Browsing by Subject "uutismedia"

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia representaatioita Australian ja Uuden-Seelannin uutismediat välittivät dekolonisaatiosta maiden kansallispäivinä vuosina 2022 ja 2023. Kansallispäivät ovat merkittäviä tapahtumia, jotka juhlistavat valtioiden saavutuksia ja kulttuuria sekä kyseisten kansojen historiaa. Kansallispäivät voivat kuitenkin olla myös haastavia ja tunteita herättäviä, etenkin maissa, jotka ovat entisiä siirtomaita. Dekolonisaation tarkoituksena on purkaa niitä rakenteita, joita siirtomaavallan aikana on syntynyt ja jotka edelleen aiheuttavat epätasa-arvoisuutta maiden valtaväestön ja alkuperäiskansojen välille. Tarkastelen laadullisen sisällönanalyysin avulla, millaisena australialaiset uutissivustot SBS ja News.com, sekä uusiseelantilaiset NZ Herald ja Stuff.com esittävät dekolonisaation etenemisen valtioissa kansallispäiviin liittyvissä artikkeleissa. Neljästäkymmenestäkahdesta analysoimastani artikkelista esiin nousivat alkuperäiskansojen toimijuuden, dekoloniaalisen kielen, poliittisen ilmapiirin, sekä kansallispäiviin liittyvien perinteiden teemat. Tutkielmassa vertailin näihin teemoihin sisältyvien representaatioiden eroavaisuuksia Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kehystäen niitä kulttuurisella ja poliittisella kontekstilla. Analyysissa käytän apuna aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta muun muassa mediatutkimuksen, alkuperäiskansatutkimuksen ja postkoloniaalisen tutkimuksen kentiltä. Tutkimustani ohjasi ajatus siitä, että median välittämät representaatiot vaikuttavat käsityksiin dekolonisaatiosta. Aineistoni paljasti, että Australia ja Uusi-Seelanti pyrkivät molemmat edistämään dekolonisaation etenemistä yhteiskunnassa. Uusi-Seelanti on prosessissa pidemmällä, mutta molempien maiden suurten mediaorganisaatioiden välittämät artikkelit sisälsivät positiivisia kuvauksia dekolonisaatiosta sekä tietoa alkuperäiskansojen kulttuurista ja heidän kokemistaan historiallisista ja nykyisistä vääryyksistä. Kumpikin maa pyrkii navigoimaan siirtomaahistoriansa jättämien jälkien ja tulevaisuuden tasavertaisuuteen liittyvien pyrkimysten ristivirrassa.

Naisten asemaa politiikassa ja mediassa on tutkittu useissa yhteyksissä, mutta nämä tutkimukset eivät ole keskittyneet syvällisesti kielenkäytön eriasteiseen asenteellisuuteen. Tämän tutkielman aiheena on tutkia naispoliitikkoja kohtaan suunnatun asenteellisen kielen esiintymistä uutisteksteissä. Tutkimuksen kohteina ovat Yhdysvaltain entinen ulkoministeri ja presidenttiehdokas Hillary Clinton sekä Britannian virassa oleva pääministeri Theresa May. Tutkielma pyrkii selvittämään, missä määrin naispoliitikoista käytetty kieli on asenteellista, ja onko se positiivista vai negatiivista. Tutkielmassa myös vertaillaan näitä löydöksiä naisten asemaan mediassa ja heidän kohtaamiinsa sukupuolistereotypioihin, sekä tarkastellaan eroja amerikkalaisen ja brittiläisen uutismedian välillä. Manuaalisesti koottu lähdeaineisto koostuu kahden eri sanomalehden internetsivuilta kerätyistä artikkeleista, jotka edustavat eri uutislajeja: kolumneja, viihdeartikkeleita ja uutisartikkeleita. Hillary Clintonin lähdeaineistona toimii amerikkalainen New York Post ja Theresa Mayn aineistona brittiläinen Daily Mail. Asenteellisuutta sisältävät tapaukset on kerätty aineistosta hyödyntäen Martinin & Whiten (2005) suhtautumisen teoriaa (appraisal theory) ja luokiteltu kolmen teoriaan perustuvan pääkategorian perusteella: asennoituminen (attitude), sitoutuminen (engagement) ja ilmaisutavan intensiteetti (graduation). Tutkitut tapaukset on myös analysoitu sen perusteella ovatko ne positiivisia, negatiivisia vai neutraaleita välittömässä kontekstissaan. Tulokset osoittavat, että tutkituista naispoliitikoista puhuttiin kovin negatiivisesti ja sukupuolistereotypioihin nojautuen. Brittiläisessä mediassa sävy oli kuitenkin positiivisempi kuin amerikkalaisessa mediassa. Amerikkalainen media keskittyi enemmän Clintonin persoonaan, kun taas brittiläinen media keskittyi enemmän Mayn ulkonäköön. Tuloksista ilmenee myös eroja eri uutislajien välillä: amerikkalaismediassa kirjoittajan sitoutuminen oli yleisin asenteellisuuden muoto uutisissa, kun taas brittimediassa se oli asennoituminen. Kokonaistuloksissa näiden kahden lehden välillä on nähtävissä samanlaista asenteellista kaavamaisuutta, mutta määrällisesti amerikkalaisessa mediassa asenteellisuutta käytetään selvästi enemmän. Tutkielmani tulokset vahvistavat aikaisempien tutkimusten osoittamaa konsensusta siitä, että naiset ja naispoliitikot kohtaavat edelleen syrjivää kieltä mediassa, vaikka näennäisesti mahdollisuudet edetä poliittisella uralla ovat samat kuin miehillä. Tutkimukseni kuitenkin eroaa aikaisemmin käytetyistä metodeista siinä, että se ottaa huomioon kielen hienovaraiset ja peitellyt asenteellisuuden muodot, jotka huomaamattomasti voivat vaikuttaa lukijan asenteisiin.

The 2022 energy crisis heightened concerns about energy sufficiency. In response, Finland launched a nationwide energy-saving campaign, Astetta alemmas, to encourage Finns to take concrete and effortless energy-saving actions in their daily lives. The aim of this thesis was to analyze which energy-saving behaviors the media emphasize in the campaign and how the campaign messages are framed in the media. The analysis of media response was chosen because there is a lack of this type of study related to energy-saving campaigns. The data consisted of 94 news articles collected from the five national online news media from October 1st to December 31st, 2022. The data was analyzed using frame and content analysis. The analysis was based on a pre-determined theoretical framework consisting of nine energy-saving and general news frames: economic, social, environmental, personal, moral, health, conflict, responsibility, and human-interest frames. In addition, two new frames were recognized from the data. The energy-saving behaviors found were classified as curtailment and efficiency behaviors. The campaign was portrayed as an opportunity to save money through effortless energy-saving measures such as lowering the room temperature. Most of these actions were categorized as curtailment behaviors. The media showed the importance of individuals’ efforts to save energy in a society by emphasizing that saving energy has paid off and that new saving habits have become a routine part of daily life. On the other hand, energy-saving actions led to compromises in living standards, resulting in suffering and high electricity bills. The media portrayed the negative consequences by emphasizing conflicts and showing how far people are willing to go to save energy while risking their health. The impact on the environment was seen as a secondary principle. The crisis was a suitable moment for the media to highlight the importance of energy conservation. The campaign was well justified as a campaign of the whole nation, highlighted by solidarity and shared responsibility to save energy. Nevertheless, some of the tips given were targeted at specific households. The media raised a dichotomy by highlighting individuals as heroes or sufferers through their experiences. This is a novel contribution to previous studies. This dichotomy provides room for further studies that could focus on the people behind the news stories and the long-term effects of post-campaign energy-saving measures. This thesis provides initial insights into the media response to the Astetta alemmas campaign during the first three months and in specific news media, but the results cannot be generalized to the response of all news media during the campaign.

Maisterintutkielmassani tarkastelen seksuaalisten väkivaltarikoksen uutisointia kolmessa perulaisessa sanomalehdessä kahden mediahuomiota saaneen tapausesimerkin avulla. Tavoitteenani on selvittää, mitä ja miten seksuaalisesta väkivallasta uutisoidaan Perussa ja millainen kuva seksuaaliväkivallasta syntyy aineistoni perusteella. Tarkastelen myös, mitkä sosiaaliset toimijat pääsevät ääneen aineistoni seksuaalista väkivaltaa käsittelevissä uutisissa ja minkälaisin erilaisin keinoin näiden sosiaalisten toimijoiden valtaa vahvistetaan tai heikennetään ja mistä se kertoo. Tutkimusaineistonani on Ican ja Surcon raiskaustapauksia käsittelevät uutisartikkelit perulaisissa El Comercio, Perú21 ja La República -sanomalehdissä vuosien 2019 ja 2021 välillä. Tutkimusaihettani lähestyn multimodaalisen kriittisen diskurssianalyysin keinoin, sillä olen kiinnostunut uutistekstien sisältämistä puhetavoista ja valtasuhteista sekä uutisartikkelien visuaalisesta representaatiosta. Tutkimustulokseni osoittavat, että Surcon tapauksen uutisoinnissa keskitytään rikoksen tapahtumiin, osallisiin ja oikeusprosessiin. Ican tapauksessa uutisointi keskittyy annettuun tuomioon ja sen herättämiin reaktioihin, eikä rikoksen tapahtumiin. Molempien tapausten uutisoinnissa käsitellään sekä uhrien että tekijöiden päihteidenkäyttöä sekä suostumusta, jota peilataan Perun vuonna 2018 uudistuneeseen seksuaalirikoslakiin, jossa suostumuksen puuttuminen asetettiin keskeiseksi osaksi seksuaalisen väkivaltarikoksen kriminalisointia. Oikeusalan toimijoiden asema raiskauskulttuurin edistämisessä nostetaan molempien tapauksien uutisoinnissa keskipisteeksi. Tapauksia käsittelevissä uutisteksteissä käytetään pääosin neutraalia kieltä. Seksuaalinen väkivalta representoidaan osittain osana yhteiskunnallisia rakenteita ja uutisoinnissa viitataan usein esimerkiksi machismin merkitykseen yhteiskunnassa. Visuaalisen representaation analyysin perusteella Perú21 ja El Comercio -sanomalehdissä suositaan pääosin sellaisia kuvapankkikuvia, joissa representoidaan seksuaalista väkivaltatilannetta sekä stereotyyppisellä että haitallisella tavalla. La República -verkkolehti erottuu selkeästi naisiin kohdistuvien väkivaltarikosten uutisointia koskevia ohjeita parhaiten noudattavana verkkolehtenä, eikä lehden uutisartikkeleissa käytetty esimerkiksi haitallisia kuvapankkikuvia. Viranomaisten ääni kuuluu kaikista voimakkaimpana seksuaalisia väkivaltarikoksia käsittelevissä uutisissa, ja journalistit nojaavat teksteissään usein poliisien, syyttäjien, erilaisten valtiollisten instituutioiden edustajien ja poliitikkojen lausuntoihin. Raiskauskulttuuria ja raiskausmyyttejä ylläpitävät sekä uhria syyllistävät äänet saavat hyvin paljon palstatilaa Perú21 ja El Comercio -sanomalehdissä, kun taas La República -sanomalehti uutisoi tapauksista hienotunteisemmin. Naisten oikeuksia ajavien kansalaisjärjestöjen toimijat sekä seksuaalisen väkivallan asiantuntijat saavat tapausten uutisoinnissa ääneensä hyvin kuuluviin kaikissa kolmessa sanomalehdessä. Asiantuntijat käyttävät ääntään puhuessaan sekä tapausten uhrien että kaikkien seksuaalista väkivaltaa kohdanneiden puolesta, murtavat raiskausmyyttejä ja stereotypioita sekä kontekstualisoivat raiskausrikoksia. Aineistoni analyysin perusteella Perun uutismediassa annetaan tilaa sekä uhreja syyllistäville äänille että sellaisille äänille, jotka pyrkivät vastustamaan ja purkamaan vallitsevaa raiskauskulttuuria yhteiskunnassa.