Browsing by Subject "hallinta"

This study will focus on news about the higher education reform that was conducted by Sipilä’s government (2015-2019), and their relations to the changes and reforms of educational politics. In theory part, I will discuss about the trends of educational politics and their relations to employability and neoliberalism. Studies have shown that Finnish education politics has adopted policy of competitivity, heading towards individualistic, evaluative and number-based policy. In my study I will answer two research question: What kind of arguments are represented for enhancing and objecting the higher education reform in media? Are there any paradoxes standing out in the higher education reform news? My study consisted of 53 the higher education reform news from Helsingin Sanomat and YLE, published between 2015-2019. I approached the news with a discursive practice, following Foucault’s ideology of power, seeing discourses as practices rather than speech. My aim was to point out what was possible to say or do in the created media discourse and find out what kind of discursive practice the news created. This study was also discussing the different subject positions given to the youth by the media in regard to this reform. Analysis showed that competitivity was established as a natural part of educational politics in media. The universities autonomy was seen as threatened when the government controls the universities with funding. The youth talked about their increased mental health problems while the individualistic responsibility increased. Education was described as free-will -based path with countless opportunities, but on the other hand people were governed to the same path. Media seemed to create the picture of the ideal consumer citizen: efficient, responsible, self-governed, young high school boy. Education was seen as a responsibility that youth should aim towards in order to maximise their own value. Media’s discursive practice emphasized the freedom and rights, still governing the youth to the path that was seen as ‘the right choice’. The results are in line with the previous research on marketized education and individualistic responsibility.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan sosiaalikeskus Satamasta (2009-2011) ja sen pihalla sijainneesta romanileiristä käytyä kamppailua. Tuo kamppailu tapahtui sosiaalikeskuksen aktiivien eli Vapaa katto ry:n ja Helsingin kaupungin välillä. Kaupungilla oli tapauksessa monta roolia. Nuorisoasiankeskus oli Sataman vuokranantaja, joka tarkasteli tilannetta nuorisopolitiikan näkökulmasta ja toimi välittäjänä Sataman ja kaupungin muiden tahojen välillä. Kaupungin johto halusi romanileiristä eroon, minkä vuoksi se kohdisti Satamaan voimakkaita hallintatoimia. Tässä välittävänä tekijänä toimivat kaupungin virastojen Satamaan kohdistamat turvapoliittiset toimet. Tutkielmassa on tarkasteltu kamppailua näiden eri osapuolten näkökulmista. Tutkimus on toteutettu tapaustutkimusmenetelmällä. Tutkimuksen aineisto koostuu asiakirjoista, havainnoinnista ja haastatteluista. Lisäksi tietoa Satamasta ja siihen liittyneistä tapahtumista on kerätty sanoma- ja aikakauslehdistä sekä Intenetistä. Aineistoa on käytetty sekä informaation keräämiseen että analysointiin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on hallinnan analyyttinen. Hallinnan analyysi on kohdistettu nuorisopoliittisiin diskursseihin sekä tilan hallinnan keinoihin. Tutkimuksessa tehty tilan hallinnan analyysi osoittaa vallan käytön muodot ja seuraukset. Tilan hallintaa ovat käyttäneet sekä kaupunki että Satama. Näin tutkimus edustaa samalla myös niin sanottua tilan sosiologiaa, joka ottaa tilan erityisyyden huomioon. Lisäksi tutkimus jatkaa sosiaalisten liikkeiden ja erityisesti talonvaltaus- ja sosiaalikeskus-liikkeiden tutkimusta. Yksi työn tuloksista on nuorisotoimen asiakirjoista löydetyt diskurssit. Ne on tutkimuksessa nimetty aktiivisen kansalaisuuden ja vaarallisen nuorison diskursseiksi. Työssä esitetään, että nuorisotoimi käytti diskursseja perusteluna Sataman perustamiseksi ja sen säilyttämiseksi. Liberaalin hallinnan mukainen aktiivinen kansalaisuuden ihanne, jollaisen nuorisotoimi näki Satamassa, törmäsi kuitenkin hallinnan kontrolli-aspektiin. Sataman autonomiaa haluttiin rajoittaa, jotta romanileiristä päästäisiin eroon. Satamalle yhteistyö kaupungin kanssa oli ollut kompromissiratkaisu laillisten tilojen saamiseksi. Romanileiri kuitenkin polarisoi liikkeen radikaalin, autonomiaan pyrkivän puolen ja yhteistyö kaupungin kanssa päättyi. Työn tulokset liittyvät laajemmin suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin ja demokratian kriisi -keskusteluun. Sataman edustama vastademokratia törmäsi jähmeään hallintademokratiaan.

Tutkielman lähtökohtana on sen aineisto, Alkon vuoden 2014 televisiomainos ja -verkkovideokampanja. Kampanjassa on aistittavissa keskiluokkaisen habituksen ja tyylin läsnäolo. Kampanjan oletetun luokkasidonnaisuuden takia tutkielman teoreettiseksi viitekehykseksi on valittu sosiologi Pierre Bourdieun makuun perustuva yhteiskuntaluokkateoria. Tutkimus pyrkii selvittämään, minkälaisista osista kampanjan oletettu keskiluokkaisuus koostuu? Miksi monopolia on puolustettu keskiluokkaisen tyylin keinoin? Minkälaista hallintaa keskiluokkaisen habituksen avulla toteutetaan? Tutkielman metodi on sosiosemioottinen representaatioiden analyysi. Metodin avulla paikannetaan ja analysoidaan aineiston osien ja kokonaisuuksien kulttuurisia merkityksiä. Sosiosemiotiikka ymmärtää merkit ja merkityskokonaisuudet semioottisina resursseina, jotka saavat merkityksensä siitä sosiokulttuurisesta taustasta, jossa ne on tuotettu. Sosiosemioottisessa merkityksen tuotannossa tärkeässä osassa ovat ne kontekstit, joihin merkit liittyvät. Tutkimuksen työkaluina toimivat aineistoon liittyvät kontekstit: suomalainen uuden keskiluokan tutkimus, aineiston tuottajien kontekstointihaastattelut sekä yhteiskuntahistoriallinen alkoholipoliittinen narratiivi. Viimeksi mainittu narratiivi perustuu yhteiskuntahistorioitsija Hanna Kuusen esitykseen, jossa Suomen alkoholipolitiikan liberalisoitumista on ohjannut filosofi Michel Foucault’n teoretisoima liberaali hallintalogiikka. Tutkielman keskeiset tulokset liittyvät uuden keskiluokan habituksen ilmenemiseen aineistossa. Kampanjan tyyli koostuu lukuisista vapauden ja kontrollin osista, jolloin tyylin yhteisvaikutelma on ambivalentti. Tyyli on kommunikoitu epäsuorasti, ja sen funktio on vedota kampanjan kohderyhmään. Kampanjan argumentointi koostuu arvoista, jotka voi jakaa vapauden ja kontrollin kategorioihin. Vapautta ilmaisevat valinnanvapaus, palvelu, ekologisuus ja solidaarisuus. Kontrollia ilmaisevat sosiaalinen kontrolli, turvallisuus ja kontrolli maun avulla. Aineiston edustama vapaus on positiivista vapauutta erotuksena talousliberalismin negatiiviseen vapauteen. Kaikki aineiston kommunikoimat arvot liittyvät uuden keskiluokan habituksen vapaus-kontrolli-ulottuvuuteen. Maun avulla toteutettu kontrolli on tutkielman tärkein yksittäinen tulos. Se paljastaa aineistosta vaikuttamismekanismin, joka ei perustu rationaaliseen suoraan argumentaatioon. Tutkimuksen tärkein oivallus on teoreettinen. Bourdieun habituksen käsitteen ja Foucault’n identiteetin käsitteen välisen yhteyden osoittaminen tuottaa mielekkään tulkinnan aineistosta. Tutkielma osoittaa, että Alkon kampanja on rakennettu palvelemaan uuden keskiluokan habitusta. Alkon monopoliasema tarjoaa positiivista vapautta ja kulttuurisia resursseja uuden keskiluokan käyttöön. Kulttuuriset resurssit mahdollistavat pääomien kartuttamisen ja luokkaposition parantamisen. Habituksen palvelemisen lisäksi kampanja asettaa myös määritelmän oikeanlaisesta luokkaperformanssista – laadullinen suhde alkoholiin parantaa luokkapositiota, mutta määrällinen suhde heikentää sitä. Kampanjan kuvaama habitus ja sen määrittämä oikea luokkaperformanssi ovat Alkon kannalta ihanteellisia, koska ne ovat suopeita Alkon monopolia kohtaan.

Unprecedented environmental challenges require new entrepreneurs who develop disruptive ideas, products and services. These entrepreneurs are becoming increasingly dependent on their surrounding context and the other actors situated within this context. Against this background, this research focused on the emergence of bioeconomy entrepreneurial ecosystems in two Finnish regions: Lahti and Tampere, and investigated regional differences in entrepreneurial ecosystem emergence, evolution and legitimacy. This research was based on an iterative process of theory elaboration. Spigel’s relational perspective to entrepreneurial ecosystem attributes was used as the main guiding perspective. An integrative literature review conceptualized and synthesized literature around the topic. A comparative case study design was applied, and case regions were selected based on theoretical relevance. The primary data consisted of 21 interviews which were analyzed using thematic analyses. The results showed contrasting development paths for ecosystem emergence: the Lahti ecosystem was emerging from established and maintained arrangements, whereas the Tampere ecosystem was emerging from change processes; the change seemed to be easiest for those areas within cities that do not suffer from path-dependent arrangements. The findings challenge standard evolutionary models and bottom-up models of entrepreneurial ecosystems. When successful, changing ecosystems could potentially reduce the timespan for ecosystem development. Moreover, different ecosystems had different implications for legitimacy. In conclusion, the public sector and research institutions should play a more prominent role in the development of entrepreneurial ecosystems in the bioeconomy and work towards a more inclusive collaborative process. Nonetheless, the dichotomy between change and path dependence in entrepreneurial ecosystems was based on preliminary categorizations that can be elaborated in further study and broader empirical data.

In my research, I examine special education as a discursive practice in the Foucauldian sense, in which ideas about disturbance are almost exclusively produced as individual characteristics. The discursive perspective also challenges the position of scientific knowledge and concretizes the power and control contained within it. My study is situated in special education context where the education system has assumed a significant role in constructing the normal individual. Therefore, the examination of disturbance is closely related to questions of exceptionalism. In my research, I investigate how disturbance is conceptualized in Helsinki university course materials. Additionally, I reflect on the positioning that materials offer to individuals, mainly in expert positions, who consume them. My data consists of two course books used in special education training, which I approach and deconstruct discursively. In my research, discourses appear as information systems that, instead of merely describing, act as significant building blocks in our thinking and actions. Thus, course materials are kind of a window into the ways in which disturbance and specialness are structured within the education system and more broadly in society. The results of my research show that disturbance is primarily presented as individual deficiencies, which reinforces my preconception that disturbances are personal faults or defect. Consequently, various skills and self-management strategies are offered as solutions to disturbance, which enable one to overcome it. The results also challenged individualistic views. The disorder was presented as a product of Western culture, where certain behavioral patterns are intentionally excluded from appropriate and correct behavior. The course material also placed the adult i.e. the teacher, in a position where they are seen as an actor outside the disorder, who is able to know and report how, when, and why the disorder develops.

Karies on maailmanlaajuisesti merkittävä sairaus, jonka juurisyitä ovat hiilihydraattipitoinen ravinto, epäsäännöllinen ruokailurytmi ja riittämätön suuhygienia. Suuterveyden taso on noussut viime vuosikymmeninä, jolloin iäkkäillä on yhä useammin omat hampaat suussaan. Iäkkäiden määrän kasvu lisää myös hoidettavien hampaiden määrää. Joskus omahoito on riittämätön, tai yksilön rajoitteet altistavat kariesvaurioille. Ikääntyessä usein hammaskaula on paljastuneempi ja alla oleva kiilteeltä suojaamaton dentiini tulee esille. Juurikaries voi edetä hampaan ympäri ja jopa hammasytimeen asti aiheuttaen infektioita. Tyypillisesti hammaslääkärin vastaanotolla karieksen pysäytykseen voidaan käyttää natriumfluoridi (NaF)- lakkaa ja myös lasi-ionomeeripaikkaus on usein käytetty lähestymistapa. Joissain tapauksissa invasiiviset hoitomenetelmät ovat hankalia potilaalle. Etenkin monisairaat iäkkäät ovat haavoittuvassa asemassa. Muistisairaudet vaikeuttavat potilaan orientaatiota hammashoitoon, jolloin käyntimäärien harventaminen on perusteltua. Tehokas menetelmä on Suomessa hypersensitiivisyyden hoitoon tarkoitettu hopeadiamiinifluoridi (Silver Diamine Fluoride, SDF) - lakkaus. Sen off-label käyttöä voidaan soveltaa karieksen pysäyttämiseen. Tutkimukset ovat osoittaneet sen olevan tehokas kerta-annostuksella, ja puolivuosittain tehtävällä sivelyllä vielä hyödyllisempi. SDF:n suurin haittapuoli on sen vaikutus hampaiden estetiikkaan, koska se tummentaa vauriokohdan mustaksi hopean aineenvaihduntatuotteiden takia. Näitä potilasryhmiä ovat hoitokodissa olevat monisairaat potilaat, joilla useimmiten on kognitiivisia ongelmia. Muita potilasryhmiä ovat lapset, joilla on useita vaikeita kariesvaurioita maitohampaissa. SDF on antanut lupaavia tuloksia karieksen pysäyttämiseen, mutta lisätutkimuksia kaivataan etenkin pitkäaikaisemmasta käytöstä. Myös vertailua muihin karieksen hallintatoimiin tulisi analysoida. SDF:n käytön hyödyistä tulisi myös informoida enemmän suuhoidon ammattilaisia, jolloin sen integraatio potilashoitoon voitaisiin kartoittaa tarkemmin.

Tämän pro gradu-tutkielman aiheena on huoltovarmuusorganisaation ohjaus. Huoltovarmuudella tarkoitetaan väestön toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömän tuotannon, palvelujen ja infrastruktuurin turvaamista vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Huoltovarmuusorganisaatiolla tarkoitetaan yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuteen perustuvaa verkostoa, joka ylläpitää ja kehittää huoltovarmuutta Suomessa. Tutkimus on rajattu kolmeen huoltovarmuusorganisaation toimialaan (energiahuolto, logistiikka, kriittinen teollisuustuotanto) sekä huoltovarmuusorganisaation yleiseen ohjaukseen. Tutkielman tarkoituksena on tutkia huoltovarmuusorganisaation ohjauksessa käytettäviä keinoja sekä julkisen sektorin ja elinkeinoelämän yhteistyötä huoltovarmuusorganisaatiossa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on governance-hallintatapa ja siihen liittyvät ohjauskeinot ja vuorovaikutuksen muodot. Ensisijaisena tutkimusaineistona on sähköisellä kyselyllä kerätty tietoaineisto. Kysely lähetettiin noin tuhannelle huoltovarmuusorganisaatioon kuuluvalle henkilölle ja vastauksia saatiin noin 270. Kyselyllä selvitettiin vastaajien käsityksiä huoltovarmuusorganisaation toiminnasta, ohjauksesta ja yhteistyöstä sekä koetuista hyödyistä. Kyselyllä kerättyä aineistoa analysoitiin tilastoanalyysin keinoin. Analyysin tarkoituksena on tarkastella vastaajien käsityksiä eri luokittelujen mukaisesti sekä tunnistaa ja arvioida näiden luokittelujen välisiä yhteyksiä ja eroavaisuuksia. Lisäksi tutkimuksessa haastateltiin kahta huoltovarmuusorganisaation yleisen ohjauksen kannalta keskeisessä asemassa toimivaa henkilöä. Haastattelujen tarkoitus on syventää ja täydentää kyselyn havaintoja. Analyysin perusteella vastaajien käsitykset huoltovarmuusorganisaation toiminnasta ovat kokonaisuutena melko yhtenevät. Elinkeinoelämän ja julkisen sektorin väliset, toimialojen väliset sekä huoltovarmuusorganisaation eri toimielimien väliset erot käsityksissä ovat yleensä pieniä. Merkittäviä eroja on havaittavissa vain yksittäisissä kysymyksissä. Tällöin erot ovat yleensä toimialojen välillä. Huoltovarmuusorganisaation yhteistyön koetaan toimivan kohtuullisesti. Huoltovarmuusorganisaatiota ohjaava yhteinen päämäärä sekä huoltovarmuuden yleiset tavoitteet koetaan selkeiksi, mutta toimialakohtaisten tavoitteiden selkeydestä esiintyy vaihtelua toimialojen välillä. Tilannekuvaa, verkostoitumista ja oman organisaation jatkuvuudenhallinnan kehittämistä pidetään tärkeimpinä huoltovarmuusorganisaatiosta saatavina hyötyinä. Käytännön työkaluista ja palveluista tärkeimpinä pidetään hyvien käytäntöjen tunnistamista ja jakamista, harjoituksia sekä tiedotusta ja koulutusta. Pitkä kokemus huoltovarmuusorganisaatiossa toimimisesta näyttää vahvistavan vastaajan käsitystä yhteisestä päämäärästä sekä huoltovarmuustavoitteiden ja liiketoiminnallisten tavoitteiden yhteensopivuudesta. Yrityksen kotimaisella omistuksella ei näytä olevan vaikutusta yrityksiä edustavien vastaajien käsityksiin huoltovarmuusorganisaation toiminnasta. Tutkimuksen perusteella huoltovarmuusorganisaatio on hallintatavaltaan selkeästi verkosto. Toimijoiden välinen luottamus ja toimijoiden keskinäisriippuvuus näyttävät olevan huoltovarmuusorganisaation keskeisiä toimintaedellytyksiä. Huoltovarmuusorganisaation ohjaus näyttää perustuvan governance-teorioiden mukaiseen, verkostomaiseen hallintatapaan ja sille tyypillisiin ohjauskeinoihin. Tärkeimpinä ohjauskeinoina pidetään yhteisiä tavoitteita, luottamusta ja tietoa, jotka kaikki ovat tunnusomaisia verkostomaiselle hallintatavalle. Hiearkkiseen hallintatapaan liittyviä ohjauskeinoja, kuten toimivaltaa, määräyksiä ja valvontaa, pidetään huomattavasti vähemmän tärkeinä. Myöskään markkinoihin perustuvaa hallintapaa ja siihen liittyviä ohjauskeinoja, kuten toimijoiden omaa etua ja kilpailua, ei pidetä kovin tärkeinä.

Tutkielmassa tarkastellaan islamin kategorian taktisuutta väestön hallinnassa Krimin autonomisen tasavallan ja Sevastopolin kaupungin miehityksen yhteydessä. Tarkastelu keskittyy Venäjän helmikuussa 2014 aloittaman miehityksen kahteen ensimmäiseen vuoteen, joiden aikana Venäjällä toimivat uskonnolliseksi ja islamilaiseksi luokitellut hallinnolliset auktoriteetit pyrkivät vaikuttamaan alueella ja solmimaan kumppanuuksia paikallisten toimijoiden kanssa. Alueen muslimiväestöstä suurin osa identifioituu Krimin tataareiksi, joiden vaikutusvaltaisin poliittinen organisaatio Mejlis asettui vastustamaan miehitystä. Toimijoiden välinen dynamiikka muodostuikin kontekstissa, missä ristesivät eri toimijoiden intressit ja niin ”uskonnollisten” toimijoiden kuin valtioidenkin hallintapyrkimykset. Tutkielmassa ”islamiksi” luokittelun prosessi problematisoidaan ja asetetaan tarkastelun keskiöön. Tutkielma sijoittuu islamin ja uskonnon kategorian sekä hallinnan tutkimukseen. Tutkimusaiheen lähestymistapa pohjautuu Michel Foucault’n teoreettisiin ja metodologisiin esityksiin väestön hallinnasta ja sen rakentumisen tutkimuksesta. Teoreettisen viitekehyksen keskiössä on Naomi Goldenbergin teoreettinen näkökulma uskonnon kategorian strategisesta merkityksestä hallinnassa. Goldenbergin mukaan hallinnot voivat kategorian strategisuuden avulla säilyä ja säilöä käsitystä ennen ja tulevaisuudessa olevasta suvereniteetista. Teoreettisia näkökulmia sovelletaan tarkasteluun, jonka tavoitteena on tunnistaa taktisia tapoja hyödyntää islamin kategoriaa ja selvittää, mihin paikallisella tasolla esiintyvä taktisuus perustuu. Aihetta lähestytään analysoimalla Krimin miehitykseen liittyvää paikallisten ja Venäjällä toimivien muftiaattien edustajien tuottamaa ja jakamaa materiaalia, joka sisältää haastatteluja, puheita, sosiaalisen median julkaisuja ja muita tekstejä. Analyysissa sovelletaan foucault’laista diskursiivista tutkimustapaa. Tutkielmassa tuodaan esille islamin kategorian taktisia käyttötapoja, joilla ohjattiin, rajoitettiin, harhautettiin ja eristettiin väestöä Krimin miehityksen yhteydessä. Väestön hallinnan muodostumiseen vaikuttivat sekä Venäjän valtiolliset toimijat että muftiaattien edustajat, joiden toiminta tuki viime kädessä Venäjän strategisia intressejä alueella. Analyysin perusteella myös esitetään, että islamin kategorian taktisuus linkittyy tutkimusaiheen kontekstissa valtarakenteisiin ja valtion repressiivisiin käytäntöihin hallita vähemmistöjä ja tukahduttaa mahdollista vastarintaa. Tutkimusaiheen tarkastelussa tuodaan esille, millainen strateginen merkitys eri toimijoille voi olla käytännöillä, joilla ”islamin” yhteyteen luokitellaan asioita, hallinnollisia toimijoita ja väestöä.

Wellbeing and its development has gained a remarkable position in welfare policy. Although as an objective for politics it is far from new, I argue, that the objective itself has found new forms and meanings. In my masters dissertation, I see wellbeing as an intrinsically philosophical concept, that when translated to politics takes rather normative forms. Wellbeing as an ideal for education has in itself normative ideas on how children and youths should be and how they should behave. Questioning the concept of wellbeing itself creates a space to examine what do we really improve when improving wellbeing in education and to what ends. By pointing out to the late changes in the welfare state, I suggest that the welfare state has changed to a ‘competitive society’. This, for example, manifests itself as a way of educating children to be self-responsible self-entrepreneurs gaining skills with which to compete in the future labour market. Equality has no space in competition, where only the best are rewarded. This goes against the core values of the welfare state, hence the competitive society. I take to closer examination the OECD report ‘Skills for Social Progress’ (2015), which I analyse discoursively from the point of view of governance. In a future of global challenges, accordinf to the OECD other attributes than cognitive skills will have more meaning in ‘life success’. Cognitive skills are important, but according to the report I have analyzed socioemotional skills have importance in bringing up a ‘happy and successful citizen’. I ask my data the questions (1) what kind of subjectivity takes form for youths in the OECD’s Skills for Social Progress report and (2) how is the developing of wellbeing (socioemotional) skills justified. I argue, that wellbeing as an educational ideal or objective is, instead of actually improving wellbeing, contributing to the neoliberal rationale of creating hard-working, self-entrepreneurial subjectivities. I do not deny that wellbeing could not be improved by these skills, but I argue that wellbeing takes a performative ultra-active form of a way of being. It contributes to the liberal, out-of-date illusion of the American dream ‘work hard and you will succeed’ and does not take into account the various embedded obstacles for ‘life success’.

In this thesis, I look at the subjectification of students of higher education in writings about students' mental health and wellbeing. My research is situated in feminist poststructuralist studies and aims to shift the focus of the discussion on students' mental health from the individual towards a more societal perspective. Informed by post-methodological theories of inquiry, my approach to both data and writing can be characterised as drifting. The data of the research consists of the "Stories" section of the website of Nyyti ry, a non-profit organisation dedicated to promoting student mental health and wellbeing. The section contains stories that students have written of their everyday life. This data is enhanced by autoethnographic elements since also I am a university student to whom matters of mental health and wellbeing come close to home. Neoliberal higher education and the psy-complex serve as the context of my research. Together, they shape the circumstances and provide the discourses that students draw from in order to grasp the possibilities and limits of their lives. I ask how the ideal student subject is constituted in the stories, how the psy-discourse functions together with neoliberalism, and how the students make use of the psy-discourse. I have read the data discursively with the concepts of power and subject, inspired by a Foucauldian power analytical approach and studies on governmentality. In the research, I have used the concepts of subjectification and subjectivity to inquire upon how the students make sense of the problems and solutions related to studying and how they make themselves comprehensible within and with the help of the psy-discourse. I looked at self-help as a form of neoliberal and psychological governance that guides subjects to work on themselves. In the stories of the students, I read the (re)production and questioning of the active and entrepreneurial employee citizen. The students did not accept the neoliberal ideal as a given. Some recognised the role of the society as the producer of these pressures and questioned performance-centric ideals. The ideal subject was challenged with tools provided by the psy-discourse and in this way the discourse was made to serve the needs and ends of the students themselves. However, the solutions mostly remained on an individual level. I conclude my thesis by asking how we could (re)build the study environment into one that would provide means for people with varying dis/abilities and needs to get by and even flourish. I suggest that this requires the critical questioning of our ideals as well as a reorganisation of societal and institutional circumstances.