Itä-Suomen arkeeinen alue koostuu laajoista migmatiitti-granitoidialueista sekä niiden sisäisistä vihreäkivivyöhykkeistä ja kiilleliuske-paragneissialueista. Vihreäkivet ovat potentiaalisia Ni-Cu-PGE-esiintymien isäntäkiviä. Varsinaisten vihreäkivivyöhykkeiden ulkopuolella on pienempiä ultramafisia alueita. Lieksan Tainiovaaran pieni nikkeliesiintymä on osoitus, että Ni-Cu-PGE-mineralisaatioita voi muodostua myös näille pienemmille ultramafisille alueille.
Tutkimuskohteina on 21 pientä ultramafista aluetta Itä-Suomesta. Alueet ovat MgO-, Al2O3- ja TiO2-pitoisuuksien ja REE-pitoisuuksien perusteella luonteeltaan komatiittisia lukuun ottamatta Suolameren kohdetta. Suurin osa kohteista edustaa alumiinin suhteen köyhtymättömiä Munro-tyypin komatiitteja. Jamalin, Louhimon ja Näätävaaran kohteet edustavat mahdollisesti Al-köyhtyneitä Barberton-tyypin komatiitteja.
Merkittävimmät muuttumisilmiöt tutkimuskohteilla ovat hydraatio ja karbonaattiutuminen. Tyypillinen mineraaliseurue on serpentiini + tremoliitti + kloriitti + oliviini + karbonaatti + talkki. Tyypillinen malmimineraaliseurue on Cr-pitoinen magnetiitti + pentlandiitti + magneettikiisu + kuparikiisu. Muuttumatonta kromiittia ei tavattu kivissä, mikä viittaa vähintään keskiasteen amfiboliittifasieksen metamorfoosiin.
Tutkimuskohteiden geokemia eroaa Tainiovaarasta ainoastaan alemmilla Ni-, Cu- ja PGE-pitoisuuksilla. Tainiovaaran mineralogia on hyvin serpentiini- ja karbonaattivaltainen. Tremoliitin ja oliviin puute viittaavat tutkimuskohteita alhaisempaan vihreäliuskefasiek-sen metamorfoosiin, mutta kromiittien voimakas muuttuminen viittaa amfiboliittifasieksen metamorfoosiin. Tutkimuskohteet ovat metamorfoituneet spinellikoostumusten ja mineralogian perusteella vähintään keskiasteen amfiboliittiasteen oloissa.
Suolameren kohde poikkeaa geokemialtaan ja mineralogialtaan muista tutkimuskohteista eikä sille ole suoraa vertailukohtaa Itä-Suomen arkeeiselta alueelta. Suolameri on rikastunut LREE:n ja Pd-ryhmän alkuaineiden sekä kuparin suhteen. Kohteen geologi-nen luonne liittyy luultavasti jollain tavalla sitä ympäröivään Koitereen sanukitoidiin.
Kairatuista kohteista merkittävää malmipotentiaalia osoittavat Jonkerin ja etenkin Jamalin kohde. Sekä Jamalin että Jonkerin kohteilta useita näytteitä sijoittuu Ni-Cr-kuvaajassa malmipotentiaaliseen oliviinikumulaattikenttään. Jamalin malmipotentiaalia tukevat lisäksi MgO-rikkaat kivet, Ni/Cr-, Cu/Zn-suhteet ja niiden yhdistelmä Kambalda-suhde sekä Eu-anomaliat osassa näytteistä. Ei-kairatuista kohteista lupaavimpia ovat Karhivaaran ja Jänisahon kohteet. Ne osuvat molemmat Ni-Cr-kuvaajassa malmipotentiaaliseen oliviinikumulaattikenttään. Jänisahon malmipotentiaalisuutta tukevat myös Eu-anomalia REE-kuvaajassa sekä MgO-pitoiset spinellit.
