Browsing by Subject "uskonnonopetus"
Now showing items 1-20 of 29
-
(2017)Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia muutoksia yhteen Vanhan testamentin kertomuksista, kertomukseen Israelin kansan kantaisästä Abrahamista (Gen. 11:26–25:11), on tehty viidessätoista evankelisluterilaisen uskonnon oppikirjassa, sekä millaisia selityksiä näille muutoksille voisi löytää. Tutkimuksen kohteena olevat oppikirjat ovat suomenkielisiä, ja ne on julkaistu vuosina 1861–2004. Tutkimuksen muita lähteitä ovat raamatunsuomennokset ja opetussuunnitelmat. Tutkimus suoritetaan vertailemalla oppikirjojen tekstejä kunkin oppikirjan syntyaikana käytös-sä olleeseen raamatunsuomennokseen. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia muutoksia kertomuksen juoneen, kieleen ja sanomaan on tehty. Näitä muutoksia peilataan opetussuunnitelmiin kirjattuja uskonnonopetuksen tavoitteita ja kirjallisuustieteellistä adaptointiteoriaa vasten, yhtymäkohtia etsien. Tutkielma on kirkkohistoriallista, erityisesti kirjahistorian alaan kuu-luvaa, mutta tutkimuksessa liitytään myös oppikirjatutkimuksen, uskonnonopetuksen historian ja Raamatun vaikutushistorian tutkimusperinteisiin. Raamatun Abraham-kertomusta on oppikirjoissa lyhennetty ja mukaan on otettu vain tietyt kertomuksen osat: kaikissa oppikirjoissa on mukana Abrahamin Jumalalta saama kutsu lähteä kohti Jumalan lupaamaa maata. Oppikirjailijat ovat jättäneet pois erityisesti väkivaltaan, sek-siin ja politiikkaan liittyviä teemoja. Kertomuksen kieltä on muutettu värikkäämmäksi, tekstistä on tehty sidoksisempaa ja siihen on lisätty raamatunkertomuksen kontekstia selittäviä tie-dollisia lisäyksiä. Abraham on oppikirjoissa esikuvallinen paitsi suhteessaan muihin ihmisiin, myös monoteistisessä suhteessaan Jumalaan. Muutokset eri aikaan syntyneissä oppikirjoissa ovat erilaisia: varhaisimmat oppikirjat toistavat Raamatun kertomusta hyvin sanatarkasti, kun taas uudet muuttavat kertomusta monella tapaa. Uskonnonopetuksen tavoitteet ja adaptointiteorian periaatteet näkyvät selkeästi niissä muutoksissa, joita oppikirjoihin on tehty.
-
(2023)Objective. The aim of this thesis was to map how teachers in Åland experienced the new, integrated subject of religion and worldview education, its pros and cons, and to find out what the rest of Finland could learn about the transition from the previous teaching method to the current one. In 2021, Åland transitioned to a common subject of religion and worldview education where all students are in the same teaching group regardless of their religious affiliation or lack thereof. Previously, Åland has the same form of religious education as the rest of Finland, where students are taught in different groups depending on their religious affiliation. According to Finnish law on religious freedom, students are entitled to non-denominational religious education of their own affiliation in school. Students who do not belong to the Evangelical Lutheran Church or who do not have more than three representatives from the same religious community study worldview education. According to Eero Salmenkivi and Vesa Åhs (2022), Finland needs to renew its approach to religious education as the current approach is not sustainable in an increasingly diverse and pluralistic Finland. Salmenkivi and Åhs (2022) presented three possible models for the future teaching of religion and worldview subjects. Åland’s approach to religious education corresponds to model B out of Salmenkivi and Åhs (2022) three models. Method. Four teachers from Åland who teach the new integrated subject of religion and worldview education participated in interviews conducted on Zoom. the interviews were recorded and transcribed, and then analyzed through phenomenographic analysis. Results and conclusions. Participants had a positive experience with the new teaching method. Collaborative teaching allowed for open dialogue, and the participants viewed the discussions and equality as a strength in the new integrated subject. Challenges included the vagueness of the curriculum, unclear instructions and also the lack of teaching materials were seen as a challenge. To create inclusive religious and worldview education, religious literacy and minority representation are needed both in the planning process of the curriculum but also in the planning of the transition. Finland can learn from Åland the value of providing training during the transition and the importance of highlighting minority voices.
-
(2019)Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten perusopetuksen ensimmäisen ja toisen vuosiluokan evankelisluterilaisen uskonnon oppikirjat heijastavat voimassaolevaa opetussuunnitelmaa. Lisäksi tutkimuksen tehtävänä on vertailla vuoden 2004 ja 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Vastauksia tutkimustehtävään etsitään seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 1. Millaisia muutoksia on havaittavissa alkuopetuksen evankelisluterilaisen uskonnon oppiaineessa vertailtaessa vuoden 2004 ja 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita? ja 2. Miten evankelisluterilaisen uskonnon alkuopetuksen oppikirjat vastaavat vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita? Menetelmät. Tutkimuksen aineistona on vuosien 2004 ja 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet sekä evankelisluterilaisen uskonnon Aarre ja Sydän -sarjojen oppikirjat perusopetuksen vuosiluokille 1-2. Opetussuunnitelmia ja oppikirjoja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Oppikirjojen kuvituksen analysoinnissa puolestaan käytettiin Evelyn Goldsmithin kehittämää analyyttista mallia soveltuvin osin. Tulokset ja johtopäätökset. Vuosien 2004 ja 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmien analyysin perusteella opetussuunnitelmissa on paljon samoja teemoja ja yhteneväisiä opetustavoitteita. Eroja opetussuunnitelmien välillä ilmeni uskontojen globaalia tarkastelua sekä yksilön kehityksen tukemista koskevien tavoitteiden osalta. Nämä teemat korostuivat vahvemmin vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Oppikirjojen osalta tutkimuksessa kävi ilmi, että Sydän-kirjasarja vastaa Aarre-kirjasarjaa paremmin vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden sisältöjä ja tavoitteita. Sydän -kirjasarja täytti kaikki opetussuunnitelman sisällöt, mutta Aarre-sarjasta jäi puuttumaan opetussuunnitelmassa asetettuja sisältöjä.
-
(2024)This master's thesis examines Religious and Worldview Education in Finland. The aim of the research is to explore the thoughts of guardians of secondary school students in the capital region regarding the teaching of religious and worldview subjects. The study investigates the opinions of guardians in the capital region on the organization of religious and worldview education in schools. Additionally, the research delves into the views of guardians on the nature of religious and worldview education in schools. The purpose of this study is to consider the perspectives of guardians in the development of religious and worldview education. The research data is part of the project Näkökulmia osittain yhdistettyyn katsomusopetukseen ja katsomusdialogikasvatukseen oppilaiden ja huoltajien kokemana implemented in collaboration with a secondary school in the capital region. The data for this study consisted of survey responses collected from guardians through Wilma messages during the winter of 2022–2023. The survey was sent to the guardians of 400 students in the school, with 83 respondents. The research was conducted as a quantitative study, and the data was analyzed using IBM SPSS Statistics 28 software. The research results indicate that most guardians are willing to modify the current religious and worldview education. Most guardians perceived religious and worldview education as important in a diverse world, emphasizing the need for inclusive instruction covering various religions and beliefs. Most guardians considered religious and worldview education to be broadening, providing knowledge to understand society. and teaching insight into the role and significance of religions and other belief systems in society. Based on the research findings, it can be concluded that most guardians would be willing to change the current arrangement of religious and worldview education to meet the needs of a changing and pluralistic society.
-
(2018)Tutkin pro gradu -tutkielmassani Suomen, Ruotsin ja Norjan uskonnonopetuksen ihmisoikeusperustaisuutta suhteessa uskonnonopetuksen merkitykseen ja tavoitteisiin. Arvioin erityisesti, kuinka ihmisoikeudet toteutuvat Ruotsin ja Norjan yhtenäistävässä sekä Suomen eriyttävässä opetusmallissa. Suomessa on keskusteltu uskonnonopetuksen luonteesta pitkään ja pohdittu mahdollisuutta siirtyä yhtenäistävään uskonnonopetukseen. Keskusteluissa ei ole kuitenkaan tuotu esiin mallin toteuttamisen haasteita, eikä niitä ole juuri tutkittu, vaikka kysymykset Norjan uskonnonopetuksesta on viety aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen saakka. Toisaalta tutkijat ovat painottaneet nimenomaan yhtenäistävän opetuksen edistävän ihmisoikeuksia ja opetuksen tavoitteita. Siksi tavoitteeni on selvittää kuinka ihmisoikeusperustaisuus ja uskonnonopetuksen tavoitteet toteutuvat todellisuudessa kolmen Pohjoismaan kohdalla, ja lopulta peilata johtopäätöksiäni Suomen opetusmallin tulevaisuuden näkymiin ja tuoda näin uusia näkökulmia keskusteluun. Norjan tapaus on luonut tarpeen ihmisoikeuksien tutkimiselle uskonnonopetuksessa. Aiheeseen on perehdytty, erityisesti eri ihmisoikeustahojen uskonnonopetusta käsitteleviä tapauksia arvi-oimalla, nostaen esiin keskeisiä kysymyksiä uskonnonopetuksen ihmisoikeudellisista haasteis-ta. Näiden pohjalta muodostui myös työni keskeisin näkökulma, joka keskittyy opetuksen laa-dun, tasa-arvon ja syrjimättömyyden sekä uskonnonvapauden toteutumisen arviointiin uskon-nonopetuksessa. Aineistoni koostui Suomen, Ruotsin ja Norjan uskonnonopetusta käsitteleväs-tä tutkimuskirjallisuudesta, jota analysoin arvioinnin ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysini osoittaa, että ihmisoikeusperustaisuus ei toteudu minkään maan kohdalla ongelmat-tomasti, ja saman mallin toteuttamisessa kahdessa eri yhteiskunnassa on merkittäviä eroja. Yh-tenäistävän mallin haasteet ovat kuitenkin yksiselitteisempiä ja kiteytyvät kysymykseen oppiai-neen neutraalin ja objektiiviseen luonteen takaamisesta, kun Suomen eriyttävässä mallissa on-gelmia on laajemmalla alueella. Oppiaineen tavoitteiden puolesta Suomen mallin suurimpana heikkoutena on eri katsomuksia edustavien oppilaiden välisen dialogin puute, ja sen myötä vaikeudet edistää ymmärrystä uskonnollisesta moninaisuudesta. Yhtenäistävän mallin kriteerejä noudattaen Ruotsi onnistuu toteuttamaan ihmisoikeuksia sekä opetuksen tavoitteita monipuoli-simmin, vahvistaen näin yhtenäistävän mallin omaavan toimivimmat edellytykset niiden toteut-tamiselle. Kun uskonnonopetusta perustellaan yhä useammin muuttuvan yhteiskunnan tarpeesta käsin, on suomalaisessakin uskonnonopetuksessa tärkeää huomioida tähän tarpeeseen vastaaminen ke-hittämällä edelleen aineen ihmisoikeusperustaisuutta, sekä tarjoamalla oppilaille paremmat valmiudet ymmärtää katsomuksellista moninaisuutta.
-
(2023)Käsittelen tutkielmassani, miten nuoret haastateltavat asennoituvat uskontojen ja katsomusten moninaisuuteen, kohtaamiseen ja dialogiin. Määrittelen katsomuksen joksikin merkittäväksi asiaksi, joka ohjaa ihmisen elämää. Kerroin, että se voi olla uskonto tai uskonnottomuus, tai mahdollisesti myös jotain muuta. Toisaalta käytännössä uskonto-käsitteen vakiintuneisuuden takia se on myös ohjannut haastateltavien ajattelua. Haastattelupuheessa käsitellään tilanteita, joissa uskontoja tai katsomuksia on läsnä useita. Tällaisia ovat esimerkiksi se, kun toisen ihmisen katsomus tulee esiin välillisesti luetun tai kuullun tiedon kautta, tai katsomukset vaikuttavat keskustelussa muiden kanssa. Uskonnonopetus on tutkielmani taustaympäristö, ja sijoitin haastatteluväittämät sinne. Uskonnon tunnilla katsomusten moninaisuus on usein luontevasti läsnä, toisin kuin vapaa-ajalla välttämättä ei. Lähtökohtani on laadullinen asennetutkimus, ja olin kiinnostunut nuorten asenteista kyseisiä ilmiöitä kohtaan.12 haastateltavani olivat 15-22 –vuotiaita, ja he olivat olleet elämänsä varrella uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetuksessa. Pyrin muodostamaan kantaa ottamiseen kannustavia asenneväittämiä. Sovelsin diskurssianalyysia etsiäkseni haastatteluista tulkintarepertuaareja, jotka heijastavat kulttuurissa jaettuja puheen resursseja. Keskeisimmät tulokset olivat suvaitsevaisuus- ja kriittisyys -repertuaarit. Uskonnon opetusryhmien yhdistäminen, omien mielipiteiden esittäminen uskonnon tunnilla, tiedonjako ja keskustelu ymmärrettiin kaikki suvaitsevaisuuden kautta. Kerrottiin, että uskonnot aiheuttavat maailmassa sotia ja erilaisissa tilanteissa vastakkainasettelua, jota pitäisi vähentää. Monipuolinen tieto eri uskonnoista ja kulttuureista ja tietoisuuden lisääminen ihmisten erilaisuudesta korostui. Katsomuksia koskevalla tiedolla ajateltiin voivan vähentää pelkoja, ennakkoluuloja ja syrjintää. Uskontoihin suhtauduttiin enimmäkseen kunnioittavasti, toisaalta kriittinen ja vertaileva asenne tuli myös esiin. Katsomuksiin ja uskontoihin liittyvät näkemykset näyttäytyvät paljolti suhteellisina, jolloin yhtä oikeaa totuutta ei ole olemassa. Niin monipuolinen tiedonjako katsomuksiin kuin yhteinen keskustelu niihin liittyen nähtiin myös ajattelun laajentamisen ja haastamisen kautta. Näkökulmien monipuolisuudesta nähtiin tärkeäksi tulla tietoiseksi. Ääripäässä olevien oppilaiden näkemysten toivottiin monipuolistuvan. Uskonto- ja katsomusdialogi koettiin mahdollisuutena lisätä yhteisymmärrystä ja suvaitsevaisuutta tai keinona kehittää ajattelua. Toisaalta se nähtiin hankalana ja väittelyä synnyttävänä asiana.
-
(2019)Helsingin juutalaisessa yhteiskoulussa on jo sadan vuoden ajan pyritty vahvistamaan oppilaiden juutalaista identiteettiä samalla, kun he kasvavat suomalaisessa peruskoulussa suomalaisen yhteiskunnan jäseninä. Yksi merkittävä osa tätä identiteetin vahvistamista on koulussa annettava juutalaisen uskonnon opetus. Sitä ei käytännössä juuri opeteta muissa peruskouluissa. Uskonnon oppiaine on Suomessa muodoltaan tunnustuksetonta oman uskonnon opetusta. Opetushallituksen vahvistamat opetussuunnitelman perusteet on laadittu yhteensä yli kymmenen uskonnon osalta, joista yksi on juutalainen uskonto. Tämä tutkimus liittyy keskusteluun oman uskonnon opetuksesta erityisesti vähemmistöuskontojen näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan juutalaisen uskonnon opetuksen tavoitteita ja sisältöjä. Opetussuunnitelmia ja kirjallista oppimateriaalia analysoimalla selvitetään, millaista kuvaa opetuksessa välitetään juutalaisesta uskonnosta. Lisäksi tarkastellaan, miten uskontotunneilla annettava opetus vastaa opetussuunnitelman perusteita ja tunnustuksettoman oman uskonnon opetuksen mallia. Kirjallisen tutkimusaineiston antamaa kuvaa täydennetään havainnoimalla opetusta koulussa ja haastattelemalla uskonnon opettajia ja opetukseen osallistuvia juutalaisen seurakunnan työntekijöitä. Aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin metodilla opetussuunnitelman sisältöalueiden mukaisesti. Havaitaan, että suurin osa opetuksesta käsittelee juutalaisuutta oman kalenterin osoittaman vuodenkierron mukaan. Kalenterijuhlien yhteydessä opetuksessa perehdytään niiden raamatulliseen perustaan, juhlien viettotapoihin ja niihin liittyvien perinteiden merkitykseen. Myös elämänkaarijuhlia ja juutalaista kotia käsitellään, mutta vähemmän kuin kalenterijuhlia. Juutalaisen etiikan perusteiden opetus tapahtuu muiden aiheiden käsittelyn lomassa. Analyysi osoittaa, että juutalaisen uskonnon opetusta Juutalaisessa koulussa voidaan kuvata ”yleisjuutalaisuuden” opetukseksi, niin laajasti ja monipuolisesti sen sisällä käsitellään juutalaisuuden ilmiöitä. Oman uskonnon monimuotoisuuden käsittely saattaa kuitenkin jäädä liian vähäiseksi, kun otetaan huomioon, että oppilaiden perheiden edustama juutalaisuus on viime vuosikymmeninä monimuotoistunut etenkin maahanmuuton seurauksena. Juutalaisen uskonnon opetus on osa Juutalaisen koulun juutalaiskasvatusta, jota oppilaalle annetaan koulun opetussuunnitelman mukaan ”juutalaisen identiteetin vahvistamiseksi”. Juutalaiskasvatus läpäisee koulun kaiken toiminnan ja oppiaineet. Tämä juutalaiskasvatus nojaa pelkkää uskonnonopetusta vahvemmin suomenjuutalaisten perinteiseen modernin ortodoksian itäeurooppalaiseen aškenasitraditioon. Koulun tiivis yhteys Helsingin juutalaiseen seurakuntaan asettaa joissakin tilanteissa haasteita sekä uskonnon monimuotoiselle näkymiselle että tunnustuksettomuuden toteutumiselle. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää juutalaisen uskonnonopetuksen kehittämisessä sekä opetussuunnitelman että oppimateriaalin kohdalla. Myös valmisteilla olevat uudet juutalaisen uskonnon oppikirjat vastaavat toivottavasti tässä aineistossa esiin nousseisiin haasteisiin.
-
(2022)Tiivistelmä: Tässä tutkielmassa tarkastellaan katsomusaineiden opettajien suhtautumista yhteiseen katsomusaineeseen, keskittyen erityisesti ortodoksisen uskonnon opettajien näkemyksiin. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sähköistä kyselylomaketta ja teemahaastatteluja. Tutkimusaineisto on kerätty talvella 2021–2022. Sähköisesti jaettuun kyselylomakkeeseen vastasi 65 katsomusaineiden opettajaa. Kyselylomakkeeseen halukkuutensa osoittaneista opettajista valikoitui kaksi haastateltavaa tutkielmaa varten. Kolmas haastateltava löytyi toisen haastateltavan kautta. Kaikki kolme haastateltavaa olivat ortodoksisen uskonnon opettajia. Kyselylomakkeen vastauksissa ja haastatteluissa tarkasteltiin sitä, miten katsomusaineiden opettajat suhtautuvat yhteiseen katsomusaineeseen ja miten ortodoksisen uskonnon opettajien ajatuksen nykyistä ja yhteistä katsomusopetusmallia kohtaan suhteutuvat muiden opettajien näkemyksiin. Aineiston analyysissa saatiin selville, että kyselyyn vastanneet katsomusaineiden opettajat kokivat katsomusopetusjärjestelyiden muuttuvan tulevaisuudessa. Opettajien mielestä nykyisen mallin järjestämiseen ja eri katsomuksia edustavien oppilaiden tasa-arvoisuuteen katsomusopetuksessa liittyy haasteita. Katsomusaineiden opettajat olivat pienellä enemmistöllä sitä mieltä, että yhteinen katsomusaine voisi olla tulevaisuudessa toimiva tapa järjestää katsomusopetus. Opettajat kokivat, että yhteinen katsomusaine voisi vastata nykyisen mallin haasteisiin, mutta vastauksissa ilmeni myös huoli vähemmistöuskontojen asemasta yhteisessä mallissa. Ortodoksisen uskonnon opettajien näkemykset poikkesivat muiden opettajien näkemyksistä voimakkaasti. Ortodoksisen uskonnon opettajat pitivät nykyistä mallia parhaana ratkaisuna katsomusopetuksen järjestämiseksi ja vastustivat yhteistä mallia. Ortodoksisen uskonnon opettajat pitivät tärkeänä oppilaiden oikeutta oman uskonnon opetukseen, ja he kokivat, että nykyinen malli on tasa-arvoinen juuri vähemmistöuskontojen oppilaiden näkökulmasta. Ortodoksisen uskonnon opettajat olivat sitä mieltä, että oppilailla tulee olla oikeus oman katsomus- ja kulttuuriperinteen mukaiseen opetukseen pätevän opettajan johdolla.
-
(2023)Maisterintutkielmani tarkoitus on tuoda uusi näkökulma katsomusaineiden opetusta käsittelevälle tutkimuskentälle. Se tarkastelee asiantuntijoiden julkisessa mediassa esittämää argumentaatiota liittyen katsomusaineiden opetuksen uudistamiseen. Tahdon tutkimuksellani korostaa paitsi argumentaatiotaitojen niin myös kriittisen lukutaidon merkitystä yhteiskunnassamme. Kohdehenkilöinä tutkimuksessa ovat Arto Kallioniemi, Arno Kotro, sekä Suaad Onniselkä. Tutkimustani ohjaava kysymys on, minkälaisilla argumenteilla he osallistuvat katsomusaineiden opetuksen uudistamisesta käytävään keskusteluun. Lisäksi tutkimuskysymyksenäni on pohtia, millaista heidän esittämänsä argumentointi on. Aineistoni koostuu kohdehenkilöiden julkiseen mediaan tekemistä kannanotoista vuosina 2018–2022. Tutkimukseni on laadullinen ja metodinani käytän argumentaatioanalyysia. Selvitän metodin avulla, miten kohdehenkilöt perustelevat esittämiään väitteitä ja miten heidän argumenttinsa kestävät tarkempaa tarkastelua. Tutkimukseni tuloksena Kallioniemi puolustaa argumenteissaan yhteistä katsomusainetta. Hänen argumenttiensa vahvuus vaihteli. Kotro vastustaa yhteistä katsomusainetta ja pyrkii erityisesti puolustamaan elämänkatsomustiedon asemaa omana oppiaineenaan. Hänen argumenttinsa olivat usein vahvoja. Onniselkä vastustaa yhteistä katsomusainetta. Hänen huolenaan siinä on vähemmistöuskontojen, erityisesti islamin alta vastainen asema. Onniselän argumentit olivat usein heikkoja ja ne olisivat tarvinneet lisäperusteluita tai tarkennuksia. Tutkimukseni tulosten varjossa ensisijainen johtopäätös on, että katsomusaineiden opetuksen muutoksesta käytävässä keskustelussa edes asiantuntijat eivät välttämättä argumentoi vakuuttavasti. Tutkielmani perusteella voidaan todeta, että lukijan tulee soveltaa kriittistä lukutaitoa myös tällaisten auktoriteettiasemassa olevien henkilöiden kohdalla. Erityisesti näiden havaintojen vuoksi tutkimukseni on merkityksellinen.
-
(2021)Tutkielmassa tarkastellaan uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen liittyvää yhteiskunnallista keskustelua Helsingin Sanomissa. Keskustelua on käyty yleisesti niin opetuksen merkityksestä, sisällöstä, tavoitteista kuin luonteestakin. Viime vuosina keskeisin kysymys on kuitenkin liittynyt siihen, miten katsomusaineiden opetus tulisi käytännössä toteuttaa suomalaisissa kouluissa. Opetus toteutetaan Suomessa niin kutsuttuna oman uskonnon opetuksena, mutta sen tilalle on ehdotettu esimerkiksi kaikille yhteistä uskontotietoa. Erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen puolesta ja niitä vastaan on esitetty monenlaisia argumentteja. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisia näkökulmia aineistossa esitetään katsomusaineiden opetuksesta, miten niitä perustellaan ja ketkä ovat äänessä. Tavoitteena on arvioida myös median vaikutusta keskusteluun. Tutkielman aineisto koostuu Helsingin Sanomien verkkoarkistossa julkaistuista uutisartikkeleista, mielipidekirjoituksista, pääkirjoituksista ja kolumneista aikavälillä 2012–2020. Aineiston analyysimenetelmänä toimii teoriaohjaava sisällönanalyysi. Analyysin pohjalta voidaan todeta, että katsomusaineet nähdään niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta tarpeellisina oppiaineina. Tutkielman aineistossa niiden keskeisimpinä tavoitteina pidettiin katsomuksellista yleissivistystä, monikulttuurisuuteen liittyvää tietotaitoa, suvaitsevaisuuden ja yhteisöllisyyden edistämistä, arvokasvatusta sekä katsomuksellisen identiteetin rakentumista. Opetuksen luonteeseen liittyen korostettiin objektiivisuutta ja rakentavaa dialogia. Aineistossa kannatusta saivat erityisesti kolme erilaista opetuksen toteuttamistapaan liittyvää ehdotusta. Ensimmäisen mukaan suomalaisissa kouluissa tulisi siirtyä kaikille oppilaille yhteiseen katsomusaineeseen, mitä perusteltiin etenkin monikulttuurisuuteen liittyvillä teemoilla. Toisen ehdotuksen mukaan kouluissa tulisi pitäytyä nykyisessä oman uskonnon opetusmallissa, mitä perusteltiin erityisesti vähemmistöjen oikeuksilla. Kolmannen mukaan kouluissa olisi järkevintä siirtyä näiden välimalliin eli osittain yhteiseen opetukseen, joka on ollut jo useamman vuoden ajan käytössä esimerkiksi Kulosaaren yhteiskoulussa Helsingissä. Lisäksi aineistossa ehdotettiin elämänkatsomustiedon avaamista kaikille oppilaille valinnaiseksi aineeksi sekä uskonnon opetuksen lakkauttamista tai integroimista muihin oppiaineisiin.
-
(2017)Tämä tutkimus keskittyy valtakunnalliseen Virsivisaan ja siihen, miten visa toteuttaa perusopetuksen uskontokasvatuksen opetustehtävää. Virsivisa on Nuori Kirkko ry:n joka toisena lukuvuotena järjestämä virsiaiheinen kilpailu, johon ilmoittautuu 3.–4. -vuosiluokkien oppilasryhmiä maanlaajuisesti. Virsivisa on sikäli relevantti tutkimuskohde, että viimeisimpinä visavuosina sen järjestäminen peruskouluissa on huomioitu valtakunnan mediassa. Yksittäiset tahot ovat kritisoineet visaa ja tehneet siitä kanteluitakin vedoten muun muassa virsien laulamisen ongelmallisuuteen yleissivistävässä opetuksessa. Taustaluvuissa perehdytään peruskoulun uskontokasvatuksen kenttään. Peruskouluissa otettiin 1.8.2016 käyttöön uusi perusopetuksen opetussuunnitelma, mikä vaatii keskitetyn huomion tutkimustehtävään nähden. Taustassa pyritään luomaan katsaus koulun uskonnonopetuksen reunaehtoihin ja tarkastelemaan myös muun muassa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tekemää yhteistyötä koulujen kanssa. Virsien käyttö yleissivistävässä opetuksessa vaatii huomion kiinnittämistä myös uskonnonvapausnäkökulmaan ja tunnustuksettoman opetuksen luonteeseen. Musiikkikasvatuksen teema on myös lähellä tutkimuksen kohdetta. Tutkimuskohteena on yksi Tampereen hiippakunnan alueella toimiva peruskoulu ja sen neljännen vuosiluokan oppilaat. Tutkimuksessa on perehdytty Virsivisaan ja siihen miten se toteuttaa perusopetuksen uskontokasvatuksen tehtävää tämän luokan Virsivisaan osallistumisen kautta. Tutkimuskohteena ollut luokka osallistui Virsivisaan lukuvuonna 2016–2017. Tutkimusaineisto on kerätty havainnoimalla Virsivisaan osallistuneen luokan harjoittelua visaan varten, kysymällä oppilailta visakokemuksia Virsivisan jälkeen ja haastattelemalla luokan opettajaa sekä Virsivisan järjestäjätahon Nuori Kirkko ry:n työntekijää. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: Miten Virsivisa toteuttaa peruskoulun uskontokasvatuksen opetustehtävää ja millaisia kokemuksia visaan osallistuneet oppilaat visaprojektista saivat? Aineistonkeruun avulla saadut haastattelut, havainnointipäiväkirjat ja vastaukset kysymyslomakkeeseen on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimustulokset nousevat erilaisilla metodeilla kerätystä aineistosta ja sen analyysistä. Tutkimustulokset osoittavat, että Virsivisa sisältää monia tekijöitä, jotka ovat samansuuntaisia opetusta linjaavan opetussuunnitelman ja muun taustateorian kanssa. Virsivisaa ohjaa ajatus virren kuulumisesta osaksi suomalaista kulttuuritraditiota, minkä paikan myös opetussuunnitelma ja lain puitteet virrelle antavat. Virsivisa oli tutkimuskohteena olleille oppilaille pääsääntöisesti mielekäs projekti. Suurin osa osallistuneista koki visan olleen vähintään ”jonkin verran hyvä kokemus”. Näyttäisi siltä, että Virsivisasta piirtyy monin paikoin positiivisempi kuva sen sisältä katseltuna, kuin siitä julkaistua uutisointia lukiessa. Oppilaiden ja luokan opettajan pääosin positiiviset kokemukset Virsivisaan osallistumisesta osoittavat, että Virsivisan kaltaiselle projektille on paikkansa koulumaailmassa. Visan järjestäjät ovat huomioineet koulumaailmassa toimimisen reunaehdot. Virsivisassa olisi kuitenkin myös potentiaalia kehittää sitä vielä enemmän yhteneväksi esimerkiksi uudistuneen perusopetuksen opetussuunnitelman kanssa.
-
(2021)Lapsen henkilökohtaisella osallisuusoikeudella on korkein mahdollinen hierarkkinen tuki erityisesti perustuslain 6.3 §:ssä ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklassa ja se vaikuttaa myös kaikki lapsen oikeudet läpileikkaavana periaatteena. Osallisuusoikeus on toteutettava jokaisessa lasta koskevassa tilanteessa ja se on otettava huomioon niin lapsen ja huoltajien kuin lapsen ja muiden yhteiskunnan toimijoiden, kuten koulutoimen, välisessä vuorovaikutuksessa. Tutkielmassa tutkitaan alaikäisille kuuluvaa henkilökohtaista osallisuusoikeutta, ja sen kontekstina on sekä perhe että peruskoulu, jotka sulautuvat lapsen henkilöä koskevissa kysymyksissä yhteen moniulotteiseksi suhteeksi. Lapsen osallisuusoikeudesta peruskoulun toimintaympäristössä on nostettu tiettyjä ongelma- tai erityiskohtia. Tutkimuskysymykset muodostetaan näiden pohjalta ja niihin pyritään vastaamaan pääasiallisesti lainopillisella tutkimusmenetelmällä, kuitenkaan unohtamatta oikeuden ulkopuolisen maailman vaikuttavuutta lapsen oikeuksiin. Ensinnäkin tutkitaan, turvataanko perusopetusta koskevassa sääntelyssä riittävällä tavalla lapsen osallisuusoikeutta henkilökohtaisella tasolla siten kuin perus- ja ihmisoikeussääntely velvoittaa. Toiseksi selvitetään, millainen on lapsen ja huoltajien vaikutusvallan ja lapsen henkilökohtaisen osallisuusoikeuden suhde peruskoulun toimintaympäristössä lasta koskevissa kysymyksissä. Tutkielmassa käsitellään lapsen osallisuusoikeuden tärkeimpiä ulottuvuuksia perus- ja ihmisoikeuslähtökodissa tutkimuskysymysten kannalta. Osallisuusoikeudesta on erotettavissa erilaisia elementtejä, kuten velvollisuus lapsen mielipiteiden selvittämiseen ja kuulemiseen sekä niiden painoarvon huomioimiseen lapsen kehittyvien valmiuksien mukaisesti, kuin myös lapsen tiedonsaantioikeus. Lisäksi huomioon on otettava lapsen edun ensisijaisuus, jossa eräänlaisena punnintaparina on lapsen osallisuus ja erityinen suojeluntarve, joka voi joissakin tilanteissa rajoittaa lapsen osallisuutta. Lisäksi tärkeä seikka on huoltajille kuuluva perhe-elämän suojasta seuraava autonomisuus lapsen huoltoon ja kasvatukseen. Huoltajilla on lähtökohtaisesti oikeus päättää lapsen henkilökohtaisista asioista sekä edustaa lasta ja käyttää hänen puhevaltaansa. Huoltajille kuuluu myös velvollisuus keskustella lapsensa kanssa ennen päätöksentekoa. Lisäksi tutkielmassa käsitellään kattavasti lapsen osallisuutta perusopetusta koskevassa sääntelyssä ja esitetään seikkoja kodin ja koulun yhteistyöstä ja vuorovaikutuksellisuudesta. Erityisenä kysymyksenä tutkielmassa nostetaan oppilaan oppiainevalintoihin liittyvää sääntelyä. Esimerkkinä huoltajien vaikutusvallasta käsitellään lapsen uskonnonopetusta koskevaa sääntelyä sekä oppilashuoltolain 18.2 §. Oppilaan osallisuutta turvataan peruskoulussa henkilökohtaisen osallisuuden sijasta varsin korostuneesti yleisenä ja kollektiivisena osallisuutena etenkin perusopetuslain 47a §:ssä. Tätä on pidettävä heikkoutena, sillä useat lasta koskevat kysymykset vaikuttavat peruskoulussa hyvin vahvasti ja konkreettisesti lapsen elämään. Lisäksi osallisuus näyttäytyy koulussa enemmänkin yhteiskunnallisten kansalaistaitojen opetteluna. Hallintopäätöksenteon yhteydessä lapsen osallisuus on turvattu hallintolaissa kuulemisena, mutta tosiasiallisen hallintotoiminnan yhteydessä oppilaan osallisuus saa velvoittavuutensa lähinnä perus- ja ihmisoikeustasolta ja hallinnon periaatteista. Johtopäätöksenä pidetään tutkielmassa esitetyn mukaisesti sitä, että nimenomaiselle lapsen henkilökohtaista osallisuutta turvaavalle säännökselle olisi tarvetta perusopetusta koskevassa sääntelyssä lapsen oikeusturvan turvaamiseksi. Lisäksi tutkielmassa esitetään johtopäätöksenä huoltajille koululainsäädännössä annetun vaikutusvallan korostuneisuus ja osittainen ristiriitaisuus. Lisäksi todetaan huoltajien vaikutusvallan olevan suhteessa siihen, millä tavoin ja, kuinka aktiivisesti huoltajat toteuttavat lapsensa osallisuutta ja ottavat lapsensa mielipiteet ja toiveet huomioon.
-
(2018)Objectives. This study is part of a larger discussion in the Finnish society on religious education (RE). The central topics in this discussion are whether religion should be taught in Finnish state schools and how RE should be organised in schools. Earlier research has studied the views of both ordinary citizens and teachers regarding RE. The interest of this study is on the views of class teachers in this matter. As experts on education working in primary schools, class teacher could be seen as having a unique view on the subject of RE. The objectives of this study are to discover which kind of religious education models class teachers regard as best, and what sort of positive or negative aspects do they see in their model of choice. It is also of interest to find out how the views of class teachers differ from the general discussion on the subject. Methods. For this purpose, an e-survey was sent to about a thousand Finnish elementary school teachers. In the survey the teachers were asked to write an essay, in which they would present what they regarded as the best religious education model along with arguments on its behalf and also against it. 78 teachers answered the survey. This study is partial to the qualitative research tradition and the data was analysed using theory related content analysis. The survey answers were categorised based on which model of religious education it represented. Within these main categories the arguments for and against the model and variations within the model were categorised. These categories were the premises for the results. The theory presented in this study was used in the categorisation process whenever it was deemed applicable. The results of the categorisation was also reflected on the theory. Results and conclusions. Three main categories were formed from the data: current model, common subject and combined model. The last was a combination of the two first models. The arguments for the current model were related to the understanding of Finnish cultural history and to furthering the pupil's sense of self. The arguments against this model were practical in nature. The arguments for the common subject were related to the removal of confessional RE from schools, the increased dialogue between students and the low cost of the model. The arguments against were related to freedom of religion and the qualifications of the teacher. The combined model produced arguments similar to the other two models.
-
(2019)Tutkielmassa tutkitaan uskonnonpedagogiikan professori Kalevi Tammisen (1928–2018) tutkimuksissa ja oppikirjoissa esiintyvää kuvaa uskonnon opiskeluun liittyvistä motivaatiotekijöistä. Keskeisenä tutkimusaineistona tutkielmassa käytetään lasten ja nuorten uskonnollisen kehitykseen ja uskonnon opettamiseen liittyvää tutkimuskokonaisuutta, jonka parissa Tamminen alkoi työskennellä vuodesta 1974 alkaen. Tutkimuskysymys on seuraava: millaiset opiskelumotivaatioon liittyvät tekijät kohentavat Tammisen mukaan lasten ja nuorten kiinnostusta uskonnon opiskeluun? Saatuja tutkimustuloksia verrataan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -asiakirjassa (POPS 2014) esiintyviin opiskelumotivaation kuvauksiin. Tutkelman tutkimusmusmenetelmänä hyödynnetään teoriaohjaavaa laadullista sisällönanalyysia. POPS 2014 -asiakirjan pohjalta hahmottui neljä erilaista uskonnonopetuksen motivaatioon liittyvää ulottuvuutta, jotka olivat yhteydessä opiskelumotivaatioon: 1. yhteiskunnallisista aiheista keskusteluun, 2. elämänkysymysten käsittelyyn, 3. erilaisiin opetuksellisiin työtapoihin, sekä 4. opetustilanteissa käytettyyn kieleen ja palautteeseen. Yhteiskunnallisista aiheista ja elämänkysymyksistä keskustelu nousivat Tammisen tutkimuksissa ja oppikirjoissa keskeisesti esiin, sillä Tamminen tulkitsi opiskeltavien aiheiden nivomisen luokkaympäristöä laajempiin konteksteihin motivoivan oppilaita. Opiskelumotivaation ja työtapojen yhteyksiin liittyen on Tammisen mukaan olennaista huomioida, että aktivoivat ja vaihtelevat työtavat edistävät oppilaiden halua oppia. Kieli on puolestaan Tammisen mukaan opetuksen keskeisin väline, minkä vuoksi on motivaation kannalta perusteltua käyttää runsaasti aikaa uskonnon oppiaineessa käytettyjen käsitteiden perusteelliseen pohtimiseen. Konkreettisina keinoina siihen liittyen, miten edellä mainittuihin motivaatiotekijöihin liittyvää opiskelumotivaatiota ylläpidetään, näkee Tamminen muun muassa ongelmanratkaisujen hyödyntämiseen opetuksessa, oppilaiden kokemusmaailmaan liittyvän asioiden käsittelemisen, hyvän ilmapiirin ylläpitämisen ja tukemisen, sekä mahdollisimman monipuolisten ja vaihtelevien työtapojen hyödyntämisen. Tammisen 1970-luvulta alkaen korostamat keinot ovat kestäneet hyvin aikaa, sillä niistä jokainen on esillä POPS 2014 -asiakirjassa.
-
(2023)Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on tarkastella perusopetuksen islamin opettajien ajatuksia koulun katsomusopetuksesta. Tavoitteena on selvittää, minkälaisia ajatuksia islamin opettajilla on katsomusopetuksesta, islamin oppiaineen erityispiirteistä ja haasteista katsomusoppiaineena, sekä millaisia kehittämistarpeita he näkevät koulun katsomusopetuksella olevan. Kysymyksen taustaksi tarkastelen Suomen katsomusopetusta, sitä koskevia säädöksiä sekä opetusta ohjaavia asiakirjoja. Lisäksi tarkastelen aiempaa islamin opetuksesta tehtyä tutkimusta taustoittamaan sitä, minkälaisia erityispiirteitä ja haasteita islamin opetukseen liittyy. Tutkielma on toteutettu laadullisin menetelmin haastattelemalla perusopetuksessa islamia opettavia opettajia. Haastattelut on toteutettu puolistrukturoidulla teemahaastattelulla ja haastatteluilla kerätty aineisto on analysoitu laadullisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Metodien valinnan perusteena on ollut aiemman tutkimuksen vähäisyys sekä tavoite antaa islamin opettajille mahdollisimman paljon ilmaisutilaa kysymysten tiimoilta. Haastateltavia islamin opettajia oli yhdeksän. Tutkimuksen keskeisinä tuloksina selvisi, että islamin opettajat pitävät koulun islamin opetusta paikkana, joka toimii oppilaille vähemmistöidentiteettiä tukevana ympäristönä ja turvallisena tilana tutkailla islamia ja harjoittaa kriittistä ajattelua. Monet oppiaineeseen liittyvät haasteet nousevat aineiston perusteella käytännön järjestelyiden ongelmista sekä resurssipulasta. Myös dialogisuuden puute nähtiin ongelmana, ja siihen taas ratkaisuna voisi opettajien mielestä toimia osittain yhdistetty katsomusopetus. Katsomusoppiaineiden yhdistämiseen yhteiseksi oppiaineeksi opettajat suhtautuivat kriittisesti.
-
(2024)This master's thesis examines teachers’ perspectives on worldview education and worldviews in school culture. Aim of the research is to explore 1) the perceptions of basic education teachers regarding worldview subjects, 2) the perceptions of basic education teachers regarding worldviews in school culture, and 3) how the perceptions of teachers teaching different worldview subjects differ regarding worldview education and worldviews. The research data is part of the Finnish Education Evaluation Centre (FINEEC) data collection, which gathered information about the situation of worldview education in basic education schools. The data collection was conducted among teachers through an electronic survey on Webropol in the spring of 2023. A total of 2753 teachers responded to the survey questionnaire. The research was conducted as a quantitative study, and the data were analyzed using IBM SPSS Statistics 28 software. The research results indicate that teachers consider worldview education to be an important and meaningful part of basic education. The majority of teachers supported a common worldview subject. Teachers generally had positive views on the visibility of worldviews in school culture. Many teachers believed that the school should promote dialogue between different worldviews. However, teachers also perceived that worldviews pose challenging situations in school. They felt that they lacked the necessary competence to deal with worldview diversity. The perspectives of minority religion teachers differed significantly from Lutheran religion and Ethics teachers. Based on the research results, it can be concluded that the majority of teachers would be willing to change the current model of worldview education to meet the educational needs of contemporary society. Teachers require vocational further education and training concerning teaching of different worldviews and dealing them in school culture.
-
(2020)Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 valitut osat ohjaavat oppilasta kasvamaan eksistenssianalyyttisen didaktiikan kuvaamaksi oman elämänsä subjektiksi? Tähän pyritään vastaamaan seuraavien, eksistenssianalyyttisen didaktiikan keskeisiä periaatteita edustavien tutkimuskysymysten avulla: 1. Miten aineistossa ohjataan oman elämän tarkoituksen etsintään? 2. Miten aineistossa käsitellään koulun yhteisöllisyyttä? 3. Miten aineistossa käsitellään elämyksellisyyttä? 4. Miten aineistossa ohjataan kohtaamaan vaikeuksia? 5. Miten aineistossa ohjataan vastuullisuuteen? Varsinaisen tutkimustehtävän ohella tutkielmassa tarkastellaan edellä mainittujen eksistenssianalyyttisen didaktiikan periaatteiden ilmenemistä aineistossa opetussuunnitelman rakenteen näkökulmasta opetuksen tarkoitusta, sisältöä ja muotoa määrittävässä tekstissä. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat eksistenssianalyyttinen didaktiikka sekä aiempi, erityisesti opetussuunnitelman malliin ja rakenteeseen keskittyvä opetussuunnitelmatutkimus. Eksistenssianalyyttinen didaktiikka on uskonnonopetuksen teoria, jonka lähtökohtana on kokonaisvaltainen näkökulma ihmiseen ja kasvatukseen. Sen päämääränä on oppilaan kasvaminen aktiiviseksi ja vastuulliseksi, oman elämänsä subjektiksi. Tutkimuksen aineisto koostuu Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -asiakirjan yleisestä osasta, yläluokkia koskevasta yleisestä osasta, sekä uskonnon oppiainetta ja evankelisluterilaista uskontoa koskevista osista. Aineistoa tarkastellaan yläluokkien näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä hyödynnetään laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Aineistosta ilmenee, että oman elämänsä subjektiksi kasvamista tuetaan pääosin vastuullisuuteen ohjaamalla. Vastuullinen ja aktiivinen toimijuus ja yhteiskunnan jäsenyys nousevat aineistossa keskeiseksi tavoitteeksi. Samoin merkittävään rooliin nousee koulun yhteisöllisyys: vastuulliset kansalaiset toimivat yhdessä ja rakentavat yhteistyöllä kestävää tulevaisuutta. Yhteisöllisyyden lisäksi aineistossa ilmenee myös yksilöllisyyttä painottava näkökulma. Oppilaan yksilöllinen kasvu ja minuuden rakentaminen nousevat keskeisiksi teemoiksi. Päämääränä on ihmisyyteen ja erityisesti yhteiskunnan jäsenyyteen kasvaminen. Tätä tuetaan muun muassa opetuksen ja oppimisen elämyksellisyydellä. Vähemmälle huomiolle aineistossa jäävät elämän tarkoituksen etsintään keskeisesti liittyvä eksistentiaalinen pohdiskelu, yhteisöllisyyden teemaan liittyvä kohtaaminen sekä vaikeuksien käsittely. Kaikkia tutkimuskysymyksissä esitettyjä eksistenssianalyyttisen didaktiikan periaatteita käsitellään aineistossa kuitenkin jonkin verran, vaikkakin hyvin vaihtelevasti.
-
(2017)Goals. In recent years discussion on religious education and its implementation in Finnish schools has increased. One of the reasons is Finland becoming more diverse and multicultural. Current separated model of religious education organised according to pupils' own religion hasn't seen respond to changed needs of the society. There have seen need for encountering and dialogue between different worldviews. Few Finnish schools have recently begun to develop integrative worldview education. The aim of this thesis is to investigate teacher's opinions in one of the comprehensive school which has initiated the partly integrative worldview education. Partly integrative worldview education consists both separate and common studying groups. Teacher's views about the partly integrative model examines with the strengths and challenges teachers named about it. Methods. The data of this study consist of semi-structured interviews of ten teachers. These teachers taught in one of the comprehensive schools in Helsinki metropolitan area. The data was analysed by data-based content analysis. Results and conclusions. Based on this study the teachers were mainly positive towards partly integrative worldview education. The strengths teachers name were the possibility to enhance students equal treatment and diversify knowledge of different worldviews. In addition to learn more about different worldviews it was significant to get opportunity learn them more deeply students meeting different worldviews concrete in classroom compared the current separated worldview education model. Teachers also named the opportunities to dialogue and increasing understanding as the strengths of new teaching model. Part of the teachers emphasized the role of student's own religion and opportunity to study also about own religion. In teacher's opinions the challenges about a new teaching model were a concern about the state of minority religions, possible of negative feedback and teacher's increasing amount of work.
-
(2018)Tutkielmassa selvitän, kuinka peruskoulu-uudistusta käsiteltiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon julkaisemassa Kristillinen Kasvatus -lehdessä vuosina 1964–1976. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia kannanottoja uskonnonopetuksesta Kristillinen Kasvatus -lehdessä peruskoulu-uudistuksen aikaan esitettiin ja mihin suuntaan uskonnonopetusta haluttiin lehdessä viedä? 2) Miten lehti käsitteli muutosta uskonnonopetuksessa ja millaisen tulkinnan se siitä esitti? Tutkimusmenetelmänä käytän sisällönanalyysiä ja tarkastelen lähdettä tutkimuskysymysten valossa kuvaten sitä tiivistetysti johtopäätöksiä tehden. Etenemistapa tutkielmassa on kronologinen. Työn ensimmäisessä luvussa esitän peruskoulu-uudistukseen johtaneet vaiheet ja Kristillinen Kasvatus -lehden historiallisen taustan. Toisessa luvussa kuvaan, kuinka peruskoulu-uudistus vaikutti uskonnonopetukseen ja käsittelen kirkon toimia uskonnonopetuksen puolustajana. Lisäksi tarkastelen peruskoulua varten laadittua uskonnon opetussuunnitelmaa sekä tunnustuksellisuuden käsitettä, joka liittyy uskonnonopetuksen luonteeseen ja järjestämismalliin. Kolmannessa ja neljännessä luvussa tuon esiin Kristillinen Kasvatus -lehdessä tutkimusjakson aikana julkaistut peruskoulu-uudistusta käsittelevät kirjoitukset etsien niistä vastauksia tutkimuskysymyksiin. Koulun uskonnonopetusta puolustettiin Kristillinen Kasvatus -lehdessä vahvasti, sillä kristillistä arvopohjaa pidettiin uskonnonopetuksessa tärkeänä ja uskonnonopetuksen haluttiin pysyvän oman uskontokunnan mukaisena tunnustuksellisena opetuksena. Peruskouluun siirtymisen hyvinä puolina pidettiin tasa-arvon ja oppilaskeskeisyyden lisääntymistä. Muuten tuntemukset peruskoulu-uudistuksesta olivat Kristillinen Kasvatus -lehdessä negatiivisia, sillä uudistus tarkoitti uskonnonopetuksen aseman heikentymistä. Uskonnonopetuksen tuntimääriä vähennettiin yläasteella yhteen viikkotuntiin, mikä oli puolet vastaavilla keskikoululuokilla aiemmin opetetusta tuntimäärästä. Tutkimusjakson alussa peruskoulu-uudistusta käsiteltiin Kristillinen Kasvatus -lehdessä vähän. Kirjoitukset kuitenkin lisääntyivät 1960-luvun loppupuolella ja 1970-luvun edetessä. Tuolloin kritiikki kohdistui uskonnonopetuksen asemaa heikentäviin suunnitelmiin, joista pääosassa olivat tuntimäärien leikkaukset ja uskonnonopettajien virkojen vähentäminen. Kristillinen Kasvatus -lehdestä nousi peruskoulu-uudistuksen aikaan esiin ajatus, jonka mukaan koulunuudistusta valmistelleet toimikunnat olivat pyrkineen johdonmukaisesti heikentämään uskonnonopetuksen asemaa. Epäluottamus koulupäättäjiä kohtaan perustui esityksiin, jotka vaikeuttivat uskonnonopetuksen toimintaedellytyksiä. Päätoimittaja Paavo Kortekangas nimesi uskonnonopetuksen ahdingon syyksi vallassa olleen poliittisen vasemmiston määrittämät kasvatustavoitteet ja yksipuolisen yhteiskunnallistamisen.
-
(2017)Tässä tutkimuksessa selvitettiin raamattutiedon painotusta evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppi-laskokeissa vuosina 2006-2015. Seuraavat tutkimuskysymykset toimivat tutkimustehtävän runkona: 1. Millaisia luokittelukategorioita voi muodostaa vuosien 2006–2015 evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeiden tehtävistä ja millaisia nämä kategoriat ovat? 2. Miten raamattutietämys painottuu suhteessa muihin tehtäviin evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeissa vuosina 2006–2015? 3. Mitä teemoja esiintyy Raamattuun liittyvissä tehtävissä evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilasko-keissa vuosina 2006–2015 ja painottuuko jokin tietty teema suhteessa muihin teemoihin? 4. Miten evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeiden tehtävät jakautuvat tehtävätyypeittäin vuosien 2006–2015 evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeissa, millaisia tehtävätyypit ja niiden teh-tävät ovat ja mitä tehtävätyyppejä ilmenee raamattutietoa vaativissa tehtävissä? Analyysiaineisto koostui evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeiden tehtävistä vuosilta 2006-2015, jotka ladattiin Yleisradion ”Abitreenit” –nettisivulta pdf-tiedostoina. Aineistoa tarkastel-tiin ja luokiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla luokittelukategorioihin. Aineiston luokit-telussa hyödynnettiin Suomen uskonnonopettajien liiton laatimia pisteytysohjeita, jotka ladattiin hei-dän kotisivuiltaan. Puuttuvat tiedostot saatiin pyytämällä sähköpostitse pdf-tiedostoina. Tutkimustulokset osoittavat, että evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeiden tehtävät vuosina 2006–2015 voidaan jakaa seitsemään eri luokittelukategoriaan. Luokittelukategorioiden yh-teismääriä tarkasteltaessa voidaan todeta, että raamattutietoa painotetaan evankelis-luterilaisen us-konnon ylioppilaskokeiden kuuden pisteen perustehtävissä. Jokeri-tehtävissä raamattutietoa ei paino-teta. Raamattutietoa vaativissa tehtävissä ilmeni viisi sisällöltään erilaista teemaa, joista Uutta testa-menttia painotettiin selkeästi eniten niin jokeri- kuin kuuden pisteen tehtävissä. Tehtävätyyppien osalta yhdeksästä tehtävätyypistä ilmeni eniten aineistotehtäviä kuuden pisteen perustehtävissä, mutta myös raamattutietoa vaativissa tehtävissä. Soveltavia tehtäviä ilmeni eniten jokeri-tehtävissä, kuten myös raamattutietoa vaativissa jokereissa. Raamattutiedon painotus osoittaa, että Raamatun sisältöön liittyvällä tiedolla on ollut tärkeä ase-ma vielä 2000-luvun uskonnonopetuksessa. Tällöin ylioppilaskokeet selkeästi valmentavat opiskeli-joita teologisen tiedekunnan pääsykokeita varten.
Now showing items 1-20 of 29