollisuuksissa harjoittaa uskontoaan työpaikalla sekä palvontapaikkojen rakentamisessa. Uskonnonvapauden tosiasiallisen toteutumisen turvaaminen voi edellyttää julkiselta vallalta aktiivisia toimia ja perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Suomessa on myös positiivista uskonnonvapautta tukevia rakenteita, kuten uskonnonvapauslaki, jossa säädetään uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröimisestä, sekä erilaiset rahalliset avustukset uskonnollisille yhdyskunnille. Lisäksi yhdenvertaisuuslaissa on säädetty viranomaiselle, koulutuksen järjestäjälle ja työnantajalle velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Osan tutkielmaa muodostaa uskontoon perustuvan syrjinnän analysointi. Syrjintä on Suomessa yleistä. Syrjintä vaikuttaa myös muun muassa yksilön mahdollisuuksiin ja kykyyn harjoittaa uskontoaan. Suomessa ei kuitenkaan ole juurikaan tehty nimenomaan uskontoon perustuvasta syrjinnästä tutkimusta. Tutkielma osoittaa tarpeen tutkia ensinnäkin tarkemmin positiivisen uskonnonvapauden toteutumista Suomessa, uskontoon perustuvaa syrjintää sekä syrjinnän vaikutuksia uskonnonvapauteen. Tutkimusta olisi perusteltua tehdä erityisesti muslimeista, joiden uskonnon harjoittamiseen Euroopan laajuisesti kohdistuu ja kohdistetaan erityisiä rajoituksia. Lisäksi muslimit kokevat vähemmistönä syrjintää monella tasolla ja heihin myös suhtaudutaan uskonnollisista vähemmistöistä kielteisimmin. Tutkielma osoittaa myös tarpeen suhtautua kriittisesti neutraaliksi koettuun lainsäädäntöön ja tapoihin, sillä ne voivat tosiasiassa vaikuttaa vähemmistöuskontoon kuuluvien henkilöiden mahdollisuuksiin harjoittaa uskontoaan.

Tämä tutkimus on laadullinen sisällönanalyysi Indonesian uskonnonvapaustilanteesta. Sen tavoitteena on avata maan monimutkaista uskonnonvapaustilannetta, jossa vähemmistöjen ihmisoikeudet ovat uhattuina, vaikka maan perustuslaki on rakennettu kunnioittamaan uskonnonvapautta. Kiinnostukseni teemaan heräsi, kun olin Indonesiassa Kirkkojen maailmanneuvoston kansainvälisten asiain komission jäsenenä ja kuulin radikalisaation jyrkästä kasvusta. Indonesia on tuhansien saarien valtio, jossa eri uskontoryhmät ja kulttuurit ovat eläneet rinnakkain. Itsenäistymisen jälkeen 1949 Indonesiassa alkoi kausi, jolloin haluttiin yhdistää kansa ja syntyi perustuslakiin kirjattu ideologia, pancasila, jonka periaatteiden mukaan indonesialaiset elävät tänäkin päivänä. Viidestä periaatteesta ensimmäinen on usko Jumalaan. Indonesia on kuitenkin sekulaari valtio, jossa kuudella uskonnolla on laissa erityinen asema. Islam on uskonnoista suurin, ja maassa on maailman suurin islaminuskoinen väestö. Periaatteessa uskonto- ja väestöryhmät elävät harmoniassa, mutta on käynyt yhä selvemmäksi, että uskonnonvapaudella on rajansa. Vähemmistöjen tilanne on heikentynyt. Radikalisaatiolle on annettu enemmän tilaa, ja suvaitsemattomuus erilaisuutta kohtaan on lisääntynyt. Tilanne on monin puolin johtanut konflikteihin, joissa useimmiten uhreina ovat vähemmistön edustajat, kirkot ja enemmistöstä eroavat islamilaiset liikkeet. Indonesiassa on kaksi 2000-luvulla päivitettyä lakia, jumalanpilkka- ja uskonnollisen harmonian laki, jotka omalta osaltaan antavat tilaa tällaiselle käytökselle. Molemmat lait tukevat sunnimuslimienemmistöä. Tutkielman vertailu- sekä lähtökohtana on ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Tutkielma on koottu ensisijaisesti kansainvälisistä raporteista, mm. Yhdysvaltain kansainvälisen uskonnonvapauskomission raporteista. Toissijaisena aineistona on käytetty aiempaa akateemista kirjallisuutta poikkitieteellisesti eri akateemisilta aloilta. Tutkimus alkaa perehtymällä Indonesian historialliseen ja hallinnolliseen tilanteeseen ja uskonnon osaan siinä. Itse Analyysissä käsitellään erityisesti jumalanpilkkalakia ja sen käyttöä sekä uskonnollisen harmonian lakia ja sen vaikutuksia vähemmistöihin. Tutkimus vastaa siten kysymyksiin uskonnonvapauden tilasta Indonesiassa, siihen millainen rooli valtiolla sekä islamilla on suhteessa uskonnonvapauskysymyksiin sekä siihen, miten uskonnonvapauslait ja -tilanne vaikuttavat vähemmistöihin Indonesiassa. Tulokset osoittavat, että enemmistöllä on huomattavasti enemmän valtaa verrattuna vähemmistöihin ja että se myös käyttää valtaa oman uskonnollisen edun tavoittelemiseen. Tämä on johtanut siihen, että vähemmistöt ovat ajautuneet kapeammalle alueelle sekä suoranaisten hyökkäysten kohteeksi. Vähemmistöuskontojen edustajat ovat joutuneet maalittamisten kohteiksi, ja lakeja on käytetty heitä vastaan myös poliittisen pelin pelaamiseen. Vähemmistöuskontojen hengelliset tilat ovat olleet hyökkäysten kohteina eikä uusille tiloille ei ole annettu rakennuslupia. Uskonnonvapauden tila on kaventunut huomattavasti verrattuna itsenäistymisen jälkeiseen aikaan. Uskonnon kontrollointi lain voimin sekä käyttö poliittisena elementtinä on Indonesian tapauksessa epäonnistunut turvaamaan uskonnonvapauden kaikille.