Kemian opetuksen tärkeys perusopetuksessa korostui entisestään, kun kemia eroteltiin vuoden 2004 opetussuunnitelmauudistuksessa erilliseksi opiskeltavaksi aineeksi fysiikan kanssa 5. ja 6. luokalla. Perusopetuksessa annetaan kemian opetuksen perusteet ja luodaan oppilaiden asenne kemiaa kohtaan, joten kehittämistoimenpiteiden vuoksi on tärkeä ymmärtää kemian opetuksen nykytila. Luokanopettaja on avainasemassa oppilaan innostamisessa kemiaan. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että opettajien resurssien puute voi vaikuttaa opettajien kykyyn ja kiinnostukseen opettaa luonnontieteitä sekä monipuolisten työtapojen käyttöön. Resurssien lisäksi haasteita aiheuttavat esimerkiksi opettajien aineenhallinnan ongelmat ja luokkakoot sekä tiettyjen aihepiirien opetus.
Tämän survey-tutkimuksen kohteena olivat luokanopettajien käsitykset kemian opetuksen nykytilasta haasteineen ja kehitysehdotuksineen. Tutkittavat opettajat valittiin satunnaisotoksena Suomen peruskouluista, joissa oli luokat 1–6. Aineiston koko oli 149.
Tutkimuksen tavoitteet määriteltiin tutkimuskysymyksittäin, joita oli neljä. Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä tavoitteena oli saada käsitys luokanopettajien opetuksen lähtökohdista opetuksen käytännön järjestämisen, resurssien ja opetuskäsitysten osalta. Toinen tutkimuskysymys koski opettajien käyttämiä työtapoja. Kolmannessa tutkimuskysymyksessä tavoitteena oli saada kuva luokanopettajien kemian opetuksen haasteista, kehittämisideoista ja tuen tarpeesta. Neljäs tutkimuskysymys liittyi luokanopettajien kemian kiinnostukseen, sekä kiinnostuksen ja opetuksen väliseen yhteyteen.
Tutkimuskysymyksiin pyrittiin vastaamaan analysoimalla kyselylomakkeiden avointen ja suljettujen kysymysten vastauksia. Avoimet kysymykset analysoitiin sisällönanalyysillä ja suljetut laskemalla frekvenssit ja prosentit sekä erilaisia tunnuslukuja. Kiinnostuksen ja opettajien taustan vaikutusta tutkittiin määrittämällä korrelaatiot ja khiin neliön arvot. Tulosten merkittävyyttä tarkasteltiin esimerkiksi laskemalla prosenttiosuuksien luottamusvälit, jotka olivat kvantitatiivisille kysymyksille pääasiassa 4,8 %–8,0 %. Korrelaatiot ja khiin neliötestin arvot olivat merkitseviä tasoilla 0,05 ja 0,01. Kvalitatiivisten vastausten luotettavuudesta kertoo se, että niistä saadut tulokset olivat samassa linjassa kvantitatiivisten tulosten kanssa. Käyttämällä sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista lähestymistapaa, pyrittiin lisäämään tutkimuksen luotettavuutta.
Tutkimuksen tuloksina saatiin tietoa opetuksen resursseista, joissa havaittiin koulujen välinen eriarvoisuus. Opetussuunnitelmia koskeneissa näkemyksissä ja kehittämisideoissa korostui kokeellisuus, käytännönläheisyys, ajattelutaidot ja resurssit. Opettajien kemian peruskoulutus ja täydennyskoulutuksiin osallistuminen oli vähäistä, mutta kemian opetusta ja täydennyskoulutusta arvosti suurin osa vastaajista. Kemia oli tutkittujen mielestä käytännönläheistä, mielenkiintoista sekä tärkeä osa yhteiskuntaa. Tutkimuksessa saatiin tietoa työtapojen, erityisesti kokeellisuuden ja tieto- ja viestintätekniikan, käytöstä. Työtapojen käytössä havaittiin yksipuolisuutta ja täydennyskoulutuksen tarvetta. Tutkimuksen perusteella kemian ja sen opetuksen kiinnostus korreloi käytössä olevien resurssien, tiettyjen työtapojen, kuten kokeellisuuden harjoittamisen, koulun ulkopuolisen yhteistyön ja täydennyskoulutusten arvostamisen kanssa. Luokanopettajien tausta ja koulun koko korreloi niin ikään useiden tekijöiden kanssa. Esimerkiksi täydennyskoulutuksissa kemian opetukseen perehtyminen oli yhteydessä toiminnallisen kokeellisuuden käyttöön ja tietyiltä osin positiiviseen kemian kuvaan. Tutkimus antaa tietoa esimerkiksi tulevan valtakunnallisen opetussuunnitelman laatimiseen, luokanopettajien koulutukseen sekä täydennyskoulutukseen.
