Browsing by Subject "kohtaaminen"

Aims The first aim of the research was to analyze conflictsituations in the comprehensive school. In the process of the analyzing I focused into conflicts in the multiprofessional teamwork. The second aim belongs to the multiprofessional teamwork: descript the building process of the multiprofessional teamwork and the special teachers attitude in the prosess of development a multiprofessional teamwork. Methods The material of the research is a document written by special teachers. In the analyzing the material I used qualitative methods. Results and conclusions I found four groups of conflict situations in the material: conflicts in own professionalism, in the multi-professional teamwork, in the contact with the pupils and in the contact with the pupils family. Group of conflict situations in the multi-professional teamwork was the biggest group. The multi-professional teamwork is built in three steps: step before multi-professional teamwork, meeting the members of the team and adaptation to the team. Before the multi-professional teamwork special teachers reflect the own role and the members responsibility in the teamwork, the own development as a member of the team and the own opinions about other members and about members way to do the teamwork. In this step special teachers want to develop the own skills of communication, and the teamwork. In the step of meeting the other members of the team special teachers reflect the other members opinion and way to work in the team and the differences between the own and the others opinion and way to work. The special teachers reflect too how much they want to do teamwork now and in the future. In the step of adaptation to the team special teachers reflect the goals of teamwork, the ways to work in the team, the polarization of the commitment and the responsibility in the teamwork. The special teachers opinions about the teamwork and the team members are getting better in the process of the building the teamwork from the step before teamwork to the step adaptation to the teamwork. But first, the special teachers opinion is getting worse in the step of meeting the members. Special teachers wants a lot to develop the teamwork in all steps of building the multi-professional teamwork, and it is getting better in all steps. My conclusion in this research is that it is possible to develop the attitude in the multi-professional teamwork by talking about the goals, the values and the ways to work in the team, by getting know each other and by focusing to the facts in our teamwork.

The aim of this research was to investigate how the different possibilities and challenges of dialogue and encounter with a student appear in Waldorf school class teachers’ descriptions. Although dialogue has a central role in Waldorf education, little research has been conducted on this topic. This work approaches the concepts of dialogue and encounter with a student from the theoretical framework of Martin Buber’s thoughts on education and philosophy of dialogue, as well as through their interpretations. Furthermore, Waldorf education is examined from the point of view of dialogue and teacher-student encounter. The research material was collected using interviews. The material consists of six interviews of Waldorf school class teachers from three different Waldorf schools in Finland. The research method was theory-based content analysis. The findings of this study indicate, that in line with the idea of dialogue, Waldorf schools’ aim of education and school culture have characteristics of encouraging both the unique potential of a student and the dialogical relationship with the world, while primarily respecting the individuality and otherness of student. The same principles of the school culture of Waldorf schools that promote dialogue and encounter with students, such as artistic qualities, individuality, situation-basedness, and teachers’ self-education, are also distinctive features of Waldorf education. Many of the educational practices of the school culture of Waldorf schools that support dialogue, such as artistic making, 8-year teacher-student relationship, teaching without schoolbooks and the method of child observation, are also based on these principles. Furthermore, they form the basis of the teachers’ dialogical action and attitudes of encounter with a student. This research also brings forth challenges related to dialogical encounters with students in Waldorf schools. Some of the challenges were related to internal attributes of teacher-student relationships, such as defining the uniqueness of a student or losing one’s temper. On the other hand, the issues touched upon the difficulty of harmonizing the ideals and practices of Waldorf education with the neoliberal education policy, making teachers busy and exhausted as well as encounters with students almost impossible. Moreover, the challenges of teacher-parent relationships were experienced as time-consuming and wearing.

Tutkielmassa tarkastellaan hengellisen kasvun näkökulmaa bibliodraamatyöskentelyssä viiden ohjaajan haastatteluista saadun bibliodraamatyön suunnittelua ja toteutusta koskevan aineiston avulla. Tutkimuksessa selvitellään Raamatun tekstin vaikutusta ensiksi bibliodraaman suunnitteluun ja toiseksi suunnittelutyön heijastumista draaman toteutukseen, jossa sitä tarkastellaan erilaisten kohtaamistilanteiden yhteydessä hengellisen kasvun näkökulmasta. Hypoteesina tutkimuksessa on, että kokemuksellinen toiminta voi auttaa löytämään merkityksellisempää ja omakohtaisempaa suhdetta Raamatun kertomuksiin. Tutkimus on laadullinen ja sisällönanalyysin avulla haastatteluiden suunnitteluvaiheesta löytyi kolme pääluokkaa: Rohkaistuminen ja uskaltaminen, Luova oivallus ja Empaattinen mukana eläminen, joiden avulla hengellisen kasvun näkymiä on tarkasteltu draamatyöskentelyn toteutukseen liittyvien kohtaamistilanteiden kuvausten perusteella. Sielunhoidon näkökulma mahdollistaa hengellisen tarkastelunäkökulman käyttämisen tutkimuksessa. Bibliodraama on todettu aiemmissa tutkimuksissa monipuolisten toimintatapojensa vuoksi hyväksi tavaksi ajankohtaistaa ja syventää Raamatun kertomusten sisältöä sekä luoda niihin myös henkilökohtaisempaa suhdetta kokemuksellisuuden ja ryhmässä tapahtuvan vuorovaikutteisen toiminnan avulla. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi samansuuntaisia havaintoja. Huolellinen suunnittelu luo osaltaan turvallista työskentelyilmapiiriä ja edellytyksiä sille, että uskalletaan heittäytyä luovaan työskentelyyn aidosti oman persoonan välityksellä, ja uskalletaan ryhtyä eri työmuotojen avulla käsittelemään Raamatun tekstin aihepiireistä löytyviä tilanteita ja aiheita. Vuorovaikutteinen toiminta ryhmässä, mielikuvituksen käyttö ja eläytyminen erilaisiin Raamatun teksteistä välittyviin tilanteisiin tarkentavat omaa työskentelyä ja auttavat pääsemään kiinni yksilön oman elämän kannalta tärkeisiin teemoihin. Ryhmätilanteissa tai eri toimintatapojen yhteydessä vuorovaikutus ja empatia ovat vaikuttaneet luovien ja rohkeuttakin vaativien näkökulmien avautumiseen työskentelyssä oman hengellisen kasvun alueille. Bibliodraama voi olla toimintatapojensa avulla aktivoimassa kirkollista elämää laajemminkin auttamalla sen usein jäykkiä ajattelu- ja toimintatapoja uudistumaan, ja tällä tavoin tuomaan kristillistä toimintakulttuuria lähemmäksi tämän päivän ihmisiä.

Objectives. The goal of this thesis is to examine various positive methods in which a teacher can confront a challenging student in the classroom and redirect the student’s behaviour to fit the lessons agenda. This thesis will also aim to examine what kinds of challenging behaviour can be found from analysed drama lessons. Previous research has shown that teachers find interactions with challenging students to be often demanding. In the modern classroom teachers must be prepared to face challenging students and therefore there is a need to research teachers already working in the field to see how they confront challenging students in a positive way. Methods. The research for this thesis was done as a case-study based in video observations, where footage from the 2018 KEHU-project was utilized. The research footage contained five filmed lessons, which were taught by five various drama-specialized teachers across Finland. The teachers participating in this project taught grades one through third grade. The nature of this research was based on qualitative methods. The material was processed through content analysis and classification. Results and conclusions. Challenging behaviour was categorized into four distinct categories based off the filmed drama lessons, which were disruptive behaviour, wandering, disobedience and negative verbal or physical interaction. Challenging behaviour filmed during the lessons were often quite mild forms of challenging behaviour. Based on the results the teachers mostly conducted positive confrontations against challenging students and were able to redirect behaviour with efficient and practical methods. This thesis provided promising information in regards that teachers can redirect behaviour towards the lesson’s goals with positive interactions. Having a respective attitude towards students and striving towards dialogical interactions from the teacher appears to improve confronting the student, which has been proven in earlier research to be meaningful in regards to the students behaviour.

Aiemmat tutkimukset osoittavat, että haastavan käytöksen ehkäisyllä ja kohtaamisella on merkittävä vaikutus oppilaan myöhempään elämään. Haastava käytös myös koetaan yh-deksi opetustyön vaikeimmista osa-alueista. Tämän opinnäytteen tavoitteena on koota yhteen tutkimustuloksia, jotka käsittelevät vuorovaikutuksen keinoja sekä niihin vaikuttavia tekijöitä opettajan työssä. Opinnäytetyö on rakennettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Katsauksen aineistona on 10 artikkelia, jotka käsittelevät oppilaan haastavaa käytöstä sekä työrauhaa ja opettaja-oppilassuhdetta. Merkittävänä haastavan käytöksen ehkäisijänä on opettaja-oppilassuhde. Opettaja-oppilassuhde perustuu laadukkaaseen vuorovaikutukseen, joka on sävyltään lämmintä ja asiallista. Opettaja-oppilassuhteessa on tärkeää huomioida oppilaan ja opettajan roolien erilaisuudesta johtuva jännittyneisyys. Kun opettaja kohtaa haastavaa käytöstä, on siinä kyse näiden jännitteiden pohjana olevasta vallan asymmetrisyydestä. Oppilas pyrkii haastavalla käytöksellään ohjaamaan luokkahuoneen valtarakenteita. Opettajan on tärkeää pyrkiä säilyttämään valta itsellään, ylläpitäen silti oppilaan arvokkuuden ja kunnioituksen. Opettajan on tarpeellista säännöllisin väliajoin reflektoida omaa osaansa vuorovaikutuksen johtajana. Opettajan oma itseluottamus, tunnetaidot, historia ja jaksaminen välittyvät vuorovaikutukseen. Samaan aikaan opettajan on hyvä tiedostaa omien ajatustensa voima, sillä niillä on merkittävä vaikutus vuorovaikutukseen. Vuorovaikutuksen keinot, joilla opettaja kohtaa ja uudelleenohjaa oppilaan käytöstä, jaetaan kahteen osaan: nonverbaalisiin ja verbaalisiin keinoihin. Nonverbaalisten keinojen etuna on usein se, että niiden käytöllä opettaja ei itse tule häirinneeksi oppituntia. Verbaalisiin keinoihin tulee turvautua sitten, kun nonverbaaliset keinot eivät enää tehoa. Haastava käytös ja konfliktitilanteet eivät ole pelkästään negatiivinen ilmiö, eikä niitä tule nähdä sellaisena. Konfliktien aikana sekä oppilas että opettaja oppivat monitasoisesti itsestään, toisistaan ja vuorovaikutuksesta.

The purpose of this study is to elucidate the experiences of parents of children with special needs when encountering professionals and to understand the meaning of these encounters. Child’s special needs affect parents in many ways and there is more parental burnout among parents of children with special needs. Parents of children with special needs regularly encounter professionals from social services, health services and schools and family-centeredness has become one of the values that conduct services planning. Family-centered practices recognizes parents as the experts on their child, acknowledges the individuality of the families, promotes partnership, and are based on the family’s strengths. In previous studies parents described parents as the experts on their child but stated that professionals do not always acknowledge their expertise. System is described fragmented, and parents experience that professionals do not see the complexity of their lives. The study is based on thirteen semi-structured qualitative interviews with parents of children with special needs. The interview material was analyzed using interpretative phenomenological analysis (IPA). Results showed that when encountering professionals parents experienced that parents and professionals had different roles. The roles of the professionals were companion, expert, know-it-all, and border guard. The roles of the parents were expert, organizer, and fighter. System affected encounters as it was experienced fragmented, and it contained different rules. Also, diagnosis and resources affected encounters. Encounters, occupational skills, services, and information sharing were experienced coincidental. Encounters evoke emotions and emotions affected encounters. Based on the results, it can be concluded that from parents’ perspectives there are issues that hinder family-centered practices. Encounters also have issues that increase parents’ burden. System should be improved so that it matches better the needs of the families, for example there could be a coordinating professional. Professionals should acknowledge parents’ expertise and consider parents’ emotions when encountering them.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia isyyden ilmenemistä erilaisissa sosiaalihuollon toimintayksiköissä. Tutkin, miten sosiaalihuollon miesasiakkaat kokevat tulleensa kohdatuiksi isinä ja vanhempina asiakastyössä sosiaalityöntekijän kanssa. Tutkielmaa varten on haastateltu yhdeksää sosiaalihuollon peruspalveluja käyttävää miesasiakasta ja tutkittu heidän kokemuksiaan sosiaalityöstä. Aineisto muodostui neljästä A-klinikkatyön, kolmesta aikuissosiaalityön ja kahdesta lastensuojelun avopalveluita käyttävän isän haastattelusta. Tutkimus kohdistui Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon toimialaan ja siinä oleviin päihdepalveluiden, aikuissosiaalityön ja lastensuojelun avopalveluiden piirissä oleviin miesasiakkaisiin, jotka olivat isiä. Tutkin isien omia kokemuksia kohtaamastaan sosiaalityöstä, miten heidät on huomioitu isinä ja vanhempina. Fenomenologinen tutkimusote on relevantti lähestymistapa silloin, kun tutkitaan ihmisten kokemuksia. Keskityn ainoastaan tietoisiin, kerrottuihin kokemuksiin, joita isät tuovat esiin. Tavoitteenani on ymmärtää isien välitöntä aiheeseen uppoutunutta kokemusta eli heidän kokemuksiaan isinä ja vanhempina sosiaalityössä. Hyödynsin haastatteluissa teemahaastattelurunkoa, joka koostui kokemuksista kolmen eri teeman ympärillä. Ensimmäinen teema koski miesasiakkaiden kokemuksia isyydestään ja vanhemmuudestaan. Toinen teema koostui miesasiakkaiden kokemuksista viranomaisista ja erityisesti kohtaamistaan sosiaalityöntekijöistä. Kolmas teema koostui odotuksista ja toiveista niin perheenjäsenten odotuksista ja toiveista isää kohtaan kuin myös isän toiveista ja odotuksista sosiaalityöntekijöitä kohtaan. Toteutin aineiston keruun puolistrukturoituna haastatteluna hyödyntäen teemahaastattelun ideaa. Noudatin väljästi teema-haastattelurunkoa haastattelutilanteissa. Haastattelutilanteistani voin löytää fenomenologisen haastattelun piirteitä, koska annoin isien kertoa vapaasti omia kokemuksiaan niin isinä kuin vanhempinakin tosin haastattelukysymysten ohjaamina. Tarkastelen aineistoa sisällönanalyyttisesti. Analysoinnissa käytän menetelmänä laadullista sisällönanalyysia fenomenologista viitekehystä hyödyntäen. Käytin aineiston jäsentelyssä Atlas.ti-tietokoneohjelmaa. Aineistoni koostuu yhdeksästä kokemuksiin perustuvista teemahaastattelusta, joten Atlaksen käyttö on perusteltua tämän aineiston analyysin kannalta. Atlas auttoi minua jäsentämään kokemukset lähempää fenomenologista tarkastelua varten. Tutkimukseni isillä oli hyvin erilaisia kokemuksia kohtaamastaan sosiaalityöstä. Isät kokivat tulleensa kohdatuiksi sosiaalityössä, vaikka kokemuksia esiintyi myös isien kohtaamattomuudesta. Samalla isällä saattoi olla sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia kohtaamisistaan sosiaalityöntekijöiden kanssa. Isät kokivat, että heitä kuunnellaan, mutta toisaalta he kokivat, että heidän isyyttään ei tueta riittävästi. Isät saattavat kokea itsensä ohitetuiksi suhteessa äitiin ja sosiaalityöntekijä voi tuntua liian etäiseltä. Riittävällä taloudellisella tuella oli suuri merkitys isänä olemisessa. Isät kuvasivat asioita niin, että vuorovaikutuksen taso näytti olevan merkittävä asia. Sosiaalityöntekijöiden persoona ja sitä kautta syntyvä työskentelyote vaikuttivat sekä myönteisesti että kielteisesti kokemuksiin sosiaalityöntekijöistä. Sosiaalityön toteuttamiseen vaikuttaa sosiaalityöntekijän oma kokemus perhemuodosta ja perheen dynamiikasta. Rakenteelliset tekijät sanelevat sosiaalityön reunaehtoja, jotka heijastuvat sosiaalityöhön. Sosiaalityöhön vaikuttavat puutteelliset työn tekemiseen liittyvät taloudelliset ja henkilökuntaan kohdistuvat resurssit.

In this thesis parents’ views and experiences regarding the care for their children with ASD are examined. The aim is to improve the competence of Finnish health care professionals so that they are able to work more naturally with ASD children and their families. This research is a qualitative thesis and a web questionnaire is used to collect the data. The data consists of 18 responses from parents of children with ASD. Nine of the children were diagnosed with infantile autism and eight with AS. One child was diagnosed non-specifically with only a mention of ”autism spectrum”. In this questionnaire parents were asked to share their experiences about the care for their children and about the competence of the health care professionals that work with families of ASD children. Content analysis was used in this research to analyze the data. The results showed that parents of children with ASD have experienced challenges in their cooperation with the medical staff. The most common challenges under medical treatment were time pressure, pushy and commanding behavior, and the inability to work naturally with ASD children. Parents hope that the medical staff would use professional language that is easier to understand. They also hope that the patient and the family would be approached in a more holistic way so that communication would take into account the age and maturity of the patient. The first conclusion is that meeting ASD children and their families more holistically supports the delivery of successful treatment and increases trust between medical staff and the family. In order to have a more holistic approach, further training is needed for the medical staff. Therefore the second conclusion is that more education resources should be allocated to the studies of the medical staff who will be working with children with ASD and their families. The third conclusion is that the Finnish health care system should be able to provide care with less time pressure to ASD children and their families for example in the form of extended appointments.

The aim of this Master´s thesis was to study children’s experiences in social participation in day care centers. Children’s participation has long been discussed and researched in early childhood education. However, there are differences in how children’s participation is seen and promoted. Participation can be seen as some separate special tasks implemented at certain times. Social participation gives an opportunity to study participation as a way for a child to be encountered and to be part of his or her own community. This study follows the principles of qualitative research and is made by using child-perspective methods. The 5-year-old children were interviewed by the researcher and their stories are the basis of this study. The children had taken pictures of their days in the day care center and these pictures were shown to them during the interviews to help them talk about the events. The material was analyzed by interpreting the stories themselves and by using narrative analysis. Based on the children’s stories the experience of social participation does not require complicated things that are hard to implement. Children feel that they belong to a group through playing and interacting with friends. The stories showed that some children need adults’ support when interacting with their peers, although those children are not always able to express their need. As a conclusion it can be stated that social participation requires a child-friendly environment where the early childhood educators respond to children’s initiatives, support peer interaction and promote children’s individual abilities to belong to their community.