Browsing by Subject "tulevaisuus"

The purpose of this study is to find out what experiences and ideas primary school teachers have about handcrafts as a subject in the 2020s and in the future. The research is a continuation of my bachelor's thesis done in 2018, the topic of which was handcrafts as a subject in primary school education in the 1980s and 2010s. The latest curriculum, which entered into force in August 2014, has been implemented at least since August 2016, i.e. for less than five years. Curricula are updated about every ten years, so it is important to consider what handcrafts teaching in primary school could look like in the future. The position of handcrafts as a subject has been strong in Finland since the 19th century, but with the 2020s, its position has begun to weaken. Handcrafts as a subject has changed its form from practical proximity to a diverse subject. The information obtained from this research can be used to map ways to have a better future in terms of teaching and to gain appreciation for handcrafts as an important elementary school subject. The study was conducted by interviewing eight elementary school teachers. Five of the teachers were interviewed in the fall of 2018. Interviews with four teachers were conducted at their teaching school at the time and an interview with one teacher was conducted at my home. Two of the teachers were interviewed at the end of 2020 and one at the beginning of 2021. Interviews with these latter three teachers were conducted remotely face-to-face at video meetings. The 2018 interviews were recorded as audio recordings and the 2020 and 2021 interviews were recorded as video recordings. All interviews were transcribed after the interviews. The research method used was material-based content analysis. The method for analysis was thematic. Handcrafts as a subject in basic education is not just about making handcrafts and practicing handcrafting skills, but at the same time you can learn, among other things, emotional and interaction skills, problem-solving skills, creativity, planning, environmental awareness, and the contents of various subjects. Handcrafts will still have a place in the future as a primary school subject, as they will teach basic skills and create general well-being. In addition, the skills that are important for society and that will be needed in working life in the future are learned in the teaching of handcrafts. In the future, the teaching of handcrafts should be applied and deepened more with different subjects, and the training of teachers in the teaching of handcrafts should be increased. It would also be important to consider changing the operating culture of the whole school by increasing the implementation of phenomenon-based and multidisciplinary projects in teaching.

Tämän tutkielman aiheena on vuosien 1863–64 valtiopäivien rautatiekeskustelu. 1860-luvun alussa rautatiet eivät olleet vielä vakiinnuttaneet asemaansa Suomessa, ja aiheesta keskusteltiinkin valtiopäivillä vielä vilkkaasti. Säätyjen tehtävänä oli päättää rakennettaisiinko Helsingistä Hämeenlinnaan 1862 rakennetulta radalta seuraavaksi rataa Tampereelle vai Lahteen. Valtiopäivillä keskusteltiin Suomen tulevaisuudesta ja siitä, miten rautatiet siihen sopisivat. Tutkimuskysymykseni ovat siis: Miksi valtiopäiville valitut säätyjensä edustajat näkivät rautatiet tärkeänä osana Suomen tulevaisuutta? Minkälaisia tarpeita niiden ajateltiin muuttuvassa maailmassa palvelevan? Päälähteenäni käytän säätyjen istuntojen pöytäkirjoja kyseisiltä valtiopäiviltä. Rautateiden rakentaminen oli pitkälti taloudellinen kysymys. Rautatiet olivat kallis investointi, ja toisaalta rautateiden avulla voitiin saavuttaa kaupankäynnin vilkastumista ja siten myös talouskasvua. Valtiopäivämiehet pitivät Suomea köyhänä maana, ja suurin osa koki, että rautateistä voisi olla avuksi Suomen talousahdinkoon. Nopeita voittoja ei kuitenkaan odotettu, vaan muutokset näkyisivät vasta kun enemmän ratoja olisi saatu rakennettua. Osa ajatteli, että rautateiden rakentaminen oli pois erityisesti maanviljelyksen auttamisesta. Maanviljelys olisi saatava jaloilleen ennen kuin voitiin rakentaa rautateitä. Valtiopäivien koolle kutsuminen ensimmäisen kerran sitten vuoden 1809 asetti paineita edustajille saada muutosta ja uudistuksia aikaan. Keinot niiden aikaansaamiseksi vaihtelivat kuitenkin säädystä ja edustajasta toiseen. Rautatiekysymystä käsiteltiin valtiopäivillä pitkälti talousvaliokunnan mietinnön pohjalta. Siinä talousvaliokunta oli eritellyt eri ratalinjojen etuuksia ja vertaillut niitä toisiinsa. Argumentit Lahden radan puolesta koostuivat pitkälti siitä, että rataa voitaisiin jatkaa itään ja edelleen Pietariin, josta Suomella olisi ratayhteys muuhun Eurooppaan. Suomen vesireitit ulkomaille jäätyivät usein talvisin, joten tarve maayhteydelle oli suuri. Tampereen paremmuutta perusteltiin usein kotimaan yhteyksillä, ja erityisesti Tampereelta jatkettavan Pohjanmaan yhteydellä. Tampere oli myös Suomen tärkein teollisuuspaikkakunta, jonka yhteys rannikolle ja sitä myöten ulkomaille oli tärkeää viennin ja tuonnin kannalta. Valtiopäivillä keskusteltiin myös Turun ja Porvoon radoista, mutta niiden kannatus jäi säädyissä vähemmälle. 1860-luvulla valtiopäivien käytänteet eivät olleet vielä vakiintuneet, ja keskustelussa valtiopäivämiesten henkilökohtaisilla mielipiteillä oli paljon sijaa. Maan etu oli kuitenkin asia, jota kaikki kokivat ajavansa puolustamalla rautateitä. Maan edusta ei kuitenkaan käyty avointa keskustelua, ja edustajilla oli selkeästi eri mielipiteitä siitä, mihin suuntaan Suomea tulisi viedä, ja millä tavalla rautatiet istuisivat Suomen tulevaisuuteen.

In 2019 the new Upper Secondary School Act (714/2018) entered into force as a part of a larger upper secondary school reform. The Upper Secondary School Act obliges every upper secondary school to organize special education for all students who have challenges in learning. It was volyntary to organize special education before the reform, and special education was offered mainly in large cities. The purpose of this thesis is to describe the job description of special education teacher in upper secondary school and potential job description in the future. There is only a little previous research on special education in upper secondary schools. This thesis was conducted as a qualitative study. The material consisted of interviews with four special education teachers. At the time of the interview, the interviewees worked in upper secondary schools. The interviews were conducted as semi-structured thematic interviews and theory-driven content analysis was selected as the method of analysis. According to the results the job description of a special education teacher in upper secondary school can be divided into three themes which are student work, cooperation and developmental work. Work emphasizes individual work with students, and testing for difficulties in reading takes a lot of time. Cooperation is closest with student counsellor. Consultation is mostly informal (conversations in the corridors for example). Acting as a special education teacher in the upper secondary school requires continuous additional training. Encounters with students and the freedom to plan one’s schedule bring a lot of joy. Challenges encountered at work include difficulties in scheduling, insufficient resources and digitalization. The themes of the job will most likely remain fairly similar in the future. Teaching will change from individual work to more collaborative work. The cooperation is probably closer with all the personnel of the school. More resources for special education in all upper secondary schools in Finland is hoped. Special education teachers will hopefully have the opportunity to act as promoters of the general well-being of students. Materials should also be in print instead of digital materials.

Maisteritutkielman lähtökohtana on huomio, että tulevaisuusorientoituneena alana sosiaalityön tutkimuksessa ajallisuus ja tulevaan liittyvät näkökohdat ovat jääneet vähälle tarkastelulle. Tutkielman tutkimustehtävänä on selvittää, millaista sosiaalityöntekijöiden tulevaan suuntaava ajattelu on huostaanottojen lopettamis- ja jatkamispäätöksissä. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa huostaanoton lopettamiseen ja jatkamiseen johtaneita syitä sekä perehtyä päätöstekstien ajallisuuteen. Tutkielman toimintaympäristö sijoittuu lastensuojelun sijaishuoltoon, ja keskeinen käsitteellinen täsmennys on huostaanoton ymmärtäminen päätöksenä. Tarkastelua ohjaa huostaanottojen lopettamista käsittelevä tutkimus sekä aikatietoisuus. Aika ja ajallisuus muodostavat tutkielman teoreettisen taustan. Tulevaisuuden tavoittaminen päätöksistä on edellyttänyt ajallisuuteen perehtymistä. Tutkielman aineisto koostuu erään Uudenmaan kunnan kaikista vuonna 2019 tehdyistä huostaanoton lopettamis- tai jatkamispäätöksistä. Analyysiin päätyi 56 päätöstä, joista myönteisiä päätöksiä 42 ja kielteisiä päätöksiä 14. Aineistoa on analysoitu sisällönanalyysilla ja diskurssianalyysilla. Diskurssianalyysi on määritelty aikatietoiseksi, sillä erityistä huomiota on suunnattu siihen, miten päätöksissä konstruoidaan tulevaa ajallisesti. Tutkielman tuloksena havaittiin, että nuorten ikäryhmässä huostaanoton lopettaminen on yhteydessä heidän tilanteensa kohenemiseen, kuten käytöksen muutoksiin ja itsenäistymiseen. Pienempien lasten huostaanotto on voitu purkaa vanhempien tilanteen edistymisen vuoksi, esimerkiksi perheen arjen vakautuessa tai vanhemman sitoutuessa hoitoon. Huostaanottoja on jatkettu tilanteissa, joissa huostaanoton perustelut ovat edelleen ajankohtaisia. Päätösten ajallisuus on yhteydessä lineaariseen aikaan, vaikka asiakkaiden kokemuksellinen aika poikkeaa osin rakenteiden ajasta. Lineaarisuus johdattelee myös sosiaalityöntekijöiden tulevaan suuntaavan ajattelun jäljille. Päätöksistä tunnistettiin neljä tulevaisuusdiskurssia eli odotushorisonttia: toiveikas tulevaisuus, epävarma tulevaisuus, riskien leimaama tulevaisuus ja tuleva palvelupolku. Asiakkaiden tulevaisuus aukeaa päätöksissä suhteessa nykyhetkeen ja menneeseen.

Suomen sahateollisuus elää pitkästä ja hienosta historiastaan huolimatta vuonna 2009 vaikeaa aikaa. Maailman-talouden taantumaan johdosta vientivetoinen teollisuus joutuu leikkaamaan tuotantoaan huippuvuosiin verrattuna lähes puolella. Sahatavaran kysyntä on romahtanut uudisrakentamisen pysähdyttyä kuin seinään. Lisäksi tilannetta on hankaloittanut sahatavaran ylituotanto muualla Euroopassa ja Itä-Euroopan maiden sahateollisuuden kasvu. Kotimaassa tuontipuun hinnat karkasivat liian korkeiksi Venäjän asettamien puun tuontitullien myötä, jonka johdosta myös muun metsäteollisuuden rakennemuutos on saanut uutta vauhtia. Selluteollisuuden siirtyessä kiihtyvällä tahdilla halvempien kuituraaka-aineiden lähteille ja vanhojen tehtaiden sulkeutuessa myös kotimaisen puukaupan tasapaino on järkkynyt. Perinteisen sahateollisuuden tulevaisuus näyttää synkältä, jonka vuoksi sen tulevaisuutta on päätettyä tutkia mm. tässä työssä. Painotus on ollut sahateollisuuden kysynnän ja asiakasrakenteen tulevaisuuden skenaarioissa. Tutkimusta lähdettiin toteuttamaan kvalitatiivisena työnä, jonka primaaridata hankittiin asiantuntijateemahaastatteluin joissa asiantuntijoina toimivat sahateollisuudessa tai alaan liittyvissä työtehtävissä toimivat henkilöt. Tutkimuksen teoreettisena viite-kehyksenä toimi Nordin (2005) sahateollisuuden arvoketjusta muokattu kehys, johon yhdistettiin PESTEK-analyysi. Nordin arvoketjun valittujen osien tutkiminen PESTEK-analyysillä ja teemahaastatteluilla synnyttivät kolme sahateollisuuden skenaarioita vuoteen 2020 asti. Tutkimuksessa käytettiin myös sovellettua delfoi-menetelmää muun muassa hankkimalla skenaarioiden dataa kahdessa vaiheessa. Ensin asiantuntijahaastatteluin ja myöhemmin skenaarioista saatiin palautetta Helsingin yliopiston, Metsäntutkimuslaitoksen ja Euroopan metsäinstituutin järjestämässä skenaariotyöpajassa. Useamman menetelmän käyttämisellä eli triangulaatiolla pyrittiin parantamaan tutkimuksen validiteettia. Tutkimuksen tuloksena syntyi sekä sahateollisuuden nykytilan kuvaus, että sahateollisuuden kolme tulevaisuuden skenaariota. Nykytilan kuvaus tarvittiin, jotta tiedettäisiin lähtökohta skenaarioille. Skenaariot kuvaavat sahateollisuuden kolmea erilaista tulevaisuutta riippuen sen toimijoiden oletetuista toimintamalleista lähtötilanteessa ja matkalla kohti vuotta 2020. Ensimmäisessä skenaariossa sahateollisuuden kehittyminen rajoittuu kovaan hintakilpailuun perustuotteissa ja toiminta on vahvasti markkinoiden syklisyyden armoilla. Toisessa skenaariossa osa sahateollisuuden toimijoista on lähtenyt kehittämään yhteistyötä puunjalostusteollisuuden kanssa vertikaalisen integraation voimin. Tuotteet ovat pitkälle jalostettuja ja markkinat pääosin kotimaassa ja lähialueilla. Kolmannessa ja viimeisessä skenaariossa sahateollisuus hakee ketteryyttä toimintaansa horisontaalisella integraatiolla bioenergiaklusterin kanssa. Tuotannossa jalosteet ovat aiempaa suuremmassa roolissa perustuotteiden rinnalla ja monialaosaamisella taistellaan markkinoiden syklisyyttä vastaan. Vaikeasta tilanteesta huolimatta suomalaisella sahateollisuudella on mahdollisuudet selvitä, mutta se voi vaatia yksittäisten yritysten kohdalla perusteellisia muutoksia liiketoimintamalleihin ja ajattelutapoihin.

Maisterintutkielma tarkastelee filosofisen analyysin menetelmällä tulevaisuuden käsitettä strategisen ajattelun ja toiminnan osana. Tutkimuksessa keskeisemä aineistona käytetään Timo Santalaisen teosta (2009) ”Strateginen ajattelu & toiminta”. Strateginen ajattelu suuntaa tulevaisuuteen ja ohjaa strategista toimintaa. Tässä tutkimuksessa tulevaisuus käsitetään toiminnan kautta luotavana asiana, johon on valmistauduttava aktiivisesti. Ajatus tulevaisuudesta on muuttunut antiikin ajoista nykypäivään. Toisin kuin antiikin aikana, nykypäivänä ajatellaan, että mahdollisia tulevaisuuksia on yhden sijaan useita ja tulevaisuuteen vaikuttavana tekijänä on Jumalan sijaan ihminen itse. Nykyisin tulevaisuutta pyritään tutkimaan muun muassa tulevaisuudentutkimuksen keinoin. Liiketoiminnassa tulevaisuutta pyritään hallitsemaan liiketoimintastrategioiden avulla. Tutkimuksessa aineistona käytetyn teoksen valossa tulevaisuus on päämäärä, johon ihminen valmistautuu aktiivisesti ennakoimalla, suunnittelemalla ja oppimalla. Tulevaisuus on tila, joka on haluttu ja tavoiteltu. Tämän halutun tilan edessä on esteitä, jotka organisaatio ja yksilö ylittävät omalla työllään. Haluttu tulevaisuus ei synny ilman voimaa, painetta muuttuakseen, jossa ulkoisen toimintaympäristön muutoksella on suuri merkitys, kun se pakottaa organisaation ja yksilön reagoimaan ja viemään toiminnan uuteen suuntaan. Halutun tulevaisuuden muotoilemiseen tarvitaan myös suunta eli visio, joka toimii eteenpäin viemänä voimana tilanteessa, jossa ulkoinen muutospaine tekee muuttumisesta välttämätöntä, jotta toimintaa voitaisiin jatkaa. Tulevaisuuden tekemistä edellyttävän vision toteuttamiseksi organisaatio ja yksilö tarvitsevat voimavaroja, resursseja ja taitoja, joita kehitetään jatkuvan oppimisen kautta. Tulevaisuutta tehtäessä ihminen yksilönä ja organisaation muodostamana ryhmänä ennakoivat ympäristössä tapahtuvia muutoksia ja valmistautuvat toimimaan yllättävissä tilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla. Tulevaisuus ajan elementtinä on Santalaisen ajattelussa resurssi ja lineaarisesti etenevä jatkumo, jolla on alku ja loppu. Ajan moniulotteisuus on nykyhetkessä, jossa strategi hyödyntää menneisyydestä oppimiaan taitoja ja tähtää toiminnallaan tulevaisuuteen sijoitettuun visioon. Nykyhetki asettaa strategille toimintaan sivusuunnista kohdistuvia ympäristön haasteita ja tarjoaa haluttua tulevaisuutta mahdollistavat resurssit, joita taitava strategi pystyy hyödyntämään toiminnassaan. Vastuu tulevaisuudesta on yksilöllä, jonka tehtävänä on käyttää kykyjään parhaalla mahdollisella tavalla, ja organisaation johtajalla, jotta tämä suuntaisi osaamisestaan organisaation hyödyksi

Objectives. The intention of this thesis was to research perceptions of managers in the field of early childhood education (ECE) on leadership of ECE in the future. Additional aims were to examine leaders’ understandings on skills that leadership will require in the future. Interest towards research of leadership has increased during the past decades, and results have indi-cated that leadership is significant especially in the context of quality of provision and service. The topic is momentous as the field of ECE as well as leadership in the domain have recently faced plentiful changes on a national level. Methods. The research material was provided to the University of Helsinki by the Centre of Educational Assessment. The material consisted of individual interviews (n=5) that were un-dertaken as part of the EduLearders scheme, as well as a questionnaire that was addressed to participants of a professional development programme in the field of education. The ques-tionnaire contained an open question from an initial participatory survey for the participants of the programme. Content analysis was used to analyse the material. Results. The research material indicates that there are three key factors affecting leadership in the field of ECE in the future: 1) economy, resources and leadership entities, 2) societal changes and needs, and 3) requirements, especially for successful leadership. Another find-ing was that proficiency as a leader in the field of ECE is perceived to form of diverse de-mands that are continually progressing and require more heterogenous knowledge and skills than before. The research findings highlight that the increasing demands are related to trans-versal competences, substance knowledge, working life competence, and leadership compe-tence. Also, communication and co-operation skills and skills related to ethical and emotional aptitude were central in the research material.