Browsing by Subject "yritysjärjestelyt"

Maatalouden ja sen liiketoimintaympäristön voimakas muutos on muuttanut ajattelutapaa perinteisestä tuottajanäkökulmasta kohti yrittäjä- ja markkinalähtöisempää ajattelua, jossa vaaditaan yrittäjältä sekä määrätietoista että suunnitelmallista johtamista. Suunnitelmalliseen johtamiseen kuulu myös yhtiömuotojen valinta. Tilarakenteen muutos on jatkunut nopeana viimeisinä vuosina ja maatilojen hallinnollisia rakenteita ovat muokanneet uudet yhtiömuodot. Maatilayrityksen strategian, kasvun ja kehittymisen peruslähtökohtana ovat kuitenkin yrityksen sisäiset resurssit. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää maatilayrityksen menestystä edistävät resurssit ja tekijät resurssipohjaisen yritysjärjestelyn ja portfolioyrittäjyyden kautta. Tavoitteena oli selvittää, miten kilpailuetua pystytään edistämään arvokkaiden resurssien yhteiskäytöllä ja miten hallinnolliset mallit vaikuttavat taloudelliseen tulokseen sekä resurssien hyödyntämiseen. Tutkimus perustui kvalitatiiviseen tutkimukseen, koska tarkoituksena oli ymmärtää tutkimuskohdetta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Tutkimusstrategiaksi valikoitui tapaustutkimus, jossa tutkittiin yksittäisen maatilayrityksen ja osakeyhtiön kohdalla tapahtuvaa resurssien hallinnointiprosessia. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin tutkimuskohteen havainnointia sekä yrittäjän että kolmen maatalousalan asiantuntijan haastattelua. Liiketoimintaosaamisella sekä yrittäjäosaamisella eli kyvyllä tunnistaa ja tarttua mahdollisuuksiin oli yhteys yrityksen menestykseen. Portfolioyrittäjän yhdeksi tärkeimmäksi resurssiksi on määritelty yrittäjäosaaminen ja yrittäjyyden taidot. Inhimilliset resurssit, kuten osaaminen, motivaatio, oppimiskyky, kokemus ja sidosryhmät nousivat arvokkaiksi ja merkityksellisiksi resursseiksi molemmissa tutkimuskohteena olevissa yrityksissä. Yrityksen taloudellisen tuloksen kannalta hallinnollisella mallilla ei ollut suurta merkitystä, mutta yrityksen kehittämien ja riskien hajauttamisen vuoksi portfolioyritys koettiin tärkeäksi eduksi. Olemassa olevaa resurssikantaa pystyttiin hyödyntämään täysimääräisesti portfolioyrityksenä.

Sisäpiirisääntelyn tarkoituksena ovat tehokkaat arvopaperimarkkinat ja arvopaperimarkkinoiden toimintaa kohtaan tunnettu luottamus. Sijoittajien saatavilla on oltava samanaikaisesti yhdenmukainen tieto rahoitusvälineiden hintaan vaikuttavista seikoista. Vasta tällöin markkinat toimivat tarkoitetulla tavalla. Pörssiyhtiön hallussa saattaa kuitenkin olla tietoa, jonka julkistamista se viivyttää. Markkinatoimijoilla on toisaalta tarve saada tietoa harkittujen sijoituspäätösten tekemiseen pörssiyhtiön liikkeeseen laskemiin osakkeisiin. Näin pörssiyhtiön ja muiden markkinoilla toimivien etujen voidaan katsoa olevan ristiriidassa. Sisäpiirisääntelyä tarvitaan tällaisia tilanteita varten. MAR-asetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan liikkeeseenlaskijan on ilmoitettava yleisölle mahdollisimman pian sisäpiiritiedosta, joka koskee sitä suoraan. Liikkeeseenlaskijan on julkistettava sisäpiiritieto lähes välittömästi sen synnyttyä. MAR-asetuksen 17 artiklan 4 kohdan mukaan, jos tiedon välitön julkistaminen vaarantaisi liikkeeseenlaskijan oikeutetut edut, liikkeeseenlaskija voi lykätä sen julkistamista edellyttäen, että lykkääminen ei johda markkinoita harhaan ja että tiedon luottamuksellisuus kyetään takaamaan. Sen tulkinta onko kyseessä lykkäämisperuste, on liikkeeseenlaskijan omalla vastuulla. Tulkinnalliseen epävarmuuteen liittyy riski ristiriitaisten tulkintakäytäntöjen muodostumisesta, mikä eliminoisi MAR:n tavoitteet sääntöjen yhdenmukaisuudesta ja keskeisten käsitteiden selkeydestä. Lykkäämisperusteen liian laaja tulkinta johtaisi markkinoilla olevan tiedon määrän vähentymiseen, mikä vaikeuttaisi sijoittajien mahdollisuuteen valita sijoituksilleen parhaiten tuottavat kohteet. Toisaalta epäselvän oikeudentilan vuoksi liikkeeseenlaskijat saattavat julkistaa tietoja varmuuden vuoksi mahdollisimman aikaisin. Liian aikainen tiedon julkistaminen voisi vahingoittaa tällaisten yhtiöiden liiketoiminnan kilpailuedellytyksiä vastoin sääntelyn tarkoitusta. Epäselvä sääntely vaikuttaa lisäksi negatiivisesti julkisten arvopaperimarkkinoiden houkuttelevuuteen, sijoittajien luottamukseen ja yhtiöiden listautumishalukkuuteen, jolloin sääntelystä voi tulla tosiasiallisen markkinoille tulon este. Tutkimuksen kohteena on arvopaperimarkkinaoikeudellinen sisäpiiritiedon syntyminen, julkistamisvelvollisuus ja julkistamisen lykkäämisedellytykset pitkäkestoisissa vaiheittaisissa menettelyissä Suomen arvopaperimarkkinoilla liikkeeseenlaskijan näkökulmasta. Tutkimuksessa analysoidaan käytännön tapauksia, joissa yhtiöllä on hallussaan sisäpiiritietoa, jonka julkistamista yhtiö haluaa lykätä oikeutettujen etujensa turvaamiseksi. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi yritysjärjestelyt, merkittävät sopimukset, julkiset ostotarjoukset tai sulautumiset. Tutkimuskysymyksenä on, millä hetkellä sisäpiiritieto syntyy ja liikkeeseenlaskija voi lykätä sisäpiiri-tiedonjulkistamista erilaisissa pitkäkestoisissa, vaiheittaisissa menettelyissä. Alakysymyksinä on, miten listayhtiö voi myös näissä tilanteissa ylläpitää sijoittajien markkinoita kohtaan tuntemaan luottamusta. Tutkimuksen tavoitteena on ensin määritellä sisäpiiritieto tarkastelemalla sisäpiiritiedon syntymisen kriteerejä. Tämän jälkeen käydään läpi sisäpiiritiedon julkistamista ja lykkäämistä koskeva sääntely. Konkretiaa tutkimukseen tuovat tapaukset, joissa markkinavalvojat ovat nähneet lykkäämisedellytykset toisin kuin liikkeeseenlaskijat itse. Tutkimuksessa hyödynnetään ensisijaisesti lainopillista tutkimusmetodia, käyttäen apuna oikeustaloustiedettä. Lisäksi käytetään EU:n oikeudelle tyypillistä teleologista tulkintametodia. Kontekstin muodostavat arvo-paperimarkkinat ja niiden sääntely. Sisäpiiritiedon määritelmän ja sisäpiiritiedon syntymisen kri-teereiden, erityisesti täsmällisyys- ja olennaisuusvaatimusten arvioinnissa käytetään lainopillista menetelmää.