Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "uutiskieli"

Sort by: Order: Results:

  • Muuttuva uutisotsikko : tutkimus Helsingin Sanomien ja Päivälehden pääuutissivujen otsikkokielestä 100 vuoden ajalta 
    Nurminen, Tuula (1994)
    Otsikkokieli ja sen muuttuminen sadan vuoden aikana on tämän tutkielman aihe. Aineistona on käytetty Helsingin Sanomia ja sen edeltäjää Päivälehteä. Otsikoita aineistossa on yhteensä 672. Ne on poimittu pääuutissivuilta kahdenkymmenen vuoden välein. Jotta voisi muodostaa yleiskuvan eri vuosikymmenten otsikoista ja niiden asettelusta, on kuvailtavaksi otettu yksi lehden pääuutissivu jokaiselta kyseiseltä vuodelta. Aikaisemmin otsikoita on kartoitettu jonkin verran lähinnä sanaston ja lauserakenteiden kannalta. Tässä tutkielmassa keskitytään selvittelemään otsikkoa tekstilajina vertailemalla sitä Hallidayn "pikkuteksteihin". Pikkuteksteille on tyypillistä tiedon tiivis pakkaaminen. Halliday esittää keinoja, miten se englannissa toteutetaan, tämä tutkielma etsii suomalaisia ratkaisuja. Otsikolla on useita eri tehtäviä, joista lukijan houkutteleminen on yksi. Kun otsikko on määritelty tekstilajina, työssä tarkastellaan, miten yksityinen otsikko on saatu puhuttelemaan juuri oikeaa kohderyhmää. Kielen kannalta keskeinen lukijaan vetoava seikka on tyyli. Tutkimus paljastaa otsikkokielen yllättävän poeettiseksi. Se kartoittaa kielen tehokeinoja, jotka ovat erilaisia riippuen paitsi aiheesta, myös siitä, kenelle uutinen on suunnattu. Koska tutkittava aika on sata vuotta, on työssä vertailtu eri aikojen erilaisia tyylikeinoja. Tutkimuksen kohteena on lisäksi, miten tietoa välitetään otsikossa. Uutisessakaan ei kaikki tieto ole uutta, vaan osa asioista oletetaan tutuiksi. Työssä selvitetään, miten näiden oppositiota ilmennetään otsikkolauseen informaatiorakenteessa. Samoin selvitellään fokusointia, jonkin asian painottamista ja kontrastoimista. Vaikka otsikkokieli pyrkii neutraaliuteen, on siitä mahdollista löytää painotusten lisäksi muita implisiittisiä kielen keinoja, joilla ilmennetään erilaisia sävyjä ja asenteita. Tutkielmassa selvitellään presupposioita sekä adjektiivien ja adverbien erilaista käyttöä. Modaalisuus on myös tutkimuksen kohteena, koska sitä esiintyy suomalaisessa otsikkokielessä
  • Perussuomalaiset uutiskielessä : Puolueen representaatiota rakentavat nimitykset ja leksikaaliset valinnat uutisdiskurssissa 
    Kiema, Henri (2016)
    Tarkastelen tässä tutkielmassa perussuomalaisten representaatioita ja niiden lingvististä ilmenemistä uutisdiskurssissa, uutisteksteille tyypillisessä kielenkäytössä. Tutkielmassani analysoin perussuomalaisten representaatioita kotimaisissa sanomalehtiuutisissa kriittisen lingvistiikan ja diskurssianalyysin näkökulmasta: nostan esille vuonna 2011 kotimaisissa uutisteksteissä toistuvia perussuomalaisten representaatiotapoja ja esitän, mitkä leksikaaliset valinnat rakentavat representaatiota sekä minkälaisia merkityksiä näihin representaatiotapoihin liitetään. Keskeisenä tutkimuksen kohteena ovat perussuomalaisia nimeävät ja luokittelevat leksikaaliset valinnat, mutta tarkastelen myös muita sanomalehtien uutisteksteissä sanasto- ja lausetasolla ilmeneviä arvottavia kielellisiä valintoja. Tutkimusaineistoni muodostuu puoluetta käsittelevistä, vuonna 2011 Helsingin Sanomissa, Keskisuomalaisessa ja Satakunnan Kansassa ilmestyneistä uutisteksteistä. Analyysini pohjana on sanomalehdistä keräämääni 42 tekstin aineisto, jonka perusteella rajaan tarkasteluni kolmeen uutisdiskurssissa toistuvaan representaatiotapaan: perussuomalaisten henkilöimiseen puolueen puheenjohtaja Timo Soiniin, perussuomalaisen esittämiseen maahanmuuttokriittisinä sekä puolueen liittämisen protesti- ja populistipuolueiden kategorioihin. Tarkastelemieni representaatiotapojen toistuvuutta ja variaatiota tutkin lehtien verkkoarkistoista avainsanahakujen avulla keräämäni arkistoaineiston avulla. Analyysini perusteella perussuomalaisia voidaan henkilöidä puheenjohtaja Soiniin esittämällä uutisteksteissä Soini keskeisen toimijan roolissa ja samaistamalla puolueen toiminta Soinin toimintaan. Perussuomalaisia voidaan henkilöidä myös possessiivisuutta ilmaisevilla nimityksillä ja rakenteilla, joilla viitataan puolueeseen tai ryhmiin puolueen sisältä. Maahanmuuttokriittisyys voidaan nostaa perussuomalaisten ominaisuudeksi, tai se voidaan esittää perussuomalaisia yhdistävänä tekijänä – yleisempää on liittää maahanmuuttokriittisyys puolueen tiettyyn osaan rajaavalla nimityksellä tai puolueen edustajiin tai heidän näkemyksiinsä ja toimintaansa, esimerkiksi adjektiivimääritteillä. Perussuomalaisten suora nimeäminen tai luonnehtiminen protesti- tai populistipuolueeksi on aineistossani harvinaista – aineistossani nimitykset esiintyvät, kun viitataan sekä perussuomalaisiin että protesti- ja populistipuolueiden yleisiin luokkiin. Protesti ja populismi voidaan liittää myös puolueeseen läheisesti liittyviin tarkoitteisiin, kuten kannatukseen tai toimintaan viittaaviin nomineihin. Populismin lisäksi perussuomalaiset liitetään aineistossani oikeistopopulismin aatesuuntaan ja osaksi Euroopan populistipuolueiden kannatuksen kasvun ilmiötä – tätä ilmiötä voidaan myös evaluoida negatiivisesti esimerkiksi uhkaavuutta ilmentävillä nimityksillä, kuten populistivyöry tai -aalto.
  • Teetkö nämä viisi virhettä suihkussa? : Tämä-pronomini Ilta-Sanomien verkkosivujen etusivun uutisotsikkolinkeissä 2006–2015 
    Jaatinen, Ari (2020)
    Tutkin Ilta-Sanomien verkkosivujen pääsivulla vuosina 2006–2016 olleita hyperlinkkinä toimivia otsikoita, joihin sisältyy pronomini tämä jossakin taivutusmuodoistaan. Tutkin mihin otsikoiden pronominit viittaavat (tai mitä tarkoitteita ne otsikossa korvaavat) sekä millaista työnjakoa kyseisen pro-sanan eri muotojen välillä on. Tutkin myös sitä, millaisia ajallisia muutoksia ilmiössä on, sekä millaisiin juttuihin tällaisia otsikoita on laadittu. Tutkimuskysymykseni ovat: Mitä tämä- ja nämä-pronominien eri taivutusmuodoilla näissä aineistoni klikattavissa otsikoissa tehdään. Millainen konteksti niistä piirtyy ja millaisia reagointivaihtoehtoja lukijalle jää? Missä määrin etusivulla oleva klikattava otsikko, ja eri sivulla sijaitseva juttu ovat sama tai eri teksti? Tutkin myös, miten paljon tällaisia otsikoita aineistossani esiintyy sekä pohdin sitä, tekeekö klikkiotsikkoleimautuneen tämä-pronominin käyttö otsikosta väistämättä lukijalle ongelmallisen. Keräämäni aineiston kontekstina on Ilta-Sanomien verkkosivut vuosilta 2006–2015. Aineistoni käsittää kulloisenkin päivän pääsivun klikattavine, hyperlinkkeinä toimivine uutisotsikoineen sekä itse uutiset, joihin otsikot linkkaavat. Keräsin aineistoni Internet Archiven Wayback Machine -palvelun avulla, josta tallentamistani kuvakaappauksissa (yli 1800 kappaletta) näkyy sisältö ja konteksti sekä itse otsikolle että uutisjutulle, johon kukin otsikko viittaa. Tämä-sanojen käytön yleistyminen aineistoni otsikoissa kiihtyi vuonna 2011 (60 osumaa aineistossani), ja näytti saavuttaneen huippunsa (166 osumaa) vuonna 2012, mutta se pysyi kuitenkin lähes samanlaisena vuodet 2013 ja 2014 (114 ja 150 kappaletta). Kokonaan vaille osumia aineistossani jäivät muodot täksi, näinä, näiksi ja näiltä, joita ei löytynyt yhdestäkään klikattavasta otsikosta. Eniten osumia, 118 kappaletta, keräsi tässä. Seuraavina tulivat nämä (98) ja tämä (78). Havaitsin, että aineistossani klikkiotsikoihin leimautunut tämä ei aina ollut johtamassa lukijaa harhaan tai pelkästään synnyttämässä otsikkoon keinotekoista informaatioaukkoa, ja että osa otsikoiden viittauksista sai täydennyksensä jo itse otsikossa tai välittömässä sivuympäristössä. Näyttää myös siltä, että ajan kuluessa pronominin eri muodoille on vakiintunut erikoistunutta käyttöä, kuten lista-artikkeleiden ”Nämä ovat” / ”Tässä on” -tyyppisissä otsikoissa tai kuvaa katsomaan houkuttelevissa ”Tältä näyttää” -otsikoissa. Silti viittaukseltaan häilyvä tai lukijaa muuten hämmentävä tämä-pronomini oli aineistoni otsikossa odotuksenmukainen tapaus. Aineistoni linkkaavien tekstifragmenttien (eli hypertekstisten otsikoiden) tekstiympäristö (sivun kokonaisuus) eli konteksti, ja sitä myöden ehkä myös merkitys muuttuu sen myötä, mitä lukija tekee. Siinä mielessä tekstin tai ainakin tekstikontekstin voi sanoa olevan interaktiivinen. Linkistä uutiseen siirtynyt lukija tulee uutisen perusteella paitsi täydentäneeksi myös rekontekstualisoineeksi hyperlinkkiotsikon häilyvän deiktisyyden. Toisin sanoen, ymmärryksen ja lukijan väliin jääneen esteen kiertäminen on jätetty lukijan vastuulle. Samalla se on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi saada klikkejä lukijoilta, jotka etsivät kieliopillisen viittauksen täydennystä.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO