Browsing by Subject "vuorovaikutuslingvistiikka"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2020)Syventävien opintojen tutkielmassani tarkastelen uralilaiseen kielikuntaan kuuluvan, vakavasti uhanalaisen nganasanin kielen itsekorjausta vuorovaikutuslingvistisestä näkökulmasta. Tutkielmani on alustava katsaus itsekorjauksen morfosyntaktiseen jäsentymiseen sekä pragmaattisiin merkityksiin nganasaninkielisessä keskustelussa ja kerronnassa. Tutkielmassani selvitän, millaisia kieliopillisia resursseja nganasanin puhujat käyttävät oman puheensa korjaamiseen ja vuorovaikutuksen jatkuvuuden ylläpitämiseen, minkä lisäksi tarkastelen korjausten keskeisimpiä pragmaattisia funktioita eli sitä, millaisia asioita puhujat pitävät korjausta vaativina ja miksi. Tutkielman aineisto koostuu Hampurin yliopiston puhutun nganasanin korpuksen (Nganasan Spoken Language Corpus 0.2) kerrontaa ja keskustelua sisältävistä tallenteista sekä Suomen kielen nauhoitearkistossa säilytettävästä Jevgeni Helimskin vuonna 1996 videoimasta aineistosta. Olen poiminut aineistosta itsekorjauksen sisältävät katkelmat, joita analysoin vuorovaikutuslingvistisin menetelmin. Itsekorjauksella tarkoitan tässä yhteydessä tilannetta, jossa puhuja keskeyttää oman muotoutumassa olevan puheensa käsitelläkseen siinä havaitsemaansa ongelmaa. Tarkastelun lähtökohtana ovat siis vuorovaikutuslingvistisen näkökulman mukaisesti puhujien omat reaktiot omaan ja toisen puheeseen. Aineistossa esiintyvät korjaukset on mahdollista luokitella sen mukaan, käsittelevätkö puhujat edeltävässä puheessa esille tulleita vai vasta tulevaan puheeseen ennakoimiaan ongelmia. Tutkimuksen perusteella nganasanin puhujat käyttävät vuorovaikutuksen ongelmien korjaamiseen rakenteellisesti pitkälti samankaltaisia korjaustoimintoja kuin aiemmin tutkittujen kielten puhujat. Nganasanissa esiintyy kuitenkin joitakin suuresta osasta aiemmin tutkittuja kieliä puuttuvia korjauksen keinoja kuten sanahaun kohteena olevan verbin tai nominin morfologiset päätteet saava täytesana. Koodinvaihtoon ja puutteelliseen kompetenssiin liittyvien itsekorjausten runsaus puolestaan heijastelee puhujien kieliasenteita. Tutkielma osoittaa, että vertailevan pragmatiikantutkimuksen mahdollistaminen vaatii nykyistä suuremman ja typologisesti moninaisemman kielijoukon tarkastelua, jotta harvinaiset tai eurooppalaisille kielille epätyypilliset piirteet eivät jäisi huomaamatta. Vuorovaikutuslingvistinen tarkastelu antaa lisäksi mahdollisuuden seurata kieliasenteiden vaikutuksia ja tuottamista puheessa. Entistä kokonaisvaltaisemman tutkimuksen mahdollistamiseksi keskusteluaineistojen keräämiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota jo kieliä dokumentoitaessa.
-
(2020)Pro gradu -tutkielmani käsittelee suomen kielen avoimia persoonaviittauksia se tunne, kun x -konstruktion yhteydessä. Tutkimukseni tavoitteena on kuvata nollapersoonan ja avoimen yksikön 2. persoonan käyttöä määrällisesti sekä analysoida näiden persoonien merkitystä puhetilanteiden ja intersubjektiivisuuden rakentumisessa. Lisäksi kuvaan tutkimuksen aineistosta nousseita kielellisiä ilmiöitä sekä persoonavaihdoksia ja pohdin aineistossa nähtäviä persoonavalinnan konventioita sekä tutkimieni persoonien ominaisuuksia se tunne, kun x -konstruktion konventioiden ylläpitämisessä. Tutkielman näkökulma on sosiaalisen median kielellisessä vuorovaikutuksessa, joka on luonteeltaan asynkronista. Tutkielman aineisto perustuu sosiaalisessa mediassa julkaistuihin teksteihin, jotka alkavat meemitaustaisella konstruktiolla se tunne, kun x. Aineistoon kuuluu yhteensä 331 tekstiä, jotka koostuvat se tunne, kun x -konstruktiosta ja sitä seuraavasta tekstikontekstista. Tutkielma nivoo yhteen kognitiivista kielentutkimusta sekä vuorovaikutuslingvistiikkaa. Konstruktion se tunne, kun x skemaattinen luonne ja käytön kiteytyneet konventiot linkittävät tutkimusaiheen kognitiiviseen kielentutkimukseen, erityisesti yksittäisten kielenkäyttäjien kykyyn muodostaa kielestä merkityksiä ja yhdistää merkitysyksiköitä yleisiin tietorakenteisiinsa. Vuorovaikutuslingvistiikkaan konstruktion käytön ja sosiaalisen median tekstit ylipäätään linkittää niiden kauttaaltaan vuorovaikutuksellinen ja intersubjektiivinen, kielenkäyttäjienvälinen luonne: tekstien tulkinta on aina kontekstisidonnaista ja riippuvaista paitsi tekstien tuottajasta myös niiden tulkitsijasta ja kielessä vallitsevista vuorovaikutuksen normeista. Muu tutkielman teoriatausta nojaa vahvasti aiempaan suomen kielen yleistävien persoonaviittausten tutkimukseen. Tämän tutkielman kontekstissa tulokset osoittavat, että nollapersoona ja avoin yksikön 2. persoona ovat selkeästi kaksi runsaimmin käytettyä persoonaa se tunne, kun x -konstruktion yhteydessä. Molemmat persoonat näyttävät luovan teksteihin vahvaa intersubjektiivisuutta ja affektiivisuutta, ja yksistään se tunne, kun x -konstruktion käyttö virittänee kielenkäyttäjiä vuorovaikutukselliseen tulkintakehykseen. Nollapersoonan ja avoimen yksikön 2. persoonan mahdollisuudet rakentaa avoimuutta ja intersubjektiivisuutta ovat monilta osin samankaltaiset, ja kummatkin persoonat käyttäytyvät aineistossa puheaktipersoonien kaltaisesti. Toisaalta nollapersoona enimmäkseen kielellisillä keinoilla korostaa kuvattua toimintaa ja avoin yksikön 2. persoona taas toimijuutta ja kokijuutta. Nollapersoona on myös avointa yksikön 2. persoonaa ankkuroimattomampi ja sillä kuvataan usein modaalisuutta sekä etäännyttämistä vaativia rakenteita. Nollapersoona onkin monesti tulkittavissa hypoteettisena tai mahdollisena. Avoin yksikön 2. persoona taas syntaktisesti ilmipantuna puheaktipersoonana tulkitaan vahvasti henkilöidenvälisenä kokemusten jakamisena ja nollapersoonaa jossakin määrin konkreettisempana vuoropuheluna. Molemmat persoonat saavat kuitenkin empatiahakuisen ja vuorovaikutuksellisen tulkinnan. Tutkimukseni valossa näyttää siltä, ettei nollapersoonan ja avoimen yksikön 2. persoonan välillä ole kovinkaan paljon pragmaattisia eroavaisuuksia. Tutkimus osoittaa myös, että se tunne, kun x -konstruktiota koskevien persoonakonventioiden voi sanoa monesti purkautuvan virkerajalla; tämän seurauksena aineiston teksteissä on monia esiintymiä erityisesti avoimesta yksikön 1. persoonasta. Tekstiensisäiset persoonavaihdokset eivät kuitenkaan näytä vaikuttavan tekstien intersubjektiivisuuteen tai muuttavan niiden tulkintaa. Intersubjektiivisuus vaikuttaakin olevan persoonista jossakin määrin riippumaton sosiaalisen median tekstilajikonventio, johon jo se tunne, kun x -konstruktion käyttö itsessään ohjaa lukijaa.
-
(2024)Tutkielmassa tarkastellaan Auta Antti! -podcastissa esiintyviä neuvovia imperatiivilauseita. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten podcast-puheen neuvovat imperatiivilauseet rakentuvat sekä millaisiin tehtäviin niitä käytetään. Tutkielman teoreettisena ja metodisena viitekehyksenä toimivat vuorovaikutuslingvistiikka ja keskustelunanalyysi. Tutkimus on kvalitatiivinen, joskin esimerkiksi myönteisten ja kielteisten imperatiivilauseiden suhteesta aineistossa tehdään kvantifioituja havaintoja. Tutkielman aineistona oli näyttelijä, käsikirjoittaja ja kirjailija Antti Holman luoman Auta Antti! -podcastin eli äänitallenneohjelman ensimmäinen tuotantokausi, joka koostuu kymmenestä podcast-jaksosta. Jokainen podcast-jakso sisältää useita kokonaisuuksia, joissa puhuja lukee ääneen kuulijan lähettämän neuvonpyynnön tai kysymyksen ja vastaa niihin neuvomisjaksolla. Aineiston imperatiivilause-esiintymät on poimittu yhteensä 33 neuvomisjaksosta. Neuvoviksi määriteltyjä imperatiivilauseita aineistossa on 188. Tutkielman esimerkkikatkelmat on litteroitu keskustelunanalyyttisten käytänteiden mukaisesti. Tutkimus osoittaa, että imperatiivilauseiden käyttö neuvomisen resurssina on podcast-puheessa yleistä ja ongelmatonta. Asynkronisen ja epätyypillisen vuorovaikutustilanteen luomat rajoitukset näkyvät kuitenkin siinä, miten lähes joka kuudes neuvova imperatiivilause esiintyy jos-alkuisen adverbiaalilauseen yhteydessä. Tutkimuksessa havaittiin, että neuvovissa imperatiivilauseissa esiintyy usein sävypartikkeleita nyt ja vaan. Nyt-partikkelin havaittiin olevan yhteydessä imperatiivilauseen vetoavuuteen ja puhujan intentioiden korostamiseen. Vaan-partikkelin käytön havaittiin liittyvän sallivan tai kannustavan sävyn tuomiseen sekä tapauksiin, joissa puhuja lainaa rakenteita alkuperäisestä neuvonpyynnöstä. Neuvovien imperatiivilauseiden käyttöyhteyksiä tarkasteltaessa havaittiin niiden esiintyvän usein yhteyksissä, joissa puhuja lainaa kielenaineksia, tyypillisesti interrogatiivilauseita, alkuperäisestä neuvonpyynnöstä. Neuvovia imperatiivilauseita käytetään aineistossa myös tehokeinona, kun tarkoituksena on oletettavasti korostaa direktiivin velvoittavuutta. Myönteisten neuvovien imperatiivilauseiden osalta havaittiin niitä käytettävän sekä konkreettiseen toiminnanohjaukseen että mentaalisten prosessien ohjailuun. Jälkimmäinen kategoria lähestyy monelta osin toivotuksia ja kannustuksia, eikä vain yhden puhujan puheesta koostuva aineisto tarjoa aina mahdollisuutta käyttömerkitysten aukottomaan luokitteluun. Kielteisiä neuvovia imperatiivilauseita tarkasteltaessa erottui niin ikään kaksi kategoriaa: suorat toimintarajoitteet, jotka esiintyivät etenkin niitä lieventävien tai vaihtoehtoista toimintaa tarjoavien myöntömuotojen yhteydessä, sekä myöntömuotoja muistuttavat mentaalisten prosessien ohjaamiseen pyrkivät imperatiivilauseet. Tutkimus osoittaa kielteisiä imperatiivilauseita esiintyvän enemmän suhteessa myönteisiin aiempaan tutkimukseen verrattuna, minkä voi nähdä liittyvän epätyypilliseen vuorovaikutustilanteeseen – toisin kuin arkikeskustelussa, on neuvominen aineistossa aina oletettavasti preferoitua.
-
(2024)Tässä maisterintutkielmassa on tarkoitus selvittää, millaisia vuoroja välihuudot eli välihuutovuorot ovat suomalaisessa täysistuntokontekstissa. Tutkielman aineistona on yksi täysistuntokeskustelu, jossa käsitellään yhden kansanedustajan syytesuojan murtamista ja jossa esitetään yli 100 välihuutovuoroa. Kaikki tutkielmassa käyttämäni aineistoesimerkit olen litteroinut vakiintuneiden litterointikonventioiden mukaan. Tutkielmassa selvitän, millaisista kielellisistä komponenteista välihuutovuorot rakentuvat, millaisia funktioita niillä on ja millaisissa kohdissa välihuutovuoroja esitetään. Analysoin lisäksi sitä, millaisia vuoroja välihuutovuorot ovat juuri kotimaisessa kontekstissa, mutta toisaalta myös sitä, miten välihuutovuorot vertautuvat kansainväliseen tutkimukseen parlamenttikeskeytyksistä. Tutkielma kuuluu vuorovaikutuslingvistiikan alaan, ja sen metodina on keskustelunanalyysi. Tutkielmassa hyödynnetään etenkin keskustelun vuorottelujäsennyksen, päällekkäispuhunnan ja keskeyttämisen, institutionaalisen keskustelun sekä osallistumiskehikon käsitteitä. Tutkielman teoriakehys nojaa paitsi kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen myös kotimaiseen kielen- ja politiikantutkimukseen. Tutkielmani näkökulma kieleen on senkaltainen, että siinä tarkastellaan aineistoesimerkkejä etenkin syntaksin, prosodian ja sosiaalisen toiminnan tasoilla. Näitä eri ulottuvuuksia perkaamalla välihuutovuoroista piirtyy esiin sekä rakenteellisia että merkitykseen liittyviä säännönmukaisuuksia. Tutkielmassani osoitan, että välihuutovuorot rakentuvat aineistossani kolmen eri kielellisen rakenteen varaan: partikkeleiden, lausekkeiden ja lauseiden. Merkityksen tasolla puolestaan kaikki välihuutovuorot ovat aina joko puhujaa tukevia (puhujanmyötäinen) tai vastustavia vuoroja (puhujanvastainen), ja näitä funktioita ilmaistaan sekä eksplisiittisin että implisiittisin keinoin. Suurin osa välihuutovuoroista on puhujaa vastustavia, ja puhujanvastaisuutta ilmaistaan kielellisesti monimutkaisemmilla rakenteilla kuin puhujanmyötäisyyttä. Analyysissani osoitan myös, että välihuutovuorot ovat käynnissä olevaan vuorovaikutukseen pyrkiviä vuoroja, jotka sijoittuvat hämmästyttävän johdonmukaisesti siirtymän mahdollistavien kohtien (SMK) läheisyyteen. Keskeisin tulos on se, että yleensä välihuutovuoro aloitetaan SMK:ssa, jossa puhujan puheessa on joko tauko tai jossa uusi vuoro alkaa välihuutovuoron kanssa samanaikaisesti päällekkäispuhuntana. Lisäksi välihuutovuorot voivat alkaa ennen SMK:ta, SMK:n jälkeen tai keskellä vuoron rakenneyksikköä, ja kulloiseenkin lokaatioon liittyy omia erityispiirteitään. Kaiken kaikkiaan välihuutovuorot näyttäytyvät tekoina, joilla pyritään kiinnittymään käynnissä olevaan vuorovaikutukseen ja osallistumaan keskusteluun ilman puhemiehen ratifiointia
-
(2022)Tutkielmassa tarkastelen englannin kielen roolia ja käyttökonteksteja ulkosuomalaisessa podcastissa. Tutkin, millaisissa yhteyksissä englannin kielenaineksia käytetään näennäisesti ongelmattomana ja tunnusmerkittömänä osana suomenkielistä keskustelua. Lisäksi syvennyn analysoimaan monikielisiä sanahakusekvenssejä eli tilanteita, joissa puhuja jää hakemaan puuttuvaa suomenkielistä sanaa ja käyttää tukikielenään englantia. Tutkielman aineistona on julkinen Byelingual-podcast. Podcastia pitää kaksi suomalaista ja nykyisin Englannissa asuvaa 1990-luvulla syntynyttä naista. Puhujien äidinkieli on suomi, mutta he käyttävät englantia laajasti jokapäiväisen elämänsä eri osa-alueilla. Aineistoon on kerätty 92 katkelmaa 28 jaksosta. Tutkielmassa käsiteltävät esimerkkikatkelmat olen litteroinut noudattamalla keskustelunanalyyttista litterointitapaa. Tutkielma on metodiltaan keskustelunanalyyttinen laadullinen tapaustutkimus. Tutkielma osoittaa, että englannin kielenainekset ovat usein luonteva osa suomenkielistä podcast-keskustelua. Erityisesti tietyt aihepiirit puoltavat englanninkielisen sanaston käyttöä. Englantia käytetään muun muassa ruokasanastosta puhuttaessa ja brittiyhteiskuntaan ja -kulttuuriin liittyvän kontekstisidonnaisen sanaston kohdalla. Aina ei ole mielekästä määritellä, onko kyse englannin- vai suomenkielisestä kielenaineksesta. Aineiston sanahakukatkelmissa englanninkielistä tukisanaa voidaan käyttää edesauttamaan puuttuvan suomenkielisen sanan löytymistä tai tarkentamaan puheen kohteena olevan käsitteen kyseenalaista merkitystä. Vaikka puhuja tulee ymmärretyksi englanniksikin, orientoidutaan keskustelussa usein siihen, että suomen kielen käyttö on suomenkielisessä keskustelussa odotuksenmukaisempaa ja vasta oikea suomenkielinen sana ratkaisee sanahaun tyydyttävästi. Suomenkielisyyden preferenssi voi liittyä myös ajatukseen suomenkielisestä kuulijasta.
Now showing items 1-5 of 5