Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ottaa selvää, miten kolonialismi vaikuttaa nykypäivän Hongkongin maisemaan ja identiteettiin. Hongkong on alueena erikoisessa asemassa sillä se siirtyi 150 vuoden kolonialistisen historiansa päätteeksi takaisin Kiinan hallinnon alle. Tämä siirtymä on herättänyt hongkongilaiset pohtimaan oman identiteettinsä sisältöä tarkemmin. Rakennetun perinnön rooli on korostunut alueen ihmisten identiteetin rakennuksessa, koska rakennukset ovat näkyvin osa historiallisuutta kaupunkikuvassa. Kolonialistisen maiseman herättämiä merkityksiä identiteetille on tutkittu varsin paljon viime vuosina, sekä Hongkongissa, että muissa postkolonialistisissa valtioissa. Aikaisemmassa Hongkongiin kohdistuvassa identiteettitutkimuksessa on keskitytty usein yksittäisiin esimerkkeihin, suurten kokonaisuuksien sijasta. Historiallisesti merkittävien rakennuksien arvoja ja merkitystä on tutkittu laajalti, mutta samalla on unohdettu syrjäiset ja vähemmän tunnetut maisemat tutkimuksen ulkopuolelle.
Tässä tutkimuksessa pyritään rakennetun perinnön lisäksi kartoittamaan muita maisemakokonaisuuksia kaupunkitilassa. Mielenkiinto kohdistuu kolonialistisen maiseman määrään, nykyiseen kuntoon ja siihen yhdistettyihin merkityksiin. Aineistoa kerättiin keväällä 2012 suoritetun tutkimusretken aikana mahdollisimman laajalti, ennalta määrätyiltä tutkimusalueilta. Tutkimusalueet valittiin siten, että niillä tiedettiin olevan mahdollisimman paljon kolonialistisia merkkejä jäljellä ja, että alueet oli mahdollista tutkia jalan. Havainnointia tehtiin neljänä päivänä, ja tulokset dokumentoitiin valokuvien avulla. Aineisto tarkastettiin tutkimusretken jälkeen ja siitä poistettiin havainnot joiden alkuperää ei voitu todentaa kolonialistisiksi. Lopulta aineisto jaettiin kolmeen ryhmään mitkä olivat: 1) rakennukset ja monumentit, 2) merkit ja kieli sekä 3) muut havainnot. Näiden havaintojen lisäksi kertyi muutamia havaintoja joita ei voitu dokumentoida valokuvin.
Analyysin apuna käytettiin ikonologian ja tulkinnallisen maisematutkimuksen keinoja. Näiden tarkoituksena oli jäsentää analyysi siten, että maisemakuvailun lisäksi tutkimuksessa keskityttiin maiseman merkityksien ja arvojen pohtimiseen.
Fyysistä maisemaa tutkiessa käy ilmi, että Hongkongissa on vielä varsin paljon kolonialismin merkkejä maisemassa. Niiden tutkimuksessa korostuu historian tuntemisen rooli, sillä monet kohteet eivät ole enää autenttisiä ja niitä on muutettu paljon. Tutkimuksen tärkein tulos on, että etenkin rakennetulla maisemalla on merkittävä rooli Hongkongin alueellisen identiteetin rakentajana. Rakennuksien ja maiseman uudelleenkäyttö kertoo paljon maiseman merkityksestä. Uusien käyttötarkoituksien myötä, kolonialistinen maisema on saanut uuden roolin kaupunkikuvan rakentamisessa. Se kertoo nykyään hongkongilaisten historiasta ja arvoista enemmän, kuin kolonialistisen ajan vallankäytöstä. Joidenkin kohteiden kohdalla maiseman suojelu on luontevaa kun taas jotkin kohteet ovat täysin unohdettuja. Maiseman suojelussa ja sen arvottamisessa ei ole mitään tiettyä kaavaa. Suurta merkitystä on kuitenkin maiseman sijainnilla ja sillä voiko maisemaan yhdistää muistoja. Maisemiin joihin ei pysty yhdistämään muistoja, suojellaan vähemmän.
Muilla merkeillä ja kielellä ei koeta olevan samankaltaista ilmaisuvoimaa kuin rakennetulla perinnöllä. Aikaisempaan tutkimukseen poiketen Hongkong ei ole koskaan ollut tilanteessa missä se olisi kieltänyt kolonialistisen historiansa kuten monet muut postkolonialistiset valtiot. Syynä tähän on Hongkongin poikkeuksellinen poliittinen tilanne, missä se joutuu elämään nyt toisen valtion hallinnassa, brittien lähdön jälkeen. Kolonialistinen maisema muistuttaa hongkongilaisia heidän erikoisuudestaan mannerkiinalaisiin verrattuna. Täten kolonialistisesta perinnöstä on tullut poliittinen keino taistella alueen kiinalaistamista vastaan.
