Browsing by Subject "vuotuisjuhlat"

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on täyttää suomalaiseen kansanuskoon liittyvää äänellisyyden historiaan ja kulttuuriseen merkitykseen liittyviä tutkimusaukkoja. Tutkimuksessa perehdytään suomalaisen kansanuskon vuotuisjuhlien ohessa ilmenevään akustisen kommunikaation ilmenemisen muotoihin ja funktioihin. Kyseessä on laadullinen tutkimus, joka sijoittuu uskontotieteen, folkloristiikan ja äänimaiseman tutkimuksen kentille. Taustotan tutkimusta katsauksella suomalaiseen kansanuskoon ja äänimaiseman tutkimukseen. Aineistona on käytetty SKS: n kansanrunousarkiston vuotuisjuhliin liittyviä uskomuskortteja sekä täydentävää kirjallisuutta suomalaisista vuotuisjuhlista. Analyysimenetelmänä on teoriasidonnainen sisällönanalyysi. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä kulkevat mukana pyhään, magiaan, siirtymäriitteihin ja akustiseen kommunikaatioon liittyvät teoriat ja käsitteet. Analyysi kulkee vuodenkierron mukaisesti tarkastellen kutakin juhlapyhää äänellisestä näkökulmasta teoreettisten viitekehysten avulla. Yhteenvedon olen jakanut vielä viiteen lukuun, jossa analyysi tiivistetään omien osa-alueidensa alle otsikoiksi, jotka ovat: dualistiset valtasuhteet ja sosiaalinen tilanottaminen äänellisellä kommunikaatiolla vuodenkierron aikana, rituaalisen kuunteluhiljaisuuden funktiot ja maaginen logiikka, tabuäänien funktiot ja maaginen logiikka, pyhä meteli siirtymäriittinä ja sosiaalisen tilanoton välineenä ja pyhä meteli ja rituaalinen hiljaisuus yhteisöä vahvistavana rituaalina ja merkitysjärjestelmänä. Aineistosta nousee esiin kolme akustisen kommunikaation luokkaa, jotka ovat: pyhä meteli eli (ihmisten) metelöinti, (ihmisten) rituaalinen hiljaisuus ja tuonpuoleisten kuuntelu. Kaikissa näissä luokitteluissa ihminen on aktiivisin toimija ja tuonpuoleinen rituaalisesti passiivisempi. Akustisella kommunikaatiolla on säädelty pyhän rajankäyntiä ja sosiaalista tilanottoa tämän- ja tuonpuoleisen/metsänpiirin välillä. Rituaalinen akustinen kommunikaatio toimii magian lakien mukaisesti, tyypillisimmin jäljittelymagian logiikalla ja epäsuorina rituaaleina, joissa välittäjinä toimivat esimerkiksi henget, noidat, haltijat tai väki. Metelöinti ja rituaalinen hiljaisuus ovat yhteisöllistä toimintaa, jotka vahvistavat yhteisön normeja ja symbolisia merkitysjärjestelmiä. Kuunteluhiljaisuuden avulla ihminen on pyrkinyt hyötymään sosiaalisen tilansa menetyksestä ja tuonpuoleisen valta-asemasta, pyrkien saamaan selviytymistä helpottavaa informaatiota tulevaisuudesta. Ihmisen harjoittama pyhä meteli sijoittuu suurimmaksi osaksi vuoden kulun toiseen suureen liminaalivaiheeseen kevättalveen, jolloin ihmiset laajentavat elinpiiriään kauemmaksi omasta pihastaan. Syksyllä sadonkorjuun aikaan, vuoden toisessa suuressa liminaalisessa vaiheessa, ihminen alkaa luopumaan sosiaalisesta tilastaan ja hiljenee tuonpuoleisen ja metsänpiirin ottaessa tilaa. Valta-asemat ja niihin liittyvä äänenkäyttö vaihtelevat kuitenkin ympäri vuoden tehden poikkeuksia vuoden ajan ns. normaaliin noudattaen siirtymärituaalien vaiheita ja logiikkaa

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Lucia-perinteen muotoutumista Suomessa vuosina 1949─1960 ja sitä, kuinka Lucia-juhlaa aletaan viettää säännöllisenä vuotuisjuhlana. Lucia-perinteen muodostumista tarkastellaan Eric J. Hobsbawmin perinteen muodostumisen teorian avulla. Tämän tutkimuksen pääpaino on tarkastella eri kieliyhteisöjen tapoja juhlia Luciaa joulukuun 13. päivänä. Tutkimuksessa avataan sitä, millainen on Lucia-juhlan keskiössä edustanut, vuosittain kruunattava Lucia. Lucialta odotettuja ominaisuuksia verrataan oman aikansa vallitsevaan naisihanteeseen. Lucia-kilpailua verrataan myös muihin vuosien 1950─1960 suosittuihin naisille suunnattuihin kilpailuihin, kuten kauneuskilpailuihin ja Pauligin Paula-tytön valintaan. Tutkielmassa määritellään ensin se, millainen on ihanteellinen Lucia ja tarkastellaan, kuinka Lucian hahmoa käytettiin kieliyhteisöjen lujittajana Lucia-perinteessä. Tutkielmassa tarkastellaan ensin Suomen ruotsinkielisen väestön keskuudessa muodostunutta Lucia-juhlaa Helsingissä. Olennaista on tarkastella sitä, kuinka pääkaupunki toimii näyttämönä ruotsinkieliselle Lucia-juhlalle. Tämän lisäksi tarkastellaan, kuinka Tukholmassa asuvat suomalaiset alkavat kruunata vuodesta 1952 alkaen oman Lucian, Tukholman Suomalaisen Seuran aloittamissa Lucia-juhlallisuuksissa Ruotsissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, milloin suomenkieliset ovat alkaneet viettää omia Lucia-juhlallisuuksia säännöllisesti. Tutkimuksen pääasiallisena lähdeaineistona ovat Helsingissä ilmestyneet laajalevikkiset sanomalehdet Helsingin Sanomat, Uusi Suomi ja Hufvudstadsbladet. Tämän lisäksi lähdeaineistona käytetään Tukholman Suomalaisen Seuran julkaisemaa järjestön omaa aikakauslehteä, Yleisradion arkiston radiotallenteita sekä aikavälillä 1940─1950 julkaistuja naisille suunnattuja käytösoppaita. Lähdeaineistossa tarkastellaan tutkimuksen kannalta olennaista ajanjaksoa eli vuosia 1949─1960. Tutkimustulosten tarkasteluun käytetään laadullisen tutkimuksen menetelmiä ja analysoidaan tutkimustuloksia diskurssianalyysin keinoin. Tutkielmassa osoitetaan, että Suomen Lucian naisihanne vastasi oman aikansa oletettua ihannetta. Lucia-kilpailussa korostetaan ulkoista kauneutta, mutta kilpailussa pärjätäkseen tarvitaan myös muita ominaisuuksia. Luciasta luodaan esikuva Lucia-juhlia seuraavalle yleisölle ja hahmon toivotaan lisäävän ihmisten kiinnostusta osallistua Hufvudstadsbladetin ja Kansanterveysjärjestö Folkhälsanin vuosittain järjestämään hyväntekeväisyyskeräykseen. Lucia-juhla vakiintuu vuosien 1949─1960 välisenä aikana Helsingissä järjestettävän Lucia-juhlan myötä. Juhla herättää kiinnostusta myös suomenkielisessä sanomalehdistössä vuodesta 1950 alkaen. Tutkimuksella osoitetaan, että Suomen ruotsinkielisen väestön Lucia-juhlan lisäksi myös suomenkieliset ovat viettäneet omia Lucia-juhlia jo 1950-luvulla. Tukholman Suomalainen Seura alkaa valita järjestönsä Lucia-juhlissa suomalaisia naisia Lucioiksi vuodesta 1952 alkaen. Perinne jatkuu aina vuoteen 1958 saakka, mikä on osoitus siitä, että säännöllisiä Lucia-juhlia vietettiin suomenkielisten keskuudessa jo 1950-luvulla.