Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee opiskelualustojen käytettävyyttä olemassa olevien tutkimusten pohjalta. Tutkimuksista on mukaan valittu ne, joissa opiskelualustoja on käytetty korkea-asteen opetuksessa (yliopisto, ammattikorkeakoulu).
Tutkielmassa kartoitetaan, onko opiskelualustojen käytettävyyttä tutkittu, miten sitä on tutkittu, mitä tutkimusmenetelmiä on käytetty ja mitä tutkimukset ovat paljastaneet käytettävyyden osatekijöistä.
Tutkielmassa tarkastellaan käytettävyyden arviointimenetelmistä heuristista arviointia, käytettävyystestausta ja käytettävyyskyselyjä. Arviointikriteeristöistä käytetään Nielsenin heuristiikkalistaa Shneidermanin kahdeksaa kultaista sääntöä, QUIS- ja SUMI-kyselyjen käytettävyyden osatekijöitä sekä kansainvälistä laatustandardia ISO 9241-11.
Valituista arviointikriteeristä on laadittu taulukko ja tutkittu sitten opiskelualustojen käytettävyyden tutkimuksia näitä osatekijöitä etsien. Valituissa tutkimuksissa on käytetty heuristista arviointia, tehtäväpohjaisia tekniikoita ja käytettävyyskyselyitä, ei kuitenkaan mukaan valittuja QUIS- tai SUMI-kyselyitä. Kyselytutkimusten suuri osuus on merkillepantavaa. Opiskelualustojen käytettävyyden tutkimuksissa käytetyimmiksi osa-tekijöiksi paljastuivat helppokäyttöisyys ja tehokkuus.
Johtopäätökseni on, että opiskelualustojen käytettävyyttä ei ole tutkittu riittävästi. Myös käytettävyyden arviointimenetelmiä on käytetty hyvin kapea-alaisesti. Käytettävyyden osatekijöistä esiin nousi helppokäyttöisyys, jota ei valituissa käytettävyyden arviointikriteereissä ollut mukana. Mukana olleista tärkeimmäksi osoittautui ymmärrettävästi tehokkuus.
