Maisema, muisti ja maan povi

Toisen maailmansodan Euroopassa päättäneet taistelut käytiin pääosin Saksan ja Neuvostoliiton välillä Saksan itäosissa. Halben taistelu oli osa puna-armeijan Berliinin valtaus -offensiivia. Taistelussa menehtyi noin 40 000 saksalaista sotilasta ja siviiliä, jotka on nykyään haudattu Saksan suurimmalle sotilashautausmaalle Halbeen. Tutkielman lähtökohtana on selvittää, miten hautausmaan maisemassa tulevat esille saksalaisten kollektiivinen identiteetti ja toisen maailmansodan sotarikokset, sekä tutkia hautausmaan roolia sotamuistomerkkinä eli muistin paikkana. Maisemat ja muistin paikat ovat maantieteessä tärkeitä kollektiivisen muistin ja identiteetin välittäjiä, ja niiden avulla voidaan tutkia yhteisön arvotuksia. Sotamuistomerkkejä tulkitsemalla saadaan tietoa erityisesti kansallisesta identiteetistä ja menneiden tapahtumien merkityksistä kansakunnalle. Hautausmaata lähestytään maisemallisena kokonaisuutena, jota tulkitaan hermeneutiikan ja ikonografian kautta. Aineistonkeruu suoritettiin havainnoimalla ja havainnot illustroitiin valokuvin. Analyysissä hautausmaa puretaan analyysiyksiköihin ja jaetaan kategorioihin, joille suoritetaan kolmitasoinen ikonografinen analyysi käyttäen apuna muiden muassa semiotiikan ja feministisen analyysin näkökulmia. Analyysin tuloksena saadaan aikaan monipuolinen näkemys hautausmaan rakentumiseen ja muotoutumiseen vaikuttaneista tekijöistä. Valtion ja kirkon väliset valtasuhteet, ihmiselämän mittakaavat yksilöllisestä ja paikallisesta yhteisöllisyyteen ja kansalliseen sekä ongelmat suhtautua entisen natsihallinnon alaisten asevoimien kaatuneisiin sotilaisiin näkyvät Halben hautausmaan maiseman ristiriitaisissa piirteissä. Analyysin perusteella voidaan todeta, että Halben hautausmaalla saksalaiset surevat rohkeasti omia menetyksiään toisessa maailmansodassa. Sota oli myös heille inhimillinen tragedia. Hautausmaalla ei ole avoimesti näkyvillä kansallisia symboleja, jotka varsinkin hautausmaan alkuvuosikymmeninä olisi helposti tulkittu viittauksiksi natsimenneisyyden suuntaan. Hautausmaan tyyliin, arkkitehtuuriin ja kasvillisuuteen piirtyy kuitenkin lukuisia lujuuden ja vähäeleisyyden kansallisia ihanteita, joiden voidaan tulkita olevan terveen kansallistunteen ilmauksia. Huolimatta Halbessa vietettävistä kansallisista rituaaleista sen leima on vahvasti paikallinen ja yksilötason suremista ja muistamista korostava. Hautausmaa ei sido itseään toisen maailmansodan kontekstiin, vaan kertoo tarinan yhdestä sodan osa-alueesta: paikallisesta tragediasta, joka kosketti tavallisia ihmisiä riippumatta heidän viiteryhmästään. Se ei myöskään sisällä viitteitä Saksan suorittamiin sotarikoksiin. Maiseman viestinä nousee esiin näkemys, jonka mukaan toiseen maailmansotaan kuului muitakin inhimillisiä tragedioita kuin holokausti, ja myös muut tarinat ansaitsevat tulla kuulluiksi.