Browsing by Subject "valtiollinen poliisi"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2024)Maisterintutkielmani käsittelee ulkomaalaisvalvontaa suomalaisen kontrollipolitiikan osana toisen maailmansodan kynnyksellä. Tutkielman yleisessä osassa tarkastellaan järjestelmän rakenteita eli ulkomaalaislainsäädäntöä ja erityisesti Etsivän keskuspoliisin (EK) ja sittemmin Valtiollisen poliisin (Valpo) roolia ulkomaalaisvalvonnassa. Samalla laajennetaan näkökulmaa erityisesti yhteiskuntahistoriallisella kontekstoinnilla. Yksittäistapauksessa puolestaan havainnollistetaan, kuinka lakia sovellettiin ja kuinka eri viranomaiset toimivat ulkomaalaisvalvontaa toteuttaessaan. Tapausesimerkkinä on Suomeen vuonna 1937 saapuneen Viron kansalaisen, insinööri Aleksander Saidelsonin, oleskelu- ja työlupahakemusprosessi, jota myös peilataan aikakauden yleistä ratkaisukäytäntöä vasten. Tutkielman aineistona on käytetty EK-Valpon, sosiaaliministeriön ja Kuopion lääninhallituksen arkistoja sekä alkuperäistä lainsäädäntöä ja tilastollisia aineistoja 1930-luvulta. Suurin osa aineistosta on peräisin EK-Valpon henkilömapeista. Mukana on myös aineistoja virolaisista arkistoista (Eesti Juutide Arhiiv ja Eesti Rahvusarhiiv). Saidelson saapui maahan matkakortin turvin vuonna 1937 ja perusti kemiantehtaan Suonenjoen kirkonkylälle. Saidelsonin toimista levisi kylällä pian huhuja, ja tapaus päätyi EK:n paikallisosaston käsiteltäväksi. Tiedusteluun ja päätöksentekoprosessiin osallistui viranomaisia kaikilta tasoilta; piirin nimismies, lääninhallitus, EK-Valpon paikallisosasto ja pääosasto, sosiaaliministeriö ja ulkoministeriö. Myös paikallisilla asukkailla oli oma osuutensa, ja esille nouseekin paikallisyhteisön merkitys osana valtion kontrollipolitiikkaan lukeutuvaa ulkomaalaisvalvontaa. Aineistosta tulee ilmi paitsi ulkomaalaisiin kohdistunut yleinen epäluulo ja valvonnan tarkkuus, myös viranomaisten välinen hierarkia. Ulkomaalaisvalvonta oli jo lain mukaan EK-Valpon vastuulla, mutta oleskelu- ja työlupia koskeva päätösvalta kuului 1930-luvulla ministeriöille ja lääninhallituksille. Toisaalta hierarkian voi nähdä myös päinvastoin, sillä lääninhallitusten ja ministeriöiden päätökset saattoivat pitkälti perustua EK-Valpon lausuntoihin. Aineistosta voidaan päätellä, että lakeja sovellettiin osittain mielivaltaisesti, eivätkä viranomaiset aina itsekään olleet perillä niiden sisällöstä. Vuonna 1938 voimaan astunut uusi ulkomaalaisasetus ei sinänsä asettanut kovin tiukkoja vaatimuksia maahan saapumiselle tai oleskelu- ja työluvan myöntämiselle. Lain lähtökohtana oli, että oleskelulupa tuli myöntää, jos ei ollut syytä hylätä sitä. Saidelsonin kohdalla viranomaiset kuitenkin sovelsivat lakia aivan päinvastoin: heidän lähtökohtanaan oli, että lupaa ei tullut myöntää, jos sille ei ollut erityistä syytä. Erityiseksi syyksi taas ei riittänyt viisi henkilöä työllistänyt tehdas tai siihen sijoitettu huomattava pääoma.
-
(2018)Tutkimuksessa selvitetään viranomaisten kontrollipoliittisen toiminnan tuottamia käsityksiä ja niiden merkitystä oikeusprosessissa jatkosodan aikana. Jatkosodan alkupuolella syksyllä 1941 pidätettiin kuusi kansanedustajaa. Turun hovioikeus tuomitsi heidät helmikuussa 1942 valtiopetoksen valmistelusta kuritushuoneeseen. Syksyllä Korkein oikeus piti päätöksen voimassa. Tuomitut kuusi kansanedustajaa oli erotettu SDP:stä 1940 ja he olivat perustaneet alkuvuodesta 1941 Sosialistisen eduskuntaryhmän. Tutkimuksessa valtiopetoksen valmistelusta tuomittujen ”kuutosten” oikeusprosessissa vaikuttaneita käsityksiä tarkastellaan sallitun politiikan rajojen määrittelyn näkökulmasta. Tutkimuksessa tuodaan esiin, miten tuomioon vaikuttaneet käsitykset muodostettiin ja miten ne kulkeutuivat prosessin läpi. Valpon käsitysten tutkiminen on perusteltua, sillä viranomaisessa syntyneillä käsityksillä on osoitettu olleen tärkeä yhteiskunnallinen merkitys ja niillä on havaittu olleen vaikutusta esimerkiksi kansalaisten perusoikeuksiin. Tutkimuksen keskiöön nousee Valtiollinen poliisi menetelmineen keskeisenä kontrollipoliittisena toimijana ja lisäksi havainnollistuu sen suhde sota-ajan tuomioistuimeen sallitun politiikan rajojen määrittelyssä. Lisäksi tuodaan hieman esille myös poliittisiksi määriteltyjen oikeudenkäyntien historiallista taustaa valtiopetokselliseksi tuomitun toiminnan osalta. Poliittisena oikeudenkäyntinä kuutosten juttu on poikkeuksellinen, sillä tuomitut olivat ennen syytteeseen asettamista olleet kansanedustajia. Tutkimuksessa hyödynnetään Korkeimman oikeuden arkistoa sekä Etsivän keskuspoliisin/Valtiollisen poliisin arkistoa. Tutkimuksen alkuperäislähteitä ovat Turun hovioikeudessa syntynyt ja Korkeimmassa oikeudessa täydentynyt oikeudenkäyntimateriaali sekä EK/Valpon keräämä informaatio tuomituista ja muista oikeudenkäynnissä vaikuttaneista tekijöistä. Lisäksi hyödynnetään keskeisten aihepiirin tutkijoiden tuloksia sekä havainnollistetaan hieman myös tuomittujen käsityksiä oikeusprosessin aikana sekä sen jälkeen. Aineiston perusteella ei oteta kantaa itse tuomion oikeellisuuteen, vaikka lopussa esitetäänkin pohdintoja sellaisista tuomioon mahdollisesti vaikuttaneista tekijöistä tai motiiveista, joita ei näe primäärilähteistä itsestään. Aineistosta on kuitenkin jäljitettävissä viranomaisen keinoja ja tuottamia käsityksiä sekä mahdollisia uhkakuvia kontrollipolitiikan käyttöön, kun sitä tarkastelee päämäärään pyrkineen toiminnan jälkenä. Quentin Skinnerin esittämä metodinen ohje, jossa tekstit nähdään tekoina tavoitteen toteuttamisen näkökulmasta, havainnollistaa tutkimuksessa ilmenevää aineiston ja analyysin suhdetta. Keskeisenä tuloksena havainnollistuu, miten tuomioistuin päätös muodostui niiden Valpon käsitysten perusteella, joita tässä tutkimuksessa tarkastellaan ja miten näille käsityksille oli olemassa laajempaa historiallista taustaa. Käsityksissä korostui vanhat uhat, jotka olivat osin saaneet uusia vuosien 1940-1941 kehityksessä syntyneitä ilmenemismuotoja. Valpon käsityksissä kansanedustajien toiminta kytkettiin Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraan, Suomen Kommunistiseen Puolueeseen, Kommunistiseen Internationaaliin ja Neuvostoliittoon. Johtopäätöksissä näkyy ja korostuu Valtiollisen poliisin merkitys keskeisenä kontrollipoliittisena toimijana ja miten valtiopetokseen valmisteluun liittyen sen keräämien tietojen osalta ratkaisevaa oli niiden tulkinta, josta sen virkamiehet halusivat myös vastata. Virallisen kannan määritteli kuitenkin tuomioistuin.
Now showing items 1-2 of 2