Tutkimuksessa tutkittiin tyttöjen itseluottamusta fysiikassa sekä kiinnostusta fysiikkaan. Tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat oppilaiden fysiikan opiskeluun koulussa ja miten opiskelijoita voitaisiin tukea fysiikan opiskelussa. Tässä tutkimuksessa keskityttiin kolmeen oppilaaseen vaikuttavaan tekijään: avaruudelliseen hahmotuskykyyn, kiinnostukseen fysiikassa sekä fysiikkatuntoon.
Oppilaan avaruudellinen hahmotuskyky alkaa kehittyä jo ennen fysiikan opetuksen alkua ja se on merkittävässä osassa ratkaistaessa tehtäviä ja hahmotettaessa fysiikan ilmiöitä. Kyky on ominainen, mutta sitä voidaan kehittää opetuksen avulla. Oppilaan kiinnostuminen fysiikan aiheeseen vaatii kiinnostuksen syttymisen ja kiinnipitämisen, jolloin kiinnostus voi muuttua sisäiseksi motivaatioksi. Oppilaita kiinnostavat fysiikan aiheet ja kontekstit riippuvat oppilaan sukupuolesta (kuitenkin niin, että tyttöjä kiinnostavat aiheet kiinnostavat myös poikia). Fysiikkatunto, eli itseluottamus fysiikassa, on osa suoritusitsetuntoa ja sen kehittyminen vaatii oppilaalta, opettajalta ja luokalta panostusta.
Tutkimuksessa haastateltiin yhdeksäsluokkalaisia tyttöjä heidän kokemuksistaan fysiikasta ja fysiikanopetuksesta. Haastattelujen lisäksi oppilaat oallistuivat avaruudellista hahmotuskykyä mittaavaan testiin. Tutkimuksen mukaan tytöillä, joilla on hyvä avaruudellinen hahmotuskyky, on myös parhaat fysiikan oppimistulokset. Tyttöjä parhaiten tukeva oppimisympäristö on sekaryhmä, kunhan ryhmädynamiikka on opiskelua tukeva. Tyttöjä ei kiinnosta nykyinen koulufysiikan konteksti, vaan he toivovat fysiikan liittyvän enemmän arkipäivään ja heihin itseensä. Haastatelluista oppilaista vain yhdellä oli hyvä fysiikkatunto. Muilla haastatelluista oppilaista fysiikkatunto oli heikko ja se ilmeni uskon puutteena omiin kykyihin.
