Browsing by Subject "ruoka"

Aims. The aim of this thesis is to cover Marilyn Monroe's relationship with food as it appears in literature written about her. The study covers the years from 1942 to 1962, when Marilyn was between ages 16 and 36. As an adult, she was responsible for her own food intake. The emphasis of this study is on the following: what kind of food Marilyn ate, how different stages of her life affected her relationship with food, whether the food she ate was made by her or someone else, how interested she was in food, and what kind of food she liked. The historical context is also an important part of this study. Methods. The research material consists of literature written about Marilyn Monroe. This literature was the analyzed using content analysis. The research material was then divided into categories, which are different times of Marilyn's life. Considering the sources was a very important part when gathering material. Results and conclusions. As a result, Marilyn's relationship with food varied during her lifetime. During her first marriage she had to learn to cook for the first time in her life, and thus she sometimes made mistakes. Food was also gathered by hunting and fishing. As a young starlet in Hollywood Marilyn didn't have a lot of money for food, so she ate very little and very inexpensively. As her career progressed she was able to enjoy food more. Marilyn's second husband was from an Italian-American family, and Marilyn learned to cook Italian food and broil steaks. After moving to New York Marilyn often ate at her friends' homes. When she got married for the third time she really wanted to be a good housewife. During this period her cooking improved considerably. She also learned to cook Jewish dishes. After the marriage ended Marilyn was facing the hardest time of her life, until she moved to Los Angeles and bought her own house. She was planning to invite friends over for food and good times, and also said that she enjoyed champagne and good food.

Goals. In Finland the popular confirmation school provides young people an opportunity to reflect on their values. One of the goals of confirmation work is to equip the young to ethical reflection on themes like sustainability. As a part of sustainability education food-related themes provide an easily approachable way to reflect on the impact of one´s choices on oneself and others. Eating is a complex phenomenon related to many conflicts both at the individual and societal level. The goal of this study is to describe and analyze meals at a confirmation camp from the perspectives of different actors. The purpose is to examine the role of food at a confirmation camp and to look at the practices that are regarded as indicating sustainability at meals. This study also analyzes how sustainability can be improved at confirmation camps. Methods. This study was conducted as an ethnographic case study. The data was collected at a Vantaa parish confirmation camp and consisted of focused interviews of confirmands, young confirmed volunteers, parish workers and food service staff as well as a field diary kept by the researcher. The interviews were carried out individually or in groups with 20 people participating. After being transcribed the data was analyzed using data-driven content analysis. Results and conclusions. Food had a wide range of meanings at the confirmation camp of which the most important seemed to be receiving nutrition and experiencing eating as a so-cial event. The meal times were also moments to share information, they gave a structure to the days and food was seen to affect the atmosphere at camp. Between the shared meals, the young people were constantly snacking sweets and other snacks they had brought to camp. Different actors had different perceptions of the visibility of sustainability in confirma-tion camp meals, but in general it was thought not be visible enough. Among other things increasing the share of vegetarian food and improving recycling opportunities were suggested to promote sustainability. The lack of resources and co-operation and the eating habits of young people were seen as challenges for carrying out the developmental suggestions concerning sustainability.

Food literacy is a noteworthy topic to be studied due to food’s considerable environmental and health effects. When food literacy and its characteristics are known, food literacy can be used as a tool to improve people’s health and the condition of the environment. Thus, this thesis aims to reveal the extent of food literacy among Finnish upper secondary school students. In this context, food literacy emphasises food-related environmental and health knowledge. Environmental knowledge is understanding of the global environmental impact of food. Health knowledge, on the other hand, is the familiarity with the relationship between excessive meat consumption and Finnish common diseases along with beliefs regarding diets and food products as a source of protein. This thesis also aims to identify to what extent does the food literacy differ based on gender, study year and living area. This study was performed as a quantitative sample survey and the data was collected using an online Typeform -questionnaire. The questionnaire reached respondents from many different Finnish localities, mainly from cities. The final data consisted of 1320 individuals and it was analysed using IMB SPSS Statistics 24 software. The following methods were used to analyse data: frequency analysis, an Independent Samples t Test, a One-way ANOVA, and a Post-hoc LSD test. Gender, study year and living area were used as grouping variables to examine the differences between groups. The results show that the students named school as the main source of food literacy. Moreover, the results indicate that awareness regarding food production, dietary health and proteins increase significantly from the first to the third study year. The students acknowledged food production causing environmental problems and that the share of food in the consumer’s climatic impact is considerable. Nevertheless, the students underestimated the climatic impact of cheese and they were unaware of the more specific characteristics of food’s environmental impacts. They also had food-related environmental misconceptions considering packaging, transportation and meat consumption. Moreover, approximately half or more of the students were aware of the connection between excessive meat consumption and the increased risk of distinct common diseases. Most of the students acknowledged a versatile vegetarian diet as being a healthy choice. The study also reveals that female students had notably higher dietary health knowledge than male students. This Master’s thesis study mainly supports the findings of previous studies on food-related knowledge. The results elucidate the extent, characteristics, gaps and misconceptions of students’ food literacy. These findings may be utilized to improve school education on food literacy, alter misconceptions and fill the gaps of knowledge in pursuit of improving the health of people and the condition of the environment.

Tämä tutkielma on toteutettu yhteistyössä Suomen ensimmäisen hävikkiruokakaupan Wefoodin kanssa. WeFood on osa Kirkon Ulkomaanapua. Tutkielma tarkastelee WeFoodin asiakaskunnan ruoanvalinnan takana käytettyjä vihjeitä, jotka vaikuttavat hävikkiruoan valintaan. Tutkielman tavoitteena on löytää vastaus kysymykseen; Miksi kuluttajat ostavat hävikkiruokaa? Tutkimuskysymyksiä lähdetään tarkastelemaan vihjeidenkäyttöteorian avulla. Työn lopullinen teoreettinen viitekehys nivoutuu vihjeidenkäyttöteorian, sekä Shepherd (1994) ja Furstin ym. (1996) ruoanvalintamallien ympärille. Tutkimusongelmaa lähestytään vastaamalla seuraaviin alakysymyksiin: Mitkä tekijät vaikuttavat kuluttajan hävikkiruoanvalintaan? Millaiset vihjeet vaikuttavat kuluttajan valintaan? Millaisia erilaisia kuluttajaryhmiä voidaan löytää WeFood hävikkiruokakaupan asiakaskunnasta? Tämän kysymyksen tukemana WeFood-hävikkiruokamyymälän asiakaskunta ryhmitellään kuluttajasegmentteihin. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi WeFood hävikkiruokakaupan ostokokemuksia ja asiakastyytyväisyyttä, jotka tukevat omalta osaltaan asiakaskunta analyysia. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Aineisto kerättiin kesän 2021 aikana verkkokyselyn avulla. Aineiston analysointiin käytettiin SPSS-ohjelmistoa, jonka avulla toteutettiin työn pääanalysointitavat: faktorianalyysi ja klusterianalyysi. Klusterianalyysin avulla eroteltiin kolme erilaista kuluttajasegmenttiä: Tarjoushaukat, Ympäristötietoiset ja Puntaroivat. Nämä WeFood hävikkiruokamyymälän asiakassegmentit käyttävät hävikkiruoan ostamiseen erilaisia vihjeitä, tai näiden yhdistelmiä hävikkiruoanvalinnan tukena. Tarjoushaukat segmenttiin kuuluvien ruoanvalintaan vaikuttaa vahvasti hävikkiruokatuotteista saadut hintavihjeet. Edullisuus on tärkein syy ostaa hävikkiruokaa. Ympäristötietoiset käyttävät arvovihjeitä hävikkiruoan valinnassa. Hintavihjeillä ei suurta vaikutusta ruoanvalintaan. Ympäristötietoiset ostavat hävikkiruokaa ympäristösyistä. Puntaroivat segmenttiin kuuluvat kuluttajat puntaroivat niin laatuvihjeitä, hintavihjeitä kuin myös arvovihjeitä tehdessään ostopäätöstä hävikkiruokakaupassa. Hintavihje on korkein, ja voidaan todeta, että kuluttajan puntaroidessaan ostopäätöstä hinta ratkaisee. Puntaroiviin kuuluvat kuluttajat ostavat hävikkiruokaa edullisten hintojen takia, mutta ympäristötekijät ovat mukava lisä, joka kannustaa ostamaan hävikkiruokaa. Aineisto on kerätty pääkaupunkiseudun Helsingin WeFood hävikkiruokakaupasta, joten tutkimusta voidaan vain varovasti yleistää koko Suomea koskevaksi. Jatkotutkimuksessa olla hyvä tutkia hävikkiruoan valintaa laajemmalla alueella, esimerkiksi koko Suomessa. Jatkotutkimuksissa tulisi huomioida päivittäistavarakaupoista myytävä hävikkiruoka, erilaiset verkkokaupat kuten Fiksuruoka, sekä applikaatiot kuten ResQ. Lisäksi olisi mielenkiintoista verrata esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ja pienemmissä kaupungeissa asuvien hävikkiruoanvalintaan vaikuttavia tekijöitä ja vihjeitä.

The purpose of this master's thesis was to examine the identity of the Swedish Finns from the perspective of food and food culture. The Swedish Finns are the largest minority group in Sweden. During last years it has been noticed that the Finnish language and the culture do not transmit to the new generations as they used to do. The Swedish Finns and their identity is being discussed in the theoretical section as well as the general human cultural background and the ability of an immigrant to adapt to a new culture. Another important research approach is the food culture and the food preferences. The research also discusses the change in the immigrant's food culture when a person moves to a new country and cultural environment. The research was qualitative by nature and the research data was gathered by using an electronic questionnaire. The questionnaire had mainly open-ended questions. A snowball sampling was helpful. The questionnaire was also shared with a closed Swedish Finns' Facebook group with more than 2000 members on it. There were 39 responses from people with a Finnish background who had lived different lengths of time in Sweden. The data was analysed by using a content analysis with themes and classifications. The Swedish Finns are a heterogeneous group. The common factor for the ones taking part in the research was their Finnish background. For the most of them the Finnish roots and food meant memories from childhood. These memories might have been connected with certain kind of food such as rye bread and Karelian pie or smells like the baking day at the grandmother's home. The Swedish Finns felt that seasonal food such as Christmas food and particularly Christmas casseroles were highly important. These memories were significant and they wanted to be passed on to their own children. The ones answering the questionnaires had a lot of knowledge and skill in the Finnish food and the food culture. They also wanted to maintain the Finnish food culture and teach it to their children.

Tämä tutkielma käsittelee ihmisen ja monilajisilla milpa-maissipelloilla elävien heinäsirkkojen välistä suhdetta sapoteekki-alkuperäiskansaa edustavien pienviljelijöiden keskuudessa Oaxacan osavaltiossa Meksikossa. Tutkielmaa varten on suoritettu neljä kuukautta kestänyt etnografinen kenttätyö Teotitlán del Vallen kylässä kesällä ja syksyllä 2018. Tutkimusaineisto koostuu osallistuvan havainnoinnin kautta kerätyistä kenttämuistiinpanoista sekä puolistrukturoiduista haastatteluista. Tutkielma sijoittuu pääasiassa ruoan antropologiaan, mutta ottaa kantaa myös eläinten toimijuutta käsittelevään yhteiskuntatieteelliseen keskusteluun. Niin kutsutut chapuliini-heinäsirkat ovat suosittua ruokaa Meksikossa. Meksikon maatalousministeriön mukaan ne ovat myös erittäin haitallisia peltotuholaisia, joiden torjuntaan liittovaltio käyttää vuosittain huomattavia summia rahaa. Sen sijaan perinteistä milpa-väliviljelymenetelmää harjoittavassa Teotitlán del Vallessa heinäsirkkoihin suhtaudutaan ”hyvinä pikku eläiminä”, jotka syövät vain niille kuuluvia asioita aiheuttamatta tuhoa viljelyksille. Työn keskeinen tutkimuskysymys on, mihin heinäsirkkojen status hyvinä eläiminä perustuu. Tutkielma lähestyy heinäsirkkojen asemaa tarkastelemalla teotitlánilaisten laajempaa suhdetta ympäröivään maisemaan ja siellä eläviin olentoihin muun muassa ruoan puhtauteen liittyvän tiedon, maiseman tilallisen jaottelun ja maanviljelyn kautta. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu antropologi Valerio Valerilta sovellettuun teoriaan, jossa puhtaus tarkoittaa materiaalis-semioottista yhteensopivuutta kehollisen subjektin ja siihen verrattavissa olevien kokonaisuuksien kanssa. Tutkielmassa puhtauden ilmenemistä tarkastellaan ruoan kasvuympäristön materiaalisten ja symbolisten vaikutusten sekä ruoan sosiaalisen jakamisen eli kommensaalisuuden kautta. Tässä työssä kommensaalisuus laajennetaan koskemaan myös ihmisten ja toisenlajisten eliöiden välistä ruoan jakamista Donna Harawayn kumppanuuslaji-käsitettä soveltaen. Tutkielmassa argumentoidaan, että peltojen heinäsirkat ovat ”hyviä pikku eläimiä” kolmella tavalla. Ne ovat ensinnäkin ”hyviä syödä”, sillä Teotitlánissa syötävien eläinten puhtaus määrittyy pääasiassa elinympäristön ja ravinnon eikä lajin kautta. Milpa-peltojen äärellä elävät heinäsirkat ovat puhtaita, koska ne syövät samoja kasveja ihmisten ja kotieläinten kanssa, mutta muissa ympäristöissä elävät saman lajin heinäsirkat ovat epäpuhtaita ja pahanmakuisia. Toiseksi, heinäsirkat ovat ”hyviä ajatella”, sillä ne symboloivat luonnollisina pidettyjä asioita teotitlánilaisessa yhteisöelämässä, kuten vuodenaikojen ja pyhimyskalenterin rytmittämää maanviljelyä sekä kohtuuden kaltaisia moraalisia hyveitä. Kolmanneksi, heinäsirkat ovat ”hyviä kanssaelää”, sillä ne edesauttavat peltomaisemasta elävän yhteisön jatkumista syömällä pois maissia haittaavia rikkaruohoja ja jättämällä viljelykasvit suurelta osin rauhaan. Heinäsirkat ovat maanviljelyyn aktiivisesti osallistuvia kumppanuuslajeja, jotka eivät vie leipää viljelijän suusta, vaan jakavat sen viljelijän kanssa. Täten heinäsirkkojen ”hyvyys” perustuu siihen, että ne auttavat pitämään yksilön terveenä, yhteisöä koossa ja maiseman sellaisena, että ihmisen ja muiden olentojen on siellä hyvä elää. Meksikon maatalousministeriön näkemyksestä poiketen heinäsirkat eivät ole ulkopuolinen uhka yhteisöelämälle, vaan osa sitä. Tutkielma osoittaa, ettei tiettyyn eliölajiin liitettyjä kulttuurisia merkityksiä voi tyydyttävästi selittää yksistään materiaalisiin olosuhteisiin tai kulttuurisidonnaisiin luokittelujärjestelmiin nojaavien mallien perusteella, vaan näiden lisäksi on otettava huomioon eliön sijoittuminen paikallistason inhimillisiin ja lajirajat ylittäviin vuorovaikutussuhteisiin aktiivisena toimijana.

Kasviproteiinien käytön ei nähdä enää olevan vain kasvissyöjien tapa täyttää proteiinintarpeensa, vaan siitä on tullut jokaiselle suositeltava ruokavalion osa. Kasviproteiinien lisääminen ruokavalioon ei kuitenkaan ole helppoa monelle, sillä ruokavalion muutos kasvispainotteisempaan vaatii aikaa ja resursseja. On kiinnostavaa tarkastella, tukevatko Kotiliesi-lehden ruokaohjeet ja artikkelit kasviproteiinien käyttöä osana ruokavaliota. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin kasviproteiinien käytön kehitys näkyy vuosien 2010-2019 Kotiliesi-lehdissä. Tutkielma toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkimusaineistona käytettiin 40 Kotiliesi-lehden numeroa vuosien 2010-2019 väliltä. Aineisto muodostui neljästä lehdestä yhtä vuotta kohden. Kasviproteiinia sisältäviä artikkeleita ja ruokaohjeita oli yhteensä aineiston rajaamisen jälkeen 21. Aineiston analysointiin käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla tutkimusaineistosta nousi esille kolme yläteemaa. Aineistosta esille nousseet yläteemat olivat kasviproteiinien käytön kasvu, muutokset eri kasviproteiinien käytössä sekä kasviproteiinien käytön normalisoituminen. Tutkielmassa havaittiin, että 2010-luvun Kotiliesi-lehdissä kasviproteiinien käytössä oli kasvua ja muutosta. Erityisesti vuoden 2015 jälkeen kasviproteiineja esiintyi enemmän Kotiliesi-lehtien ruokaohjeissa ja artikkeleissa. 2010-luvun alkupuolella kasviproteiineja käytettiin yksipuolisesti aineiston ruokaohjeissa, mutta vuosikymmenen loppua kohti erilaisia kasviproteiineja ja kasviproteiinituotteita käytettiin monipuolisemmin erilaisissa ruokaohjeissa. Kasviproteiinien käytössä oli havaittavissa myös normalisoitumista. Tämän tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että 2010-luvun Kotiliesi-lehdissä kasviproteiinien käytössä on tapahtunut kasvua ja muutosta, ja ne edistävät kasvipainotteisempaan ruokavalioon siirtymistä.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kulttuurin kenttien välistä homologiaa eli rakenteellista vastaavuutta 2000-luvun alun Suomessa. Tutkimuskohteena on neljä kulttuurin kenttää: musiikki, kirjallisuus, ruoka ja televisio. Tutkimuksessa keskitytään makumieltymyksiin näillä kulttuurin kentillä. Tarkemmin sanoen analysoidaan, kuinka legitiimeistä musiikin ja kirjallisuuden lajityypeistä, ruokalajeista ja televisio-ohjelmista suomalaiset pitävät. Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin arvioida, missä määrin makumieltymykset yhdellä kulttuurin kentällä ovat yhteydessä makumieltymyksiin toisilla kulttuurin kentillä. Toiseksi selvitetään, millainen yhteys valituilla sosiodemografisilla taustatekijöillä on makumieltymyksiin. Tutkimusongelma rakentuu kritiikille, jota Bernard Lahire esittää Pierre Bourdieuta kohtaan. Bourdieu esitti vaikutusvaltaisessa Distinction-teoksessaan kulttuurista homologiaa koskevan väittämän. Väittämän mukaan yhteiskunnan sosiaalisen tilan ja yksilöiden elämäntyylien tilan välillä vallitsee kahtalainen homologia. Ensinnäkin yksilön asema yhteiskunnan objektiivisessa luokkarakenteessa on yhteydessä yksilön elämäntyyliin. Toiseksi yksilön elämäntyyli on yhtenäinen siten, että hänen asemansa kaikilla kulttuurin kentillä on samanlainen, mikä ilmenee muun muassa kenttien rajat ylittävinä johdonmukaisina makumieltymyksinä. Tätä homologiaa Bourdieu selittää luokkahabituksen käsitteellä. Lahire kritisoi Bourdieun luokkahabituksen käsitettä ja kääntää teoreettisen näkökulman yhteiskuntaluokista yksilöihin. Lahire esittää, että yksilöiden makumieltymykset yhteiskunnan kenttien välillä ovat pääsääntöisesti ristiriitaisia, eivät johdonmukaisia. Tutkimuksen aineistona käytetään vuonna 2007 kerättyä kansallisesti edustavaa kyselyaineistoa Kulttuuri ja vapaa-aika Suomessa 2007 (N = 1388). Kyselyn perusjoukko on 18–74-vuotiaat Suomen kansalaiset. Tutkimuksessa tarkastellaan, pitävätkö suomalaiset johdonmukaisesti yhtä legitiimeistä kulttuurituotteista kulttuurin eri kentillä vai ovatko heidän makumieltymyksensä ristiriitaisia. Kulttuurinen legitiimiys määritellään koulutuksen mukaan: korkeakoulutettujen eniten pitämät kulttuurituotteet ovat legitiimejä, perusasteen koulutuksen suorittaneiden pitämät kulttuurituotteet ovat epälegitiimejä. Ristiintaulukoimalla selvitetään sosiaalisten taustatekijöiden – sukupuolen, iän, ammattiluokan, tulojen, asuinpaikan ja koulutuksen – yhteyttä makumieltymyksiin. Tutkimustulosten mukaan kaikenasteiset makumieltymykset ovat hyvin yleisiä: suomalaiset pitävät usein niin legitiimistä kuin epälegitiimistä kulttuurista kaikilla tutkituilla kulttuurin kentillä. Poikkeuksena on televisio, jossa legitiimit mieltymykset ovat melko harvinaisia. Toisin sanoen suomalaisten makua yksittäisillä kulttuurin kentillä luonnehtii kulttuurinen kaikkiruokaisuus; ainoastaan legitiimeihin tai ainoastaan epälegitiimeihin kulttuurituotteisiin rajoittunut maku on harvinainen. Lisäksi kenttien välillä ristiriitaiset mieltymykset osoittautuvat yhtä yleisiksi kuin johdonmukaiset mieltymykset: kenttien välinen maku yhdistelee tyypillisimmin kaikkiruokaisuuden eri asteita. Sosiaaliset taustatekijät ovat monissa tapauksissa yhteydessä makumieltymyksiin. Taustatekijöiden ja makumieltymysten välinen yhteys on kuitenkin tyypillisesti jossain määrin erilainen eri kentillä. Kuitenkin kenttien välisiä johdonmukaisuuksiakin löytyy. Legitiimejä mieltymyksiä määrittävät erityisesti ammatti, asuinalue ja sukupuoli ja toki myös koulutus: legitiimi maku on tyypillisin johtajille, kaupunkilaisille, naisille ja korkeimmin koulutetuille. Laajalle legitiimiyden alalle ulottuva kenttien rajat ylittävä johdonmukainen kaikkiruokaisuus määrittyy erityisesti sitä kautta, kenelle se ei ole tyypillistä: miehillä, nuorilla, työläisillä, maaseudun asukkailla ja perusasteen koulutuksen suorittaneilla ei ole johdonmukaisesti kaikkiruokaista makua. Tutkimustulosten perusteella Lahiren väittämä kenttien rajat ylittävän maun ristiriitaisuudesta saa tukea: legitiimiin tai epälegitiimiin rajautuvia johdonmukaisia makumieltymyksiä ei Suomesta löydy. Sen sijaan johdonmukaisesti kaikkiruokaiset osoittautuvat jossain määrin omaksi ryhmäkseen.

Kanta-asiakasohjelmien kautta kerätyn ostodatan avaaminen asiakkaille tarjoaa päivittäistavarakaupoille uusia mahdollisuuksia hyödyntää keräämänsä ostodataa ja koostaa sitä kuluttajalle helposti ymmärrettävään muotoon. K- ja S-ryhmä tarjoavatkin asiakkailleen mahdollisuuden tarkastella omien ruokaostostensa hiilijalanjälkeä kerätyn ostodatan pohjalta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kokeeko kuluttaja omaan ostodataansa perustuvan hiilijalanjälkiarvion näkyväksi tuovalla palvelulla olevan vaikutusta aiottuun ostokäyttäytymiseen. Lisäksi pyritään selvittämään, kokevatko kuluttajat ristiriitaa omien arvojensa ja todellisen ostokäyttäytymisensä välillä sekä millaista tietoa oman ruuankulutuksen ympäristövaikutuksista haluttaisiin saada ja kuinka palvelusta saatu tieto vastaa tähän tiedontarpeeseen. Teoreettinen viitekehys muodostui arvojen ja käytöksen välisen kuilun sekä kuluttajan tietämyksen teorioiden pohjalta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto koostui kymmenestä yksilöhaastattelusta, jotka olivat muodoltaan puolistrukturoituja haastatteluja. Aineiston analyysi perustui teorialähtöiseen sisällönanalyysiin, ja analyysitapana käytettiin teemoittelua. Tutkimuksen perusteella havaittiin, että omaan ostodataan perustuvan hiilijalanjälkiarvion näkyväksi tuovalla palvelulla ei ole vaikutusta aiottuun ostokäyttäytymiseen, mutta tieto voi saada pohtimaan omaa ruuankulutusta uudella tavalla. Oman ruuankulutuksen koettiin olevan pääpiirteittäin yhtenäistä omien arvojen kanssa, mutta palvelusta saatu tieto paljasti yllättäviä asioita omista ruuankulutustottumuksista: erityisesti esiin voi nostaa maitotuotteiden muodostaman hiilijalanjäljen suuruuden. Tietoa omien ruokaostosten ilmastovaikutuksista haluttiin saada ostoksentekohetkellä kaupassa, helposti ja konkreettisesti, mieluiten tuotetasolla tai kahden tuotteen ilmastovaikutusten eroista. Palvelun koettiin antavan hyvän kokonaiskuvan omasta ruuankulutuksesta, vaikka yhtenäisyyttä palvelun hyödyllisyydestä ei ollut havaittavissa. Tämän tutkimuksen perusteella kuluttaja saisi suurimman hyödyn palvelusta, mikäli palveluun lisättäisiin tuotekohtaiset hiilijalanjäljet, jotka ovat vertailtavissa ostoksentekohetkellä.

Tutkimuksen lähtökohtana on tutkia tyttöyttä ja sen tuottamista ja uusintamista ruoan ja syömisen kautta suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa, tarkemmin Helsingin Tyttöjen Talon kontekstissa. Syöminen on kulttuurissamme sukupuolittunutta toimintaa, jonka kautta myös tuotetaan ja uusinnetaan käsitystä ideaalista naiseudesta. Ruokaan ja syömiseen liittyvät valinnat ovat ravitsemuksellisten lisäksi sosiaalisesti, symbolisesti ja rituaalisesti muotoutuneita valintoja, joiden taustalla näkyvät yhteiskunnalliset kategoriat. Näin ollen ruoka ja syöminen liittyvät tiiviisti ruumiillisuutta painottavaan kulttuuriimme, jossa kontrolloitu hoikka ja lähes androgyyninen naisruumis edustaa tavoiteltavaa ideaalia. Tyttöjen Talolla ruoka näyttäytyy kaikissa muodoissaan aina juhlan ja nautinnon kohteesta ongelmallisiin syömishäiriöihin. Tutkimus koostuu antropologisesta teoriasta ja metodeista, monitieteellisestä ruokatutkimuksesta, feministisestä sukupuolen tutkimuksesta, sekä suomalaisesta tyttötutkimuksesta. Tutkimuksen etnografinen osuus koostuu syksyn 2008 ja kevään 2009 aikana tehdystä 'kenttätyöjaksosta' Tyttöjen Talossa ja sen tuottamista kenttämuistiinpanoista. Tutkimusaineisto on kerätty osallistuvan havainnoinnin menetelmällä toimimalla Tyttöjen Talolla viikoittain vapaaehtoisena 'isosiskona' sekä ohjaajien haastatteluista. Lisäksi talvella 2011 on kerätty lisää aineistoa Tyttöjen Talolta tarkemmin syömishäiriöiden ilmenemisestä. Teoreettisen kehikon tutkimukselle tarjoaa erityisesti Mary Douglasin näkemykset kulttuurisesta luokittelusta ja kategorioista liittyen ruokaan ja syömiseen, sekä näkemys ruumiista yhteisön symbolina. Syömishäiriöihin liittyen erityisesti Susan Bordon ja Carole Counihanin kirjoitukset anoreksiasta ja oman ruumiin kurittamisesta sekä sen yhteydestä sukupuolten väliseen hierarkiaan ovat merkityksellisiä tutkimukselle. Tutkimuksessani Tyttöjen Talo nähdään instituutiona, joka sosiaalistaa tyttöjä individualistiseen yhteiskuntaan, ja samalla tuottaa ja uusintaa sukupuolta. Tarkastelemalla ruoan roolia ja symboliikkaa, syömistä ja leipomista, syömishäiriöitä sekä esimerkiksi rituaalisia tapahtumia Tyttöjen Talolla, voidaan nähdään kuinka sukupuolta ja sukupuolirooleja tuotetaan ja uusinnetaan suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa. Tyttöjen naisiksi 'kasvamista' on käsitelty sekä initiaation että sosialisaation näkökulmista. Tyttöjen Talon keskeiset tyttöyden rakentamisen ainekset koostuvat pitkälti yleisten sukupuoliroolien mukaisista hyväksytyistä ajatuksista kuten tunteiden merkityksestä, leipomisesta ja ruoan laitosta, yhteisöllisyydestä, puhumisen tärkeydestä ja ylipäätään tyttöyden ylistämisestä. Tutkimuksen keskeisin johtopäätös on, että nuoret tytöt pyrkivät pääsemään ulos juurtuneista sukupuolirooleista ja kapinoivat näitä vastaan ruoan ja syömättömyyden avulla. Tutkimuksessa tyttöjen syömishäiriöt on nähty liitettynä laajempiin sosiaalisiin, poliittisiin ja taloudellisiin näkökulmiin, jotka heijastavat sukupuolirooleja nyky-yhteiskunnassa. Terveyssyömisen ja laihuuden ihannointiin tähtäävä kulttuuri voidaan nähdä myös Douglasin ajatuksen mukaisesti yhteiskunnan kontrollina kohdistettuna yksilöihin, ja erityisesti naisiin ja tyttöihin.