Browsing by Subject "uskonnon mediatisaatio"

Tutkimuksessa tarkastellaan, miten Aleppon kellot -ilmiötä kehystetään valituissa medialähteissä. Aineisto koostuu yhteensä 64 lehtijutusta, jotka on julkaistu vuosien 2016–2017 aikana seuraavien medioiden internet-sivuilla: Helsingin Sanomat, Kirkko ja kaupunki, Kotimaa sekä Yleisradion uutiset. Mukaan on valittu tekstejä, joissa on maininta saattokellojen soittamisesta Aleppon pommitusten uhrien muistolle. Aiheen ei siis tarvitse olla lehtijutun pääaihe. Tutkielman tutkimusmetodina käytetään kehysanalyysiä. Analyysin alussa tutkitaan, mistä tekstissä puhutaan. Seuraavaksi lehtijutuista etsitään mahdollisia ongelmatilanteita, syy-seuraussuhteita, ratkaisumalleja sekä moraalisia arvostelmia. Tarkastelen tutkimuksessa myös sitä, miten tanskalaisen Stig Hjarvardin luoma uskonnon mediatisaatio -teoria voisi näkyä Aleppon kellot -mediailmiössä. Suurin osa aineiston teksteistä paikantuu tuen kehykseen. Saattokelloja soittamalla seurakunnat osoittivat myötätuntoa sekä solidaarisuutta Aleppon kaupungin pommitusten uhreille. Toinen löydetty kehystyyppi on muutoksen kehys, johon kuuluvat tekstit keskittyvät tarkastelemaan pääasiassa Suomen evankelisluterilaisen kirkon sisällä tapahtuvia muutosrakenteita. Kolmas kehystyyppi paikantuu vallankäytön ympärille sekä kirkollisessa että yhteiskunnallisessa kontekstissa. Erityisesti vallankäytön kehyksen lehtijutuissa on mahdollista havaita medioitumista evankelisluterilaisen kirkon piiristä lähteneestä ilmiöstä kerrottaessa. Lisäksi uskonnon mediatisaatio -teoria tarjoaa tutkimuksen pohjalta aineksia keskusteluun uskonnon ja median monimutkaisista suhteista.

Tutkimus selvittää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja median suhdetta piispojen näkökulmasta. Tutkimus on laadullinen, jonka aineistona ovat kirkon piispojen haastattelut. Tutkimuksen 11 haastattelua tehtiin vuosina 2015–2016. Tutkimuksen metodina on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Uskonnon mediatisaatio -teoria tarjoaa näkökulman tarkastella institutionaalisen uskonnon ja muuttuneen uskonnollisuuden sekä uskonnon mediatisaation väliseen suhteeseen erityisesti suomalaisessa yhteiskunnassa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon näkökulmasta. Uskonnon ja median välinen vuorovaikutus linkittyy yhteiskunnassa muihin sosiaalisiin ja kulttuurisiin prosesseihin ja on ilmiönä hyvin kompleksinen. Suomalainen yhteiskunta täyttää kaikki tekijät suhteessa uskonnollisuuteen ja mediaan, jotta uskonnon mediatisaatiota voidaan havaita. Piispojen rooli suhteessa mediaan määrittyi piispojen joukon muutoksen kautta. Muutos piispojen yhteisessä viestinnässä heijasteli kirkon sisäistä ristiriitaisuutta ja yhteiskunnan muutoksia. Mediahuomion kohteeksi erottui piispojen joukosta arkkipiispa ja Helsingin piispa. Kirkko profiloituu mediassa suurilta osin piispojen kautta. Tämän vuoksi moniäänisyys on suuri muutos piispojen viestinnässä. Kirkon ja median suhteessa media toimi joko kirkkoa hajottavana tekijänä tai kirkkoa yhteiskunnassa tukevana tekijänä. Median kirkkoa hajottava toiminta aiheutui lähinnä median talouden ehdoilla toimimisesta, minkä tuloksena media lähestyi kirkkoa kielteisten asioiden kautta. Uskonnon mediatisaatiota heikosti tukevaa oli, että median ja kirkon välillä oli erikoiskysymyksiä, joissa kirkko kuvattiin muuta yhteiskuntaa suvaitsemattomampana. Media pyrki näissä kysymyksissä modernisoimaan kirkkoa. Kirkkoa tukevia mediamuotoja olivat sosiaalinen media ja paikallinen media. Kirkko profiloitui mediassa julkisessa keskustelussa myönteisellä tavalla. Aineisto ilmensi hyvin heikosti uskonnon mediatisaatiota, mutta teoria nosti esiin oleellisia huomioita kirkon viestinnästä ja kirkon ja median suhteesta. Kirkko näyttäytyy aineiston kautta yhteiskuntaan vahvasti kiinnittyneenä instituutiona.