Browsing by Subject "pintaplasmoniresonanssi"

Solunulkoiset vesikkelit eli EV:t ovat nanokokoisia solujen tuottamia lipidikaksoiskalvon peittämiä kalvorakkuloita. Solut vapauttavat EV:itä solunulkoiseen tilaan ja niitä on kaikissa kehon nesteissä. Aiemmin niiden uskottiin olevan vain solujen tapa päästä eroon tarpeettomasta materiaalista, mutta nykyisin tiedetään, että EV:illä on tärkeä merkitys solujenvälisessä viestinnässä. Sitä mukaa kun ymmärrys EV:iden merkityksestä on kasvanut, on kasvanut myös kiinnostus niiden tutkimiseen. EV:itä voidaan eristää lähes kaikista kehon nesteistä, mutta veressä niitä on erityisen runsaasti. Plasman EV:t ovat pääosin peräisin punasoluista ja verihiutaleista. Kun nanopartikkelit ovat kosketuksissa veren kaltaisten biologisten nesteiden kanssa, niiden ympärille muodostuu proteiinirakenne, jota kutsutaan proteiinikoronaksi. Proteiinikoronan koostumus vaikuttaa nanopartikkeleiden pintaominaisuuksiin. Se voi vaikuttaa myös esimerkiksi niiden soluinteraktioihin ja signalointiominaisuuksiin. Tämän pro gradutyön tarkoituksena oli tutkia punasolujen ja niistä tuotettujen nanoerytrosomien EV tyypin proteiinikoronan määrää ja vertailla näitä määriä toisiinsa. Mittaukset suoritettiin ihmisen veri plasmasta, joka oli pitoisuudeltaan 100 %:sta, 50 %:sta sekä 25 %:sta. Verestä peräisin olevien EV:iden etu sekä mahdollisina lääkekuljettimina, että tutkimuskäytössä on se, että ne ovat myrkyttömiä, heikosti immunogeenisiä, helposti saatavissa olevia, helppokäyttöisiä sekä varastoitavia. Tutkimustulosten perusteella proteiinikoronan määrä on EryEV:illä ja NanoEry:illä samaa suuruusluokkaa. Havaittavaa eroa ei ainakaan näin pienellä otoskoolla ollut havaittavissa.