Browsing by Subject "vaalijärjestelmät"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2013)The largest party holds more than half of the seats in every third Finnish local council and, thus, is likely to govern alone. It is namely the absolute majority that makes the decisions. In this study, I investigate, if single-party and coalition governed municipalities differ in economic outcomes. Theoretical considerations often rely on so-called common pool problem. Common pool models suggest that when there is a governing coalition, all parties want to target some spending to their core constituents, while costs are shared equally across all parties. This results in higher spending than in the case that one party would be governing. However, also contradictory arguments have been proposed. It has been suggested that, for instance, strategic use of debt or role of swing voters in elections could lead to higher spending under single-party government. In this study, I show evidence from Finnish municipalities that is consistent with the idea of common pool models. Following the recent development lines in empirical political economics, I exploit close elections as a source of exogenous variation using regression discontinuity design (RDD) adjusted to proportional system. It is assumed that close elections are as good as if they were random. Estimates suggest that single-party control decreases, on average, total expenditures and revenues by around 200 euros per capita. However, it seems that the effect gets smaller year by year. It could be that re-electoral incentives affect the behavior of parties that govern councils alone. I also analyze the effect in several areas of spending and revenues. The data set that I use in this study includes data from 445 municipalities for a varying number of years between 1980–2010, which makes 13,104 observations in total. These data cover results of 3,778 elections. This study develops a simple though new way of analyzing the research question. I use seat division rules to compute the running variable for the regression discontinuity design. Moreover, most previous studies on the topic compare outcomes in different countries. In this study, the outcomes are compared within the same system, i.e. all units share the same institutional background. Last, the topic has not been studied in the Finnish context before, even though single-party control is common phenomenon and municipalities have an important role in the Finnish system.
-
(2012)Tutkimuksessa analysoidaan kansanäänestysten soveltumista vaalijärjestelmäuudistusten päätöksentekomenettelyksi. Soveltuvuutta analysoidaan demokratian keskeisten arvojen toteutumisen näkökulmasta. Tiedontarpeen taustalla on vaalijärjestelmäuudistusten ja niistä järjestettyjen kansanäänestysten yleistyminen vakiintuneissa läntisissä demokratioissa kahden viime vuosikymmenen aikana. Tutkimus edustaa poliittiseen käyttäytymiseen ja poliittisiin instituutioihin keskittyvää teoreettista tutkimustapaa. Yleisenä kiinnostuksen kohteena on demokratiateorian keskeinen ongelma siitä, minkälaisin menettelyin politiikan pelisäännöt pitäisi nykyaikaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa määritellä. Kansanäänestysinstituution normatiivinen tarkastelu edellyttää demokratian arvot määrittelevän demokratiakäsityksen valintaa. Teoreettiseksi lähtökohdaksi on valittu Bruce Ackermanin (1991; 1998) dualistinen demokratiateoria, joka on alun perin kehitetty perustuslaillisten uudistusten normatiiviseksi malliksi. Teorian keskeinen piirre on politiikan jakaminen normaaliin ja korkeampaan päätöksentekoon. Korkeamman politiikan päätösten osalta dualistinen malli sitoutuu normaalia vaativampiin demokratian arvoihin ja kansalaisten suoraan osallistumiseen. Tutkimuksessa vaalijärjestelmästä päättämisen ongelmaa tarkastellaan Archon Fungin (2007) kehittämän pragmaattisen tasapainon menetelmän edellyttämällä tavalla eli arvioimalla demokratiakäsityksen arvojen ja instituutiosuositusten johdonmukaisuutta valitussa kontekstissa. Tutkimusstrategia edellyttää normatiivisen ja empiirisen teorian vuoropuhelua siten, että arvioinnissa otetaan huomioon empiirisen tutkimuksen osoittamat rajoitteet normatiivisen teorian tavoitteiden toteutumiselle. Rajoitteiden tarkastelussa hyödynnetään tapauskuvauksia esimerkiksi Britannian (2011) ja Uuden Seelannin (1992 ja 1993) vaalijärjestelmäuudistusäänestyksistä, empiirisiä vaalijärjestelmäuudistustutkimuksia ja politiikan empiiristä teoriaa neljän kansanäänestyksiä koskevan keskeisen politiikan ilmiön osalta. Nämä ilmiöt ovat alhainen äänestysaktiivisuus kansanäänestyksissä, poliittisten edustajien institutionaalinen kontrolli kansanäänestyksiin, kansalaisten ekspressiivinen äänestyskäyttäytyminen ja päätöksentekokehysten strateginen manipulointi. Tutkimus osoittaa, että dualistinen demokratiakäsitys soveltuu arvoperustaltaan vaalijärjestelmäuudistusten normatiiviseksi päätöksentekomalliksi. Tarkastellut politiikan ilmiöt kuitenkin rajoittavat dualismin arvojen toteutumismahdollisuuksia vaalijärjestelmäuudistuksista järjestetyissä kansanäänestyksissä. Rajoitteet koskevat erityisesti dualistisen demokratian ihanteiden toteutumisen kannalta keskeistä normaalin ja korkeamman politiikan erottelua. Alhainen äänestysaktiivisuus heikentää kansanäänestysten kykyä tuottaa enemmistön tahtoa kuvaavia päätöksiä. Lisäksi alhainen äänestysaktiivisuus on ristiriidassa dualistisen teorian olettaman kansanäänestyksen kansalaisia aktivoivan signaalivaikutuksen kanssa. Poliittisten edustajien kontrolli on ennen kaikkea kansanäänestysten institutionaalinen ominaisuus eikä se lähtökohtaisesti ole ongelma dualistiselle mallille. Vaalijärjestelmien ominaispiirteisiin kytkeytyvät valtaedut kuitenkin aiheuttavat poliittisille edustajille kannustimia kontrolloida äänestyksiä dualismin tavoitteiden vastaisesti. Ekspressiivinen äänestäminen on tunnettu kansanäänestysten ongelma ja sillä on kielteisiä vaikutuksia myös dualistisen demokratiakäsityksen tavoitteiden toteutumiseen. Kansantahdon hämärtymisen lisäksi ekspressiivinen äänestäminen heikentää kollektiivisen valinnan keskittyneisyyttä ja kannustaa poliittisia edustajia suuntaamaan keskustelua yksityisten tavoitteidensa toteutumisen kannalta olennaisiin ja vastaavasti yhteisön kokonaisedun kannalta epäolennaisiin seikkoihin. Strategista kehystämistä ei voida pitää pelkästään dualismin ongelmana, sillä vaikka kehystämisellä voidaan heikentää kansalaisten päätöksenteon autonomisuutta, uudet yllättävät päätöskehykset voivat tuoda vaalijärjestelmäuudistuskeskusteluun myös normatiivisesti perusteltuja päätöksentekokriteereitä. Osa osoitetuista ongelmista voidaan ratkaista dualistisen demokratiateorian suosittaman kansanäänestysinstituution ominaispiirteitä täsmentämällä. Toiset ongelmat edellyttävät teorian taustaoletusten ja jopa arvojen keskinäisten painotusten täsmentämistä. Tutkimus osoittaa, että tasapainoisen dualistisen päätöksentekomallin kehittämisessä ja soveltamisessa vaalijärjestelmäuudistuksiin on otettava huomioon erilaisten päätöksentekotilanteiden erityispiirteet niin teorian arvojen kuin instituutioidenkin osalta.
-
(2022)Euroopan unionin vaalilainsäädäntö asettaa kehykset niille säännöille, joita jäsenvaltioiden pitää noudattaa Euroopan parlamentin vaaleissa. Säännöt määrittelevät, että vaalien tulee olla suhteelliset. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin itse päättää, millaista suhteellista vaalitapaa ne käyttävät. Euroopan parlamentin vaalit ovat nykyisin hyvin sekavat vaihtelevien vaalitapojen vuoksi. Tutkielman tavoitteena onkin löytää yksi ideaali vaalijärjestelmä, joka voisi olla käytössä Euroopan parlamentin vaalien kaikissa vaalipiireissä. Mikäli tulevaisuudessa mahdollisesti käyttöön otettava Euroopan laajuinen eli ylikansallisella vaalilista toteutuu, tarvitsee sillekin valita yksi vaalijärjestelmä. Tämä tutkielma pyrkii vastaamaan tähän kysymykseen. Tämä maisterintutkielma selvittää, miten nämä moninaiset vaalijärjestelmät vaikuttavat Euroopan parlamentin vaalien lopputuloksiin. Tutkielma vertaa avointa listavaalia, puoliavointa listavaalia, suljettua listavaalia ja siirtoäänivaalitaa, ja selvittää, miten ne vaikuttavat vaalien äänestysaktiivisuuteen, valittavien parlamentin jäsenten sukupuolijakaumaan ja edellisen parlamentin jäsenten todennäköisyyteen tulla valituiksi uudelleen. Tutkielma selvittää yhteyttä vaalijärjestelmien ja vaalien lopputuloksen välillä lineaarisen regressioanalyysin keinoin. Aineistona toimivat Euroopan parlamentin vaalit vuosilta 2009, 2014 ja 2019. Regressioanalyyseissa verrataan muita vaalitapoja avoimen listan vaalitapaan. Kontrollimuuttujien valinta johdetaan aiempien tutkimusten merkittäviksi toteamista tekijöistä. Tutkielman tulokset ovat kaksijakoiset. Osasta tutkimuskohteista löytyy tilastollisesti merkitsevä yhteys. Siirtoäänivaalitapa vaikuttaa nostavan valituksi tulleiden naisten määrää ja edellisen parlamentin jäsenten todennäköisyyttä tulla valituksi seuraavaankin parlamenttiin. Puoliavoin listavaali vaikuttaa laskevan äänestysaktiivisuutta. Näitä tuloksia pitää kuitenkin arvioida kriittisesti erityisesti siirtoäänivaalitapaa koskevan tutkimuksen rajallisen otannan vuoksi. Päätöstä parhaasta mahdollisesta vaalitavasta ei kuitenkaan pysty tekemään tämän tutkielman tulosten perusteella. Yksikään järjestelmä ei nouse joukosta selvästi muita parempana, vaan eri järjestelmät ovat vahvempia eri kategorioissa. Yhden järjestelmän valitseminen muiden yli vaatiikin normatiivisia linjanvetoja.
Now showing items 1-3 of 3