Browsing by Subject "itseorganisoituminen"

Muuttuva ympäristö vaatii organisaatioilta kykyä tarttua nopeasti ja joustavasti toimeen, minkä myötä yhä useampiorganisaatio on alkanut harjoittaa ketteriä menetelmiä ja itseorganisoitua. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Yleisradio Oy:ssa toimivan teknologiaosasto yle.devin itseorganisoitumista mahdollistavia ja rajoittavia tekijöitä siten, miten yle.deviläiset sen itse kokevat. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti Yleisradio Oy:n visio ja strategia kehittää ketterää työkulttuuria ja yle.devin tarve kehittää itseorganisoitumistaan yhä sujuvammaksi. Tämän laadullisen tapaustutkimuksen tarkoituksena oli saada yksityiskohtaista tietoa itseorganisoitumisen ilmiöstä. Tutkimusaineisto koostuu kymmenen yle.deviläisen puolistrukturoidusta haastattelusta, jotka analysoitiin temaattisen analyysin avulla. Tutkimus omaa realistisen näkökulman, joka tarkoittaa tutkimuksen kannalta sitä, että tiedon ja tiedonantajan välinen suhde tulkitaan hyvin suoraviivaisena. Toisin sanoen haastateltavien kokemukset itseorganisoitumisesta heijastavat itseorganisoitumisen todellista muotoa yle.devissä. Tuloksissa esiintyi seitsemän itseorganisoitumista mahdollistavaa tekijää, neljä rajoittavaa tekijää sekä yksi hidastava tekijä. Yle.devin itseorganisoitumista mahdollistavat avoin ja luottava yhteisöllisyys, autonomiset ja itseohjautuvat yksilöt, toiminnan kehittäjät, toiminnon vetäjä, oikeaan suuntaan organisoituminen, verkostoituminen sekä toimintaympäristö. Itseorganisoitumista rajoittavat huonosti toteutettu onboarding –prosessi (perehdytys), osaston kasvu, passiivisuus ja hiljaisten yle.deviläisten määrä. Hidastavana tekijänä on yle.devin toiminnan periaate: vapaaehtoisuus. Vapaaehtoisuus koetaan kuitenkin tärkeäksi ominaisuudeksi, eikä se sen takia ole rajoittava tekijä. Tulosten perusteella laaditut kehitysehdotukset yle.deville ja muille organisaatioille kannustavat kehittämään tiimiytymistä ja verkostoitumista tehostavia toimenpiteitä esimerkiksi tiimipäivien muodossa; luomaan onboardingprosessin, joka auttaa uusia sopeutumaan ja sitoutumaan verkostoon; tiedostamaan vapaaehtoisuuden tuomat haasteet; ja selvittää, kuinka merkityksellisenä tiimiläiset kokevat oman osastonsa. Itseorganisoitumista tapahtuu jo organisaatioissa ja kyseistä ilmiötä tapahtuu enemmän käytännön tasolla kuin tutkimuksen tasolla. Tämä tutkimus on paitsi avustanut yle.deviä ja yleä tavoitteessaan kehittyä yhä ketterämmäksi työpaikaksi, se on myös lisännyt empiiristä tietoa itseorganisoitumisesta organisaatioissa, jonka tutkimus on jälkijunassa. Sen lisäksi tämä tutkimus on valaissut itseorganisoitumista sellaisessa toiminnossa, johon yksilöt vapaaehtoisesti saavat osallistua tai olla osallistumatta. Lisää tutkimusta tarvitaan kuitenkin itseorganisoitumisesta vapaaehtoistoiminnassa.

Background: Complexity theory describes a system that evolves and adapts to its environment as a complex adaptive (CAS) system. Renewal is presented as a collective and systemic process. The process begins in unstable stage caused by changes in conditions. This study examines teachers' experiences of the nature and conditions of collaboration in a stable and unstable state in five primary schools in Finland, from the lens of complexity theory framework and Innovative school model Problems: The aim of the study is to find out how teachers describe collaboration, leadership, competence and competence development, networking, and resources in a stable and unstable state, and how these components change with forced renewal in the Covid Age. Methods: The data consists of surveys collected in autumn 2019 (n = 61) and interviews conducted in May 2020 (n = 10). The data was analysed with qualitative content analysis. Results: The following was identified from teachers' experiences: 1) In contact education teachers implemented collaboration utilizing teamwork structures to varying degrees. During distance education, teachers changed their teamwork methods, either in a managed or self-organizing and need based way. They also took advantage of the possibilities of technology. 2) The guidance of both upper management and the school's own management or the lack of guidance in responding to distance education was emphasized. 3) There was both an adequate and inadequate level of competence during both contact and distance education. The distance education period made the differences transparent especially in teachers' digipedagogical skills. The use of technology and the development of teachers' skills during the period of contact and distance education were supported by teachers' learning and development activities, as well as sharing of knowledge. During the distance education period, there were positive changes in the conditions of school development and in attitudes towards development. Collaboration with families was emphasized during distance education. 4) Inadequate resources were emphasized in contact education. In distance education the students' own and school-borrowed equipment, changes in operating conditions and the increase in working hours were emphasized. Conclusion: Distance education became a cross-cutting development target for school actors and activities. Communities and networks, such as families and the entire education system, were connected by the common need for development. The forced development activities brought about the development of competence and changes in teachers' attitudes towards the development of one`s own operations and the pedagogical use of technology. Teachers also relied on their colleagues support and recognized its importance more than before. At the same time, rapid change and the use of technology caused negative changes such as workload and stress. Practices that support school activities, developed at both the individual and community levels, should be utilized in the development of post-covid education and interaction.