Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "proteiinikorona"

Sort by: Order: Results:

  • Impact of human blood plasma-derived protein corona on extracellular vesicle uptake 
    Somersalo, Petter (2017)
    Cells release different types of phospholipid bilayer-limited vesicles into the extracellular space. These are commonly referred to as extracellular vesicles (EVs). Exosomes (EXOs), ca 50-100 nm in diameter and microvesicles (MVs), ca 100-1000 nm in diameter, having different intracellular origin, are the two main subpopulations of EVs. EVs have been demonstrated to carry a range of proteins and nucleic acids subsequently delivered to recipient cells, making them attractive as drug delivery vehicles. Several mechanisms for the cellular uptake of EVs have been established. When a nanoparticle is introduced into blood plasma, plasma proteins are adsorbed to its surface, forming a protein corona. The formation of the corona is a dynamic process, governed by individual protein concentrations as well as their respective affinities for the surface. Proteins of the corona interact with surrounding cells, thus being able to influence the cellular uptake of the nanoparticle. In the current study, the uptake of PC-3-derived EVs into PC-3 cells was investigated. Moreover, the impact of a human blood plasma-derived protein corona on said uptake was assessed. EVs were isolated from collected PC-3 cell culture medium using differential centrifugation. Experiments were performed separately for MVs (20000xg EV-fraction) and EXOs (110000xg EVfraction). SDS-PAGE analysis revealed adsorption of plasma proteins to EVs, following their exposure to plasma. Prior to uptake experiments DiO-labelled EVs were either incubated or not incubated in plasma. Plasma incubation lasted overnight. PC-3 cells were then treated with either of the two EV-preparations. Following incubation, EV uptake was assessed using confocal microscopy by determining the percentage of positive fluorescent cells in cell cultures. Pre-study plasma incubation resulted in a reduced or unchanged uptake of MVs and in a reduced uptake of EXOs, when compared to their native counterparts. In conclusion, the plasma-derived protein corona was shown not to improve EV uptake. It is worth noting that the current study limits itself to the use of PC-3-derived EVs and PC-3 cells as recipient cells in uptake experiments.
  • Plasmaperäisten solunulkoisten vesikkelien proteiinikorona ja sen vaikutukset kliinisten sovellusten näkökulmasta 
    Vidjeskog, Katarina (2021)
    Solunulkoiset vesikkelit eli EV:t ovat nanokokoisia solujen tuottamia lipidikaksoiskalvon peittämiä kalvorakkuloita. Solut vapauttavat EV:itä solunulkoiseen tilaan ja niitä on kaikissa kehon nesteissä. Aiemmin niiden uskottiin olevan vain solujen tapa päästä eroon tarpeettomasta materiaalista, mutta nykyisin tiedetään, että EV:illä on tärkeä merkitys solujenvälisessä viestinnässä. Sitä mukaa kun ymmärrys EV:iden merkityksestä on kasvanut, on kasvanut myös kiinnostus niiden tutkimiseen. EV:itä voidaan eristää lähes kaikista kehon nesteistä, mutta veressä niitä on erityisen runsaasti. Plasman EV:t ovat pääosin peräisin punasoluista ja verihiutaleista. Kun nanopartikkelit ovat kosketuksissa veren kaltaisten biologisten nesteiden kanssa, niiden ympärille muodostuu proteiinirakenne, jota kutsutaan proteiinikoronaksi. Proteiinikoronan koostumus vaikuttaa nanopartikkeleiden pintaominaisuuksiin. Se voi vaikuttaa myös esimerkiksi niiden soluinteraktioihin ja signalointiominaisuuksiin. Tämän pro gradutyön tarkoituksena oli tutkia punasolujen ja niistä tuotettujen nanoerytrosomien EV tyypin proteiinikoronan määrää ja vertailla näitä määriä toisiinsa. Mittaukset suoritettiin ihmisen veri plasmasta, joka oli pitoisuudeltaan 100 %:sta, 50 %:sta sekä 25 %:sta. Verestä peräisin olevien EV:iden etu sekä mahdollisina lääkekuljettimina, että tutkimuskäytössä on se, että ne ovat myrkyttömiä, heikosti immunogeenisiä, helposti saatavissa olevia, helppokäyttöisiä sekä varastoitavia. Tutkimustulosten perusteella proteiinikoronan määrä on EryEV:illä ja NanoEry:illä samaa suuruusluokkaa. Havaittavaa eroa ei ainakaan näin pienellä otoskoolla ollut havaittavissa.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO