Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Faculty of Biological and Environmental Sciences

 

Recent Submissions

  • Värre, Ulla (2018)
    Arvoja pidetään eräinä perimmäisistä yksilöiden ja yhteisöjen toimintaa ohjaavista tekijöistä. Ne esimerkiksi kuvaavat toivottuja lopputuloksia ja menettelytapoja. Tiettyjen ympäristömuutosten mieltäminen ympäristöongelmiksi on myös sidoksissa arvoihin. Politiikassa arvot ohjaavat tavoitteiden asettamista ja keinojen valitsemista tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässä tieteidenvälisessä työssä tarkastellaan suomalaista ympäristöpolitiikkaa arvojen valossa. Sosiaalipsykologisen arvoteorian ja ympäristötieteen pohjalta muodostettu viitekehys ohjasi arvo-puheen tarkastelua viiden suomalaisen eduskuntapuolueen ympäristöpoliittisissa ohjelmissa tai niitä vastaavissa asiakirjoissa. Mukana olivat Kansallisen Kokoomuksen, Kristillisdemokraattien, Suomen Keskustan, Suomen Sosialidemokraattisen puolueen ja Vihreän Liiton ohjelmat. Työssä selvitettiin, millaiset arvot ympäristöpolitiikassa vaikuttavat, ja keitä arvojen mukainen toiminta niissä koskee – millainen on ympäristöpolitiikan moraalinen universumi. Analyysi toteutettiin teorialähtöisen laadullisen sisällönanalyysin keinoin: ympäristöpoliittisista ohjelmista etsittiin arvojen ja moraalisen universumin ilmauksia, joiden pohjalta analysoitiin arvopuheen laatua sekä yhtäläisyyksiä ja eroja puolueiden välillä. Ympäristöpoliittinen puhe oli ohjelmissa moniarvoista. Puolueiden ohjelmat olivat keskenään varsin samankaltaisia. Ympäristöpolitiikan tavoitteissa tavallisimpia olivat universalistiset luontoarvot; tärkeänä pidettiin esimerkiksi monimuotoisuuden säilyttämistä. Seuraavaksi tärkeimpiä olivat edellisille vastakkaiset resursseihin liittyvät valta-arvot; ympäristöpolitiikalla pyrittiin resurssien hyödyntämiseen ja talouskasvuun. Turvallisuusarvot olivat myös tärkeitä. Ympäristöpolitiikan keinoissa taas painottuivat suomalaisille tyypilliset työarvot, kuten yhteistyö, määrätietoisuus ja aktiivisuus, sekä koulutusarvot. Lisäksi niissäkin keskityttiin valta-arvoihin. Normeihin liittyviä yhdenmukaisuusarvoja edusti esimerkiksi sääntely. Ohjelmien moraalinen universumi oli laaja: se ulottui kaikilla puolueilla koko ihmiskuntaan. Neljässä viidestä ohjelmasta tuotiin lisäksi esiin ympäristökeskustelussa tavallinen tulevien sukupolvien edusta huolehtiminen. Muut lajit kuuluivat moraaliseen universumiin vain kolmessa ohjelmassa. Poliittisessa keskustelussa käytetty arvopuhe voi osaltaan muovata yhteiskunnan arvoja. Universalististen luontoarvojen korostuminen voi ohjata ympäristöystävällisyyteen myös yksilöiden tasolla. Sitä, miten toisilleen vastakkaisiin universalismi- ja valta-arvoihin vetoaminen vaikuttaa, on kuitenkin vaikea arvioida. Laaja moraalinen universumi on lupaava pohja kompleksisten kestävyys-kysymysten ratkaisemiseen.
  • Tiihonen, Katariina (2021)
    Forests have become one of the key themes when it comes to sustainability and have been subject to many demands and pressures from various stakeholders in recent years. In particular, the responsible use of forests has surfaced in discussions during the past 20 years. As the world and overall atmosphere is becoming more favorable to sustainability, companies are required to adapt to a changed society. The forest industry has a significant impact on Finland’s sustainable development and economy. In the forest industry corporate responsibility work has developed as demands from society have grown and the work has become more holistic over time as knowledge on the matter has increased. Pressures on companies' environmental work have come from outside companies from society, as well as from internal actors within companies. One well established forest industry company in Finland is Metsä Group, which has long been profiled as an environmentally responsible company. Therefore, corporate responsibility work and its development in Metsä Group has been selected as my research topic. In this thesis, I examine how environmental responsibility work has changed from the point of view of sustainability professionals in Metsä Group during the years 2000-2020. As research material, I use interviews with Metsä Group's sustainability professionals, as well as responsibility and annual reports from 2000-2020. For the interviews, I selected former and current Metsä Group employees who have worked in the company, either the whole duration or partly, during the years 2000-2020. I have analyzed the materials using content analysis as a method. The interviews revealed that, in general, employees felt that, compared to the early 2000s, in 2020 Metsä Group took more and more holistic action for its environmental responsibility. In general, it was seen that the most significant factors influencing corporate responsibility were megatrends such as climate change and biodiversity loss, as well as a general change in societal perceptions related to corporate responsibility. Leaders’ commitment and attitude towards environmental responsibility, as well as customer requirements, were also perceived as significant factors in promoting responsibility work. It was generally felt that if customers or management saw the matter as important it was invested in. All in all, the environmental corporate responsibility of Metsä Group had steadily improved during 2000-2020. Overall, the interviewees felt that environmental responsibility has been incorporated into Metsä Group's strategy, and that corporate responsibility work has become more holistic and professionalized.
  • Kalliokoski, Laura (2021)
    During the Covid-19 pandemic in Finland, there was a debate about the usefulness of face masks in suppressing the epidemic. Lack of scientific knowledge was emphasised in the debate, and the participants sought to define the role of science in decision-making. In this thesis, the ways in which ignorance and uncertainty were discussed and used to define the boundaries of science in the Finnish face mask debate are studied. In the theoretical part of the thesis, the meanings of ignorance and uncertainty are clarified and the boundary-work of science as well as uncertainty as a boundary-ordering device are discussed. The politicisation of non-knowledge and the characteristics of policy-relevant science are also examined. In the empirical part, the knowledge/non-knowledge claims of the Finnish experts and decision-makers who participated in the face mask debate are analysed. The data consists of 99 quotations collected from news articles published from March 1 to October 31, 2020. Qualitative frame analysis is employed to examine the forms of knowledge and ignorance along with the boundary-ordering devices used in the debate. The results show that experts working at the science-policy boundary highlighted uncertainty and ignorance most often. They also used uncertainty as a boundary-ordering device the most, although overall, this came up very rarely in the debate. The main discrepancy was between the assessments of different expert bodies, as research scientists did not usually mention the underlying uncertainties of scientific findings. Different actors had different approaches towards knowledge and ignorance, reflecting differences in epistemic cultures. Regulatory science and academic science have different criteria for assessing the credibility of knowledge. Moreover, not all ignorance and uncertainty in decision-making can be reduced with scientific methods. Therefore, more resilient decision-making processes should be developed, in which ignorance and limitations of scientific knowledge are identified and embedded in the decisions.
  • Kaipainen, Sofia (2021)
    Vuorovaikutus luonnonympäristöjen kanssa tukee ihmisen hyvinvointia ja vaikuttaa moninaisin mekanismein hyvinvoinnin eri osa-alueisiin. Kaupungistumisen ja modernisaation tuomat elämäntapojen muutokset ovat herättäneet huolta nuorten sukupolvien luontoyhteyden heikentymisestä, kun yhä harvemmat ihmiset viettävät päivittäin aikaa luonnossa. Nuorten luontosuhde on muihin ikäryhmiin verrattuna erityinen, sillä kiinnostus luonnonympäristöjä kohtaan on usein vähäisempää teini-ikäisenä kuin lapsena tai aikuisena. Luontokontakteilla on vaikutusta nuorten hyvinvointiin sekä mielenterveyteen, mutta kattavaa tutkimusta suomalaisten nuorten luonnossa virkistäytymisen tavoista ei ole aiemmin julkaistu. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten nuoret kaupunkilaiset virkistäytyvät luonnossa, ja kuinka vuorovaikutus luonnon kanssa vaikuttaa nuorten koettuun hyvinvointiin. Tutkielma on toteutettu osana monitieteistä Luonnon virkistyskäytön terveys- ja hyvinvointivaikutukset - tutkimus kaupunkilaisnuorista (NATUREWELL) -projektia. Aineisto (N=1123) on kerätty syksyllä 2020 Lahden yläkouluissa. Nuorten luonnossa viettämää aikaa, luontoharrastuksia, luontosuhdetta ja heidän kokemuksiaan luonnon hyvinvointivaikutuksista analysoidaan kuvailevin kvantitatiivisin menetelmin. Tulosten perusteella huoli nuorten sukupolvien luonnosta vieraantumisesta ja luontosuhteen katkeamisesta näyttää Lahdessa enimmäkseen perusteettomalta. Suurin osa nuorista viettää viikoittain aikaa luonnonympäristöissä sekä kesä- että talviaikaan, ja erityisesti kodin lähiympäristön luontoalueet ovat nuorille merkityksellisiä. Tytöt viettävät aikaa luonnossa hiukan poikia useammin ja sukupuolten välillä on eroja luontoharrastuksissa. Myös sosioekonomisilla tekijöillä on selvästi yhteys nuorten luonnossa viettämään aikaan. Kiinnostus luontoa kohtaan vaikuttaa laskevan hiukan yläkoulun aikana, ja nuorten luontosuhteessa on havaittavissa polarisoitumista. Pieni osa nuorista ei juurikaan liiku luonnonympäristöissä tai koe yhteyttä luontoon. Valtaosa arvioi hyvinvointinsa kasvavan luonnonympäristössä käydessä, sekä kokevansa usein positiivisia ja harvoin negatiivisia tunteita luonnossa ollessaan. Tutkimus osoittaa, että luontokontakteilla on positiivista vaikutusta nuorten koettuun hyvinvointiin, mutta vaikutuksen voimakkuutta ei voida suoraan arvioida. Pienetkin hyödyt voivat joka tapauksessa olla yhteiskunnallisesti merkittäviä, jos niillä voidaan auttaa nuoria suhteellisen pienillä toimilla. Nuorten luontosuhteen polarisoitumiseen ja sosioekonomisten ryhmien välisiin eroihin luontosuhteessa voidaan puuttua poliittisin keinoin. Luonnonympäristöjen hyvinvointivaikutusten huomioiminen nuorten kannalta esimerkiksi kouluympäristöissä ja kaupunkipolitiikassa voivat olla merkittäviä keinoja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämisessä.
  • Iivanainen, Vilma (2021)
    Recent studies have associated ER stress with various types of hearing loss, such as drug- and noise-induced, age-related, and hereditary hearing loss. However, the research has mostly focused on auditory sensory cell (hair cell) death, and it is not well understood if other molecular mechanisms can drive ER stress-dependent hearing loss. We used Manfflox/flox;Pax2-Cre conditional knockout (cKO) mice under the C57BL/6J (B6) mouse strain to study the effects of genetically-induced chronic ER stress on hearing function. In these mice, the gene coding for mesencephalic astrocyte-derived neurotrophic factor (Manf) has been silenced specifically in the cochlea. Manf is thought to act as an ER homeostasis regulator, and it has shown cytoprotective properties in different disease models both in vitro and in vivo. However, Manf’s mode of action is still poorly understood and even less is known about its function in the inner ear. Previously, cKO mice were found to upregulate ER stress markers in the cochlear hair cells. These mice develop progressive high-frequency hearing loss characterized by high-frequency outer hair cell (OHC) death. However, they have elevated hearing thresholds already at postnatal day 22 (P22) before any OHC death takes place and have elevated hearing thresholds in hearing frequencies where OHCs are retained. Therefore, there has to be another pathological mechanism besides OHC death accounting for the elevations in their hearing thresholds. Hence, we wanted to study the effect of ER stress on the outer hair cell hair bundle structure. The hair bundle is located at the apical pole of the hair cells, and it consists of filamentous actin (F-actin)-filled stereocilia. In mechanotransduction (MET), sound stimuli-induced motions of cochlear fluids cause stereocilia to deflect towards the tallest stereocilia row, allowing for depolarization of hair cells and transformation of mechanical force into electrical signal. Therefore, hair bundle is an essential structure for the hearing function. We used scanning electron microscopy (SEM) and fluorescent microscopy to study OHC hair bundles of cKO mice. We saw disorganization of the bundle structure already at P22. It progressed with age and advanced to strong stereocilia fusion by P56. At this age, all of the high-frequency OHCs of cKO mice displayed stereocilia fusion. We used cochlear whole mounts and immunostainings to study the protein composition of OHC stereocilia of Manf-deficient mice. The base of the stereocilia, termed as the tapering region, contains proteins that link the plasma membrane of stereocilia to their F-actin core, ensuring the cohesion of individual stereocilia. Mutations in these proteins have been associated with stereocilia fusion and hair bundle disorganization. At P56, we saw that stereocilia tapering region proteins radixin (RDX) and myosin 6 (Myo6) were mislocalized from the tapering region towards the apical tips of stereocilia in the high-frequency OHCs of cKO mice. Additionally, we saw that PTPRQ – a tapering region protein that is under normal conditions expressed only in the IHCs of mature cochlea – was upregulated in OHCs of cKO mice, yielding an expression pattern similar to RDX and Myo6. In addition, we used the F-actin probe phalloidin to quantitatively compare F-actin densities in the cuticular plates of cKO and WT mice. Cuticular plate is a structure responsible for attaching stereocilia to hair cell body. It consists of a dense F-actin network and prior studies have associated defects in the cuticular plate composition with hearing loss and stereocilia bundle abnormalities. We found a significant decrease in phalloidin staining intensity in the cuticular plates of high-frequency OHCs of cKO mice, indicating that their cuticular plate F-actin rigidity had been reduced. Together our data shows that Manf deficiency promotes diverse impairments in the OHC hair bundles, consequently inducing hearing loss. To conclude, our study presents novel insights into the complexity of ER stress-induced cochlear pathology. We show that ER stress impairs MET by inducing structural changes in the OHC hair bundle. It appears to be the major reason for hearing loss in the cKO mice, rather than hair cell death. In the future, the impact of Manf deficiency to the inner ear should be further studied. For example, younger and aged cKO mice could be studied to better characterize the progression of Manf deficiency-induced cochlear pathology and hearing loss. Similarly, Manf’s effect on hearing should be studied in other ER stress models to determine its role in the hearing function.