Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "Suomi"

Sort by: Order: Results:

  • Neuvonen, Emilia (2024)
    Tutkimuksen tausta: Avohuollon apteekit tekivät monia toimenpiteitä varmistaakseen apteekkipalveluiden jatkuvuuden ja lääkkeiden saatavuuden COVID-19-pandemian aikana. Kriisijohtamisen prosessiteoria antaa rakenteellisen viitekehyksen kriisien ymmärtämiseen ja hallintaan. Tavoite: Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia suomalaisten avohuollon apteekkien kriisijohtamisprosessia COVID-19-pandemian aikana käyttäen kriisijohtamisen teoriaa teoreettisena viitekehyksenä. Menetelmät: Poikkileikkauskyselytutkimus kehitettiin kriisijohtamisen prosessiteorian pohjalta ja lähetettiin suomalaisille avohuollon apteekkareille sekä yliopistoapteekkien johtaville proviisoreille toisen pandemia-aallon aikana loka–marraskuussa 2020. Logistisen regressioanalyysin avulla tutkittiin, oliko johdon riskinäkemyksellä yhteyttä kriisivalmiuteen, ja miten kriisisuunnitelmat, tiimit ja yhteistyö ulkoisten sidosryhmien kanssa olivat yhteydessä pandemian vaikutuksiin avohuollon apteekeissa. Avoimista vastauksista saatu laadullinen aineisto ryhmiteltiin samankaltaisuuksien perusteella. Tulokset: Kyselyyn vastasi yhteensä 221 apteekkaria ja johtavaa proviisoria (vastausprosentti 36,7 %). Apteekeista 79,6 %:lla oli olemassa pandemiasuunnitelma ennen kriisiä. Pandemiakriisitiimi oli nimetty 35,3 %:lla apteekeista ja 33,5 % lisäsi tai paransi yhteistyötä muiden apteekkien tai lääkehuollon toimijoiden kanssa. Kollektiivinen päätöksenteko ja ulkoisen yhteistyön lisääminen tai parantaminen olivat yhteydessä vähäisempiin negatiivisiin vaikutuksiin johdon jaksamisessa. Lisäksi kollektiivinen päätöksenteko oli yhteydessä vähäisempiin negatiivisiin vaikutuksiin organisaation taloudessa. Kirjallisuudesta poiketen olemassa olevalla pandemiasuunnitelmalla oli enemmän negatiivisia vaikutuksia organisaatioiden resursseihin. Yhteyttä apteekkarin riskinäkemyksen ja apteekkien kriisivalmiuden välillä ei havaittu. Johtopäätökset: Apteekkien tekemät toiminnalliset muutokset ja infektion ehkäisy- ja torjuntakäytännöt mahdollistivat keskeisten palvelujen tarjoamisen pandemian asettamista haasteista huolimatta. Oppimista ja sopeutumista tapahtui reaaliajassa kriisin aikana. Kollektiivisen päätöksenteon kehittäminen ja yhteistyö kollegoiden ja muiden lääkehuollon toimijoiden kanssa voivat parantaa apteekkarien jaksamista ja apteekkien taloutta tulevissa kriiseissä. Jatkotutkimuksissa voitaisiin hyödyntää laadullisia tutkimusmenetelmiä ja tutkia tarkemmin kollektiivista päätöksentekoa sekä vaikuttavan kriisisuunnitelman sisältöä avohuollon apteekkien kontekstissa.
  • Tapanila, Tiina (2022)
    Lääkkeiden saatavuushäiriöt ovat yleistyneet Suomessa ja muualla maailmassa aiheuttaen lisätyötä ja -kustannuksia lääkealan toimijoille. Saatavuushäiriöt voivat aiheuttaa katkoksia lääkehoitoon tai saatetaan joutua turvautumaan muihin hoitovaihtoehtoihin, mikä voi johtaa potilasturvallisuuden vaarantumiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli antaa yleiskuva saatavuushäiriöistä ja saatavuushäiriövalmisteiden ominaispiirteistä Suomessa keväällä 2020. Tutkittaviin ominaispiirteisiin kuuluivat mm. lääkkeen terapiaryhmä, myyntiluvan haltija, häiriön kesto, valmisteen hintaluokka, kuuluminen velvoitevarastoitavien valmisteiden tai Maailman terveysjärjestö WHO:n välttämättömien lääkkeiden luetteloon ja myyntiluvan myöntövuoteen perustuva lääkkeen elinkaarivaihe. Saatavuushäiriövalmisteiden (n=879) tiedot kerättiin myyntiluvan haltijoiden Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealle kahden kuukauden aikana (14.2.–15.4.2020) toimittamista tai voimassa olevista saatavuushäiriöilmoituksista. Aineistoa täydennettiin hinta- ja korvattavuustiedoilla Kansaneläkelaitoksen lääketietokannasta sekä tiedoilla muista markkinoilla olevista pakkauskoista, vahvuuksista ja vaihtokelpoisista lääkevalmisteista. Aineistosta tehtiin kuvaileva tilastollinen analyysi käyttäen perustunnuslukuja ja -jakaumia. Analyysissä keskityttiin pääasiassa avohoidossa käytettäviin reseptivalmisteisiin (n=654). Ihmislääkkeiden saatavuushäiriöt (n=829) koskivat etenkin sairausvakuutuksesta korvattavia reseptivalmisteita (65 % kaikista saatavuushäiriöistä), ja ne keskittyivät suurten potilasryhmien käyttämiin lääkkeisiin, kuten sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeisiin (31 %) ja hermostoon vaikuttaviin lääkeaineisiin (28 %). Avohoidon reseptivalmisteiden häiriöistä yli puolet (53 %) kohdistui rinnakkaisvalmisteisiin. Häiriövalmisteet kuuluivat elinkaarivaiheeltaan vanhempiin ja hintaluokaltaan edullisempiin valmisteisiin. Viidennes valmisteista (19 %) kuului velvoitevarastoitavien tai WHO:n välttämättömien lääkkeiden luetteloon. Rinnakkaisvalmiste löytyi 73 prosentille häiriövalmisteista. Vain kolme prosenttia myyntiluvan haltijoista oli tehnyt ilmoituksen saatavuushäiriöstä Fimealle vaadittua kahta kuukautta ennen myynnin keskeytymistä saatavuushäiriön vuoksi. Tulosten perusteella saatavuushäiriöt Suomessa koskevat samankaltaisia lääkevalmisteita kuin muuallakin maailmassa. Tämän osoitti myös tutkielman kirjallisuusosassa toteutettu kansainvälistä empiiristä saatavuushäiriötutkimusta koskenut systemaattinen kirjallisuushaku. Valtaosaan saatavuushäiriöistä on mahdollista reagoida apteekissa toimittamalla rinnakkaisvalmiste, kun taas osa vaatii yhteydenottoa lääkkeen määränneeseen lääkäriin. Saatavuushäiriötiedon linkittämistä sähköiseen reseptijärjestelmään ja lääkevaihdon laajentamista farmasian ammattilaisille voisi harkita toiminnan kehittämiseksi saatavuushäiriötilanteissa. Covid-19-pandemia on lisännyt kansainvälisiä toimia häiriötilanteiden hoitamiseksi. Tätä varten kehitetään yhteisiä toimintatapoja muun muassa Euroopan unionissa, jossa tavoitteena on luoda kaikki jäsenmaat kattava saatavuushäiriöportaali.