Browsing by Subject "waka"

Tanka (suom. lyhyt laulu) on yksi japanilaisen runouden tunnetuimpia lajeja. Se sai alkunsa jo 600-luvulla nara-kauden (710–794) Japanissa, mutta kohosi korvaamattomaan asemaansa kultakautenaan heian-kaudella (794–1185), jolloin tätä runouden lajia kutsuttiin nimellä waka (suom. japanilainen laulu). Wakarunoilla oli tärkeä asema keisarillisessa hovissa, sillä niitä käytettiin eleganttina kommunikaatiotapana hovin jäsenten kesken. Wakalla oli myös rooli hovin sosiaalisen hierarkian määrittymisessä ja taidokkaita runoilijoita pidettiin arvossa. Konventionaalisia teemoja, kuten vuodenaikoja ja luontoa, käyttäen wakarunoja kirjoitettiin niin yksityiseen kuin myös julkiseen tarkoitukseen. Yksityiset wakat olivat usein esimerkiksi viestejä toiselle henkilölle. Julkisissa tilanteissa runoja kirjoitettiin esimerkiksi hovissa järjestetyissä runonkirjoituskilpailuissa. Runoista koottiin myös useita keisarillisia runokokoelmia. Tankarunoja kirjoitetaan yhä nykypäivänä ja ne ovat muuttuneet paljon vapaamuotoisemmiksi, kuin mitä ne olivat tuhat vuotta sitten. Sen sijaan, että runoja kirjoitettaisiin tiettyjen kriteerien ja kauniiden hovirunoudelle tyypillisten luontoteemojen mukaisesti, nykytankan aiheissa vain taivas on rajana. Tämä pro gradu -tutkielma havainnoi aineistorunojen vuodenaikoihin, luontoon ja vuorokaudenkiertoon liittyvän sanaston kielikuvia ja metaforia rakkauskontekstissa. Aineistonani käytin tunnetun tankarunoilijan Tawara Machin toimittamaa kokoelmateosta, joka sisältää sata rakkausteemaista nykytankarunoa sadalta eri runoilijalta. Jaoin aineiston yhteentoista eri vuodenaika- ja luontoteeman, joiden kielikuvia pohdin ja analysoin japaninkielisiä sanakirjoja apuna käyttäen. Tutkielman teoreettinen viitekehys rajautuu kielikuvien ja metaforien tutkimukseen metodinaan sisällönanalyysi. Tutkielman perusteella voidaan päätellä, että aineistorunojen luontoon ja vuodenaikoihin liittyvät sanat toimivat monenlaisten tunteiden ja kokemusten, esimerkiksi ensi-ihastuksen, kaipuun tai hyvästien kielikuvina ja/tai metaforina. Yksi sama aineistorunossa esiintynyt sana saattoi sisältää tulkinnasta, runosta ja kontekstista riippuen useita eri kielikuvia.