Browsing by Subject "valtio-oppi"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2018)Tutkimus tarkastelee Yhdysvaltojen kongressissa 3. ja 4. syyskuuta 2013 järjestettyjä kuulemisia, joissa käsiteltiin Syyriassa, Damaskoksen itäpuolella sijaitsevalla Ghoutan maatalousvyöhykkeellä 21. elokuuta 2013 tapahtunutta kemiallista iskua ja Yhdysvaltojen kyseisen iskun perusteella Syyriaan suunnittelemaa sotilaallista väliintuloa. Tutkimus keskittyy Yhdysvaltojen johdon sekä Yhdysvaltain senaatin ulkosuhteiden komitean ja Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneen ulkoasiainkomitean jäsenten näkemyksiin Syyrian sodasta ja Yhdysvaltojen suunnitteleman sotilaallisen väliintulon vaikutuksista kyseisen konfliktin kulkuun. Tutkimus omaksuu Alister Miskimmonin, Ben O’Loughlinin ja Laura Rosellen kehittelemän strategisen kertomuksen käsitteen ja soveltaa kyseistä käsitettä Yhdysvaltojen johdon kongressin kuulemisissa pitämien puheenvuorojen analysoimiseen. Tutkimus tarkastelee Yhdysvaltojen johdon puheenvuoroja yhtenäisenä strategisena kertomuksena, jolla nämä pyrkivät yhtäältä Syyrian sodan muodostaman kansainvälispoliittisen kiistakysymyksen (ja tähän tarjolla olevien ratkaisujen) määrittelemiseen sekä samalla (enemmän tai vähemmän tietoisesti) Yhdysvaltojen maailmanpoliittiselle johtoasemalle suotuisan kansainvälisen järjestyksen tuottamiseen. Miskimmon, O’Loughlin ja Roselle pyrkivät strategisen kertomuksen käsitteellään sen maailmanpolitiikan toimijoiden ja rakenteiden välisen dynamiikan hahmottamiseen, jossa vaikutusvaltaiset ja voimakkaat poliittiset toimijat kykenevät toiminnallaan ja tätä toimintaa jäsentävillä kertomuksilla toimintansa puitteet ja reunaehdot tuottavien aineellisten, geohistoriallisten prosesessien manipuloimiseen, tässä ainakin tietyssä määrin onnistuen. Tutkimus esittää Yhdysvaltojen johdon käyttävän Syyrian sodasta, ns. ”maltillisesta oppositiosta” ja Yhdysvaltojen sotilaallisesta väliintulosta kertomaansa strategista kertomusta maailmanpoliittiselle johtoasemalleen suotuisan kansainvälisen järjestyksen tuottamiseen tilanteessa, jossa Syyrian konfliktin dynamiikka ja aineelliset voimasuhteet olivat kääntyneet Yhdysvaltojen maailmanpoliittisen johtoaseman kannalta epäedullisiksi. Tutkimuksessa tarkasteltu Yhdysvaltojen johdon strateginen kertomus määrittelee Assadin hallinnon kemiallisen iskun ongelmaksi kansainväliselle järjestykselle ja esittää sotilaallisen väliintulon ratkaisuksi tähän ongelmaan. Kertomus pyrkii Yhdysvaltojen kansan ja "kansainvälisen yhteisön" vakuuttamiseen Yhdysvaltojen sotilaallisen väliintulon välttämättömyydestä. Samalla kyseistä kertomusta voidaan lähestyä myös Yhdysvaltojen sotilaallista väliintuloa koskevana lupauksena. Tutkimus tarkastelee Yhdysvaltojen johdon kongressin kuulemisissa kertomaa strategista kertomusta yhtäältä strategisena järjestelmäkertomuksena. Tutkimus esittää kyseisen järjestelmäkertomuksen perustuvan Miskimmonin, O’Loughlinin ja Rosellen Yhdysvaltojen ulkopolitiikasta paikantamaan pyrkimykseen kansojen maailmanpoliittisen aseman vahvistamiseen. Kongressin kuulemisissa kerrottu Yhdysvaltojen johdon strateginen järjestelmäkertomus tukeutuu käsitykseen Yhdysvaltojen erityislaatuisuudesta, minkä katsotaan mahdollistavan Yhdysvaltojen toimimisen ihmiskunnan, maailman ja maailman kansojen itseoikeutettuna edustajana. Tätä tehtävää kongressin kuulemisissa täyttäessään Yhdysvaltojen johto määrittelee Syyrian sodan Assadin perheen ja Syyrian kansan väliseksi vastakkainasetteluksi. Tätä vastakkainasettelua korostaessaan Yhdysvaltojen johdon strateginen kertomus pyrkii myös sulkemaan Ghoutan kemiallisesta iskusta syytetyn yksittäisen pahan "tyrannin", presidentti Bashar al-Assadin ihmisyyden ulkopuolelle. Lisäksi tutkimus käsittelee Yhdysvaltojen johdon strategista kertomusta myös strategisena kiistakysymyskertomuksena. Tässä kiistakysymyskertomuksessa Yhdysvallat pyrkii rajaamaan sotilaallisen väliintulonsa kemiallisen iskun edellyttämäksi vastatoimeksi, jolla pyritään ensisijaisesti kemiallisia aseita käyttäneen Assadin hallinnon rankaisemiseen. Yhdysvaltojen johto myöntää iskun vaikuttavan myös Syyrian sodan voimasuhteisiin, mutta pyrkii samalla pitämään iskun erillään konfliktin laajemmasta dynamiikasta ja Syyrian maltillisen opposition tukemisesta sekä samalla niistä sodan kulkuun vaikuttavista aineellisista seikoista, joiden vaikutus saattaisi olla Yhdysvaltojen väliintulon ja maailmanpoliittisen aseman kannalta kielteinen. Tutkimuksessa tällaisiksi aineellisiksi seikoiksi esitetään Syyrian konfliktin hallinnoimisen Yhdysvalloilta edellyttämät aineelliset voimavarat ja Syyrian konfliktin geopoliittisen dynamiikan tosiasiallinen moniulotteisuus ja viimekätinen hallitsemattomuus.
-
(2020)Tutkielman tarkoituksena on selvittää hallinnon ja organisaatioiden tutkimuksessa tutkittujen julkishallinnon koordinaatiota käsittelevien mekanismien toteutumista Suomessa. Tutkimuksen lähestymistapa on uusinstitutionalistinen ja valtioneuvoston ydintä tarkastellaan instituutiona, jonka tehtäviin kuuluu politiikan ja hallinnon koordinointi. Hallinnon koordinaatiomekanismeja tarkastellaan suhteessa Suomen valtioneuvoston ytimeen. Tavoitteena on esittää koordinaatiomekanismien kehitys Suomessa Kataisen, Stubbin, Sipilän ja Rinteen hallituskausilla vuosina 2011–2019. Lisäksi tarkastellaan koordinaatiomekanismien suhdetta hallitusohjelman toteutumiseen, tavoitteena havaita onko jollain mekanismilla yhteys korkeampaan toteutumisasteeseen. Tutkielman aineistona toimivat hallitusohjelmat, hallitusohjelmien toimeenpanosuunnitelmat ja hallituskausien loppuraportit ja -arviot. Menetelmänä käytettiin analyysitriangulaatiota, jossa yhdistettiin laadullista sisällönanalyysia kvantitatiivisiin menetelmiin. Analyysitriangulaatiolla pyrittiin lisäämään tutkimuksen validiteettia sekä vastaamaan tutkimusongelmaan, joka oli ”Millä keinoin ja missä laajuudessa valtioneuvoston ydin koordinoi valtioneuvoston toimintaa Kataisen, Sipilän ja Rinteen hallitusten aikana?” Tutkimuksen keskeisinä tuloksina havaittiin, että valtioneuvoston ytimen koordinaatiotyökalujen käytössä on eroa hallituskausittain, mutta koordinaatiomekanismien käytössä on havaittavissa yhtenäinen trendi hierarkkisten ja verkostomaisten koordinaatiomekanismin käytön suhteen. Koordinaation laajuus toimenpiteiden tasolla on vähentynyt ja koordinaatiovastuu on siirtynyt hallinnon hierarkiassa ylemmäs, strategiselle ja poliittiselle tasolle eli lähemmäs valtioneuvoston ydintä ja kauemmas sektoriministeriöiden itsenäisestä päätösvallasta. Strategisen hallitusohjelman käyttöönotto on vähentänyt hallitusohjelmien seurattavien toimenpiteiden määrää ja koonnut tavoitteita kokonaisuuksiksi. Lisäksi hallitusohjelman seurannan kriteereitä voidaan tämän tutkielman perusteella pitää epäyhtenäisinä eikä vakiintunutta raportointi- ja arviointimenettelyä ole otettu käyttöön. Keskeisinä johtopäätöksinä todetaan, että valtioneuvoston ytimellä on merkittävä määrä valtaa hallitusohjelman tavoitteiden määrittämisessä ja koordinaatiossa. Valtioneuvoston ytimen poliittisen edustuksen valta on kasvanut osittain hallinnollisen edustuksen vallan vähentyessä. Hallitusohjelman toteuttamisen koordinaatioon liittyvät konfliktien ratkaisut ja sovittelut ovat entistä enemmän poliittisten edustajien ratkaistavia, sektoriministeriöiden keskittyessä toimeenpanoon omalla sektorillaan. Tätä voidaan pitää ratkaisuna ministeriöiden keskinäisiin konfliktitilanteisiin, jossa valtasuhteet voisivat muuten olla epäselviä. Valtioneuvoston ydin näyttäytyy tämän tutkimuksen perusteella vakiintuneena instituutiona, joka koordinoi hallitusohjelman toteutumista entistä voimakkaammassa poliittisessa ohjauksessa.
Now showing items 1-2 of 2