Browsing by Author "Tyni, Oona"

Verensiirtoja tarvitaan monissa erilaisissa tilanteissa, kuten akuutissa verenhukassa, leikkauksissa ja sairauksien hoidoissa. Verivalmisteiden laajan käytön takia, on tärkeää varmistaa veriturvatoiminnalla niiden laatu sekä turvallisuus. Olennainen osa verivalmisteiden laadunvalvontaa on seuloa veren välityksellä leviäviä taudinaiheuttajia. Suomessa veren välityksellä leviävien tautien leviämisen riski on lähes olematon tarkan laadunhallinnan ansioista. Verenluovutusajankohtana oireettomat taudit aiheuttavat kuitenkin riskin laadunhallinnalle. Koska krooninen Chlamydia pneumoniae -infektio voi olla oireeton, on tärkeää tutkia taudin kykyä levitä verivalmisteiden välityksellä. Tätä ennen on kuitenkin tutkittava, löytyykö verivalmisteista edes kyseistä bakteeria. C. pneumoniae on gram-negatiivinen solunsisäinen bakteeri, joka aiheuttaa ihmisillä erilaisia akuutteja hengitystieinfektioita, kuten keuhkokuumetta, nielutulehdusta ja sinuiittiä. Vaikka suurin osa tartunnoista on oireettomia tai lieväoireisia, voi infektio muuttua hoitamattomana krooniseksi. Akuutissa infektiossa C. pneumoniae infektoi pääasiassa keuhkojen epiteelisoluja sekä alveolaarisia makrofageja. Infektion pitkittyessä bakteeri voi levitä muihin elimistön soluihin valkosolujen välityksellä. Tämä bakteerin kyky aiheuttaa kroonista infektiota sen muuttuessa persistenttiin muotoon tekee bakteerista hyvin menestyvän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon C. pneumoniae -bakteeria esiintyy suomalaisessa luovutusveressä. C. pneumoniae -bakteerin DNA:n tunnistamiseen kokoverestä käytettiin kolmea eri PCR-menetelmää: kvantitatiivista PCR:ää, sisäkkäistä PCR:ää ja digitaalista pisara PCR:ää. Työn ensimmäinen vaihe oli suunnitella ja optimoida nämä kolme PCR-menetelmää. Menetelmien pystyttämisen jälkeen 40 verinäytettä tutkittiin kyseisillä PCR-menetelmillä. Lisäksi samoista verinäytteistä määritettiin C. pneumoniae spesifisen vasta-aineen, immunoglobuliini G:n, määrät ELISA-immunomäärityksellä. Verinäytteitä tutkittaessa C. pneumoniae -bakteerin esiintyvyys suomalaisessa luovutusveressä oli hyvin pieni. Vain kahden näytteen (2/40) epäiltiin olevan mahdollisesti positiivisia, sillä nämä antoivat mahdollisia positiivisia tunnistuksia vähintään kahdessa PCR-ajossa. C. pneumoniae spesifisten IgG vasta-aineiden esiintyvyys oli suurempi; näytteistä 50 % oli igG positiivisia. IgG vasta-aineiden esiintyvyyden ei todettu korreloivan iän tai sukupuolen kanssa. Aiemmissa tutkimuksia C. pneumoniae -bakteerin esiintyvyys luovutusveressä on vaihdellut 7–46 %:n välillä. Bakteerin esiintyvyyden jäädessä hyvin alhaiseksi on mahdollista, että PCR-menetelmien detektioherkkyys ei riittänyt tässä tutkimuksessa tunnistamaan toistettavasti mahdollisia positiivisia näytteitä. Näin ollen PCR-menetelmien lisäoptimointi olisi tarpeen.