Browsing by Subject "musta kärkikolmio"

Suomessa on otettu käyttöön nykyiset lääketurvatoiminnot asteittain vuodesta 2012 lähtien. Merkittävimmät muutokset lainsäädännössä olivat haittavaikutuksen määritelmän muutos sekä erityisen turvallisuuprofiilin lääkkeiden asettaminen lisäseurannan piiriin. Haittavaikutusten spontaani ilmoittaminen on edelleen ensisijainen menetelmä lääkkeen turvallisuustietojen keräämiseksi lääkkeen markkinoille saattamisen jälkeisessä vaiheessa. Vaikka spontaani haittavaikutusilmoitusjärjestelmä on ollut olemassa jo 1960-luvulta, on haittavaikutusten aliraportointi valitettavan yleistä. Tämän tutkielman tavoitteena oli arvioida tietoja, kokemuksia ja asenteita lääkkeiden haittavaikutusten ilmoittamisesta, nykyisestä lääketurvalainsäädännöstä sekä lääkkeiden lisäseurannasta ja mustasta kärkikolmiosta terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa Suomessa. Lääkärit (n = 38), sairaanhoitajat (n = 45), farmaseutit (n = 115) ja proviisorit (n = 36) vastasivat verkkokyselyyn. Aineisto analysoitiin osin aineistolähtöisen ja osin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen teoriasidonnaisena viitekehyksenä toimi Rogersin diffuusioteoria. Tämä pro gradu -tutkielma paljasti joitain eroja haittavaikutusilmoituksiin liittyvissä teidoissa ja asenteissa terveydenhuollon ammattilaisten välillä. Suurin osa vastaajista koki tietävänsä lääkkeiden lisäseurannasta. Lisäseurannasta ennestään tienneiden joukossa, musta kärkikolmio symboli oli paremmin farmasistien (> 84,5%) tiedossa verrattuna lääkäreihin (45,2%) ja sairaanhoitajiin (32,4%). Lääkäreillä oli enemmän kokemusta, mutta vähemmän tietoa haittavaikutusten ilmoittamisesta kuin muilla terveydenhuollon ammattilaisilla. Suurin osa terveydenhuollon ammattilaisista ei muuttanut työskentelytapojaan lisäseurannassa olevien lääkkeiden kohdalla. Tämä tutkielma tuo esiin sen, että terveydenhuollon ammattilaisilla on riittävät tiedot haittavaikutusilmoitusten tekoon, mutta raportoinnin monimutkaisuuden, huonon saatavuuden ja ilmoitusten tekoon rohkaisemattomuuden takia ilmoituksia tehdään vähän. Tulevaisuudessa tietoisuutta lisäseurannan alaisista lääkkeistä on parannettava sekä raportointiprosessia yksinkertaistettava ja tuotava helpommin saataville.