Pro Gradussa käsitellään vuorottelevan lisäys-irrotusketjunsiirto- eli RAFT-menetelmän soveltamista alkydi-akrylaattikopolymeerien miniemulsiopolymeroinnissa. Tavoitteena oli valmistaa tuotteita, joilla on kapeampi kokojakauma kuin alkydi-akrylaattikopolymeereilla, jotka on valmistettu perinteisellä miniemulsiopolymeroinnilla. Tiettävästi RAFT-menetelmää ei ole käytetty aiemmin alkydi-akrylaattikopolymeerien miniemulsiopolymeroinnissa.
Kokeellisessa osassa alkydista valmistettiin makroketjunsiirtäjä liittämällä alkydiin esterisidoksella ketjunsiirtäjäryhmiä. Liitettävä ketjunsiirtäjä oli joko 3- (bentsyylisulfanyylitiokarbonyylisulfanyyli)-propaanihappo (CTA2) tai 2-(dodekyylisulfanyylitiokarbonyylisulfanyyli)-2-metyylipropaanihappo (DDMAT). Makroketjunsiirtäjiä valmistettiin kolmea eri synteesireittiä, joista jokaisella onnistuttiin liittämään ketjunsiirtäjäryhmiä alkydiin. Liittyneiden ketjunsiirtäjäryhmien määrää ei kyetty määritettämään, ainoastaan vertaamaan ketjunsiirtäjiä toisiinsa.
CTA2-pohjaisia alkydimakroketjunsiirtäjiä käytettiin alkydi-butyyliakrylaatti(BA)-kopolymeerien valmistamisessa miniemulsio- ja massapolymerointina. Massapolymeroinnit tehtiin auttamaan miniemulsiopolymerointituotteiden analysoinnissa. Ketjunsiirtäjäryhmien läsnäolon havaittiin vaikuttavan massapolymeroinnissa muodostuvan tuotteen lukukeskimääräiseen moolimassaan (Mn) ja polydisperisteetti-indeksiin (PDI). Kun ketjunsiirtäjäryhmien määrä kasvoi, pieneni muodostuvan tuotteen Mn sekä PDI. Valitettavasti miniemulsiopolymeroinneissa ei havaittu vastaavaa vaikutusta, mikä viittaa siihen, että CTA2-pohjainen alkydimakroketjunsiirtäjä ei kykene kontrolloimaan BA:n miniemulsiopolymerointia. CTA2:ta käytettiin myös vapaana ketjunsiirtäjänä (ilman alkydia) BA:n miniemulsio- ja massapolymeroinnissa. Massapolymeroinneissa onnistuttiin valmistamaan BA-polymeereja, joiden Mn oli 27 000 g/mol ja PDI alle 1,2. Miniemulsiopolymeroinneissa onnituttiin valmistamaan BA-polymeereja, joiden Mn oli 69 000 g/mol ja PDI noin 1,8.
