Browsing by Subject "yhdenvertaisuussuunnitelma"

Käsittelen tutkielmassani Suomen kuntien tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmia. Yhdenvertaisuuden edistämisestä tuli työnantajille lakisääteistä 2015, ja vielä suunnitelmia on tutkittu vasta suhteellisen vähän. Tarkastelemani suunnitelmat ovat julkisia asiakirjoja, jotka käsittelevät kuntien henkilöstön tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta työpaikoilla, ja keräsin ne keväällä 2017 kuntien verkkosivuilta. Käsittelen suunnitelmia kvalitatiivisesti sisällönanalyysin ja diskursiivisen tutkimuksen keinoin. Tavoitteeni on avata suunnitelmien sisältöjä feministisestä näkökulmasta, ja tuoda esiin sukupuoleen ja tasa-arvoon liittyvien kyseenalaistamattomien oletusten ongelmallisuutta kontekstissaan. Tarkastelemani suunnitelmat rakentavat sukupuolieroa, ylläpitävät stereotyyppistä dikotomista sukupuolikäsitystä ja kieltävät sukupuolen merkityksen. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus jäsentyvät suunnitelmissa monin tavoin. Tasa-arvon voidaan katsoa monipuolistuvan yhdenvertaisuuden käsitteen myötä ja toisaalta myös yhdenvertaisuuden rakentuvan hierarkkisten erojen kahtiajaossa. Tarkastelemissani suunnitelmissa tasa-arvon nykytilan selvitykset, tasa-arvon edistämiskeinot ja kuvaukset aiempien suunnitelmien toteutumisesta ovat puutteellisia, eivätkä suunnitelmat siten täytä tasa-arvosuunnitelmien vähimmäisvaatimuksia lainsäädännössä. Yhteiskunnallisessa mittakaavassa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelun on tarkoitus muun muassa parantaa naisten asemaa työelämässä ja ehkäistä syrjintää. Tarkastelemieni suunnitelmien tuottama tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja sukupuoli ovat osittain ongelmallisia näihin tavoitteisiin nähden. Sukupuolikäsitysten voidaan esimerkiksi ajatella luonnollistavan työmarkkinoiden segregaatiota ja palkkaeroa. Sukupuolen merkityksen tunnustaminen ja työpaikan tasa-arvon nykytilan tunnistaminen ovat olennaisia suunnitelmien kehittämiseksi, jotta myös muutoksen seuraaminen tasa-arvon edistämisessä olisi mahdollista.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymykset ovat voimakkaasti pinnalla yhteiskunnallisessa keskustelussa. Yhdenvertaisuuslaki velvoitti organisaatioita laatimaan yhdenvertaisuussuunnitelman vuoden 2017 alkuun mennessä, ja syrjintää pyritään näin ehkäisemään yhdenvertaisuussuunnittelulla ja määrätietoisilla toimilla yhdenvertaisten oikeuksien turvaamiseksi jokaiselle. Tämä tutkielma tarkastelee yhdenvertaisuutta viestinnällisestä näkökulmasta, ja sen tarkoituksena on selvittää, miten yhdenvertainen viestintä näyttäytyy organisaatioiden yhdenvertaisuussuunnitelmissa vuonna 2017. Tutkielman taustoittava viitekehys rakentuu aineistossa korostuvien havaintojen pohjalta ja perehtyy yhdenvertaisuussuunnittelun lainsäädännölliseen, yhteiskunnalliseen ja käsitteelliseen taustaan. Se käsittelee myös syrjinnän, monimuotoisuuden ja valtasuhteiden suhdetta yhdenvertaisuuteen. Tutkimuksen aineisto koostuu 38 organisaation yhdenvertaisuussuunnitelmista. Tutkimukseen osallistuneet organisaatiot ovat koulutuksen järjestäjiä, liiketoimintayrityksiä, voittoa tavoittelemattomia organisaatioita ja viranomaisia Oikeusministeriön ylläpitämältä Syrjinnästä vapaaksi alueeksi julistautuneiden tahojen listalta ja FIBSin Monimuotoisuusverkoston jäsenlistalta. Aineiston analyysimenetelmä on sisällönanalyysi. Lopuksi aineistohavainnoista nousevista teemoista keskustellaan yhdenvertaisuusasiantuntijan kanssa. Tämä mahdollistaa ilmiön tarkastelun myös asiantuntijanäkökulmasta. Tutkielman tärkeimpinä tuloksina yhdenvertaisen viestinnän voidaan katsoa muodostuvan yhdenvertaisuus-suunnitelmissa kuudesta viestinnän ulottuvuudesta, jotka liikkuvat arvotasolla ja käytännön tasolla. Näillä tasoilla yhdenvertaisuuden arvon voidaan nähdä konkretisoituvan viestinnällisinä ilmaisuina, välillisesti viestinnän käytäntöihin vaikuttavina tekijöinä tai konkreettisesti viestinnän käytäntöihin kohdistuvina ohjeina, määräyksinä tai toteamuksina. Yhdenvertaisen viestinnän ulottuvuudet ovat mahdollistaminen, monikielisyyden ja -kulttuurisuuden vaaliminen, yhdessä kehittäminen, monimuotoisuuden vahvistaminen, tietoisuuden lisääminen sekä kohtelias ja syrjimätön käyttäytyminen ja kielenkäyttö. Tulokset osoittavat, että yhden-vertaisuussuunnitelmat painottuvat entistä enemmän käytännön tasolle ja sisältävät konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. Toisaalta tämä ei tarkoita sitä, että kaikki toimenpide-ehdotukset toteutuisivat suunnitelmien tarkoittamalla tavalla. Kaikki arvotason julkilausumat eivät suunnitelmissakaan konkretisoidu käytännön tasolle, ja osallistamisen ja vuorovaikutuksen toimenpiteet esiintyvät usein annettuna pääsynä tietoon tai sidosryhmien ylhäältä alaspäin suuntautuvana aktivoimisena yhteistyöhön ja päätöksentekoon. Tutkimus osoittaa myös, että organisaation tehtävällä ja velvollisuuksilla on vaikutusta niihin yhdenvertaisuuden edistämisen toimenpiteisiin, joita organisaatio painottaa. Suunnitelmissa voi olla havaittavissa neutraalia tai korostavaa asennoitumista yhdenvertaisuussuunnittelua ja monimuotoisuutta kohtaan. Organisaatio saattaa esimerkiksi suhtautua yhdenvertaisuussuunnitteluun velvollisuutena tai mahdollisuutena. Suunnitelmissa voi näkyä myös organisaation asennoituminen monimuotoisuuteen arvostettavana tai hyväksyttävänä ominaisuutena. Ideaalitilanteessa yhdenvertainen viestintä olisi kaikkia organisaation toimintoja poikkileikkaava teema ja osa organisaation kompetenssipohjaa.