Browsing by Subject "vuorovaikutuslingvistiikka"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2020)Syventävien opintojen tutkielmassani tarkastelen uralilaiseen kielikuntaan kuuluvan, vakavasti uhanalaisen nganasanin kielen itsekorjausta vuorovaikutuslingvistisestä näkökulmasta. Tutkielmani on alustava katsaus itsekorjauksen morfosyntaktiseen jäsentymiseen sekä pragmaattisiin merkityksiin nganasaninkielisessä keskustelussa ja kerronnassa. Tutkielmassani selvitän, millaisia kieliopillisia resursseja nganasanin puhujat käyttävät oman puheensa korjaamiseen ja vuorovaikutuksen jatkuvuuden ylläpitämiseen, minkä lisäksi tarkastelen korjausten keskeisimpiä pragmaattisia funktioita eli sitä, millaisia asioita puhujat pitävät korjausta vaativina ja miksi. Tutkielman aineisto koostuu Hampurin yliopiston puhutun nganasanin korpuksen (Nganasan Spoken Language Corpus 0.2) kerrontaa ja keskustelua sisältävistä tallenteista sekä Suomen kielen nauhoitearkistossa säilytettävästä Jevgeni Helimskin vuonna 1996 videoimasta aineistosta. Olen poiminut aineistosta itsekorjauksen sisältävät katkelmat, joita analysoin vuorovaikutuslingvistisin menetelmin. Itsekorjauksella tarkoitan tässä yhteydessä tilannetta, jossa puhuja keskeyttää oman muotoutumassa olevan puheensa käsitelläkseen siinä havaitsemaansa ongelmaa. Tarkastelun lähtökohtana ovat siis vuorovaikutuslingvistisen näkökulman mukaisesti puhujien omat reaktiot omaan ja toisen puheeseen. Aineistossa esiintyvät korjaukset on mahdollista luokitella sen mukaan, käsittelevätkö puhujat edeltävässä puheessa esille tulleita vai vasta tulevaan puheeseen ennakoimiaan ongelmia. Tutkimuksen perusteella nganasanin puhujat käyttävät vuorovaikutuksen ongelmien korjaamiseen rakenteellisesti pitkälti samankaltaisia korjaustoimintoja kuin aiemmin tutkittujen kielten puhujat. Nganasanissa esiintyy kuitenkin joitakin suuresta osasta aiemmin tutkittuja kieliä puuttuvia korjauksen keinoja kuten sanahaun kohteena olevan verbin tai nominin morfologiset päätteet saava täytesana. Koodinvaihtoon ja puutteelliseen kompetenssiin liittyvien itsekorjausten runsaus puolestaan heijastelee puhujien kieliasenteita. Tutkielma osoittaa, että vertailevan pragmatiikantutkimuksen mahdollistaminen vaatii nykyistä suuremman ja typologisesti moninaisemman kielijoukon tarkastelua, jotta harvinaiset tai eurooppalaisille kielille epätyypilliset piirteet eivät jäisi huomaamatta. Vuorovaikutuslingvistinen tarkastelu antaa lisäksi mahdollisuuden seurata kieliasenteiden vaikutuksia ja tuottamista puheessa. Entistä kokonaisvaltaisemman tutkimuksen mahdollistamiseksi keskusteluaineistojen keräämiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota jo kieliä dokumentoitaessa.
-
(2020)Pro gradu -tutkielmani käsittelee suomen kielen avoimia persoonaviittauksia se tunne, kun x -konstruktion yhteydessä. Tutkimukseni tavoitteena on kuvata nollapersoonan ja avoimen yksikön 2. persoonan käyttöä määrällisesti sekä analysoida näiden persoonien merkitystä puhetilanteiden ja intersubjektiivisuuden rakentumisessa. Lisäksi kuvaan tutkimuksen aineistosta nousseita kielellisiä ilmiöitä sekä persoonavaihdoksia ja pohdin aineistossa nähtäviä persoonavalinnan konventioita sekä tutkimieni persoonien ominaisuuksia se tunne, kun x -konstruktion konventioiden ylläpitämisessä. Tutkielman näkökulma on sosiaalisen median kielellisessä vuorovaikutuksessa, joka on luonteeltaan asynkronista. Tutkielman aineisto perustuu sosiaalisessa mediassa julkaistuihin teksteihin, jotka alkavat meemitaustaisella konstruktiolla se tunne, kun x. Aineistoon kuuluu yhteensä 331 tekstiä, jotka koostuvat se tunne, kun x -konstruktiosta ja sitä seuraavasta tekstikontekstista. Tutkielma nivoo yhteen kognitiivista kielentutkimusta sekä vuorovaikutuslingvistiikkaa. Konstruktion se tunne, kun x skemaattinen luonne ja käytön kiteytyneet konventiot linkittävät tutkimusaiheen kognitiiviseen kielentutkimukseen, erityisesti yksittäisten kielenkäyttäjien kykyyn muodostaa kielestä merkityksiä ja yhdistää merkitysyksiköitä yleisiin tietorakenteisiinsa. Vuorovaikutuslingvistiikkaan konstruktion käytön ja sosiaalisen median tekstit ylipäätään linkittää niiden kauttaaltaan vuorovaikutuksellinen ja intersubjektiivinen, kielenkäyttäjienvälinen luonne: tekstien tulkinta on aina kontekstisidonnaista ja riippuvaista paitsi tekstien tuottajasta myös niiden tulkitsijasta ja kielessä vallitsevista vuorovaikutuksen normeista. Muu tutkielman teoriatausta nojaa vahvasti aiempaan suomen kielen yleistävien persoonaviittausten tutkimukseen. Tämän tutkielman kontekstissa tulokset osoittavat, että nollapersoona ja avoin yksikön 2. persoona ovat selkeästi kaksi runsaimmin käytettyä persoonaa se tunne, kun x -konstruktion yhteydessä. Molemmat persoonat näyttävät luovan teksteihin vahvaa intersubjektiivisuutta ja affektiivisuutta, ja yksistään se tunne, kun x -konstruktion käyttö virittänee kielenkäyttäjiä vuorovaikutukselliseen tulkintakehykseen. Nollapersoonan ja avoimen yksikön 2. persoonan mahdollisuudet rakentaa avoimuutta ja intersubjektiivisuutta ovat monilta osin samankaltaiset, ja kummatkin persoonat käyttäytyvät aineistossa puheaktipersoonien kaltaisesti. Toisaalta nollapersoona enimmäkseen kielellisillä keinoilla korostaa kuvattua toimintaa ja avoin yksikön 2. persoona taas toimijuutta ja kokijuutta. Nollapersoona on myös avointa yksikön 2. persoonaa ankkuroimattomampi ja sillä kuvataan usein modaalisuutta sekä etäännyttämistä vaativia rakenteita. Nollapersoona onkin monesti tulkittavissa hypoteettisena tai mahdollisena. Avoin yksikön 2. persoona taas syntaktisesti ilmipantuna puheaktipersoonana tulkitaan vahvasti henkilöidenvälisenä kokemusten jakamisena ja nollapersoonaa jossakin määrin konkreettisempana vuoropuheluna. Molemmat persoonat saavat kuitenkin empatiahakuisen ja vuorovaikutuksellisen tulkinnan. Tutkimukseni valossa näyttää siltä, ettei nollapersoonan ja avoimen yksikön 2. persoonan välillä ole kovinkaan paljon pragmaattisia eroavaisuuksia. Tutkimus osoittaa myös, että se tunne, kun x -konstruktiota koskevien persoonakonventioiden voi sanoa monesti purkautuvan virkerajalla; tämän seurauksena aineiston teksteissä on monia esiintymiä erityisesti avoimesta yksikön 1. persoonasta. Tekstiensisäiset persoonavaihdokset eivät kuitenkaan näytä vaikuttavan tekstien intersubjektiivisuuteen tai muuttavan niiden tulkintaa. Intersubjektiivisuus vaikuttaakin olevan persoonista jossakin määrin riippumaton sosiaalisen median tekstilajikonventio, johon jo se tunne, kun x -konstruktion käyttö itsessään ohjaa lukijaa.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastelen englannin kielen roolia ja käyttökonteksteja ulkosuomalaisessa podcastissa. Tutkin, millaisissa yhteyksissä englannin kielenaineksia käytetään näennäisesti ongelmattomana ja tunnusmerkittömänä osana suomenkielistä keskustelua. Lisäksi syvennyn analysoimaan monikielisiä sanahakusekvenssejä eli tilanteita, joissa puhuja jää hakemaan puuttuvaa suomenkielistä sanaa ja käyttää tukikielenään englantia. Tutkielman aineistona on julkinen Byelingual-podcast. Podcastia pitää kaksi suomalaista ja nykyisin Englannissa asuvaa 1990-luvulla syntynyttä naista. Puhujien äidinkieli on suomi, mutta he käyttävät englantia laajasti jokapäiväisen elämänsä eri osa-alueilla. Aineistoon on kerätty 92 katkelmaa 28 jaksosta. Tutkielmassa käsiteltävät esimerkkikatkelmat olen litteroinut noudattamalla keskustelunanalyyttista litterointitapaa. Tutkielma on metodiltaan keskustelunanalyyttinen laadullinen tapaustutkimus. Tutkielma osoittaa, että englannin kielenainekset ovat usein luonteva osa suomenkielistä podcast-keskustelua. Erityisesti tietyt aihepiirit puoltavat englanninkielisen sanaston käyttöä. Englantia käytetään muun muassa ruokasanastosta puhuttaessa ja brittiyhteiskuntaan ja -kulttuuriin liittyvän kontekstisidonnaisen sanaston kohdalla. Aina ei ole mielekästä määritellä, onko kyse englannin- vai suomenkielisestä kielenaineksesta. Aineiston sanahakukatkelmissa englanninkielistä tukisanaa voidaan käyttää edesauttamaan puuttuvan suomenkielisen sanan löytymistä tai tarkentamaan puheen kohteena olevan käsitteen kyseenalaista merkitystä. Vaikka puhuja tulee ymmärretyksi englanniksikin, orientoidutaan keskustelussa usein siihen, että suomen kielen käyttö on suomenkielisessä keskustelussa odotuksenmukaisempaa ja vasta oikea suomenkielinen sana ratkaisee sanahaun tyydyttävästi. Suomenkielisyyden preferenssi voi liittyä myös ajatukseen suomenkielisestä kuulijasta.
Now showing items 1-3 of 3