Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "uusliberalismi"

Sort by: Order: Results:

  • McKeough, Alex (2019)
    Tutkin tässä työssä Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin lainaohjelmia Sambiassa vuosina 1964–1991. Monen muun afrikkalaisen valtion tavoin Sambia ajautui 1970-luvulta lähtien tukalaan velkakierteeseen, ja sen talous tuli riippuvaiseksi kansainvälisten rahoituslaitosten myöntämistä lainoista. Maailmanlaajuisen velkakriisin puhkeamisen jälkeen Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki ajoivat velkaantuneissa kehitysmaissa läpi yksityiskohtaisia rakennesopeutusohjelmia. Järjestöt tukivat ohjelmien toteutusta lainoilla, jotka sisälsivät alati lisääntyviä määriä taloudellisia ehtoja. 1980-luvun lopulla rakennesopeutuksen tavoite oli kehittyvien kansantalouksien rakenteiden kokonaisvaltainen uudistaminen. Tätä agendaa taustoitti järjestöjen tiivis yhteistyö Yhdysvaltojen republikaanisen hallituksen kanssa sekä uusliberaalin talousideologian läpimurto. Afrikan rakennesopeutusohjelmat ovat monitahoinen ja kiistelty tutkimusaihe. Tutkimukseni tavoite on tarjota tasapuolinen ja aiheen moniäänisyyden huomioon ottava analyysi Sambian rakennesopeutusohjelmista. Tämän vuoksi olen valinnut työn teoreettiseksi lähtökohdaksi relationaalisen lähestymistavan, jossa tarkastelen tutkimusaihetta kahdesta eri perspektiivistä, fokuksen kiinnittyessä näkökulmien väliseen suhteeseen. Tutkielman toisessa luvussa keskityn ehdollisten lainaohjelmien kehitykseen sekä Yhdysvaltojen hallituksen vaikutukseen tässä prosessissa. Sen lisäksi analysoin uusliberaalin talousideologian leviämistä rahoitusjärjestöihin. Kolmas luku on kronologinen kuvaus Sambian talouden kehityksestä itsenäistymisen jälkeen, ja käyn luvussa läpi myös tärkeimmät poliittiset käänteet tältä ajalta. Ennen kaikkea pyrin kolmannessa luvussa heijastamaan edellisen luvun päätelmiä Sambian tapaukseen. Sambian taloudellinen menestys on ollut riippuvaista kuparin tuotannosta ja maa ei toipunut raaka-aineen hinnan romahduksesta 1970-luvun puolivälissä. Työn pääasiallisina lähteinä käytän Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin asiakirjoja, jotka ovat vapaasti saatavilla organisaatioiden verkkoarkistoissa. Rakennesopeutusohjelmia on tutkittu melko paljon ja sovellan relevanttia tutkimuskirjallisuutta etenkin toisessa luvussa. Tutkimus osoittaa, että suurin syy Sambian taloudellisen alamäkeen löytyy maan autoritäärisen hallinnon tekemistä virheistä sekä laajalle levinneestä korruptiosta. Kansainvälisten rahoitusjärjestöjen kyvykkyyden Sambian tilanteen auttamisessa voi silti kyseenalaistaa, ja järjestöjen toiminta osoittautuu jossain määrin epäjohdonmukaiseksi. Rakennesopeutusohjelmien kehitys kansainvälisissä rahoitusjärjestöissä oli vaiherikas ja hidas prosessi. Johtopäätöksissä korostuu tämän prosessin kokonaisvaltaisen kartoittamisen merkitys yksittäisten tapausten tutkimisessa.
  • McKeough, Alex (2019)
    Tutkin tässä työssä Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin lainaohjelmia Sambiassa vuosina 1964–1991. Monen muun afrikkalaisen valtion tavoin Sambia ajautui 1970-luvulta lähtien tukalaan velkakierteeseen, ja sen talous tuli riippuvaiseksi kansainvälisten rahoituslaitosten myöntämistä lainoista. Maailmanlaajuisen velkakriisin puhkeamisen jälkeen Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki ajoivat velkaantuneissa kehitysmaissa läpi yksityiskohtaisia rakennesopeutusohjelmia. Järjestöt tukivat ohjelmien toteutusta lainoilla, jotka sisälsivät alati lisääntyviä määriä taloudellisia ehtoja. 1980-luvun lopulla rakennesopeutuksen tavoite oli kehittyvien kansantalouksien rakenteiden kokonaisvaltainen uudistaminen. Tätä agendaa taustoitti järjestöjen tiivis yhteistyö Yhdysvaltojen republikaanisen hallituksen kanssa sekä uusliberaalin talousideologian läpimurto. Afrikan rakennesopeutusohjelmat ovat monitahoinen ja kiistelty tutkimusaihe. Tutkimukseni tavoite on tarjota tasapuolinen ja aiheen moniäänisyyden huomioon ottava analyysi Sambian rakennesopeutusohjelmista. Tämän vuoksi olen valinnut työn teoreettiseksi lähtökohdaksi relationaalisen lähestymistavan, jossa tarkastelen tutkimusaihetta kahdesta eri perspektiivistä, fokuksen kiinnittyessä näkökulmien väliseen suhteeseen. Tutkielman toisessa luvussa keskityn ehdollisten lainaohjelmien kehitykseen sekä Yhdysvaltojen hallituksen vaikutukseen tässä prosessissa. Sen lisäksi analysoin uusliberaalin talousideologian leviämistä rahoitusjärjestöihin. Kolmas luku on kronologinen kuvaus Sambian talouden kehityksestä itsenäistymisen jälkeen, ja käyn luvussa läpi myös tärkeimmät poliittiset käänteet tältä ajalta. Ennen kaikkea pyrin kolmannessa luvussa heijastamaan edellisen luvun päätelmiä Sambian tapaukseen. Sambian taloudellinen menestys on ollut riippuvaista kuparin tuotannosta ja maa ei toipunut raaka-aineen hinnan romahduksesta 1970-luvun puolivälissä. Työn pääasiallisina lähteinä käytän Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin asiakirjoja, jotka ovat vapaasti saatavilla organisaatioiden verkkoarkistoissa. Rakennesopeutusohjelmia on tutkittu melko paljon ja sovellan relevanttia tutkimuskirjallisuutta etenkin toisessa luvussa. Tutkimus osoittaa, että suurin syy Sambian taloudellisen alamäkeen löytyy maan autoritäärisen hallinnon tekemistä virheistä sekä laajalle levinneestä korruptiosta. Kansainvälisten rahoitusjärjestöjen kyvykkyyden Sambian tilanteen auttamisessa voi silti kyseenalaistaa, ja järjestöjen toiminta osoittautuu jossain määrin epäjohdonmukaiseksi. Rakennesopeutusohjelmien kehitys kansainvälisissä rahoitusjärjestöissä oli vaiherikas ja hidas prosessi. Johtopäätöksissä korostuu tämän prosessin kokonaisvaltaisen kartoittamisen merkitys yksittäisten tapausten tutkimisessa.
  • Perilä, Emma (2020)
    This study will focus on news about the higher education reform that was conducted by Sipilä’s government (2015-2019), and their relations to the changes and reforms of educational politics. In theory part, I will discuss about the trends of educational politics and their relations to employability and neoliberalism. Studies have shown that Finnish education politics has adopted policy of competitivity, heading towards individualistic, evaluative and number-based policy. In my study I will answer two research question: What kind of arguments are represented for enhancing and objecting the higher education reform in media? Are there any paradoxes standing out in the higher education reform news? My study consisted of 53 the higher education reform news from Helsingin Sanomat and YLE, published between 2015-2019. I approached the news with a discursive practice, following Foucault’s ideology of power, seeing discourses as practices rather than speech. My aim was to point out what was possible to say or do in the created media discourse and find out what kind of discursive practice the news created. This study was also discussing the different subject positions given to the youth by the media in regard to this reform. Analysis showed that competitivity was established as a natural part of educational politics in media. The universities autonomy was seen as threatened when the government controls the universities with funding. The youth talked about their increased mental health problems while the individualistic responsibility increased. Education was described as free-will -based path with countless opportunities, but on the other hand people were governed to the same path. Media seemed to create the picture of the ideal consumer citizen: efficient, responsible, self-governed, young high school boy. Education was seen as a responsibility that youth should aim towards in order to maximise their own value. Media’s discursive practice emphasized the freedom and rights, still governing the youth to the path that was seen as ‘the right choice’. The results are in line with the previous research on marketized education and individualistic responsibility.
  • Perilä, Emma (2020)
    This study will focus on news about the higher education reform that was conducted by Sipilä’s government (2015-2019), and their relations to the changes and reforms of educational politics. In theory part, I will discuss about the trends of educational politics and their relations to employability and neoliberalism. Studies have shown that Finnish education politics has adopted policy of competitivity, heading towards individualistic, evaluative and number-based policy. In my study I will answer two research question: What kind of arguments are represented for enhancing and objecting the higher education reform in media? Are there any paradoxes standing out in the higher education reform news? My study consisted of 53 the higher education reform news from Helsingin Sanomat and YLE, published between 2015-2019. I approached the news with a discursive practice, following Foucault’s ideology of power, seeing discourses as practices rather than speech. My aim was to point out what was possible to say or do in the created media discourse and find out what kind of discursive practice the news created. This study was also discussing the different subject positions given to the youth by the media in regard to this reform. Analysis showed that competitivity was established as a natural part of educational politics in media. The universities autonomy was seen as threatened when the government controls the universities with funding. The youth talked about their increased mental health problems while the individualistic responsibility increased. Education was described as free-will -based path with countless opportunities, but on the other hand people were governed to the same path. Media seemed to create the picture of the ideal consumer citizen: efficient, responsible, self-governed, young high school boy. Education was seen as a responsibility that youth should aim towards in order to maximise their own value. Media’s discursive practice emphasized the freedom and rights, still governing the youth to the path that was seen as ‘the right choice’. The results are in line with the previous research on marketized education and individualistic responsibility.
  • Leermakers, Maija (2023)
    Tämä tutkielma käsittelee aikuisuuden representaatioita suomalaisessa Aikuiset-draamakomediasarjassa (Yle 2019–2022). Aikuiset on fiktiivinen, (itse)ironinen ja satirisoiva kuvaus Helsingin Kalliossa asuvien urbaanien nuorten elämästä aikuistumisen kynnyksellä. Sarja tutustuttaa katsojan maailmaan, jossa pitäisi olla koko ajan menestyneempi, kiinnostavampi ja aikuisempi. Tutkimusaineisto koostuu 34 jaksosta: kolmesta 10-osaisesta tuotantokaudesta ja neljästä erikoisjaksosta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten sarja kuvaa ja tuottaa aikuisuutta erilaisten sukupolvirepresentaatioiden kautta, millaisia komedian aineksia se siihen liittää sekä millaisesta kulttuurisesta kontekstista nämä representaatiot nousevat. Tarkastelen Aikuiset-sarjaa tekstinä ja populaarikulttuurin tuotteena, jonka kautta pääsen kiinni siihen, mitä aikuisuus modernissa yhteiskunnassa tarkoittaa ja millaisten tunnusmerkkien kautta se rakentuu. Tutkin sarjan kieltä ja kuvastoa, joista erityisen tärkeiksi nousevat aikuisuuteen ja sukupolvieroihin viittaavat aiheet, tapahtumat ja keskustelut sekä visuaalisen kuvaston piirteet. Tutkielmani paikantuu kulttuurintutkimuksen kentälle ja painottuu aikuisuuden, nuorison ja sukupolvien tutkimukseen. Koska aineistoni on draamakomediasarja, asetan työni myös televisio- ja komediatutkimuksen kontekstiin. Tulkitsen tutkimusaineistoa laadullisen sisällönanalyysin avulla. Osana analyysia kontekstualisoin aineistosta nousevat merkityskokonaisuudet asettamalla ne siihen kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin, jossa ne ovat syntyneet. Tekemieni tulkintojen mukaan Aikuiset-sarja sijoittaa aikuisuuden representaation nopeatempoiseen, uusliberaaliin ja urbanisoituneeseen yhteiskuntaan, jossa aikuisuuden kriteereiksi nousevat muun muassa itsenäisyys, uusien velvollisuuksien omaksuminen ja taloudellisen turvan saavuttaminen. Sarja kuvaa kaksikymppisten hahmojensa kipuilua prekaarien työmarkkinoiden ja menestyspaineiden keskellä kritisoiden samalla individualistisen yhteiskunnan vaatimuksia. Aikuisuus määrittyy sarjassa oleellisesti sukupolvien välisten ymmärryskatkosten ja antagonismin kautta, sillä nuo eronteot tuovat näkyviksi vanhempien ja nuorempien sukupolvien eroavat käsitykset siitä, mitä ovat ”oikeat” tavat olla aikuinen. Aikuiset esittää satirisoitujen sukupolvierojen kautta kommentteja laajemmasta paradigman muutoksesta, joka suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut elintason nousun, globalisaation etenemisen ja uusliberalisoitumisen myötä. Sarja ammentaa kulttuurisesta tilanteesta, jossa muutosvauhdin kiihtyminen ja mahdollisten elämänpolkujen lisääntyminen ovat tuottaneet entistä sirpaleisempia, jatkuvassa liikkeessä olevia aikuisuuksia. Aikuiset sijoittaa representaationsa maailmaan, jossa sitoutumattomuudesta on muodostunut selviytymisstrategia erityisesti urbaanissa ympäristössä, jossa aikuisuuden lykkäämiseen liitetty elämänpolkujen ja identiteettien tutkiskelu ovat selkeästi läsnä. Aikuiset-sarja on onnistunut tallettamaan tunnistettavan ajankuvan, jonka osuvuus nousee sarjan tarkkasilmäisestä tavasta käsitellä modernia yhteiskuntaa ja elämäntapaa. Karikatyyrimäiset hahmot ja satirisoiva huumori ovat syntyneet tosielämän havaintojen pohjalta ja kommentoivat aikuisuutta ensivilkaisulla kevyellä, mutta toisaalta puhuttavalla tavalla. Kutsutaan sitä sitten aikuisuuden ikuiseksi kysymykseksi tai ylisukupolviseksi kokemukseksi, Aikuiset representoi aikuisuuden monisyistä merkitysverkkoa tavalla, joka tarjoaa identifioitumisen paikkoja katsojan sukupolvesta riippumatta.
  • Leermakers, Maija (2023)
    Tämä tutkielma käsittelee aikuisuuden representaatioita suomalaisessa Aikuiset-draamakomediasarjassa (Yle 2019–2022). Aikuiset on fiktiivinen, (itse)ironinen ja satirisoiva kuvaus Helsingin Kalliossa asuvien urbaanien nuorten elämästä aikuistumisen kynnyksellä. Sarja tutustuttaa katsojan maailmaan, jossa pitäisi olla koko ajan menestyneempi, kiinnostavampi ja aikuisempi. Tutkimusaineisto koostuu 34 jaksosta: kolmesta 10-osaisesta tuotantokaudesta ja neljästä erikoisjaksosta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten sarja kuvaa ja tuottaa aikuisuutta erilaisten sukupolvirepresentaatioiden kautta, millaisia komedian aineksia se siihen liittää sekä millaisesta kulttuurisesta kontekstista nämä representaatiot nousevat. Tarkastelen Aikuiset-sarjaa tekstinä ja populaarikulttuurin tuotteena, jonka kautta pääsen kiinni siihen, mitä aikuisuus modernissa yhteiskunnassa tarkoittaa ja millaisten tunnusmerkkien kautta se rakentuu. Tutkin sarjan kieltä ja kuvastoa, joista erityisen tärkeiksi nousevat aikuisuuteen ja sukupolvieroihin viittaavat aiheet, tapahtumat ja keskustelut sekä visuaalisen kuvaston piirteet. Tutkielmani paikantuu kulttuurintutkimuksen kentälle ja painottuu aikuisuuden, nuorison ja sukupolvien tutkimukseen. Koska aineistoni on draamakomediasarja, asetan työni myös televisio- ja komediatutkimuksen kontekstiin. Tulkitsen tutkimusaineistoa laadullisen sisällönanalyysin avulla. Osana analyysia kontekstualisoin aineistosta nousevat merkityskokonaisuudet asettamalla ne siihen kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin, jossa ne ovat syntyneet. Tekemieni tulkintojen mukaan Aikuiset-sarja sijoittaa aikuisuuden representaation nopeatempoiseen, uusliberaaliin ja urbanisoituneeseen yhteiskuntaan, jossa aikuisuuden kriteereiksi nousevat muun muassa itsenäisyys, uusien velvollisuuksien omaksuminen ja taloudellisen turvan saavuttaminen. Sarja kuvaa kaksikymppisten hahmojensa kipuilua prekaarien työmarkkinoiden ja menestyspaineiden keskellä kritisoiden samalla individualistisen yhteiskunnan vaatimuksia. Aikuisuus määrittyy sarjassa oleellisesti sukupolvien välisten ymmärryskatkosten ja antagonismin kautta, sillä nuo eronteot tuovat näkyviksi vanhempien ja nuorempien sukupolvien eroavat käsitykset siitä, mitä ovat ”oikeat” tavat olla aikuinen. Aikuiset esittää satirisoitujen sukupolvierojen kautta kommentteja laajemmasta paradigman muutoksesta, joka suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut elintason nousun, globalisaation etenemisen ja uusliberalisoitumisen myötä. Sarja ammentaa kulttuurisesta tilanteesta, jossa muutosvauhdin kiihtyminen ja mahdollisten elämänpolkujen lisääntyminen ovat tuottaneet entistä sirpaleisempia, jatkuvassa liikkeessä olevia aikuisuuksia. Aikuiset sijoittaa representaationsa maailmaan, jossa sitoutumattomuudesta on muodostunut selviytymisstrategia erityisesti urbaanissa ympäristössä, jossa aikuisuuden lykkäämiseen liitetty elämänpolkujen ja identiteettien tutkiskelu ovat selkeästi läsnä. Aikuiset-sarja on onnistunut tallettamaan tunnistettavan ajankuvan, jonka osuvuus nousee sarjan tarkkasilmäisestä tavasta käsitellä modernia yhteiskuntaa ja elämäntapaa. Karikatyyrimäiset hahmot ja satirisoiva huumori ovat syntyneet tosielämän havaintojen pohjalta ja kommentoivat aikuisuutta ensivilkaisulla kevyellä, mutta toisaalta puhuttavalla tavalla. Kutsutaan sitä sitten aikuisuuden ikuiseksi kysymykseksi tai ylisukupolviseksi kokemukseksi, Aikuiset representoi aikuisuuden monisyistä merkitysverkkoa tavalla, joka tarjoaa identifioitumisen paikkoja katsojan sukupolvesta riippumatta.
  • Aaltonen, Joel (2019)
    Alustatalouden tutkimuskirjallisuus on painottunut tarkastelemaan teknologisen muutoksen vaikutuksia yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tutkimuskohteen laajentaminen institutionaalisten muutosten tasolle mahdollistaa alustatalouden saamien muotojen taustalla vaikuttavien rakenteellisten syiden tutkimisen. Tutkielma esittää alustatalouden osana 1980-luvulla syntyneen alustakapitalistisen kasautumisregiimin kehitystä. Laajemman yhteiskunnallisen kontekstin käsittely tuo näkyväksi taloudelliseen kehitykseen vaikuttaneita konflikteja ja paineita. Kapitalistisen tuotantomuodon 1970-luvun kriisin aiheuttamien muutosten osoitetaan muodostaneen uudenlaisen uusliberalistisen institutionaalisen tasapainon, joka on ohjannut alustatalouden rakentumista. Tutkielma analysoi henkilökuljetuspalvelu Uberin toimintamallia ja osoittaa sen saaneen muotonsa kasautumisregiimin institutionaalisten paineiden muokkaamana. Tutkielmaa ohjaa regulaatioteoreettiseen perinteeseen pohjautuva analyyttinen kehys. Regulaatiokoulukunnan teoreettista kehitystä ja siihen kohdistunutta kritiikkiä esitellään ja niiden pohjalta rakennetaan uudenlainen synteesi, joka mahdollistaa ideologisen konfliktin merkityksen painottamisen. Regulaatioteoria esitetään keskitason teoriakokonaisuutena, joka mahdollistaa irtautumisen deterministisistä teoreettisista malleista ja kiinnittää tutkimuksen huomion historiallisiin institutionaalisiin asetelmiin. Teorian mukaisesti kapitalistisen tuotantomuodon kehitys eritellään tutkielmassa pääoman kasautumisen vakaisiin vaiheisiin, jotka rakentuvat institutionaalisten muodostelmien tasapainon varaan. Regulaatioteoreettiseen kehykseen pohjautuen tutkimuksen kohteiksi nousevat kapitalismin vahvat instituutiot: raha, palkkasuhde ja kilpailu. Regulaatioteoria liitetään osaksi historiallisen institutionalismin tutkimuskenttää. Vertaamalla tutkielman teoreettista synteesiä institutionalistiseen tutkimusperinteeseen vahvistetaan tutkimuksen metodologista otetta ja kirkastetaan tutkimusasetelmasta kumpuavia tavoitteita. Tutkielma esittelee ja analysoi alustatalouden sekä alustayritysten tutkimuskirjallisuutta ja sen tuloksia. Alustayritykset esitetään monisuuntaisia markkinoita ja niiden verkostovaikutuksia hyödyntävinä toimintamalleina, joiden kilpailuetu muodostuu niiden datan keräämiseen suunnitellusta infrastruktuurista. Alustataloutta ei tarkastella ainoastaan digitaalisen teknologian synnyttämänä ilmiönä, vaan osana laajempaa taloudellista kehitystä. Alustatalous liitetään osaksi kapitalistisen tuotantomuodon määrittelemää kontekstiaan, jonka pohjalta osoitetaan alustayritysten muodostuneen kilpailemaan määräävästä markkina-asemasta ja tavoittelemaan rakenteellisista syistä toimintansa kasvua liiketoimintavoittojensa kustannuksella. Alustatalouden kasvun ohjaajaksi esitellään uuden pääoman kasautumisen vakaan vaiheen syntyminen 1980-luvulta alkaen. Tutkielma osoittaa uuden institutionaalisen tasapainon rakentuneen 1970-luvun kriisin muotoileman ideologisen muutoksen seurauksena. Institutionaalisten innovaatioiden esitetään ohjanneen taloudellista kehitystä ja luoneen edellytykset alustatalouden saamalle muodolle. Erittelemällä instituutioiden muutoksen vaikutusta taloudelliseen ympäristöön osoitetaan, kuinka ne ovat määrittäneet alustayritysten toimintamallin syntyä. Henkilökuljetuspalvelu Uberin toimintamalli esitellään tyypillisenä esimerkkinä uuden pääoman kasautumisen vaiheen synnyttämien paineiden tuottamista yrityksistä, jotka tavoittelevat nopeaa kasvua hyödyntääkseen sitä laajaan datan keräämiseen. Tutkielma osoittaa taloudellisten ja teknologisten kehityssuuntien pohjautuvan yhteiskunnan institutionaalisiin rakenteisiin. Järjestelmätason analyysin esitetään olevan tarpeellista kehityksen taustalla olevien institutionaalisten kamppailuiden ymmärtämiseksi. Tutkielma identifioi kehityssuuntien taustalla olevan uudenlaisen vakaan pääoman kasautumisen vaiheen ja osoittaa sen institutionaalisen tasapainon vaikuttaneen voimakkaasti alustatalouden kehitykseen. Alustayritys Uberin tarkempi analyysi vahvistaa ymmärrystä instituutioiden luomien paineiden vaikutuksesta taloudelliseen ympäristöön.
  • Aaltonen, Joel (2019)
    Alustatalouden tutkimuskirjallisuus on painottunut tarkastelemaan teknologisen muutoksen vaikutuksia yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tutkimuskohteen laajentaminen institutionaalisten muutosten tasolle mahdollistaa alustatalouden saamien muotojen taustalla vaikuttavien rakenteellisten syiden tutkimisen. Tutkielma esittää alustatalouden osana 1980-luvulla syntyneen alustakapitalistisen kasautumisregiimin kehitystä. Laajemman yhteiskunnallisen kontekstin käsittely tuo näkyväksi taloudelliseen kehitykseen vaikuttaneita konflikteja ja paineita. Kapitalistisen tuotantomuodon 1970-luvun kriisin aiheuttamien muutosten osoitetaan muodostaneen uudenlaisen uusliberalistisen institutionaalisen tasapainon, joka on ohjannut alustatalouden rakentumista. Tutkielma analysoi henkilökuljetuspalvelu Uberin toimintamallia ja osoittaa sen saaneen muotonsa kasautumisregiimin institutionaalisten paineiden muokkaamana. Tutkielmaa ohjaa regulaatioteoreettiseen perinteeseen pohjautuva analyyttinen kehys. Regulaatiokoulukunnan teoreettista kehitystä ja siihen kohdistunutta kritiikkiä esitellään ja niiden pohjalta rakennetaan uudenlainen synteesi, joka mahdollistaa ideologisen konfliktin merkityksen painottamisen. Regulaatioteoria esitetään keskitason teoriakokonaisuutena, joka mahdollistaa irtautumisen deterministisistä teoreettisista malleista ja kiinnittää tutkimuksen huomion historiallisiin institutionaalisiin asetelmiin. Teorian mukaisesti kapitalistisen tuotantomuodon kehitys eritellään tutkielmassa pääoman kasautumisen vakaisiin vaiheisiin, jotka rakentuvat institutionaalisten muodostelmien tasapainon varaan. Regulaatioteoreettiseen kehykseen pohjautuen tutkimuksen kohteiksi nousevat kapitalismin vahvat instituutiot: raha, palkkasuhde ja kilpailu. Regulaatioteoria liitetään osaksi historiallisen institutionalismin tutkimuskenttää. Vertaamalla tutkielman teoreettista synteesiä institutionalistiseen tutkimusperinteeseen vahvistetaan tutkimuksen metodologista otetta ja kirkastetaan tutkimusasetelmasta kumpuavia tavoitteita. Tutkielma esittelee ja analysoi alustatalouden sekä alustayritysten tutkimuskirjallisuutta ja sen tuloksia. Alustayritykset esitetään monisuuntaisia markkinoita ja niiden verkostovaikutuksia hyödyntävinä toimintamalleina, joiden kilpailuetu muodostuu niiden datan keräämiseen suunnitellusta infrastruktuurista. Alustataloutta ei tarkastella ainoastaan digitaalisen teknologian synnyttämänä ilmiönä, vaan osana laajempaa taloudellista kehitystä. Alustatalous liitetään osaksi kapitalistisen tuotantomuodon määrittelemää kontekstiaan, jonka pohjalta osoitetaan alustayritysten muodostuneen kilpailemaan määräävästä markkina-asemasta ja tavoittelemaan rakenteellisista syistä toimintansa kasvua liiketoimintavoittojensa kustannuksella. Alustatalouden kasvun ohjaajaksi esitellään uuden pääoman kasautumisen vakaan vaiheen syntyminen 1980-luvulta alkaen. Tutkielma osoittaa uuden institutionaalisen tasapainon rakentuneen 1970-luvun kriisin muotoileman ideologisen muutoksen seurauksena. Institutionaalisten innovaatioiden esitetään ohjanneen taloudellista kehitystä ja luoneen edellytykset alustatalouden saamalle muodolle. Erittelemällä instituutioiden muutoksen vaikutusta taloudelliseen ympäristöön osoitetaan, kuinka ne ovat määrittäneet alustayritysten toimintamallin syntyä. Henkilökuljetuspalvelu Uberin toimintamalli esitellään tyypillisenä esimerkkinä uuden pääoman kasautumisen vaiheen synnyttämien paineiden tuottamista yrityksistä, jotka tavoittelevat nopeaa kasvua hyödyntääkseen sitä laajaan datan keräämiseen. Tutkielma osoittaa taloudellisten ja teknologisten kehityssuuntien pohjautuvan yhteiskunnan institutionaalisiin rakenteisiin. Järjestelmätason analyysin esitetään olevan tarpeellista kehityksen taustalla olevien institutionaalisten kamppailuiden ymmärtämiseksi. Tutkielma identifioi kehityssuuntien taustalla olevan uudenlaisen vakaan pääoman kasautumisen vaiheen ja osoittaa sen institutionaalisen tasapainon vaikuttaneen voimakkaasti alustatalouden kehitykseen. Alustayritys Uberin tarkempi analyysi vahvistaa ymmärrystä instituutioiden luomien paineiden vaikutuksesta taloudelliseen ympäristöön.
  • Mäkelä, Essi (2021)
    The purpose of this thesis is to desribe what potrays to be a ’’problem’’ in the political documents of European union which regulate the lifelong learning. The study also focused on the matter how the lifelong learning is used as a technology of government and produces idea of ”normal” through political discourses. What kind of ideal or normality it constructs and how the lifelong learning subjectifies the individual? In the end of the thesis the presumptions and silences which has been left unproblematized or unquestioned in the political documents of the lifelong learning are raised. The research material was collected from EUR-lex, the official database of the juridical documents of European Union. The material consists of six notable documents related to lifelong learning of European Union from the years of 2005-2020. The material was analyzed using Carol Bacchi’s method “What’s problem represented to be (WPR)?”. The concepts of Foucault’s governmentality and discourse theoretical ideas based on post-structuralism has been utilized in this research in the context of lifelong learning. The results of this research showed that the starting point of lifelong learning is based on the discourses of economy, competitiveness and growth. Lifelong learning was seen foremost as the solution to the competitiveness and growth as well as to the constant change of the society and to the questions of social involvement. Ideal lifelong learner was constructed to be more entrepreneurial using competence talk. In addition, the lifelong learning was portrayed to be the responsibility and obligation of the individual more than before.
  • Mäkelä, Essi (2021)
    The purpose of this thesis is to desribe what potrays to be a ’’problem’’ in the political documents of European union which regulate the lifelong learning. The study also focused on the matter how the lifelong learning is used as a technology of government and produces idea of ”normal” through political discourses. What kind of ideal or normality it constructs and how the lifelong learning subjectifies the individual? In the end of the thesis the presumptions and silences which has been left unproblematized or unquestioned in the political documents of the lifelong learning are raised. The research material was collected from EUR-lex, the official database of the juridical documents of European Union. The material consists of six notable documents related to lifelong learning of European Union from the years of 2005-2020. The material was analyzed using Carol Bacchi’s method “What’s problem represented to be (WPR)?”. The concepts of Foucault’s governmentality and discourse theoretical ideas based on post-structuralism has been utilized in this research in the context of lifelong learning. The results of this research showed that the starting point of lifelong learning is based on the discourses of economy, competitiveness and growth. Lifelong learning was seen foremost as the solution to the competitiveness and growth as well as to the constant change of the society and to the questions of social involvement. Ideal lifelong learner was constructed to be more entrepreneurial using competence talk. In addition, the lifelong learning was portrayed to be the responsibility and obligation of the individual more than before.
  • Luostari, Riku (2022)
    Tutkielma tarkastelee Elinkeinoelämän valtuuskunnassa (EVA) käytyä diskurssia 1980-luvulta yhdeksänkymmentäluvun laman loppuun. Elinkeinoelämän valtuuskunnan arkistoja ja julkaisuja luetaan kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Tutkielma analysoi aineistosta löytyviä puhetapoja ja argumentteja, ja tulkitsee niitä laajaa uusliberalismia koskevaa tutkimuskirjallisuutta vasten. Analyysin tuloksena Elinkeinoelämän valtuuskunta jäsennetään osaksi laajempaa niin sanottua uusliberaalia käännettä, jonka voidaan katsoa alkaneen länsimaissa 70-luvun talous- ja öljykriisien myötä. Arkistoanalyysi jakautuu kahdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Ensin tarkastellaan kahdeksankymmentäluvun nousukauden diskurssia, jonka jälkeen käsitellään EVAn diskurssia yhdeksänkymmentäluvun laman alusta vuosikymmenen puoliväliin. Lähestymistapa havainnollistaa katkoksia ja jatkuvuuksia, joita EVAn diskurssissa esiintyy kahdessa päinvastaisessa taloushistoriallisessa kontekstissa: kahdeksankymmentäluvun nousukaudella ja yhdeksänkymmentäluvun syvässä lamassa. Tutkielma osoittaa, että EVAn diskurssi oli tarkasteluaikana hyvin uusliberaalin ajattelutavan mukaista, vaikka suoria linkkejä maailmanlaajuisiin uusliberalismin verkostoihin ei aineistosta ilmene. EVAssa puhuttiin systemaattisesti laajemman markkinatalouden ja pienemmän hyvinvointivaltion puolesta. Argumentaatio kuitenkin myös vaihteli historiallisesta kontekstista riippuen: kahdeksankymmentäluvulla EVA korosti markkinatalouden tarjoamia mahdollisuuksia, kun taas laman myötä markkinatalous ja talouden globalisaatio nähtiin välttämättömänä ulkopuolisena voimana, jolle on antauduttava. Molempina tarkasteluajankohtina EVA suhtautui kriittisesti hyvinvointivaltioon, jonka laajenemisen sen näki uhkana yksityisen sektorin kasvulle. Laman myötä kuitenkin EVAn suunnitelmat hyvinvointivaltion kokonaisuudistuksesta saivat suuremman mittakaavan, kun julkisen talouden heikko tilanne antoi taustan määritellä koko järjestelmää uudelleen. Yhdeksänkymmentäluvulla toiseksi keskeiseksi pyrkimykseksi nousee Suomen saattaminen osaksi Euroopan unionia, mikä nähdään EVAssa myös tapana rajoittaa hyvinvointivaltion roolia. Tärkeimpänä tutkimustuloksena tutkielma asettaa EVAn ja suomalaisen liike-elämän ajattelun osaksi laajempaa uusliberaalia aaltoa, joka saavutti poliittisia voittoja seitsemänkymmentäluvulta eteenpäin. EVAn diskurssin yhdenmukaisuus laajan uusliberaalin tutkimuskirjallisuuden tulosten kanssa osoittaa, että suomalainen liike-elämä oli osaltaan mukana ylikansallisessa uusliberaalissa käänteessä. Samalla tarkentuu tältä osin myös kokonaiskäsitys Suomen yhteiskunnan uusliberalisoitumisen historiasta. Näin ollen tutkimus asettuu osaksi viime vuosikymmenenä noussutta historiantutkimuksen suuntausta, jossa Suomen talous- ja yhteiskuntahistoriaa luetaan kansallisen kerronnan sijaan osana ylikansallisia prosesseja.
  • Luostari, Riku (2022)
    Tutkielma tarkastelee Elinkeinoelämän valtuuskunnassa (EVA) käytyä diskurssia 1980-luvulta yhdeksänkymmentäluvun laman loppuun. Elinkeinoelämän valtuuskunnan arkistoja ja julkaisuja luetaan kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Tutkielma analysoi aineistosta löytyviä puhetapoja ja argumentteja, ja tulkitsee niitä laajaa uusliberalismia koskevaa tutkimuskirjallisuutta vasten. Analyysin tuloksena Elinkeinoelämän valtuuskunta jäsennetään osaksi laajempaa niin sanottua uusliberaalia käännettä, jonka voidaan katsoa alkaneen länsimaissa 70-luvun talous- ja öljykriisien myötä. Arkistoanalyysi jakautuu kahdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Ensin tarkastellaan kahdeksankymmentäluvun nousukauden diskurssia, jonka jälkeen käsitellään EVAn diskurssia yhdeksänkymmentäluvun laman alusta vuosikymmenen puoliväliin. Lähestymistapa havainnollistaa katkoksia ja jatkuvuuksia, joita EVAn diskurssissa esiintyy kahdessa päinvastaisessa taloushistoriallisessa kontekstissa: kahdeksankymmentäluvun nousukaudella ja yhdeksänkymmentäluvun syvässä lamassa. Tutkielma osoittaa, että EVAn diskurssi oli tarkasteluaikana hyvin uusliberaalin ajattelutavan mukaista, vaikka suoria linkkejä maailmanlaajuisiin uusliberalismin verkostoihin ei aineistosta ilmene. EVAssa puhuttiin systemaattisesti laajemman markkinatalouden ja pienemmän hyvinvointivaltion puolesta. Argumentaatio kuitenkin myös vaihteli historiallisesta kontekstista riippuen: kahdeksankymmentäluvulla EVA korosti markkinatalouden tarjoamia mahdollisuuksia, kun taas laman myötä markkinatalous ja talouden globalisaatio nähtiin välttämättömänä ulkopuolisena voimana, jolle on antauduttava. Molempina tarkasteluajankohtina EVA suhtautui kriittisesti hyvinvointivaltioon, jonka laajenemisen sen näki uhkana yksityisen sektorin kasvulle. Laman myötä kuitenkin EVAn suunnitelmat hyvinvointivaltion kokonaisuudistuksesta saivat suuremman mittakaavan, kun julkisen talouden heikko tilanne antoi taustan määritellä koko järjestelmää uudelleen. Yhdeksänkymmentäluvulla toiseksi keskeiseksi pyrkimykseksi nousee Suomen saattaminen osaksi Euroopan unionia, mikä nähdään EVAssa myös tapana rajoittaa hyvinvointivaltion roolia. Tärkeimpänä tutkimustuloksena tutkielma asettaa EVAn ja suomalaisen liike-elämän ajattelun osaksi laajempaa uusliberaalia aaltoa, joka saavutti poliittisia voittoja seitsemänkymmentäluvulta eteenpäin. EVAn diskurssin yhdenmukaisuus laajan uusliberaalin tutkimuskirjallisuuden tulosten kanssa osoittaa, että suomalainen liike-elämä oli osaltaan mukana ylikansallisessa uusliberaalissa käänteessä. Samalla tarkentuu tältä osin myös kokonaiskäsitys Suomen yhteiskunnan uusliberalisoitumisen historiasta. Näin ollen tutkimus asettuu osaksi viime vuosikymmenenä noussutta historiantutkimuksen suuntausta, jossa Suomen talous- ja yhteiskuntahistoriaa luetaan kansallisen kerronnan sijaan osana ylikansallisia prosesseja.
  • Lipponen, Elisa (2017)
    Varsinaiset neuvottelut Yhdysvaltojen ja Euroopan Unionin Transatlantic Trade and Investment Partnership (TTIP) -sopimuksesta käynnistyivät vuonna 2013. Sopimuksen oli tarkoitus toimia nykyaikaisten kauppasopimusten malliesimerkkinä. Sen sisältöä käydään läpi keskittyen etenkin ay-liikkeelle tärkeisiin kohtiin, joista työntekijöiden oikeuksien lisäksi paljon kritiikkiä osakseen saanut, riitatilanteita varten kehitelty ISDS-menettely on yksi merkittävimmistä. Sivuan arvioita taloudellisista vaikutuksista, mutta päähuomio on demokratiakysymyksissä. Suomalainen ammattiyhdistysliike suhtautui sopimukseen julkisessa keskustelussa kattojärjestötasolla huomattavan positiivisesti samalla, kun monessa muussa maassa ammattiliitot protestoivat voimakkaasti. Tutkimuskysymykset ovat: Ensinnäkin miten suomalainen ammattiyhdistysliike suhtautuu TTIP-sopimukseen ja vapaakauppaan yleisesti? Samalla selvitetään, mitkä seikat nähdään mahdollisina hyötyinä ja mitkä uhkina. Toiseksi selvitän, mikä on ammattiyhdistyksen rooli TTIP-neuvotteluissa. Tarkastelen ammattiyhdistysliikkeen näkemyksiä vapaakaupasta ja TTIP-neuvotteluista markkinakurin viitekehyksessä. Kyseessä on laadullinen haastattelututkimus, joka koostuu viidestä haastattelusta sekä SAK:n, STTK:n ja Akavan yhteisestä muistiosta. On syytä huomioida, että sopimuksen sisältö oli suurilta osin salattu ja haastattelut tehtiin, kun neuvottelut olivat yhä kesken. Tutkielman teoria nojaa käsitteisiin markkinakuri ja uuskonstitutionalismi, ja niiden avulla kuvataan, kuinka erilaisilla sopimuksilla ja käytännöillä rajataan demokratian tilaa. Kauppasopimus voi merkittävien sanktioiden uhalla estää tietynlaisen lainsäädännön laatimisen kansallisissa parlamenteissa. Markkinakuri viittaa laajemmin käytäntöihin, joilla yhteiskunnallista toimintaa pyritään ohjaamaan uusliberaalin rationaalin mukaiseksi. Gramscilaisen hegemonian ymmärryksen mukaan vallitseva, tässä tapauksessa uusliberaali, hegemonia pyrkii estämään järjestelmän murtumisen muokkaamalla siihen kohdistuvan kritiikin mieleisekseen. Näin ollen kriitikot otetaan mukaan voidaan ottaa mukaan neuvotteluihin, mutta ne saattavat vaikuttamisen sijaan päätyä vain vahvistamaan neuvottelujen legitimiteettiä. Jotta suomalaisen ay-liikkeen toimintaa voi ymmärtää paremmin, luon katsauksen eurooppalaiseen ammattiyhdistysliikkeeseen, joka on kattojärjestötasolla suhtautunut suopeasti vapaakauppaan. Etenkin kun sopimuskumppanina on ollut kehitysmaa, sekä solidaarisuuden että haittojen tasoittamisen nimissä sopimuksiin on vaadittu sosiaalilausekkeita, joiden on tarkoitus taata erilaisia oikeuksia työntekijöille ja suojella ympäristöä. Lausekkeita on kritisoitu tehottomuudesta. Suomalainen ay-liike on hyväksynyt 1990-luvulta alkaen kilpailukykydiskurssin, joka pitää sisällään myös ajatuksen siitä, että vapaakauppa tuo kansakunnalle, joka nähdään yhtenäisenä joukkona, huomattavaa hyötyä, ja näin ollen siitä koituvat haitat hyväksytään ja niitä pyritään mahdollisuuksien mukaan korjaamaan. Tekemäni analyysin perusteella voi todeta, että SAK ja sen neljä suurinta jäsenjärjestöä uskovat, että TTIP tuo toteutuessaan taloudellista hyötyä vientialoille, ja hyödyttää välillisesti koko Suomen taloutta. Vastaajien mukaan merkittävintä kuitenkin oli, että TTIP-sopimuksen avulla on mahdollista luoda ja levittää tarpeellista sääntelyä. Sääntelyllä pyritään parantamaan työntekijöiden oikeuksia ja korjaamaan epäterveitä kilpailuetuja. Haastateltavien usko siihen, kuinka todennäköisesti näin käy, vaihteli. Huomioitava on, että vaihtoehtoisia väyliä sääntelylle ei tällä hetkellä vastaajien mukaan ole. Perinteistä ISDS-mallia suomalainen ay-liike ei hyväksy, ja se haluaa pitää kiinni valtion oikeudesta säännellä, mutta etenkin SAK uskoi paranneltuun välimiesmenettelyyn. Suurimmat uhat kohdistuvat julkisiin palveluihin, mutta vastaajien, pois lukien JHL, luotto siihen, että uhat torjutaan, oli kova. Sääntelyn harmonisoinnin tai tunnustamisen ei uskottu laskevan sääntelyn tasoa. Ay-liike uskoo toiminnallaan vaikuttaneensa neuvottelujen avoimuuden lisääntymiseen sekä ISDS-menettelyn muuttamiseen. Etenkin SAK oli selvästi valmis tekemään neuvotteluissa kompromisseja, ja piti niitä osallistumisen edellytyksenä. Kriittisistä huomioista huolimatta jäsenliitot olivat valmiita hyväksymään kattojärjestön linjan. Kaiken kaikkiaan SAK ja sen neljä suurinta jäsenliittoa näkivät TTIP:ssa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.
  • Lipponen, Elisa (2017)
    Varsinaiset neuvottelut Yhdysvaltojen ja Euroopan Unionin Transatlantic Trade and Investment Partnership (TTIP) -sopimuksesta käynnistyivät vuonna 2013. Sopimuksen oli tarkoitus toimia nykyaikaisten kauppasopimusten malliesimerkkinä. Sen sisältöä käydään läpi keskittyen etenkin ay-liikkeelle tärkeisiin kohtiin, joista työntekijöiden oikeuksien lisäksi paljon kritiikkiä osakseen saanut, riitatilanteita varten kehitelty ISDS-menettely on yksi merkittävimmistä. Sivuan arvioita taloudellisista vaikutuksista, mutta päähuomio on demokratiakysymyksissä. Suomalainen ammattiyhdistysliike suhtautui sopimukseen julkisessa keskustelussa kattojärjestötasolla huomattavan positiivisesti samalla, kun monessa muussa maassa ammattiliitot protestoivat voimakkaasti. Tutkimuskysymykset ovat: Ensinnäkin miten suomalainen ammattiyhdistysliike suhtautuu TTIP-sopimukseen ja vapaakauppaan yleisesti? Samalla selvitetään, mitkä seikat nähdään mahdollisina hyötyinä ja mitkä uhkina. Toiseksi selvitän, mikä on ammattiyhdistyksen rooli TTIP-neuvotteluissa. Tarkastelen ammattiyhdistysliikkeen näkemyksiä vapaakaupasta ja TTIP-neuvotteluista markkinakurin viitekehyksessä. Kyseessä on laadullinen haastattelututkimus, joka koostuu viidestä haastattelusta sekä SAK:n, STTK:n ja Akavan yhteisestä muistiosta. On syytä huomioida, että sopimuksen sisältö oli suurilta osin salattu ja haastattelut tehtiin, kun neuvottelut olivat yhä kesken. Tutkielman teoria nojaa käsitteisiin markkinakuri ja uuskonstitutionalismi, ja niiden avulla kuvataan, kuinka erilaisilla sopimuksilla ja käytännöillä rajataan demokratian tilaa. Kauppasopimus voi merkittävien sanktioiden uhalla estää tietynlaisen lainsäädännön laatimisen kansallisissa parlamenteissa. Markkinakuri viittaa laajemmin käytäntöihin, joilla yhteiskunnallista toimintaa pyritään ohjaamaan uusliberaalin rationaalin mukaiseksi. Gramscilaisen hegemonian ymmärryksen mukaan vallitseva, tässä tapauksessa uusliberaali, hegemonia pyrkii estämään järjestelmän murtumisen muokkaamalla siihen kohdistuvan kritiikin mieleisekseen. Näin ollen kriitikot otetaan mukaan voidaan ottaa mukaan neuvotteluihin, mutta ne saattavat vaikuttamisen sijaan päätyä vain vahvistamaan neuvottelujen legitimiteettiä. Jotta suomalaisen ay-liikkeen toimintaa voi ymmärtää paremmin, luon katsauksen eurooppalaiseen ammattiyhdistysliikkeeseen, joka on kattojärjestötasolla suhtautunut suopeasti vapaakauppaan. Etenkin kun sopimuskumppanina on ollut kehitysmaa, sekä solidaarisuuden että haittojen tasoittamisen nimissä sopimuksiin on vaadittu sosiaalilausekkeita, joiden on tarkoitus taata erilaisia oikeuksia työntekijöille ja suojella ympäristöä. Lausekkeita on kritisoitu tehottomuudesta. Suomalainen ay-liike on hyväksynyt 1990-luvulta alkaen kilpailukykydiskurssin, joka pitää sisällään myös ajatuksen siitä, että vapaakauppa tuo kansakunnalle, joka nähdään yhtenäisenä joukkona, huomattavaa hyötyä, ja näin ollen siitä koituvat haitat hyväksytään ja niitä pyritään mahdollisuuksien mukaan korjaamaan. Tekemäni analyysin perusteella voi todeta, että SAK ja sen neljä suurinta jäsenjärjestöä uskovat, että TTIP tuo toteutuessaan taloudellista hyötyä vientialoille, ja hyödyttää välillisesti koko Suomen taloutta. Vastaajien mukaan merkittävintä kuitenkin oli, että TTIP-sopimuksen avulla on mahdollista luoda ja levittää tarpeellista sääntelyä. Sääntelyllä pyritään parantamaan työntekijöiden oikeuksia ja korjaamaan epäterveitä kilpailuetuja. Haastateltavien usko siihen, kuinka todennäköisesti näin käy, vaihteli. Huomioitava on, että vaihtoehtoisia väyliä sääntelylle ei tällä hetkellä vastaajien mukaan ole. Perinteistä ISDS-mallia suomalainen ay-liike ei hyväksy, ja se haluaa pitää kiinni valtion oikeudesta säännellä, mutta etenkin SAK uskoi paranneltuun välimiesmenettelyyn. Suurimmat uhat kohdistuvat julkisiin palveluihin, mutta vastaajien, pois lukien JHL, luotto siihen, että uhat torjutaan, oli kova. Sääntelyn harmonisoinnin tai tunnustamisen ei uskottu laskevan sääntelyn tasoa. Ay-liike uskoo toiminnallaan vaikuttaneensa neuvottelujen avoimuuden lisääntymiseen sekä ISDS-menettelyn muuttamiseen. Etenkin SAK oli selvästi valmis tekemään neuvotteluissa kompromisseja, ja piti niitä osallistumisen edellytyksenä. Kriittisistä huomioista huolimatta jäsenliitot olivat valmiita hyväksymään kattojärjestön linjan. Kaiken kaikkiaan SAK ja sen neljä suurinta jäsenliittoa näkivät TTIP:ssa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.
  • Väänänen, Elina (2023)
    In my research, I examine special education as a discursive practice in the Foucauldian sense, in which ideas about disturbance are almost exclusively produced as individual characteristics. The discursive perspective also challenges the position of scientific knowledge and concretizes the power and control contained within it. My study is situated in special education context where the education system has assumed a significant role in constructing the normal individual. Therefore, the examination of disturbance is closely related to questions of exceptionalism. In my research, I investigate how disturbance is conceptualized in Helsinki university course materials. Additionally, I reflect on the positioning that materials offer to individuals, mainly in expert positions, who consume them. My data consists of two course books used in special education training, which I approach and deconstruct discursively. In my research, discourses appear as information systems that, instead of merely describing, act as significant building blocks in our thinking and actions. Thus, course materials are kind of a window into the ways in which disturbance and specialness are structured within the education system and more broadly in society. The results of my research show that disturbance is primarily presented as individual deficiencies, which reinforces my preconception that disturbances are personal faults or defect. Consequently, various skills and self-management strategies are offered as solutions to disturbance, which enable one to overcome it. The results also challenged individualistic views. The disorder was presented as a product of Western culture, where certain behavioral patterns are intentionally excluded from appropriate and correct behavior. The course material also placed the adult i.e. the teacher, in a position where they are seen as an actor outside the disorder, who is able to know and report how, when, and why the disorder develops.
  • Väänänen, Elina (2023)
    In my research, I examine special education as a discursive practice in the Foucauldian sense, in which ideas about disturbance are almost exclusively produced as individual characteristics. The discursive perspective also challenges the position of scientific knowledge and concretizes the power and control contained within it. My study is situated in special education context where the education system has assumed a significant role in constructing the normal individual. Therefore, the examination of disturbance is closely related to questions of exceptionalism. In my research, I investigate how disturbance is conceptualized in Helsinki university course materials. Additionally, I reflect on the positioning that materials offer to individuals, mainly in expert positions, who consume them. My data consists of two course books used in special education training, which I approach and deconstruct discursively. In my research, discourses appear as information systems that, instead of merely describing, act as significant building blocks in our thinking and actions. Thus, course materials are kind of a window into the ways in which disturbance and specialness are structured within the education system and more broadly in society. The results of my research show that disturbance is primarily presented as individual deficiencies, which reinforces my preconception that disturbances are personal faults or defect. Consequently, various skills and self-management strategies are offered as solutions to disturbance, which enable one to overcome it. The results also challenged individualistic views. The disorder was presented as a product of Western culture, where certain behavioral patterns are intentionally excluded from appropriate and correct behavior. The course material also placed the adult i.e. the teacher, in a position where they are seen as an actor outside the disorder, who is able to know and report how, when, and why the disorder develops.
  • Lehto, Maija (2020)
    Pro gradu –tutkielma käsittelee ”Eurooppalaiseen vapaaehtoispalvelun” vuosina 2007 – 2013 suorittaneiden nuorten aikuisten kansalaisuuden rakentumisen diskursiivisia prosesseja eurooppalaisessa kansalaisyhteiskunnassa. Tutkielmassa kysytään minkälaisia subjektipositioita ja poliittista toimijuutta vapaaehtoisten puheessa rakentuu, minkälaisia poliittisia identiteettejä subjektipositiot nuorille mahdollistavat, minkälaista minuutta ja moraalisuutta nämä identiteetit ilmentävät, ja miten tämä prosessi kytkeytyy yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tuottamisen ja uusintamisen mekanismeihin. Teoreettismetodologinen lähtökohta tutkielmassa on sosiaalinen konstruktionismi, ja se hyödyntää poststrukturalistisen kulttuurintutkimuksen lähestymistapoja. Tutkielman teoreettinen viitekehys paikantuu jälkimodernin yhteiskunnan kansalaisuutta, yhteiskuntaluokkia sekä demokratian rajoja ja mahdollisuuksia koskevien nykysosiologisten keskustelujen kontekstiin. Keskeisessä asemassa on kansalaisuuden käsite, joka ymmärretään yhteiskunnallisena prosessina, joka tuottaa poliittisia subjekteja, jotka esittävät vaateita oikeuksiin poliittiseen kontekstiinsa sidotussa julkisessa tilassa. Yksilötasolla kansalaisuus tulee näkyväksi performatiivisina poliittisina identiteetteinä, joissa subjektille toistuvien kansalaisuutta koskevien dispositioiden synteesissä muodostuu itseymmärrys, joka määrittää sille mahdollistuvia toimijaulottuvuuksia. Nuorten diskursiivisesti rakentuvaa kansalaisuutta tarkastellaan suhteessa Eurooppalaisessa vapaaehtoispalvelussa artikuloituun ”eurooppalaiseen kansalaisuuden” dispositioon. Aineisto koostuu neljäntoista nuoren aikuisen puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, ja tutkimustulosten analyysissa on käytetty kriittisen diskurssianalyysin ja uuden retoriikan metodologiaa. Metodiset työkalut nuorten kansalaisuutta koskevien diskurssien hahmottamiseen on poliittista toimijuutta määrittävien subjektipositioiden erittely. Subjektipositiot ymmärretään tutkielman kontekstissa sekä toimijuutta jäsentävinä osallistujarooleina että toimijoiden ominaisuuksia koskevina luokituksina. Aineistossa hahmottuu nuorten puheessaan tuottama ”kosmopoliittinen ja individualistinen” kansalaisuusdiskurssi, jota luonnehti vähäinen yhteisöllinen sitoutuminen, halu fyysisen ja kulttuurisen paikallisuuden ylittämiseen sekä yksilökeskeisten kansalaistaitojen korostaminen kollektiivisten oikeuksien edistämisen sijaan. Kuvatunlaisen diskurssin mahdollisti vapaaehtoispalvelun kansalaisyhteiskunnan kontekstiin liitetty kulttuurisesti määräävä ja vaihtoehdoton paikallisuus ja sitoutuneisuus, joka sai merkityksensä toiseuden kautta, ja joka vastakohtaisuudessaan toimi sekä nuorten poliittisen identifikaation rajana että resurssina. Nuorten poliittinen toimijuus vapaaehtoispalvelun aikana näyttäytyi heikkona pääasiallisesti siksi, ettei vapaaehtoispalvelun kansalaisyhteiskunta ollut heidän oikeuksiensa edistämisen tai toteutumisen kannalta olennainen. Nuorten poliittinen identiteetti näyttäytyi heikosta toimijuudesta huolimatta korostuneen moraalisena, koska se uusinsi vapaaehtoispalvelua kontekstualisoivan eurooppalaisen kansalaisuuden kulttuurista ja eettis–poliittista ideaalia. Etäännyttäminen, puhujakategorioilla oikeuttaminen ja yleiseen konsensukseen vetoaminen olivat pääasiallisia argumentaation keinoja, joilla nuoret oikeuttivat poliittisen identiteettinsä moraalisuuden. Nämä keinot olivat yhteenkietoutuneita, mutta niiden ytimessä oli eronteko soveliaan ja epäsoveliaan välillä. Aineistossa eri tavoin rakentuvat poliittiset toimijaulottuvuudet ja identiteetit avaavat näkökulman siihen, millä tavalla nuorten kansalaisuus rakentuu modernin ja jälkimodernin yhteiskunnan murroskohdassa, ja minkälaisia moraalisia jännitteitä tähän prosessiin liittyy. Tutkielman valossa näyttää, että nuorten tuottama ”kosmopoliittinen ja individualistinen” kansalaisuus on osa laajempaa uusliberalistisen poliittisen ideologian lävistämää kansalaisuusdiskurssia, jossa kansalaisuus on muuttunut ehdottomasta oikeudesta etuoikeudeksi, mikä on asettanut poliittiset ja sosiaaliset oikeudet ja ihmisarvon riippuvaisiksi yksilön yhteiskunnallisesta ja sosioekonomisesta asemasta.
  • Fernström, Pinja (2017)
    The point of interest to this thesis is university studies and the impact they have on future employ- ment and societal status. Previous research has shown, that the meaning of education has changed in relation to employment. Nowadays, to be competitive in search of an employment one must educate oneself continuously. In this thesis I analyse the meanings given by university students to their stud- ies and the societal impact they have. I analyse my topic with the concepts of neoliberalism, cognitive capitalism and human capital. I consider neoliberalism as a zeitgeist that affects societal and personal activity. Knowledge and skills (human capital) are being collected for personal benefit. This could be described as a new form of capitalism, otherwise called cognitive capitalism. Four university students have been interviewed for this research. Discourse analysis has been used to examine the material from semi-structured interviews. University studies formed to bare great meaning, but didn’t guarantee an employment. Along with studies, students made all sorts of other activities, with which to prove to be an active citizen. This was often done to the detriment of one’s own wellbeing. It could also be read from the material, that the possibility for the collection of skills and knowledge was not equal in society. Education appeared to have an influence on inequality.
  • Metsäaho, Netta (2017)
    The Big Wheel education reform, downsizing and restructuring processes has left the university of Helsinki in a confused state. The goal of this study was to better understand the reasons and justification of the Big Wheel and to examine the process as part of a neoliberal university scene. In this context, neoliberal university is seen as an institution driven by global economic and market forces. Neoliberal universities emphasize on global markets, individual freedom of selection, degrees based on expectations set by working life and resource-efficient practices. In this study I will examine the discourses and speech of the reasons and justification of the Big Wheel. My research tasks are 1) What are the reasons and justifications for the Big Wheel education reform? and 2) What discourses are produced in the speech on reasons and justifications. I collected the data on Flamma, which is the intranet of University of Helsinki. My data consisted of all the bulletins and materials that dealt with the Big Wheel reform (N=32). As my research approach, I chose discourse analysis that I utilised in constructing the discourses. By discourses, I mean different manners of speaking, that are used in construing a social reality. I analysed the data and construed three hegemonic discourses. The dimensions of the discourse of internationality are recruiting best students, renewing marketing, profiling (University of) Helsinki and attractive education programs. The discourse of effectiveness composes of resource-wise planning, perfusion of students and freedom of choice. The discourse of employability is about the employability of degrees, know-how based degrees and taking into consideration the changing working-life. The fourth discourse, the discourse of knowledge as an instrumental value, summarized the first three and was seen throughout the data. According to this study one can conclude that the Big Wheel education reform produces and reproduces neoliberal university policies.
  • Metsäaho, Netta (2017)
    The Big Wheel education reform, downsizing and restructuring processes has left the university of Helsinki in a confused state. The goal of this study was to better understand the reasons and justification of the Big Wheel and to examine the process as part of a neoliberal university scene. In this context, neoliberal university is seen as an institution driven by global economic and market forces. Neoliberal universities emphasize on global markets, individual freedom of selection, degrees based on expectations set by working life and resource-efficient practices. In this study I will examine the discourses and speech of the reasons and justification of the Big Wheel. My research tasks are 1) What are the reasons and justifications for the Big Wheel education reform? and 2) What discourses are produced in the speech on reasons and justifications. I collected the data on Flamma, which is the intranet of University of Helsinki. My data consisted of all the bulletins and materials that dealt with the Big Wheel reform (N=32). As my research approach, I chose discourse analysis that I utilised in constructing the discourses. By discourses, I mean different manners of speaking, that are used in construing a social reality. I analysed the data and construed three hegemonic discourses. The dimensions of the discourse of internationality are recruiting best students, renewing marketing, profiling (University of) Helsinki and attractive education programs. The discourse of effectiveness composes of resource-wise planning, perfusion of students and freedom of choice. The discourse of employability is about the employability of degrees, know-how based degrees and taking into consideration the changing working-life. The fourth discourse, the discourse of knowledge as an instrumental value, summarized the first three and was seen throughout the data. According to this study one can conclude that the Big Wheel education reform produces and reproduces neoliberal university policies.