Browsing by Author "Mönkkönen, Iina"

Lääkityspoikkeamat aiheuttavat maailmanlaajuisesti eniten vältettävissä olevia potilashaittoja terveydenhuollossa. Vaaratapahtumista raportoiminen on tärkeää lääkitysturvallisuuden edistämiseksi, sillä raportoinnin avulla saadaan tietoa lääkehoitoprosessin riskikohdista, jota voidaan puolestaan hyödyntää kehitettäessä lääkehoitoprosessien suojauksia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia sosiaali- ja terveydenhuollossa tapahtuneita lääkehoidon vaaratapahtumia apteekeissa on havaittu ja estetty sekä millaisiin kehittämistoimenpiteisiin apteekkien vaaratapahtumailmoitukset johtivat tapahtumayksiköissä. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä rekisteripohjaisena tutkimuksena avoapteekkien sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköihin lähettämistä HaiPro-vaaratapahtumailmoituksista sekä tapahtumayksiköiden seurantalomakkeista. Tutkimusaineisto oli kerätty Pohjanmaan, Kanta-Hämeen ja Keski-Uudenmaan hyvinvointialueilla 1.2.2022-31.12.2023. Alkuperäinen aineisto sisälsi 457 vaaratapahtumailmoitusta. Aineiston esikäsittelyssä poistettiin ilmoitukset, jotka eivät olleet sosiaali- ja terveydenhuollossa tapahtuneita vaaratapahtumia (n=11). Ilmoitukset, jotka koskivat useampaa kuin yhtä lääkeainetta tai potilasta (n=15) jaettiin erillisiksi tapauksiksi. Strukturoitujen kohtien valintojen oikeellisuus tarkistettiin tapahtumakuvausten perusteella ja tarvittaessa valinta korjattiin. Lopulliselle tutkimusaineistolle (n=461) suoritettiin kuvaileva määrällinen analyysi (frekvenssit ja prosenttiosuudet) Microsoft Excel ohjelmistolla. Aineistosta laskettiin vaaratapahtumien määrä, luonne, havaitsija, tyyppi sekä asiakkaalle ja apteekille aiheutuneet seuraukset, yleisimmin esiintyneet lääkeaineet, lääkeaineryhmät sekä suuren riskin lääkkeiden osuus. Terveydenhuollon yksiköiden kehittämistoimenpiteille suoritettiin laadullinen sisällönanalyysi aineistolähtöisesti sekä tarkasteltiin kehittämistoimenpiteiden jakautumista yksilö- ja järjestelmänäkökulmiin. Lähes kaikki (94 %) aineiston vaaratapahtumista (n=461) oli apteekin havaitsemia. Valtaosa tapauksista oli läheltä piti -tapahtumia (71 %). Vaaratapahtumat olivat lähes aina lääkehoitoon liittyviä (98 %). Yleisimmin kyseessä oli määräyspoikkeama (93 %), jossa oli väärä annos tai vahvuus (26 %), epäselvä tai puutteellinen annosohje (13 %) tai SIC-merkintä puuttui (11 %). Eniten vaaratapahtumailmoituksia oli hermostoon vaikuttavista lääkeaineista (23 %) sekä systeemisesti vaikuttavista infektiolääkkeistä (19 %). Suurin osa sosiaali- ja terveydenhuollossa ehdotetuista kehittämistoimenpiteistä (n=470) oli tapahtuman käsittelyä ja siitä keskustelua (63 %). Yleisimmin ehdotettiin asian käsittelyä tai siitä keskustelua ylilääkärin ja lääkäreiden kanssa (15 %) tai moniammatillisessa palaverissa (14 %). Tämä tutkimus osoittaa apteekin roolin keskeisen merkityksen sosiaali- ja terveydenhuollon toimijana ja lääkitysturvallisuuden varmistajana. Tutkimuksen perusteella apteekkien vaaratapahtumailmoittaminen voi tukea muun sosiaali- ja terveydenhuollon lääkehoitoprosessien turvallisuuden kehittämistä, mutta kehittämistoimien vaikuttavuutta lääkehoidon vaaratapahtumien ilmaantumiseen tulisi tutkia lisää.