Browsing by Subject "autoimmuunisairaus"

Tässä kirjallisuuskatsauksessa käsitellään koirien autoimmuuniperäisten endokrinologisten sairauksien, eli kilpirauhasen vajaatoiminnan, lisäkilpirauhasen vajaatoiminnan, diabetes mellituksen eli sokeritaudin, sekä lisämunuaiskuoren vajaatoiminnan esiintyvyyttä, etiologiaa, patofysiologiaa sekä diagnostiikkaa. Tavoitteena on koota tietoa autoimmuuneista endokrinologisista sairauksista koirilla, jotta eläinlääkärit osaisivat tunnistaa sairaudet ajoissa, sekä huomioisivat myös sairauksien mahdolliset päällekkäisyydet ja niiden vaikutukset diagnostiikkaan. Kilpirauhasen vajaatoiminnan esiintyvyys vaihtelee välillä 0.2–0.9 %. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi olla primaarista, sekundaarista tai tertiaarista. Primaarisessa muodossa, joka on yleisin muoto koirilla, autoimmuunitulehdus tuhoaa kilpirauhaskudosta, mikä johtaa kilpirauhashormonien puutokseen ja häiriöihin aineenvaihduntaprosesseissa, muun muassa rasva-, hiilihydraatti- ja proteiiniaineenvaihdunnassa, sekä hormonien ja mineraalien tuotannossa ja sydämen toiminnassa. Kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin, matalaan vapaan tyroksiinin arvoon ja samanaikaiseen korkeaan tyreotropiiniarvoon. Diagnoosia tehdessä tulee muistaa lukuisat kilpirauhasarvoihin vaikuttavat tekijät. Lisäkilpirauhasen vajaatoiminta on hyvin harvinainen sairaus koiralla, eikä sen esiintyvyydestä ole tietoa. Lisäkilpirauhasen vajaatoiminta voi olla primaarista tai sekundaarista, ja näistä primaarinen on yleisempi. Primaarisen on ajateltu olevan autoimmuuniperäistä, mutta tästä kaivattaisiin vielä lisätutkimusta. Vajaatoiminta johtaa parathormonin puutteeseen, joka puolestaan johtaa hypokalsemiaan ja sen aiheuttamiin hermosto- ja lihasoireisiin. Lisäkilpirauhasen vajaatoiminta diagnosoidaan samanaikaisella hypokalsemialla, hyperfosfatemialla ja matalalla tai viiterajojen alatasolla olevalla parathormoniarvolla. Lisäksi voidaan ottaa koepalat lisäkilpirauhasesta. Diabetes mellitus on koirien endokrinologisista autoimmuunisairauksista yleisin, esiintyvyyden ollessa 0.32–1.33 %. Diabetes voi olla tyyppiä 1 tai 2, ja lisäksi voi olla sekundaarista diabetesta. Tyypin 1 diabetes on koirilla yleisin, ja se johtuu autoimmuunireaktion aiheuttamasta betasolutuhosta, jolloin syntyy insuliinipuutos ja veren glukoosipitoisuus nousee. Diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin ja samanaikaiseen korkeaan glukoositasoon sekä glukoosin esiintymiseen virtsassa. Lisämunuaiskuoren vajaatoiminta on koirilla harvinainen, ja sen esiintyvyys vaihtelee välillä 0.06–0.28 % tutkimuksesta riippuen. Etiologia voi olla primaarista tai sekundaarista, ja näistä primaarinen on yleensä autoimmuuniperäistä, mutta tämä voi myös olla ei-autoimmuunista. Sairaudessa lisämunuaiskuori ei tuota glukokortikoideja eikä mineralokortikoideja, johtaen hyponatremiaan sekä hyperkalemiaan. Varma diagnoosi tehdään ACTH-stimulaatiotestillä. Endokrinologiset sairaudet voivat esiintyä samanaikaisina, mikä tuo haasteita diagnostiikalle. Samanaikaiset sairaudet vaikuttavat laboratorioarvoihin sekä diagnostisten testien tuloksiin. Lisäksi oirekuvissa ja poikkeavissa laboratorioarvoissa voi olla päällekkäisyyksiä. Tämän vuoksi on tärkeää, että eläinlääkärit osaavat tunnistaa sairaudet erillisinä sairauksina, mutta pitävät mielessään myös mahdolliset rinnakkaissairaudet etenkin, jos diagnostiset testit eivät ole yhdenmukaisia, oirekuva ei täysin selity diagnoosilla tai jos eläintä ei saada hoitotasapainoon.

Immune-mediated diseases, such as various allergies and asthma, are increasing rapidly in an urbanized world where biodiversity is steadily declining. Decreased biodiversity and homogenous microbiota have been associated with weaker immune defence. Studies show that contact with the natural environment enriches the human microbiota, promotes immune response, and protects against allergies and inflammatory diseases. For this reason, in order to prevent immune-mediated diseases, solutions have been sought from nature-based approaches in which the immune system encounters environmental microbial stimuli in a natural way. The aim of this master's thesis was to study how different nature-based materials (sod and forest floor) affect the skin microbiota of kindergarten-age children and to examine how different factors such as varying weather conditions and different sampling times affect the results. The results supported the hygiene hypothesis and previous research according to which increasing biodiversity can have a positive effect on human skin microbial communities. A positive effect on children's skin was achieved with sod alone, which is important information in the development of suitable biodiverse materials for urban planning. The results also supported the surmise that different weather conditions and sampling methods can significantly affect the results.