Browsing by Subject "ei-lääketieteellinen lääkevaihto"

Biologisten lääkkeiden tarjonta ja käyttö ovat lisääntyneet voimakkaasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Biologiset lääkkeet voivat parantaa reumasairauksien ja useiden muiden pitkäaikaissairauksien hoitotuloksia. Biologiset lääkkeet ovat yleensä perinteisiä pienimolekyylisiä lääkkeitä kalliimpia, ja siksi biologisen alkuperäislääkkeen kanssa kliinisesti samanarvoiseksi kehitettyjen edullisempien biosimilaarien käyttöä pyritään edistämään osana rationaalista lääkehoitoa. Potilaan näkemyksillä ja niiden huomioimisella on hoitoon sitoutumisen ja hoidon tulosten kannalta suuri merkitys. Potilaiden näkemyksistä ja kokemuksista biologisista lääkkeistä ja niiden vaihdosta on melko vähän tutkimuksia. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia reumapotilaiden tietämystä ja näkemyksiä biologisista lääkkeistä ja biosimilaareista sekä kokemuksia niiden ei-lääketieteellisestä lääkevaihdosta. Lisäksi tutkittiin reumapotilaiden uskomuksia omasta lääkityksestään, halukkuutta osallistua lääkitykseen liittyvään päätöksentekoon lääkärin kanssa ja biologisten reumalääkkeiden käyttäjien lääketiedon lähteitä. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselynä Yliopiston Apteekin kanta-asiakkaille ja kertomalla siitä Reumaliiton ja IBD- ja muut suolistosairaudet ry:n viestinnässä 18.–30.1.2021. Kohderyhmänä olivat aikuiset avoterveydenhuollon reuma-, IBD- ja muut suolistosairaus-, sekä ihopsoriasispotilaat, jotka käyttivät adalimumabin tai etanerseptin alkuperäistä biologista lääkettä (BA) tai biosimilaaria (BS) tai ainoastaan perinteisiä pienimolekyylisiä lääkeitä (PL). Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin vastauksia 260 reumapotilaalta, joista biologisia lääkkeitä oli käyttänyt 75 (BA-käyttäjiä 35, BS-käyttäjiä 40) ja perinteisiä lääkkeitä 185. Ei-lääketieteellisen lääkevaihdon kokeneita oli 17. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin terveysuskomusmallia. Ensisijaiset lopputulosmuuttujat olivat faktorianalyysillä muodostettuja summamuuttujia. Erot lääkekäyttäjäryhmien (BA, BS, PL) välillä ja taustamuuttujien vaikutukset testattiin tilastollisilla analyyseillä. Vastanneista potilaista 94 % tunnisti biologisen lääkkeen käsitteen, mutta biosimilaari-käsite tunnettiin huonommin (34 %). Suurin osa potilaista (73–78 %) luotti biosimilaarien olevan ominaisuuksiltaan samankaltaisia alkuperäisvalmisteiden kanssa. Lääkärin tekemään biologisten lääkkeiden vaihtoon luotettiin enemmän (89 %) kuin mahdollisesti apteekissa tehtävään vaihtoon (40 %). Tutkimuksessa todetut kokemukset biologisten lääkkeiden vaihdosta biosimilaariin olivat pääosin positiivisia. Tutkimuksen reumapotilailla oli hyvä tietämys biologisista lääkkeistä, mutta he tunsivat huonommin biosimilaarin käsitteen ja mitä biosimilaarit ovat. Heillä oli yleisesti ottaen luottavainen näkemys siitä, että biosimilaari on ominaisuuksiltaan alkuperäisvalmistetta vastaava lääke. Biologisten ei-lääketieteelliseen vaihtoon suhtauduttiin melko myönteisesti, mutta lääkärin toteuttamaan lääkevaihtoon suhtauduttiin luottavaisemmin kuin mahdollisesti apteekeissa tehtävään vaihtoon. Lisää tutkimustietoa tarvitaan muun muassa potilaiden biosimilaareihin kohdistuvan epävarmuuden syistä.