Browsing by Subject "maahanmuutto"

The aim of this study was to examine and describe how principles, student counsellors and other school administrators in comprehensive school represent the school paths of immi-grant children in Finland. The aim is to analyse the challenges described by authorities that immigrant students face in the transition between comprehensive school and upper second-ary level, and to contemplate how immigrant backgrounds and class positions are connect-ed to each other. In addition, the aim is to consider how social mobility of immigrants should be improved through different ways of support and guidance. Previous studies show that people with immigration backgrounds are still often excluded from secondary education and especially from high school in Finland. The expansion of compulsory school age obliges every child to move on to the secondary level, but especially with poor Finnish knowledge and weak social and cultural capital it is challenging coping with secondary level studies. In the centre of the theoretical framework of this study are Pierre Bourdieau’s forms of capital. The study was conducted as a qualitative content analysis and the data for the study con-sisted of interviews with eight authorities working in Finnish primary schools with pupils with immigration backgrounds. The data was analyzed and classified by means of thematic con-tent analysis. According to the findings, the challenges of school paths and transitions among students with immigration backgrounds include the extensive lack of cultural and social capital in fami-lies in relation to the context of the Finnish middle-class school system. Furthermore, the views of the families and of the school on realistic school options often differ. The joint appli-cation system does not encourage the student to change school after the first choice and experiment, and therefore people with immigration backgrounds are particularly challenged by choice and unknown educational opportunities. According to the results, Finland does not yet have a clear tailored system for immigrant children who move to Finland and who have passed the primary school age. They are ex-pected a quicker takeover of language and syllabus than other children. In addition, high school education appears to be inaccessible to many people with immigration backgrounds, according to authorities. In vocational training, resources for specific language and integra-tion support are insufficient, leading to the fact that after finishing vocational studies, they are moving to employment with low capacity.

This is a narrative research about the career paths of adult immigrants in Finland. The study is conducted in the context of a course that prepares immigrants to study in higher education in Finnish. Based on earlier research immigrants’ paths to work life are often complex and include overlapping studies. Different kinds of transitional courses and trainings have emerged to support educational transitions. There is little research of preparatory courses that focuses on the narratives of students taking part on a preparatory course. This research aims to describe career paths of the students studying in a preparatory course, and the most defining factors of the career paths progress. This phenomenon is specifically examined from a theoretic point of view based on agency of the students. 10 interviews were conducted with different students studying in a preparatory course. The course focused on the field of social and health services. The data was collected and analysed through the means of narrative methods. The interviews were semi-structured theme interviews that included questions about the students’ backgrounds, study experiences in the preparatory course and their visions for the future. The approach contains features of the life-course research branch in the narrative methodology. The results of the study illustrate the different factors on individual-, community- and society levels that affected the students’ career paths either progressively or restrictively. Different factors from individual attitudes and ways of action to policies of educational organizations affected the progression of career paths in the students´ stories. For example, motivation and Finnish language skills, the preparatory course and good studying opportunities in Finland appeared to be progressive factors for career paths. On the other hand, as restricting factors were described for example challenging life situation for studying, lack of high skill level Finnish teaching and bureaucratic obstacles in the education system. The different factors are put into perspective in type stories that describe the most typical career paths of the students in the preparatory course. For the highly educated the preparatory course seemed to be a secondary choice in their career paths and an adjustment to the current situation. The one’s with children described studying as motivating but challenging in their busy phase of life. The young adults who were the closest to the typical studying phase of life appeared to be very committed to their career choice and seemed to experience the least contradiction related to studying.

Tutkielma tarkastelee ammatillisesti järjestäytyneiden maahanmuuttajanaisten työmarkkina-aseman vahvuutta suomalaisilla palvelualoilla. Kontekstina ovat joustavat, segregoituneet ja etnisesti lohkoutuneet työmarkkinat. Työmarkkinoiden näkökulmasta maahanmuuttajanaisilla on kaksinkertainen taakka: sekä naisilla että maahanmuuttajilla on suurempi todennäköisyys päätyä osa-aikaisiin, matalasti palkattuihin joustaviin töihin, ja työttömyysriski on miehiä ja valtaväestöä suurempi. Tutkimuksessa selvitetään maahanmuuttajanaisten taustaa, työmarkkina-aseman vahvuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä koetun viranomais- ja järjestötaholta saadun avun määrää kotoutumisessa. Tutkimus on kvantitatiivinen ja päämenetelmänä käytetään logistista regressioanalyysia. Aineisto koostuu Palvelualojen ammattiliiton maahanmuuttajakyselystä. Tutkimusaineiston käsittelyssä näkökulmana hyödynnetään intersektionaalisuutta. Lähes 80 prosenttia vastaajista on Virossa ja Venäjällä syntyneitä. Vastaajat ovat hyvin korkeasti kouluttautuneita, vaikka kyseessä on palvelualat, johon korkeakoulutusta ei lähtökohtaisesti tarvita. Lähes puolet vastaajista on töissä kiinteistöpalvelualalla. Tutkimuksen perusteella hyvä kielitaito tai Suomessa pitkään asuminen eivät vahvista työmarkkina-asemaa. Tutkimus antaa viitteitä myös siitä, että työmarkkina-asema ei Suomessa asuttujen vuosien myötä vahvistu. Viranomais- ja järjestötaholta saadun avun määrän maahanmuuttajanaiset kokevat vähäiseksi. Ei lainkaan, erittäin vähän tai ei kovin paljon apua kotoutumiseen kokee saaneensa yhteensä yli kaksi kolmasosaa kaikista vastaajista. Erityisen huonosti viranomais- ja järjestöapu on saavuttanut työn ja opiskeluiden johdosta Suomeen muuttaneet, alle kaksi vuotta Suomessa asuneet ja Virossa syntyneet vastaajat. Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat osittain aiempien tutkimusten havaintoa siitä, että korkea koulutus ja hyvä kielitaito eivät takaa maahanmuuttajille nousua työmarkkinoiden hierarkiassa. Tutkimus tukee käsitystä, jonka mukaan palvelualat toimivat sisääntuloammatin lisäksi myös umpikuja-ammattina.

: Tämä maisterintutkielmani käsittelee oikeistopopulismia ja siihen liittyvää konservatiivista kristillisyyttä. Viime vuosina oikeistopopulismi on saanut yhä enemmän näkyvyyttä, jonka katsotaan olevan lähinnä sähköisen median lisääntyneen käytön seurausta. Verkkojulkaisuista monet edustavat populistista vastamediaa, joilla on matala julkaisukynnys ja joissa esiintyvät räväkät ja pidäkkeettömät mielipiteet saavat helposti yleisöä puolelleen ja herättävät kiihkeää ja usein myös asiattomuuksiin menevää keskustelua. Lähestyin tutkielmassani aihepiiriä José Pedro Zúqueten eurooppalaista oikeistopopulistista identitaarista liikettä käsittelevän tutkimuksen avulla. Käytin myös hänen uskonnollista populismia kahtena ulottuvuutena tutkivaa artikkelia lähteenäni. Tarkastelin identitaarisen liikkeen ideologian yhteneväisyyksiä suomalaisen koti, uskonto ja isänmaa triangelin kanssa ja etsin vastauksia kysymykseen, mistä maahanmuuttovastaisuus johtuu ja miksi mennyttä aikaa kaivataan niin kovasti, että se on meilläkin kulminoitunut vaatimukseen ”Suomi Takaisin”. Tarkastelin tutkimuksessani myös Juha Ahvion Oikea Mediassa julkaistuja blogeja ja etsin niistä sekä oikeistopopulistisia että uskonnollisen populismin piirteitä

Att ha tillträde till olika arenor i samhället är viktigt, speciellt för unga är känslan av tillhörighet väsentligt för välbefinnandet. I min pro gradu-avhandling synliggör jag de ungas beskrivningar av sina liv och sina erfarenheter av vad det innebär att vara 'invandrare' i Helsingforsregionen med svenska som första främmande språk. Språkkunskaper och förmåga att uttrycka sig samt att använda språket väl blir allt mer relevant i det mångkulturella samhället där människor med olika kulturella bakgrunder möts. Med hjälp av språkkunskaper ges tillträde till den värld som uttrycks och förutsätts via språket. Min teoretiska referensram är förankrad i finländsk och svensk forskning om invandring, tillhörighet, etnicitet och identitetsom tar fasta på ungdomar. Viktiga källor är bland andra Tuomas Martikainen & Lotta Haikkola (2010) och Karmela Liebkind (2000, 2007 m.fl.) Tore Otterups (2005) avhandling om ungdomars flerspråkighet och identitetskonstruktion ger bakgrundskunskap till min studie. Med hjälp av kvalitativa temaintervjuer som undersökningsmetod ger min studie en bild av invandrarungdomarnas uppfattningar, erfarenheter och känslor. De unga som är intervjuade i min pro gradu-avhandling studerar alla vid en svenskspråkig skolinstans i södra Finland. Mina informater är alla födda utanför Finlands gränser och ingendera föräldern är född finländsk, de har alla lärt sig svenska som första främmande språk i Finland. Mitt material består av elva temaintervjuer. De unga i min pro gradu-avhandling poängterar att deras känsla av tillhörighet och tillträde till olika kulturella kontexter är sammankopplat med språkkunskaper. Forskningsresultaten visar att språkkunskaper ger tillträde och ökade möjligheter i det mångkulturella samhället som vi lever i.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka avioliiton perusteella maahan muuttaneita henkilöitä määritellään Etelä-Korean laki- ja muissa säädösteksteissä ajanjaksona 2008–2016. Sosiaalisen konstruktionismin mukaisesti avioliittomuuttajien määritelmä rakentuu sosiaalisesti, kontekstisidonnaisesti, ja kielenkäytöllä on aina seurauksia tuottava luonne. Avioliittomuutto on sukupuolittunut ja alueellinen ilmiö. Vuonna 2016 Etelä-Koreassa oli 152 374 avioliittomuuttajaa (mikäli Korean kansalaisuuden saaneet henkilöt lasketaan mukaan, luku on noin kaksinkertainen). Heistä naisia oli 84 prosenttia. Suurin osa avioliittomuuttajista asui kaupungeissa. 37 prosentilla heistä on Kiinan kansalaisuus. Analysoin diskurssianalyysin keinoin keskeisiä avioliittomuuttajia koskevia säädöstekstejä. Aineiston ja tulkinnan perusteella tunnistetaan neljä erilaista, osittain toisiinsa sekoittuvaa diskurssia: määräävin diskurssi asemoi avioliittomuuttajat monikulttuuriseen perheeseen, jonka tavoitteena on muun muassa koulutuksen kautta tukea avioliittomuuttajan rooleja perheessä. Tähän liittyy avioliittomuuttajien integraatiota korostava diskurssi. Avioliittomuuttajat kuuluvat erityiseen ryhmään Korean säädösteksteissä esimerkiksi kansalaisuuslain näkökulmasta. Jo maahantulomääräykset kielitaitovaatimuksineen ja tuettu polku aina kansalaistamiseen saakka ohjaavat heitä integroitumaan sekä korealaiseen yhteiskuntaan että perheeseen. Lisäksi aineisto antaa viitteitä riskien ja toiseuden diskursseista. Muista maahanmuuttajaryhmistä poiketen ainoastaan avioliittomuuttajien asemoiminen monikulttuuristen perheiden diskurssiin on myös tätä ryhmää homogenisoiva. Esitän, että tähän monikulttuurisen perheen diskurssiin yhdistyy myös diskursseja traditionaalisesta naiseudesta ja äitiydestä. Vaikka käytössä on tässä yhteydessä käsite damunhwa eli monikulttuurisuus, se ei itsessään kerro tämän poliittisen diskurssin monikulttuurisuudesta. Tämä kategoria saa korealaisessa kontekstissaan erityisen merkityksen avioliittomuuttajien perheiden kuvaajana, joka samalla tuo myös esiin tämän ryhmän keskeisyyden poliittisessa päätöksenteossa.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella esiopetusikäisten lasten välisten ystävyys-suhteiden muodostumista. Ystävyyssuhteita esiopetusikäisten lasten välillä tarkastellaan heidän äidinkielensä kautta. Tutkimuksessa tarkastellaan kohtaavatko erikieliset lapset tois-tensa kanssa. Yhä kasvavissa määrin Suomeen muuttaa muualta maailmalta lapsia ja per-heitä. Lapset aloittavat opinpolkunsa osaamatta mahdollisesti yhtään maassa vallitsevaa kieltä. Tutkimus tarkastelee erikielisiä lapsia ja keiden kanssa he muodostavat ystävyys-suhteita. Mielenkiintoista on nähdä, saavatko esiopetusikäiset lapset muodostettua ystä-vyyssuhteita erikielisten lasten kanssa vai muodostavatko äidinkieleltään saman kielen omaavat omia kaveripiirejä. Mielenterveyden kannalta ystävyyssuhteet saman ikäisten kanssa ovat korvaamattomia. Mikäli lapsi jää yksin, on hänellä vaarana syrjäytyä. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisin tutkimusmenetelmin. Kyseessä on tapaustutkimus. Va-litun kaksikielisen esiopetusyksikön lasten vanhemmille lähetettiin Helsingin yliopiston e-lomakepohjalla tehty kysely, johon he vastasivat. Kyselyssä kysyttiin lapsen kolme parasta ystävää äidinkielineen, onko lapsella erikielisiä ystäviä sekä millaisena lapsi kokee leikin erikielisen kanssaleikkijän kanssa. Kysely lähetettiin esiopetusyksikössä puhuttavilla kah-della eri kielellä. Kyselyyn vastaaminen perustui täysin vapaaehtoisuuteen. Tutkimukseen vastasi yhteensä 13 lasta yhdessä vanhempiensa kanssa. Lapsista neljä oli suomenkielisiä, kolme kaksikielisiä sekä kuusi vieraskielisiä. Tulokset analysoitiin aineisto-lähtöisesti sisällönanalyysin menetelmin. Vastaukset koodattiin, jotta ne saatiin kategorisoi-tua. Tutkittaessa lasten ystäväpiiriä, huomattiin ystävien rajoittuvan pitkälti vain samaa äi-dinkieltä puhuviin sekä samaa sukupuolta oleviin lapsiin. Kielen vahva merkitys ystävyys-suhteissa huolettaa, kun mietitään lapsia, joiden ryhmästä ei löydy ketään samaa äidinkieltä puhuvaa. Kahden kulttuurin välisten erojen ymmärtäminen ja hyväksyminen on ehtona eri-kielisen ihmisen ymmärtämiselle ja sitä kautta ystävyyssuhteen muodostumiselle.

Tämä tutkielma tarkastelee Eurooppalaisen elämäntavan edistämisen salkun komissaariehdokkaan Margaritis Schinasin kuulemista Euroopan parlamentin valiokuntien toimesta. Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen antoi salkulle alun perin nimen Eurooppalaisen elämäntavan suojeleminen. Salkun nimestä nousi heti kohu, sillä sitä pidettiin myönnytyksenä oikeistopopulisteille. Salkun vastuualueella on muuttoliike, turvallisuus, terveys, työllisyys, kulttuuri ja koulutus. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälainen eurooppalainen elämäntapa kuulemisen aikana rakentuu niin Schinasin kuin europarlamentaarikkojen toimesta. Kolmen tunnin aikana 25 europarlamentaarikkoa kaikista Euroopan parlamentin puolueista esittivät komissaariehdokas Schinasille kysymyksiä selvittääkseen mitä toimia hän aikoo tehdä aikanaan komissaarina ja hänen pätevyytensä komissaarin rooliin. Kysymykset kattoivat laajalti portfolioon sisältyvät politiikanalat, mutta huomattavasti eniten keskustelua syntyi salkun nimestä ja siihen kytkeytyvistä merkityksistä sekä maahanmuutosta. Tutkimus on alue- ja kulttuurintutkimukselle ominaisesti tieteidenvälinen ja omaksuu piirteitä politiikan tutkimuksesta. Europarlamentaarikkojen kysymyksiä ja komissaariehdokas Schinasin vastauksia analysoidaan kriittisen diskurssianalyysin keinoin ja tarkastelemalla politiikkojen hyödyntämiä retorisia keinoja. Monet europarlamentaarikot kritisoivat salkun nimessä esiintyvää suojelu -sanaa ja kyseenalaistivat, miksi eurooppalainen elämäntapaa tarvitsee suojelua ja miltä sitä suojellaan. Eurooppalaista elämäntapaa määriteltiin paljon siihen kytkeytyvän arvopohjan kautta. Maahanmuutto ja eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan uudistaminen olivat eurooppalaisuuden määrittelyn rinnalla merkittäviä teemoja. Monet europarlamentaarikot yhdistivät salkun alkuperäisessä nimessä olleen suojelu -sanan juuri Euroopan mantereen suojeluksi turvapaikanhakijoilta. Lisäksi aineistosta nousi esiin komission halu näyttäytyä ulospäin itsevarmana ja vahvana, mikä kytkeytyy Euroopan komission määrittelyyn Euroopasta sekä hankalaan maahanmuuttokeskusteluun. Tutkielmassa ilmenee, että yhtenäisestä eurooppalaisesta elämäntavasta ole laajaa yhteisymmärrystä ja kansalliset identiteetit säilyttävät johtoasemansa. Aineiston tarkastelusta kuitenkin nousee esille, että poliitikot ovat yhteisymmärryksessä siitä, että eurooppalaiset jakavat jotain yhteistä elämäntavoissaan. Europarlamentaarikot yli puoluerajojen identifioivat demokratian ja vapaan liikkuvuuden eurooppalaisen elämäntavan perustaksi. Samoin europarlamentaarikkojen keskinäinen keskustelu eurooppalaisen elämäntavan palasista kuvastaa yhteisen eurooppalaisen elämäntavan olemassaoloa. Margaritis Schinasin komissaarisalkun suurimpana tehtävänä ja haasteena on tuoda tätä yhtenäisyyttä terävämmin esille Euroopan unionin kansalaisten elämässä.

EU:n ja jäsenvaltioiden välillä on jännite liittyen oikeus- ja sisäasioihin, viime vuosina erityisesti kansainväliseen muuttoliikkeeseen. Euroopan valtiot ovat toisistaan riippuvaisia kolmansista maista tulevien maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin liittyvissä kysymyksissä ja joutuvat koordinoimaan yhdessä esimerkiksi sisäistä turvallisuutta ja maahanmuuton hallintaa, joiden on perinteisesti ymmärretty kuuluvan yksin suvereeneille kansallisvaltioille. Vuosituhannen vaihteessa luonnosteltiin unionille aktiivisempaa, laaja-alaisempaa ja osin myös liberaalimpaa maahanmuuttopolitiikkaa. Sen sijaan, että ainoastaan torjuttaisiin Eurooppaan kohdistuvaa muuttopainetta, oli hyväksyttävä, että kansainvälinen muuttoliike jatkuu ja edellyttää asianmukaista sääntelyä. Vuonna 2015 nopeasti lisääntynyt turvapaikanhakijoiden määrä paljasti puutteita EU:n maahanmuuttopolitiikassa, -lainsäädännössä ja niiden täytäntöönpanossa. Vuoden 2015 jälkeen Pohjoismaat jakautuivat uusien maahanmuuton hallinnan suhteen. EU:n oikeus- ja sisäasioiden ulkopuoliset Tanska ja Norja omaksuivat kaikki EU-lainsäädäntöön perustuvat muuttoliikkeen hallinnan keinot, minkä ohella ne kiristivät ulkomaalaislainsäädäntöä kansallisilla laeilla. Lisäksi molemmat ottivat etäisyyttä kansainväliseen muuttoliike- ja pakolaisoikeuteen ja ilmaisivat toiveensa avata uudelleen kansainvälisten sopimusten sisältö tai muuttaa niiden tulkintaa. Ruotsi ja Suomi kiristivät myös maahanmuuttolainsäädäntöään, mutta EU-oikeuden vaikutuksen vuoksi lopputulos oli maltillisempi. Ruotsin pyrkimys saada muut jäsenvaltiot kantamaan vastuunsa muuttoliikekriisissä ei ole toteutunut. Pohjoismaat kiirehtivät lisäämään maahanmuuton kontrollia ja estämään turvapaikanhakijoiden tulon omien rajojensa sisä-puolelle. Maahanmuuton ja erityisesti kansainvälisen suojelun kytkeytyminen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden teemoihin on lähtöisin sisärajatarkastusten poistamisesta ja siitä seuranneesta hallinnan tunteen menettämisestä. Eurooppaan kohdistuva muuttoliike nähdään territoriaalisesta rajavalvonnan näkökulmasta ja sisäisen turvallisuuden kysymyksenä, mikä on nähtävissä sekä EU-lainsäädännössä ja -instituutioissa että jäsenvaltioiden tasolla. Eurooppaa arvostellaan säännöllisesti Fortress Europe -mentaliteetista, jolla viitataan siihen, että samalla, kun luodaan vapaan liikkuvuuden alue tiettyjen valtioiden kesken, jätetään toiset ulkopuolelle ja pyritään aktiivisesti pitämään heidät siellä. Fortress Europe edellyttäisi kuitenkin yhteistä eurooppalaista identiteettiä, jotain mitä jäsenvaltiot pyrkisivät yhdessä suojaamaan. Pohjoismaat ovat kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miten lainsäädännön eurooppalaistuminen voi olla valikoivaa ja vinoutunutta: EU:lta otetaan se, mikä sillä hetkellä sopii kansallisiin ratkaisuihin, mutta muuten unionin oikeuden vaikutusta torjutaan. Vuodesta 2015 alkaen Pohjoismaita on yhdistänyt pyrkimys rajoittaa kolmansista maista tulevaa maahanmuuttoa ja torjua erityisesti sellaiset maahanmuuttajat, jotka ovat saapuneet Schengen-alueelle turvapaikanhakijoina. Tätä tavoitetta toteutetaan Fortress Europe -hengessä kehystämällä maahanmuuttajat kansallisen turvallisuu-den, yleisen järjestyksen ja hyvinvointivaltion uhkaksi. Euroopan unionin tai Pohjoismaiden muuttoliikelainsäädäntö ja jäsenvaltioiden käytännöt eivät heijasta kosmopoliittista tai edes eurooppalaisesta lähestymistapaa. Sen sijaan, että Pohjoismaat olisivat etsineet eurooppalaista, solidaarista, humaania linjaa ja ihmisoikeudet huomioon ottavia keinoja, ne päätyivät ratkaisuihin, jotka olivat ja ovat edelleen kyseenalaisia sekä kansainvälisen oikeuden että SEU 2 artiklan perus-arvojen kanssa. Muuttoliikeoikeuden selkärangan Euroopassa muodostavat kansallisvaltioiden rajat, kansallinen maahanmuuttolainsäädäntö ja sisäiseen ja kansalliseen turvallisuuteen keskittyvä maahanmuuttopolitiikka. Maahanmuuttokysymyksissä, joissa korostuu maantieteellinen, poliittinen ja kulttuurinen läheisyys, Pohjoismaat ovat rajanaapureina toistensa keskeisin viiteryhmä, Fortress Norden.

Tutkielma tarkastelee Facebook-parodiaa, jossa pilkan kohteena ovat maahanmuuttovastaiset ja heidän kielenkäyttönsä. Tavoitteena on selvittää, millaisia kielenpiirteitä parodiassa käytetään ja minkälaisina kielenkäyttäjinä maahanmuuttovastaiset niiden avulla representoidaan. Lisäksi tarkastellaan, minkälaisia diskursseja parodiassa kaiutetaan. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen diskurssintutkimus, mutta analyysissa hyödynnetään myös perinteistä tekstianalyysia. Aineistona on sata julkaisua maahanmuuttoon positiivisesti suhtautuvien humoristisesta Facebook-ryhmästä Terrorismin ja sukkien vastainen kansanliikeryhmä vuodelta 2019. Luvussa 3 tarkastellaan parodian kielellistä ilmiasua. Analyysi osoittaa, että maahanmuuttovastaiset representoidaan kielenkäyttäjinä, jotka eivät osaa kirjoitetun yleiskielen normeja eivätkä välitä niistä, vaan kirjoittavat tunteen vallassa. Kirjoitusvirheinä esitettyjä piirteitä, etenkin yhdyssanavirheitä ja lyöntivirheiltä vaikuttavia piirteitä, käytetään paljon ja liioitellusti niin, että myös johdoksia ja muita sanoja on kirjoitettu erikseen morfeemirajojen kohdalta. Puhutun ja kirjoitetun kielen erottamisen vaikeus osoitetaan käyttämällä suomalaistettua fonotaksia sekä nasaaliassimilaatiota muistuttavaa ilmiötä, jossa sananloppuinen n kirjoitetaan m:nä. Parodiatyylin piirteet esiintyvät liioiteltuina niin, että ne eivät sellaisinaan voisi esiintyä verkkokielessä, mikä korostaa julkaisun ironista sävyä. Lisäksi typografinen äänensävy on voimakkaan affektinen ja huutava, sillä aineistossa käytetään runsaasti suuraakkosia, huutomerkkejä ja huutomerkkejä edustavia numeroita 1. Luvussa 4 osoitetaan, miten parodiassa hyödynnetään ironista diskurssien omimista. Toistuvien aiheiden kuten sukkien, kaljan, katupartioiden ja median puolueellisuuden kautta kaiutetaan maahanmuuttovastaiseen diskurssiin kuuluvaa apokalyptista retoriikkaa sekä populistista ja arvokonservatiivista diskurssia. Tällä pyritään esittämään maahanmuuttovastaiset argumentit naurettavassa valossa, millä sekä vahvistetaan omaa kantaa että vastakkainasettelua maahanmuuttokeskustelun osapuolten välillä. Luvussa tarkastellaan myös parodiassa runsaasti esiintyvää metakielenkäyttöä, jossa esitetään kohteen olevan tietoinen ja ylpeä omasta tavastaan kirjoittaa. Tutkielmassa käy ilmi, että parodiassa kohde representoidaan hysteerisinä ja kouluttamattomina, mikä sopii aiempien tutkimusten tuloksiin siitä, millaista kuvaa maahanmuuttovastaisista rakennetaan maahanmuuttokeskustelussa. Kielenpiirteiden käytölle on nähtävissä malleja esimerkiksi Timo Soinin kielenkäytössä ja humoristisista ilmauksista "isäm maan puollustaja" ja "elämäm koulu". Tutkielman tulokset ovat relevantteja verkkokielen tutkimukselle yleisesti, sillä analyysissa käy ilmi, että aineiston piirteitä arvioidaan muissakin konteksteissa ärsyttäväksi tai huonoksi verkkokieleksi.