Metro matkalla länteen : Länsimetro pääkaupunkiseudun kehittämisen haasteena ja mahdollisuutena

Länsimetro on ollut yksi pääkaupunkiseudun kiistanalaisimmista liikennehankkeista. Se on herättänyt vilkasta keskustelua aina 1960-luvun lopulta lähtien, jolloin Helsinki teki periaatepäätöksen metron toteuttamiseksi. Helsingin metron ensimmäinen osa valmistui vuonna 1982, jonka jälkeen metrolinjaa on laajennettu useaan otteeseen. Helsingin tavoite jatkaa metroa lännen suuntaan Espooseen ei sen sijaan toteutunut vuosikymmeniin. Vuonna 2006 Espoo teki periaatepäätöksen, jolla se hyväksyi liikennejärjestelmänsä kehittämisen nimenomaan metrolla. Länsimetron rakentaminen alkoi vuonna 2010. Tässä tutkimuksessa pohditaan mistä problematiikasta metron laajentumisessa pääkaupunkiseudun tapauksessa länteen (Espooseen) on ollut kysymys. Tavoitteena on lisäksi osoittaa millaisia mahdollisuuksia Länsimetro tuo pääkaupunkiseudun kehittämiseen. Länsimetro edustaa tutkimuksessa tapausesimerkkiä, jota tarkastelemalla on pyritty hahmottamaan seudullista maankäytön- ja liikenteen yhteensovittamisen problematiikkaa. Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullisen aineiston analyysia, joka perustuu kirjalliseen aineistoon ja tehtyihin teemahaastatteluihin. Haastattelujen tavoitteena on ollut osoittaa mistä metron laajentumiseen liittyvät näkemyserot Espoon ja Helsingin välillä ovat johtuneet sekä muodostaa käsitys Länsimetroon liittyvistä strategisista tavoitteista niin seudullisella kuin paikallisella tasolla. Haastatteluteemojen laajuuden ja strategisen tarkastelunäkökulman vuoksi haastateltaviksi valikoitui lähinnä virkamiesjohtoa. Haastatteluja tehtiin viisi ja niissä haastateltiin yhteensä seitsemää asiantuntijaa. Lisäksi kaksi asiantuntijaa antoivat kirjallisen vastauksen. Tehdyn haastattelu- ja kirjallisuustutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että Länsimetron problematiikassa on kyse ennen muuta Espoon ja Helsingin erilaisista kaupunkipolitiikan ja kaupunkisuunnittelun periaatteista ja tavoitteista. Helsingille seudullinen yhteistyö ja metropoliajattelu ovat olleet jo pitkään strategisesti tärkeitä tavoitteita, kun Espoossa on korostettu itsenäisen kaupungin merkitystä. Joukkoliikenteen näkökulmasta Espoo on panostanut bussiliikenteeseen, jonka on nähty palvelevan asukkaita tasapuolisesti ja soveltuvan metroa paremmin olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen. Metron edellyttämää huomattavaa maankäytön tehostamista ei ole Espoossa pidetty toivottavana. Poliittisen tahdon puute sekä epäselvyydet valtion rahoitusosuudesta metron rakennuskustannuksiin ovat niin ikään hidastaneet Länsimetron toteuttamista. Nyt rakenteilla oleva Länsimetro on pääkaupunkiseudun kilpailukyvyn kannalta tärkeä liikennehanke, jolla pyritään osaltaan kontrolloimaan kasvusta johtuvia kilpailuhaittoja ja edistämään seudun kilpailukykyä. Länsimetro kytkeytyy moniin maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittämistavoitteisiin, jotka vaikuttavat Helsingin metropolialueen kilpailukykyyn: yhdyskuntarakenteen tiivistäminen, asuntotuotannon lisääminen, palveluiden ja työpaikkojen saavutettavuuden parantaminen, elinkeinoelämän vahvistaminen, joukkoliikenteen toimivuuden ja kannattavuuden edistäminen sekä henkilöautoilun vähentäminen. Länsimetroa voidaan pitää esimerkkinä seudullisen yhteistyön parantumisesta, mutta samalla se on väistämättä osoitus vapaaehtoisuuteen perustuvan yhteistyön haavoittuvuudesta, jonka taustalla ovat kuntien pelko itsenäisyyden ja vaikutusvallan menettämisestä. Symbolisesti Länsimetron voi nähdä merkkinä metropoliajattelusta, joka parhaimmillaan sitouttaa eri toimijat ja asukkaat yhteisen tavoitteen taakse.