Tutkimuksen ensimmäisen osan tarkoituksena oli selvittää erilaisia eriyttämisen tapoja ja käytänteitä, sekä eriyttämisen vaikuttavuutta. Lähteinä käytettiin aikaisempaa tutkimusta ja kirjallisuutta eriyttämisestä.
Eriyttämisellä tarkoitetaan kaikkeen opetukseen kuuluvia keinoja huomioida oppilaiden ja opetusryhmien erilaiset tarpeet. Eriyttämisellä pyritään luomaan kaikille oppilaille tasa-arvoiset mahdollisuudet kehittää itseään ja oppia uutta. Opetusta voidaan eriyttää opetettavan sisällön valinnan, syvyyden ja laajuuden suhteen, opetusjärjestelyjen ja käytetyn ajan suhteen, opetusmenetelmien, työtapojen ja materiaalin suhteen, sekä arvioinnin ja palautteen antamisen muotojen suhteen. Lahjakkaiden eriyttämistä käsiteltiin myös erikseen: kuinka heidän opetustaan voi rikastuttaa luokkahuoneessa ja mitä mahdollisuuksia on lahjakkaiden koulun ulkopuoliseen eriyttämiseen.
Tutkimuksen toisessa osassa tarkoituksena oli idea-tasolla antaa esimerkkejä seitsemännen luokan alun, lukuja ja laskutoimituksia jakson, opetuksen eriyttämiseen. Opetusta on hyvä muokata pienin askelin, ideat opittuaan ja omaksuttuaan eriyttämistä on helpompi soveltaa myös jatkossa. Käytäntö näyttää kullekin oppilaalle ja opetusryhmälle parhaiten toimivat eriyttämisen tavat. Eriyttämisen suunnittelussa korostuu jatkuvan arvioinnin merkitys sekä ydinasioiden tunnistaminen.
Eriyttäminen on opetuksen väline, ei päätarkoitus. Opetusta eriyttämällä voidaan nostaa oppimismotivaatiota, vaikuttaa positiivisesti työrauhaan sekä suoda kaikille oppilaille oppimisen ilo. Opettajan positiivinen asenne eriyttämiseen vaikuttaa kokemukseen eriyttämisen haasteellisuudesta, myönteisellä asenteella eriyttämistä ei koeta liian haastavaksi. Opetuksen eriyttämisen tarpeen arvioimisen ja suunnittelun avuksi voi hyödyntää eriyttämisen laatukriteeristöä (Rock et al, liitteenä).
