Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Smalén, Annika (2013)
    Konkurssioikeudellinen tutkimus on perinteisesti kuvaillut konkurssin tuomioistuimeen sijoittuvia vaiheita. Konkurssilainsäädäntöä uudistettiin 1990-lvulla, jolloin tuomioistuimelle kuuluneita tehtäviä konkurssimenettelyssä siirrettiin konkurssipesän pesänhoitajalle. Voimassa oleva konkurssilaki (2004/120) on jatkanut osittaisuudistusten linjaa lisäämällä pesänhoitajan suoraan laissa säädettyjä tehtäviä. Aiemmasta tutkimuksesta poiketen tässä tutkimuksessa selvitetään, millaista lainkäyttöä konkurssimenettelyyn kuuluu tuomioistuimen ulkopuolella, osana pesänhoitajan toimivaltaa. Päätösvaltaa konkurssipesässä käyttävät lain pääsäännön mukaan velkojat, mutta pesänhoitajalla on lukuisia tehtäviä, jotka konkurssilaissa on määritelty kuuluvan pesänhoitajan yksinomaiseen päätösvaltaan. Tutkimus tarkastelee konkurssipesän pesänhoitajan roolia itsenäisenä päätöksentekijänä. Pesänhoitajat ovat yleensä konkurssiasioihin erikoistuneita asianajajia. Pesänhoito eroaa sopimusperusteisesta asianajotoimeksiannosta, sillä asianajaja saa tehtävän tuomioistuimen määräyksellä, ja pesänhoitajan määräyksenvarainen tehtävä on säädetty laissa. Vaikka pesänselvitys on luonteeltaan yksityistä eikä pesänhoitaja käytä julkista valtaa, pesänhoitajan päätökset voivat vaikuttaa konkurssimenettelyn osallisten oikeusasemaan. Työn lähtökohtana onkin kysymys siitä, mitä tulisi huomioida yksityisen pesänhoitajan hoitaessa lainkäytöllisiä tehtäviä. Tutkimuksessa kootaan yhteen näkökohtia siitä, mihin pesänhoitajan toimivalta perustuu, miten pesänhoitajan olisi perusteltua menetellä lainkäyttäjänä ja mihin poikkeaminen tehtävän asettamista vaatimuksista voi johtaa. Työssä tarkastellaan pesänhoitajaa koskevan lainsäädännön muutoksia, nykylain mukaisia pesänhoitajan lainkäyttötehtäviä ja toimivallan rajoja sekä pesänhoitajan kelpoisuusedellytyksiä. Lisäksi hahmotellaan pesänhoitajan lainkäytössä olennaisia periaatteita ja niin sanotun pehmeän sääntelyn merkitystä sekä arvioidaan, miten pesänhoitajan itsenäinen päätösvalta toteutuu konkurssivalvontamenettelyssä, jossa konkurssivelkojien saatavat selvitetään. Lopuksi käsitellään asianajaja-pesänhoitajan valvonta- ja seuraamusjärjestelmää. Pesänhoitajan lainkäyttötehtävien merkitystä voidaan arvioida sekä teoreettiselta kannalta että käytännössä. Konkurssimenettelyn osallisten oikeusturva edellyttää, että lainkäyttäjänä toimivan pesänhoitajan toimivalta, kelpoisuusedellytykset, valvonta ja vastuu on säännelty laissa. Tältä osin tutkimus on voimassaolevaa oikeutta tulkitsevaa lainoppia. Sitä, miten pesänhoitajat käyttävät konkurssisääntelyn kehittymisen myötä saamaansa itsenäistä päätösvaltaa, tarkastellaan konkurssipesien asiakirja-aineiston avulla. Konkurssiasiamiehen toimiston ylläpitämästä konkurssien ja yrityssaneerausten tiedonhallintajärjestelmä KOSTI:sta on hankittu tutkimuskäyttöön asiakirjoja 1.1.–31.5.2013 päätetyistä konkurssipesistä. Tutkimusaineisto käsittää 66 konkurssipesää
  • Mattsson, Anne (2012)
    Seela Sella and Her Supporters – A Biography of an Actress and Life Span Psychology Seela Sella and Her Supporters is a licentiate thesis in political and social history. It is a biography of a famous Finnish actress and also a case study in the biography genre. Its aim is to make a picture of a person's life by using historical methodology and by applying the concept of life span psychology. Life span psychologists focus on the crises or transitional phases in the human life. In this study the focus is on the structures of life, not the individual choices. Hence, the term and concept of life span, not that of the currently popular life course. The American psychologist Erik H. Erikson has formed a theory of eight crises that everyone faces during their lifetime. This theory is used as a tool for discussing the important transitions and behavior models in the life of Seela Sella. In the biography of Seela Sella, identity is an important element. It is elaborated upon and taken into consideration during important phases and in different themes in her life. In this view this is a modern biography that takes interest in the private sphere along with the public. The biography shows that women strive for their own goals, not only for those of or given by their husbands. Seela Sella is the subject matter and the source herself. For this study she was interviewed several times during 2009–2012 in order to gain understanding of her views and attitudes, not so much for gathering information. The facts have been collected from written materials, documents and article clippings of the Sella family and public archives. Seela Sella never kept a diary but has kept a notebook during her school years. Her mother also wrote autobiographical texts. The biography shows how important the supporters and the background were for the young Seela and how they influenced her in her decision to devote her life to the theatre. Her family retold her stories of her vocation for performing arts, and eventually she took them for granted. Her identity as an actress became extremely strong. This case study in the biography genre shows how splendid a tool a biography can be in describing the human life in the historical context, and what kind of problems and choices a person faces. The genre is still alive and strong – still 2000 years after the Plutarch times of Greek antiquity.
  • Kuusela, Linda (2018)
    Magneettiyhteensopivan elektroenkefalografia (EEG) laitteiston valmistaja takaa turvallisuuden vain asettelu- sekä funktionaalisessa magneettikuvantamisessa (functional magnetic resonance imaging, fMRI) käytettävillä matalan ominaisaborptionopeuden (specific absorption rate, SAR) omaaville kenttäkaikusekvensseille. Tutkimuksen kannalta olisi eduksi kuvata myös rakenteellisia sekvenssejä kohdennukseen ja vääristymien korjaukseen. Työn tarkoituksena oli arvioida potilasturvallisuus samanaikaisessa EEG-fMRI-tutkimuksessa, kun halutaan kuvata muita sekvenssejä, kuin mitä magneettiyhteensopivan EEG-laitteiston valmistaja ohjeistaa. Elektrodien lämpötilojen muutoksia mitattiin testikappalemittauksessa ja kolmella terveellä koehenkilöllä. Testikappalemittauksissa käytettiin kolmea eri Brain Productsin EEG-myssyä (koot 52, 56 ja 60) ja kahta eri 3 T magneettikuvantamislaitetta (Philips Achieva ja Siemens Verio). Philips Achievalla suoritettiin viisi testikappalemittausta, joista kahdessa ei käytetty EEG-geeliä. Kolmessa Siemens Veriolla tehdyssä testikappalemittauksessa käytettiin kaikissa EEG-geeliä. Kolmessa terveen koehenkilön mittauksessa mitattiin lämpötiloja eri sekvensseille. Kuvattaviksi sekvensseiksi valittiin kuvausprotokollassa tarvittavat sekä epilepsiakuvantamisessa tyypillisesti käytettävät sekvenssit. Kuvatut sekvenssit olivat fMRI-kuvantamisessa käytetty kenttäkaiku echo planar imaging sekä rakenteelliset T2-painotteinen turbospinkaikusekvenssi, käänteispalautumissekvenssi, monikaiku kenttäkaikusekvenssi, diffuusiokuvantamissekvenssi sekä T1-painotteinen 3D-sekvenssi. Suurin mitattu lämpötilan muutos oli 4,1 ⁰C T2-painotteiselle turbospinkaikusekvenssille. Koehenkilömittauksissa suurin mitattu lämpötila oli 35,6 ⁰C ja suurin lämpötilan muutos 2,1 ⁰C. Voimakasta aivojen rakenteisiin kohdistuvaa artefakta havaittiin vain käänteispalautumissekvenssissä. Ruumiinlämpötilan ollessa n. 37 ⁰C, ei 4,1 ⁰C lämpötilan nousu ylitä International Electrotechnical Comissionin 60601-1-standardin asettamaa 43⁰C tai laitevalmistajan 45 ⁰C raja-arvoa. Tämän perusteella, kaikkia tässä työssä käytettyjä sekvenssejä voidaan käyttää turvallisesti samanaikaisessa EEG-fMRI-tutkimuksessa. Jos käytössä on jokin muu magneettikuvauslaite ja EEG-laitteisto, tulisi lämpötilamittaukset suorittaa ja näin varmistaa potilasturvallisuus. EEG-laitteisto saattaa vaikuttaa kuvanlaatuun.
  • Weckström, Jonna (2012)
    Tutkimuksessa tarkastellaan asiakkaiden osallisuuden mandollisuuksia vammaispalvelujen järjestämisestä, kun sosiaalityöntekijät käyttävät harkintaansa. Tutkimuskysymykset ovat: miten asiakkaat kokevat päässeensä vaikuttamaan omiin asioihinsa, kun heille suunnitellaan ja järjestetään vammaispalveluja ja miten he kokevat palvelujen järjestämiseen liittyvän harkinnan. Tutkimuksen lähtökohtana ovat hyvinvointivaltiossa tapahtuneet muutokset ja kansalaisten muuttunut rooli aktiivisiksi toimijoiksi. Osallisuus ja harkinta ovat tutkimuksen teoreettisia avainkäsitteitä. Tutkimuksessa on haastateltu kymmentä vaikeavammaista henkilöä, jotka on tavoitettu Helsingin sosiaaliviraston vammaisten sosiaalityön kautta. Kohderyhmän valintakriteerinä oli se, että henkilölle on myönnetty vammaispalvelulain mukainen palveluasuminen omaan kotiin henkilökohtaisen avustajan turvin. Tähän kohderyhmään kuuluvia asiakkaita oli tammikuussa 2008 Helsingissä 166. Haastattelut on tehty ennen 1.9.2009 voimaan tullutta vammaispalvelulain osittaisuudistusta. Haastatellut olivat pääosin tyytyväisiä osallistumis- ja vaikuttamismandollisuuksiinsa vammaisten sosiaalityössä. Haastatelluista löytyi kuitenkin myös niitä, jotka kokivat, että heidän näkemyksiään ei aina kuunneltu riittävästi. He olivat yrittäneet käyttää ääntään, mutta se oli syystä tai toisesta sivuutettu. Näissä tilanteissa sosiaalityöntekijät näyttäytyivät palvelun saamisen portinvartijoina, jotka määrittelivät asiakkaiden tarpeet ja palvelujen toteuttamisen. Haastatellut kokivat vammaispalvelujen hakemisen ja vammaispalvelujen myöntämiskriteerit ajoittain hankaliksi. He toivoivat sosiaalityöntekijöiden käyvän syvällisesti läpi heidän kanssaan vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimien myöntämiskriteereitä ja eri palveluvaihtoehtojen vaikutuksia heidän yksilöllisiin tilanteisiinsa. He kokivat myös sosiaali- ja terveyspalvelujen toimijakentän hankalaksi. Edes vuosia kestänyt vammaisuus tai sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö ei aina taannut sitä, että heille olisi ollut selvää, mistä esimerkiksi erilaisia apuvälineitä hankitaan. Haastatellut arvioivat, että sosiaalityöntekijät eivät voi käyttää kovin paljon harkintaa päätöksenteossa, vaan noudattavat pitkälti sosiaaliviraston ohjeita. He pitivät hyvänä kuitenkin sitä, että sosiaalityöntekijät eivät tee yksin päätöksiä, vaan niihin ottavat kantaa myös muut työntekijät. Kaikki haastatellut olivat asiakkaina myös Kelassa, terveysasemalla ja erikoissairaanhoidossa. Muutama henkilö oli asiakkaana myös toimeentulotuessa. TE-toimiston palveluja käytettiin pääasiassa henkilökohtaisten avustajien etsimiseen. Osallisuuden kokemuksia esti Kelassa etenkin henkilökohtaisen kontaktin puuttuminen päätöksentekijään. Toimeentulotuen joustamattomuus vaikeutti haastateltujen osallisuuden kokemuksia omien asioiden hoitamisessa. Terveydenhuollossa asiantuntijoiden tekemät yksipuoliset päätökset hoitoon pääsystä tai sen lopettamisesta nousivat suurimmaksi esteeksi osallisuuden kokemiselle. Asiakkaiden osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia on kehitetty useiden lakien turvin, mutta silti asiakkaiden asema ja vaikutusmandollisuudet näyttävät aineistossa ajoittain ongelmallisilta. Mikäli asiakkaiden mielipiteitä ei kuunnella, luottamus hyvinvointivaltiota ja sosiaalipalveluja kohtaan voi vaarantua.