Browsing by Subject "vaalikampanja"

Vuosikymmenten 1960–1970 kehitys oli murtanut Yhdysvalloissa yhtenäiskulttuurin ajan ihanteita ja uskonnollisen valtion kulttuurista konsensusta. Näiden kehityskulkujen seurauksina vuoden 1980 vaalien lähestyessä oli havaittavissa vahva konservatiivinen tendenssi vastareaktiona aiempien vuosikymmenten liberaalille kehitykselle. Uskonnollinen oikeistoliike, joka aiemmin oli pidättäytynyt poliittisesta toiminnasta, aktivoitui politisoituneiden sosiaalisten kysymysten, aborttioikeuden, homoseksuaalien oikeuksien ja naisten tasa-arvopyrkimysten ajamina. Poliittisissa tiloissa oli aiempien vuosikymmenten äänekkäiden kansalaisoikeusliikkeiden lisäksi nähtävissä konservatiivisen yhteisrintaman muotoutuminen. Näissä prosesseissa uskonnollisten äänestäjien poliittinen toiminta aktualisoitui reaktiivisesta proaktiiviseksi ja läheni republikaanista puoluetta. Samalla republikaanisen puolueen sisällä ymmärrettiin tämän äänestäjäkunnan tavoittamisen tärkeys. Odotukset moraalisesta suunnanmuutoksesta asetettiin Ronald Reaganiin vuoden 1980 presidentinvaaleissa. Tässä tutkielmassa analysoidaan Ronald Reaganin ensimmäisen presidentinvaalikampanjan puheita. Tavoitteena on ymmärtää millaisia merkityksiä ja arvotuksia menneisyydelle ja Yhdysvaltojen historialliselle tehtävälle annettiin hänen kampanjaretoriikassaan. Reaganin puheista voidaan lukea esiin palauttamisen tavoitteet. Nämä tavoitteiden tueksi nostetut menneisyyden resurssit ovat analyysin keskiössä. Puheet ymmärretään menneisyys-nykyisyys suhteen kanssa työskentelynä. Retorisissa keinoissa sekoitetaan kansalaisuskonnon yleispäteviä elementtejä ja spesifejä raamatullisia aineksia mahdollisimmin laaja-alaisen moniyleisöisen vakuuttavuuden tavoittamiseksi. Aineisto koostuu Reaganin ensimmäisen presidentinvaalikampanjan puheista, joita luetaan milleniaalisen kansakunnan, amerikkalaisen erityisyyden, valitun kansan ja universaalin hyvän kehysten läpi. Vaaleja ei voida pitää ainoana moraalisen suunnanmuutoksen indikaattorina, mutta ne tarjoavat yhden näkökulman Yhdysvaltojen ajanhengen tarkasteluun. Reaganin voittoon sisältyy paradoksi suhteessa vastustajaan. Carter oli tuonut neljä vuotta aiemmin uskonnolliset argumentit osaksi reaalipoliittisia toimia. Pettymys Carteriin suunnanmuutoksen tuottajana kulminoitui vuonna 1980 Reaganiin, vaikka hän oli lähtökohdiltaan epätodennäköisempi uskonnollisten äänestäjien äänien voittaja. Tämän analyysin perusteella voidaan nähdä, että Reaganin retoriset keinot rakentuivat kansalaisuskonnon teemojen ja toiseuden ympärille. Toiseus näyttäytyi suhteessa kommunismiin kylmän sodan vastapuolena ja suhteessa sisäiseen epä-amerikkalaiseksi koettuun sekulaarikehitykseen. Käyttämällä kansalaisuskonnon elementtejä puheissaan ja tuomalla oman henkilökohtaisen hengellisyytensä osaksi vetoavuutta, hän kykeni tavoittamaan vaaleissa hajanaiset ja laaja-alaiset yleisöt.