Oinasjärven pohjalta : valuma-alueen maanviljelyksen ympäristöhistoria ja järven tilan kehitys sedimenteistä tulkittuina

Järvisedimenttitutkimus on tärkeä paleolimnologian ja ympäristöhistorian tutkimusten osa-alue, sillä sedimentteihin akkumuloituvien alkuaineiden pitoisuusvaihteluiden avulla voidaan kuvata järvessä ja sen valuma-alueella tapahtuneita muutoksia. Tämä Pro gradu -tutkielma on tehty Someron vesiensuojeluyhdistys ry:lle päämääränä selvittää, miten Somerolla sijaitseva Oinasjärvi ja sen valuma-alue ovat aikojen saatossa muuttuneet. Tarkastelun kohteena olivat valuma-alueen maankäytön muutos etenkin maanviljelyksen osalta, järven tilan muutos, järven mahdollinen meromiktia sekä sedimentaationopeus. Tutkielma toteutettiin analysoimalla vuonna 2009 kairatuista, 280 cm pitkän sarjan käsittävistä sedimenttinäytteistä magneettinen suskeptibiliteetti sekä Al-, K-, Na-, Mg-, C-, N-, P-, S-, Mn-, Fe-, Ni-, Cu-, Pb-, Cd-, Co-, V-, Ba-, Zn-, Sn, ja Sb-pitoisuudet. Sedimentin orgaanisen aineksen osuus arvioitiin C-pitoisuuden perusteella. C/N-suhde laskettiin ilmentämään järven rehevöitymiskehitystä, ja Fe/Mn- sekä Cu/Zn-suhteet kuvaamaan alusveden redox-olosuhteita sedimentin kerrostumisajankohtana. Mielenkiintoisimmat sedimenttikerrokset ajoitettiin 14C-menetelmällä, jonka tueksi ja kasvillisuushistorian kartoittamiseksi tehtiin myös siitepölyanalyysi. Maankäytön muutosta pyrittiin selvittämään myös kirjallisuusanalyysillä ja karttatulkinnalla ja tulosmuuttujien välisiä riippuvuussuhteita tarkasteltiin yksinkertaisella lineaarisella regressioanalyysillä. Oinasjärven sedimenttitutkimus paljasti järven ja sen valuma-alueen tilan muuttuneen selvästi asutuksen vakiintumisen ja maanviljelyksen aloittamisen jälkeen noin 1300-luvulta alkaen. Muutos näkyi selvimmin mineraaliaineksen sedimentaation lisääntymisellä ja orgaanisen aineksen laimentumisena, sekä ihmistoimintaa indikoivien siitepölyjen vakiintumisella sedimentissä. Radiohiiliajoitukset eivät onnistuneet pintanäytteiden runsaan savipitoisuuden vuoksi, mutta suuntaa antava sedimentaationopeus pystyttiin laskemaan muiden analyysien tulosten ja kirjallisuuslähteiden perusteella. Sen mukaan sedimentaatio on nykyään yli neljä kertaa luonnontilaa nopeampaa. Sedimenttinäytteiden lustoisuus ja redox-olosuhteita kuvaavat Fe/Mn- ja Cu/Zn-suhteet viittaavat siihen, että Oinasjärvellä on taipumusta ainakin ajoittaiseen ja osittaiseen meromiktiaan, jota ihmistoiminta voi vahvistaa. Tämä vaatisi kuitenkin lisätutkimuksia alusvedestä. Järvi on lisäksi C/N-suhteen perusteella luonnontilaansa rehevämpi, mutta suurin osa sedimentin pintakerroksen alkuainepitoisuuksista on kuitenkin melko lähellä vertailutasoa, sillä vain lähinnä ilmalaskeumassa kulkeutuvien saasteiden pitoisuudet ovat suuria vertailutasoon nähden. Järven tilan kohentamisen kannalta tärkeitä valuma-alueella tehtäviä asioita ovat etenkin maatalouden kuormituksen ja eroosion hillitseminen sekä jätevesipuhdistamon toiminnan seuraaminen, ylläpitäminen ja kehittäminen.